maanantai 29. syyskuuta 2008

Rauniotreeneissä

Nyt on sitten ensimmäiset rauniotreenit takana. Penturyhmässä olikin aika mukavasti koiria ja aikaakin vierähti vajaat pari tuntia. Unna oli hieman jännittyneen oloinen harkkapaikalle tullessa, joten treeni koostui myös tällä kertaa viime kerralta tutusta makkararingistä
jonka lisäksi tehtiin myös yksi haku niin että maalimies meni kiven taakse piiloon. Unna haki makkaraa mielellään jokaiselta paikallaolijalta ja säntäsi hakuun innolla, joten treeneistä jäi kiva mielikuva pienen lappalaisen pääkoppaan. Muihin koiriin verrattuna Unna on kyllä tosi rauhallinen, joten leikittämistä täytynee alkaa tehdä nyt ihan säännöllisesti, jotta saadaan saalisviettiä vahvistettua. Paikalla oli monentasoista koiraa ja oli hieno katsoa jo kokeneempia konkareita jotka loikkivat kivien ja esteiden seassa into piukeana maalimiestä etsien. Kyllä se Unna on pikkuruisen oloinen boksereiden, sakemannien ja rotikoiden seassa.

Eilen juhlittiin Oskun synttäreitä. Onnea vaan vielä kerran 14-vuotiaalle! Viikonloppu menikin Unnan osalta hätäisissä lenkityksissä kun vieraita kävi sekä lauantaina että sunnuntaina. Pienin vieras oli 10 kk:n ikäinen Salla ja Unna käyttäytyi kyllä tosi upeasti pientä lasta kohtaa. Unna vaan katseli kuono koipien välissä maaten kun Salla leikki omilla leluillaan. Ihmettelen että ei koira mennyt leluja nappaamaan pikkuiselta, kyllä se on viisas tämä meidän lappalainen (nyt saa kehua).

Viime keskiviikon pentukurssi oli uimahallin nurmikolla jossa alkuun otettiin kontaktiharjoituksia ja senjälkeen esitettiin opeteltu temppu. Unnan temppu oli tällä kertaa "give me five", hienosti meni tassunläpsäytys. Senjälkeen lähdettiin koko konkkaronkka torille päin kävelemään, tarkoituksena tietysti saada koira kulkemaan mahdollisimman hienosti hihnassa sekä vaatia se istumaan aina tienylityksissä ja jatkamaan matkaa vasta luvan saatua. No alku aina hankalaa ja "kyllä se kotona kävelee paremmin"-selitysten ja suolentyhjennyksen jälkeen kulku oli ajoittain jopa ihan mallikasta. Mutta haastetta riittää vielä kun on paljon koirakavereita ympärillä ja onhan se liikenne keskustassa vilkkaampaa kuin täällä Jukolassa, vaikka ei se Hämeenlinna mikään metropoli olekaan. Täytyy ottaa kaupunkikävelyä nyt jatkossa vaikka kerran viikossa ja siellä juna-asemallakin pitäisi käydä tutustumassa.

Kamera pursuilee hienoja otoksia mutta harmillisesti olen kadottanut usb-johdon jolla saisin kuvia siirrettyä koneelle. Niinpä blogi on ollut aika ankea viime aikoina. Pakko kait mennä kauppaan ja ostaa uusi johto, senjälkeen voin taas tumpata blogin täyteen kuvasaastetta.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Onnea Unna 5 kk

Tänään on siis Unnan synttärit, ikää mittariin on kertynyt 5 kk. Unna sai merkkipäivän kunniaksi jättiluun pureskeltavaksi.










Unna herkuttelee










Sitten lyhyt kertaus kuluneesta viikosta. Viime viikonloppuna oltiin Hauholla mökkeilemässä, mukana olivat myös käppänät Milo ja Leevi emäntineen. Onneksi sää oli selkeä eikä satanut joten koko viikonloppu pystyttiin omistautumaan koirien aktivointiin. Sanotaan että maalaisilma on terveellistä, mutta liekö johtunut perjantai-iltaisesta nuotion äärellä istumisesta (häkämyrkytys...) mutta lauantaiaamuna heräsin jyskyttävään päänsärkyyn ja paikallinen kissa oli yön aikana käynyt asioimassa minun suussani, ainakin maku mikä leijui suussa oli jotain kaameaa ja luultavasti hajukin. Ehkäpä tervapastillishoteillakin oli asian kanssa jotain tekemistä... Mutta mitäpä pienistä säryistä, aamukymmeneltä raahauduttiin koirien kanssa tekemään etsintäharjoituksia. Unnalle ja Leeville tehtiin helppoja näkölähtöjä ja Milolle vanhalle konkarille jo haastavampaa etsintäharjoitusta. Siinä harjoitusten lomassa meni tietysti suunnat vähän sekaisin ja mökille palattiin sitten suunniteltua pidemmän reitin kautta. Unnalle tein myös muutaman makkararuudun ja ennenkaikkea koirat saivat nauttia vapaanaolosta ja kirmailusta. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin viikonlopun aikana, ikääkin tuli siis pidennettyä monella vuodella. Kiitos Hämeenlinnan etsintäosaston johtajalle viikonlopun aktiiviteeteista ja kiitokset myös Tiinalle hauskasta seurasta.


