Huh hellettä

Helteet jatkuu yhä vaan. Ajattelin ensin jättää perjantaina agiharkat väliin, mutta kun Unna on ollut "hunningolla" koko viikon, niin menin sit treeneihin kuitenkin. Kentällä oli aika paahtavaa ja minä olin meidän ryhmästä ainoa joka paikalle tuli, muut siis olivat hiukka fiksumpia. Vedettiin sitten lyhyet treenit, harjoiteltiin valssia kolmen hyppyesteen avulla ja sekä tehtiin pientä rataakin ottamalla putki mukaan. Ihan ok meni. Keppejä otin muutaman kerran ja sit lopetin.

Lauantaina kävin koiranäyttelyssä ja shoppailin nahkaisen talustushihnan sekä narupallon. Kävin katsomassa Jennan ja Inton esiintymistä kehässä (hienosti meni) ja sit lähdinkin kotiin. Tänään olisin mennyt kentälle Unnan kanssa katsomaan lapinkoirien kehää, mutta alueelle oltaisiinkin vaadittu mukaan rokotustodistus, joten joduttiin palaamaan kotiin takaisin. Helteessä on omat hyvätkin puolensa, koira meinaan kävelee hihnassa tosi nätisti ja ohittelee toiset koirat ilman mitään kommervenkkejä. Sitä voi muutaman päivän vielä kuvitella olevansa pätevämpikin koirankouluttaja:) Jahka ilmat viilenee jaksaa lappalainenkin taas alkaa miettiä uusia koiruuksia.

Ai niin, olen ostanut Unnalle myös viilentävän kaulapannan. Autossa kun ei ole ilmastointia, niin täytyy keksiä jotain vippaskonsteja näillä ilmoilla. Ja mun mielestä tuo panta toimii kun testailin sitä itseeni käärimällä nilkan/ranteen ympärille.

♥

Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen:
tää aamu on rakkaamme viimeinen

Aamulla poisnukkuneen veljeni muistolle ♥

Hellettä, treeniä ja iltauinti

Tänään on saanut nauttia lämmöstä, ne ketkä siitä tykkää ;) Voiko päinvastaisempaa säätä olla kuin viikko sitten, silloin treenasin sateessa ja tuulessa sormet kohmeessa, nyt olin selkä märkänä ja koin sen ihmeen, että Kirstulan kentällä ei tuule . Alla muutamia Pian otoksia.

Jeah, Unna ja hieno katsekontakti

Liikkestä seisominen

On se vaan niin komia koira tuo lappalainen

Epämiellyttävään alustaan tutustumista. Joskus nerokkaat asiat ovat yksinkertaisia. Miksen ole aikaisemmin tajunnut antaa koiran rauhassa tutustu alustaan siihen nameja piilottamalla. Onneksi Pia kekkasi tämän hienon idean :)

Älä tee tätä estettä näin...

Äläkä näin.... Hienon näköinen ilmalento kylläkin, nyt kun saisi kuvaa manipuloitua siten, että siirtäisi koiran tuonne esteen toiselle reunalle :)

Unnan ilme on suoraan verrannollinen vallitsevaan lämpötilaan

Lopuksi käytiin Sannan ja koirien kanssa lenkillä ja uimassa. Tai Milo oli ainoa joka ui, Unna vaan liotteli mahakarvojaan ja Kamu tyytyi seuraileen tilannetta rannalta. Unna ja Milo riekkui välillä mudassa, välissä rantakaislikossa ja välillä leikki äityi jopa hieman ärhäkäksi. Taisi olla koirilla pieni kisa, kumpi on arvojärjestyksessä korkeammalla.

Iiik, kissanpieruja saa ampua vain vuodenvaihteessa.......sori, en tee sitä toista kertaa

Kuukauden (ainakin...) paussin jälkeen innostuin taas treenailemaan tottelevaisuutta. Nyt on tavoitteena osallistua möllitokoon, samallahan sitä tulee treenattua myös BH-koetta varten.

Meillä on tullut isoksi ongelmaksi haukkuminen, tässäkin seuraamisessa koira haukkuu koko ajan. Tällä hetkellä ei ole oikein ideaa miten tuon räksyttämisen sais pois.

Makaamisessa koira katselee hyvin eteenpäin...

mutta istumisessa pää pyöri kuin väkkärä... boring....Kauko-ohjauksen aloittelua

Utelias orava

Täma utelias orava oli vähällä hypätä meidän parvekkeelle.

Päivä Evolla

Lauantaina oli tarkoitus suunnata Evolle tarpomaan ja makkaraa paistamaan. Aamu valkeni harmaana ja ilmassa oli sateen tuntua, mutta kaikesta huolimatta Skodan nokka suuntautui Evoa kohti ja matkan varrelta mukaan noukittiin Leila, Sanna ja koirat. Päivä sujui vallan mukavasti ja kaikesta sateen uhkasta huolimatta, ilma kirkastui päivän mittaan ja selvittiin reissusta kuivin jaloin. Hieman huoletti, että mitenkähän me saadaan nuotio syttymään (kun sytytysneste jäi kotiin, heh heh) erätaidot kun on kaikilla hieman ruosteessa. Eipä hätää, kuin tilauksesta laavulla oli yöpynyt porukka poikia jotka juuri siinä pihviä paistelivat ja mekin saatiin paistaa makkarat samoilla tulilla. Oikein loistavaa palvelua keskellä metsää :) Koiria pidettiin paljon vapaana, muita kulkijoita ei järven rannalla näkynyt. Kiva päivä kaikenkaikkiaan sekä koirille että ihmisille.

