Hippasilla

Kolme yötä jouluun on

Kulunut viikko on mennyt enemmän ja vähemmän joulua valmistellessa. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan montulla treeneissä. Unnalle vaikeutettiin hakua tällä kertaa siten, että kaikki kolme maalimiestä olivat jo valmiina piiloissa. Selkeästi Unnalla loppuu motivaatio kun on vähänkin hankalampaa, mutta pienillä äänimerkeillä saatiin kaikki maalissa olleet löytymään. Yksi maalimies oli piilossa tunnelin suussa ja sinne Unna ei uskaltanut mennä ennenkuin tulin itse ihan vierelle ja maalimies vähän kolisteli tunnelin seinää. Ehkäpä harjoittelulla saadaan jatkossa sitä rohkeuttakin lisääntymään.

Lauantaiaamuna Unna aiheutti sydämentykytyksiä. Aamupissalenkillä tuli 5 kk:n ikäinen Howavartin pentu vastaan. Ehdotin koirien päästämistä vapaaksi viereiselle pellolle leikkimään. Pennun omistaja hieman epäröi jos hänen koiransa lähtee karkuun. Minä vakuuttelin, että Unna kyllä hyvin pysyy ja tulee luokse. Niinpä... pentu kun pääsi vapaaksi niin lähti kuin nato-ohjus juoksemaan poispäin kohti tietä ja Unna perässä eikä tottele ja tule takaisin. Pentu juoksikin suoraan kotiovellensa joka sattumoisin on Aleksin kiven kadun varressa. Minä juoksen talon pihalle ja Unna on siinä vaiheessa jo tulossa luokse, mutta siitäpä juokseekin samaan aikaan kissa ohi ja eikun perään. Stna! No Unna tuli kyllä melkein heti siihen lähelle ja nappasin sen kiinni ja vähän annoin satikutia kun ei totellut. Myöhemmin kun lähdin kaupungille joululahjaostoksille, en kostoksi jättänyt Unnalle mitään työstettävää kun oli ollut tottelematon. Lappalainenhan olikin sillä välin keksinyt itse itselleen puuhaa, oli vähän työstänyt seinää uuteen uskoon.

Pikku-Unna on tullut murkkuikään!

Iltapäivällä Sanna pyysi metsään lenkille ja mikäs siinä, joulusiivous odotti eikä mikään kiire ollut pölyjä pyyhkimään ja mattoja tamppaamaan.

On villiä melskettä helinää helskettä...

Lappalaisen hillitty tervehdys :)

Born to be wild

Sunnuntaina käytiin moikkaamassa Alma-käppänää ja meno oli yhtä vauhdikasta kuin Milonkin kanssa. Harmi että kamera jäi tällä kertaa kotiin. Alman kanssa leikittelyn jälkeen uni maistuikin loppuillan.

Myös kuusi on jo haettu ja laitettu jalkaan. Siinä riitti ihmeteltävää karvakuonoilla.

Laphalainen nauttii lumesta

Viikon varrelta

Kuluneella viikolla ei Unnan osalta tapahtunut mitään kummoisempaa. Maanantaina oltiin raunioilla treenaamassa. Mulla oli uudet lämpökengät koekäytössä ja hyvät oli, kolmen tunnin treenien aikana ei varpaita palellut. Unnalla oli eka kertaa umpipiilo (suoraan edessä oleva rengaskaivo) ja se meni ihan mallikkaasti vaikka hetken aikaa menikin hiffata, että maalimies on maan sisällä eikä vieressä olevassa kivikossa.

Unnaa olen pitänyt paljon nyt lenkeillä vapaana, siihen voi jo aika hyvin luottaa ettei karkaa ja tulee myös hyvin luokse. Alaspään tallin takana olevalla tiellä ollaan oltu useampaan otteeseen tällä viikolla. Unnalla on hauska tapa kirmailla vieressä olevilla pelloilla kasin muotoista kuviota. Itse asiassa pelloilla se juoksee paljon enemmän kuin metsässä.

Lauantaina oltiin Rengossa juhlimassa isän 60-vuotispäiviä. Sunnuntain vastaisena yönä Unna ripuloi pahasti ja käytin sitä ulkona useaan otteeseen. Silti sisällekin tuli parit haisevat läjät (ja tietty Oskun huoneen lattialle Oskun vaatteiden päälle). Myös oksennuksia tuli muutama. Hiukan alkoi huolestuttaa, onko tässä jostain vakavemmastakin kyse, mutta illalla syötin riisiä+piimää ja se meni hyvällä ruokahalulla alas eikä ainakaan heti aiheuttanut vatsanväänteitä. Aamupäivällä oltiin Sannan kanssa kuuntelemassa Janakkalassa luentoa koiran motivoinnista, luennoitsijana oli Pekka Korri. Hyvä ja mielenkiintoinen luento ja sain paljon vinkkiä pk-harrastusta ajatellen.

Soffaperuna

Operaatio puhdas lappalainen

Eilen törmättiin lenkillä Hanna-Leenaan ja Viljoon ja saatinkin sopivasti lenkkiseuraa molemmille, sekä emännälle että koiralle. Kotiin tullessa Unna oli yltä päältä kurassa ja päätinkin pitkästä aikaa suihkutella sen puhtaaksi. Sepä ei käynytkään ihan hetkessä! Heti kylpyhuoneessa koira heittäyti veltoksi, jalat ei kannatellut yhtään. Suihkun avatessani koira yritti karata. Salamannopeasti valjaista kiinni ja koirat makaa jälleen velttona. Yritän nostaa etupäätä ja suihkutella mahanalustaa, koira pysyy velttona. Nostan takapäätä jossa häntä vedetty tiukasti koipien väliin, koira edelleenkin velttona. Hiki virtaa (takki vielä päällä), yritän parhaani mukaan suihkutella. Ote herpaantuu hetkeksi ja koiran velttous katoaa, yrittää paeta olohuoneeseen, saan jälleen valjaista kiinni. Sukat on litimärät. Nappaan pyyhkeen ja yritän kuivata koiraa, velttous jatkuu. Päästän koiran pois kylpyhuoneesta ja samointien ravistelee itsensä kuivaksi. Eteinen on märkä mutta koira on puhdas ;) Ei voinut muuta kuin nauraa laphalaiselle joka näin hienovaraisesti yritti välttää suihkukomennuksen. Ei purrut, ei murissut, ei näykkinyt, mutta veltoksi heittäytymällä hankaloitti tehokkaasti pesua.

Saatinpa sitä nauttia lumesta melkein viikon verran. Unna oli riemusta sekaisin joka lenkillä ja hyppeli kinoksessa vaikka auratulla tiellä olisi päässyt helpommalla. Viime maanantaina ei menty rauniolle treeneihin eikä mennä tänäänkään. Tänään mulla on ollut kurkku kipeä enkä viitsi itseä turhaan sairastuttaa, mutta viime maanantaina mua yksinkertaisesti laiskotti :(
Muutenkin Unnan treenailu on tokon osalta jäänyt olemattomaksi. Torstaina oltiin Pekolan lavalla Eeva-Kaarinan näyttelykoulutuksessa, mutta sielläkin lähinnä sen takia, että Unna saa harjoitusta muista koirista. Tulipa taas todettua, ettei se näyttelykehässä koiran kanssa pyöriminen niin yksinkertaista ole kuin se sivustakatsottuna näyttää. Eilen oltiin Rengossa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Lappalaiset painatti taas metsässä sydämensä kyllyydestä.