Keskiviikkona oli pentukurssin toinen kerta, tälläkin kertaa paikkana oli kaupunginpuiston laululava. Tunnin aiheena oli kontakti, istu, maahan, sivulle-komennot ja lopuksi luoksetulo. Tunti meni Unnalta ihan hyvin ja sain myös sivulletulon onnistumaan erinomaisesti. Tosin teetin (näin jälkikäteen ajateltuna) Unnalla liikaa eri juttuja tunnin aikana, lievää kyllästymistä oli havaittavissa. Tunnin lopuksi otettiin iloinen luoksetulo jossa koiraa pidetään kiinni ja ohjaaja juoksee eteenpäin samalla koiraa nimeltä kutsuen ja hetken päästä koira päästetään irti ohjaajan perään. Huoh, Unna tempaisi oikealta puolelta ohi niin että viuhahdus vaan kävi ja teki siellä minun edessä pari kunniakierrosta, tuli kuitenkin toki loppujen lopuksi luokse eikä lähtenyt haahuileen pidemmälle. Perhanan lappalainen minkä teki, luoksetulo kun oli Onninkin kanssa varsinaine akilleen kantapää :)



Lappalainen naatiskelee

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Pentukurssilla

Tänään oli eka kerta EHKK:n järjestämällä pentukurssilla. Paikkana oli kaupunginpuisto ja kurssin vetäjinä Eeva-Kaarina Korpela ja Ulla Ketola. Koiria oli paikalla runsain määrin montaa eri rotua edustettuna. Kurssilla oli mukana myös toinenkin lapinkoira, kaksi cairnia (oikein ihania rotunsa edustajia) ja käppänä Alma.

Alkuun kaikki esittelivät itsensä ja koiransa ja kertoivat lyhyesti oman koirataustansa ja mitä on ajatellut koirallansa harrastaa. Seuraavaksi harjoiteltiin kontaktia mm. pitämällä makupalaa nyrkissä ja palkkaamalla koira joka kerta kun otti kontaktin ohjaajaan (ei siis makupalaan). Seuraavaksi muodostettiin koirakuja jonka läpi kulki aina kaksi koirakkoa kerrallaan ja taas palkkausta aina kun koira otti kontaktia. Lopuksi tehtiin vielä maahanmenoja. Seuraavaksi kerraksi tuli läksyksi kertailla kotaktin ottoa viikon aikana sekä opetella koiran kanssa jokin temppu. En tiedä vielä minkä tempun opettaisi, alustavasti olen ajatellut ylävitosta, mutta täytyy tutkailla mihin Unnalla olis parhaimmat edellytykset.

Ilmottauduin tänään myös Jankk:in pentukurssille. Jos ryhmään päästään niin kyllä tässä ihan kiitettävästi alkaa olla syksylle menoja.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Pelastushakuun tutustumassa

Keskiviikkona käytiin Unnan kanssa tutustumassa pelastushakutreeneihin. Tällä kertaa harjoituspaikkana olikin meille jo tutuksi tullut Moreenin "mastolenkki". Penturyhmäläisiä ei ollutkaan paikalla kuin Into ja myöhemmin paikalle tullut bordercollie ja tietty Unna, muut treenaajat olivat jo protason kisaajia. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, vettä satoi koko kolme tuntia kestäneen harkkojen ajan, joten sain heti realistisen kuvan millaista tätä lajia on harrastaa käytännössä. Ja koirat ovat treeneissä yksi kerrallaan, joten pitkiä aikoja joutuvat nekin viettämään autossa.



Unnalle tehtiin ns. makkararinki jossa kaikki treenajat ovat ringissa makupala kädessä ja koira päästetään vapaana tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin ja tietysti luodaan myös positiivista mielikuvaa metsässä olosta. Lopuksi yksi maalimiehistä lähti juoksemaan meistä poispäin makaupalarasia mukanaan ja minä päästin Unnan hetken päästä maalimiehen perään. Unna lähti reippaasti juoksijan perään ja maalimiehen saavutettuaan jopa haukahti ikäänkuin koulutetut koirat :) Kouluttajan mukaan Unna on itsevarma, rauhallinen ja itsenäinen koira, elikkä ihan hyviä ominaisuuksia tätä harrastusta ajatellen. Tämä laji kiinnostaa senkin vuoksi, että lapinkoirilla on tänä päivänä oikeus osallistua pk-kokeisiin joista pk-haku on yksi osio, joten tässä samalla saadaan harjoitusta myös pk-hakua varten. Sain illan mittaan valtavasti tieto lajin harrastamisesta ja koirista yleensäkin, treenaajat ja kouluttaja ovat kyllä asioista perillä ja selittävät koko ajan. Kiinnostus siis lajiin syttyi ja kunhan uusia alkeiskurssi syys-lokakuun vaihteessa alkaa, niin mukana ollaan.