Lyhyet agitreenit

Kesä näköjään verottaa harrastajien määrää lajissa kuin lajissa. Eilen meitä ei ollut kuin kaksi paikalla agitreeneissä. Koska pääsimme harjoittelemaan tiiviisssä tahdissa, ei treenit kestänyt kuin vajaa parikymmentä minuuttia ja koirat olivatkin (ainakin Unna) jo ihan puhki sen jälkeen.

Rengas ei mennyt erityisen hyvin eilen. Oma moka, aloin ahnehtimaan ja yritin ohjata koiraa ilman suurempia apuja, minkä jälkeen Unna meni renkaan ja kehikon vierestä. Rengasta piti sen jälkeen treenata useampaan otteeseen, että sain koiran menemään oikeasti renkaan läpi. Uusina esteinä oli pöytä ja pussi. Pöytä on tuttu jo ketteryysesteiltä mutta pussi täysin uusi tuttavuus. Tällä kertaa pidettiin vielä pussin suuta auki koko treenin ajan ja hyvin se Unna sinne pujahti. Tosin, kyllä se alkuun kääntyi aina takaisin, joten täytyy olla jatkossa tarkkana tämän esteen kanssa ja edetä pikkuhiljaa. Kepit meni hienosti. Näytin ensimmäisen välin kädellä minkä jälkeen kuljetin kättä suoraan keppien vieressä ja lappalainen pujotteli itsenäisesti kepit loppuun. Mä olin niin onnellinen, ihan huippua.

Eeva oli mukana katselemassa treenejä, agility kun on täysin tuntematon laji hänelle. Lupasi tulla toistekin ja mikäs siinä, se on mukava kun on henkilökohtainen handleri paikalle jota voi ohimennen pyytää tekeen pieniä palveluksia :)

Tänään oli vakaa aikomus mennä tottistreeneihin, mutta iltapäivällä alkanut läksiäistilaisuus venähtikin lähemmäs viiteen, jotenka ilta meni "mummulassa" vieraillessa ja käppänäpoitsujen kanssa lenkitellessä. Tässä kuvasaastetta torstai-illalta.

Unna nauraa niin ettei meinaa nahoissaan pysyä
Lentävä käppänä

Tunturipurojen raikkautta tutkimassa

Missä ne kakarat kuppaa...

Jumankekka, sivuprofiili missä suora selkälinja

Otsa hiessä pitää sinun treenaman

Eilen olikin todella hiostava ja painostava ilma. Se varmaan näkyi myös Unnan hakutreeneissä. Unnalla tehtiin kolme yliheittoa ja hienosti ne meni , ei siinä mitään, mutta koira oli jotenkin puhki jo eka piston jälkeen. Treenien jälkeen joi lähes kaiken veden juomapullosta, joten ei ihme, että suurin virta oli pois. Myös minä hikoilin maalimiehenä ollessani, vaatteet liimautui ikävästi ihoon kiinni ja hengästytti (puuskutus tosin johtuu liikakiloista ja huonosta kunnosta). Mutta eipä ollut kylmä, se on jo jotain se. Mukana oli tutustumassa myös 7-kk ikäinen Rolle lapinkoira. Ahne oli tämäkin lappalainen makkaran perään ja innostui treeneistä niin, että löi nelitassujarrut päälle kun omistaja lähti viemään koiraa autolle. Meidän ryhmään ei valitettavasti lisää koiria mahdu, olisi ollut kiva saada toinen lappalainen mukaan. Treenien jälkeen tein pienen iltalenkin ja koirakin käveli superhienosti hihna löysällä. Sitä osaa arvostaa tällaisia asioita kun ne ei ole arkipäivää, mutta hieno hihnakävely taisi mennä kuumuuden piikkiin ;)

Unnan rokotuksetkin on nyt kunnossa kun eilen käytiin ottamassa rabiespiikki. Yllättäen Sanna ja Kamukin oli lääkärillä yhtäaikaa ja lopuksi tehtiin vielä koirien kanssa pieni lenkki. Samalla tulikin puheeksi, että pitäisi käydä välillä pelkästään Kamun ja Unnan kanssa lenkillä, niin Kamukin saisi itsenäisesti totutella toisen koiran seuraan ilma Milon tukea. Tämä parivaljakko käveli kyllä nätimmin kuin Unna ja Milo. Pistetäänkö tämäkin kuumuuden piikkiin?