Niin olin myös yhden kerran maalimiehenä. Kieltämättä hieman jännitti kun belgianpaimenkoira rymisteli puskien keskeltä viereen haukkumaan. Yhden kerran piti odotella kyykyssä ja kun koira taas haukkui siinä kasvojen edessä niin että lämmin henkäys pelmahti joka haukulla naamaa vasten, niin jos olisin ollut jotain vilpillistä hommaa harrastamassa ja koira olisi saanut kiinni, niin vastarintaa en olisi tehnyt, voin kertoa :)



Torstaina olin Kirstulan kentällä samaisen seuran tokoharkoissa. Nämäpä olivatkin ihan erilaiset tokoilut kuin mitä olin kuvitellut. Nyt onkin tarkoituksena vain leikittää koiraa kentällä ja leikittää oikein, elikkä koira saa saalistaa lelua ja koira voittaa aina leikin. Näin ehdollistetaan pennulle että treeneissä on sairaan hauskaa ja vahvistetaan koiran saalisviettiä jotta sitä voidaan myöhemmin käyttää palkkiona. Toki koiran kanssa voi kentällä harkata jo liikkeitäkin mutta vain siinä tapauksessa että koira todellakin ne jo osaa. Tarkoituksena on opetella liikkeet kotona omassa rauhassa ja pikkuhiljaa lisätä koiran sietokynnystä ja siirtää harjoittelua vaativampaan ympäristöön. Ohjaaja esitteli myös ketteryyskokeeseen kuuluvat esteet ja näytti omalla koirallaan kuinka ne kuuluu suorittaa. Esteisiin kuuluvat liikkuva tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, , pituushyppy 1,5 m, putki, epämiellyttävä alusta ja pöydät joihin koira ohjataan kauko-ohjauksella. Ihan mielenkiintoista on siis tämäkin harrastus.

torstai 4. syyskuuta 2008

Elokuu vetelee viimeisiään

Blogin päivitys on jäänyt hieman hunningolle, tosin ei viime viikolla juuri mitään blokkaamisen aihetta ollutkaan. Viikko meni lähinnä Unnan kanssa lenkkeillessä elokuun sateisissa illoissa. Kirstulassa käytiin seuraamassa jälleen agitreenejä ja tällä kertaa paikalla oli myös Alma. Keskiviikkona Unna sai rabiesrokotuksen ja nyt on rokotussuojat kunnossa vuoden verran.



Perjantaina ja lauantaina oltiin sienimetsässä Rengossa. Tarkoituksena oli myös pitää Unnaa vapaana koska sitä ei oltu taas vähään aikaan harjoiteltu. Perjantaina saavuttuani sienipaikalle ja juuri otettuani Unnan autosta järkytyin pahasti kun käännyin katsomaan taaksepäin. Hetken aikaa meinaan näytti siltä että susi jolkuttelee tietä pitkin mutta onneksi kyseessä olikin hirvikoira joka oli tutkapanta kaulassa lähtenyt vähän jaloittelemaan matkan varrella olevasta maalaistalosta. Hirvikoira (jonka nimeksi paljastui Nero kaulassa olevasta laatasta) lyöttäytyikin meidän seuraan koko sienestyksen ajaksi joten Unnaa en uskaltanut sitten vapaana pitääkään. Vaaranahan olisi ollut että lähtee Neron perään jos tämä saa vainun hirvestä. Nero lähti jopa meidän auton perään mutta isäntä sitä odottelikin matkan varrella joten päätyi sekin koira sitten lopulta oikeaan osoitteeseen. Lauantaina sienestys sujuikin paremmin ja Unnakin sai olla vapaana ja kirmailla mielin määrin.



Sunnuntaipäivä menikin kokonaan Tamperella kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyä seuratessa. Unna oli tietysti mukana tsemppaamassa Miloa ja hyvin Milolla menikin, punainen nauha tuli reissulta mukaan. Onnea Milo! Unnaankin olen tyytyväinen siihen miten käyttäytyy koiratapahtumissa ja osaa ottaa kuitenkin tarvittaessa kontaktia.



Päätän raporttini elokuusta tähän.