Koirahieronta osa 2

Tänään mentiin toiselle hierontakerralle. Ylläri, ylläri, Unna olikin kipeämpi kuin viikko sitten. Kuona-ainetta oli kertynyt lihaksiin hierojan mukaan yllättävän paljon, ja jos ei olisi tehty tätä palauttavaa hierontaa, olisi mahdollisesti koko hieronnan hyvät vaikutukset äkkiä poistuneet. Tällä kertaa ei millään meinattu saada Unnaa rauhoittumaan ja heitti jopa stressihilseelle, mikä hierojan mukaan kertoi siitä, että nyt on paikat kipeät. Kun vihdoista viimein saatiin Unna rauhallisempaan tilaan, tuli kärpäsen pirulainen pörräämään siihen meidän ympärille ja häiriköimään Unnan rentoutumista. Mutta ihme ja kumma, kyllä se Unnakin saatiin sitten loppujen lopuksi hierottua ja jumit auottua. Hyvin erilainen oli siis hieronta nyt kuin viimeksi. Ostin vielä Happy Dog-valjaat, sellaiset oli aikoinaan Onnillakin ja ne on kyllä parhaimpia valjaita mitä tiedän.

Kesäturkki ja uudet valjaat

Agia ja vesisadetta

Vettä on ropistellut eilisestä saakka ja vettä tuli reippaasti agiharkoissakin. Nyt päästiin tosin kerrankin treenaamaan ilman ylimääräistä häiriötä, kun vapaavuorolaiset lähtivät heti meidän treenien alussa pois. Uusina esteinä oli tällä kertaa muuri ja pituus. Lisäksi harjoiteltiin ohjausta kolmen sivuttain vierekkäin olevan aidan välistä, ns siksak ohjausta. Lisäksi omatoimisesti saatiin harjoitella putkea, aata, rengasta ja keppejä. Rengas meni jo sujuvammin viime kertaan verrattuna. Aan alastulossa en saanut Unnaa pysähtymään kontaktille, siihen täytyy jatkossa keskittyä. Kepit meni hyvin siihen asti, kunnes yritin ohjausta toiselta puolelta, se ei nimittäin onnistunut tällä kertaa lainkaan. Pituus meni hyvin ja toivottavasti tästä on apua myöhemmin ketteryysesteiden pituudessa, vaikkakin se on hieman erinäköinen, niin sama estehän se on. Unna haukkui lähes koko treenien ajan, osaltaan se kiihtyy ja osaltaan komentaa, toivottavasti ei kuitenkaan stressaannu. Ensi kerralla vien sen autoon rauhoittumaan jos sama räksytys jatkuu. Mutta muuten olen tosi tyytyväinen lappalaisen agitreeneihin.

Tihkusäätä ja hakua

Jo toisen kerran hakutreenit peräkkäin jossa vain muutama ohjaaja. Paikalla oli tällä kertaa Eeva ja Pappi, Emmi Onnin ja Ansan kanssa, Janita ja Koda ja me. Eipä siinä mitään, treenit kesti vain puolitoistatuntia mikä on varsin ihanteellinen aika. Tällä kertaa oli teemana yliheitto joka meidän seurassa tunnetaan myös "Konsta-treeninä". Yliheittotreenit tehdään kahden ohjaajan avustamana. Minä odotan keskilinjalla ja toinen ohjaaja vie koiran hihnassa keskilinjalta poispäin samalla kun toinen ohjaaja hetsaa ja huutelee hullun lailla koiraa nimeltä ja juoksee keskilinjalta päinvastaiseen suuntaan. Sitten hetsaava maalimies on hiljaa, minä kutsun koiraa joka vapautetaan toiselta ohjaajalta ja koira ylittäessä keskilinjan, näytän kädellä suunnan ja sanon käskysanan "ukko". Tällä harjoituksella saadaan koira hetsattua tosi hyvin ja voidaan harjoitella keskilinjalta suoraan lähetystä. Unna suoritui varsin mallikkaasti tästä treenistä ja suoritti pistot innokkaasti ja sain hyvin ohjattua keskilinjalta eteenpäin. Hienoa Unna, nyt olin lappalaisesta hyvin ylpeä. Ja mikä parasta, koira nautti treeneistä yli kaiken.

Tässä treenissä nähtiin taas sekin, kuinka koirilla on hyvin erilaisia tapoja hetsaantua. Suursnautseri ja sakemanni tempoilivat hihnassa ja sain tosissani pidellä Kodaa (saku) kun sitä hetsattiin. Ja mitä tekee Unna, vilkuilee pakenevan maalimiehen perään ja kävelee kiltisti toisen ohjaajan kanssa poispäin. Ja kun huudan koiraa, niin lähtee niin kovaa kuin vaan kokoisekseen koiraksi voi lähteä. Eli vietissä on Unnakin, mutta se ei sillä näy tempomisena taikka vinkumisena. Emmin bortsu käyttäyy samalla tavoin kuin Unna, onko tämä sitten paimenkoirien tapa hetsaantua, tiedä häntä. Mutta hyvä, että Emmillä oli jo kokemusta toisenlaisestakin reagoinnista, etten mä heti ala miettiin, että koira on huono kun ei tee niin kuin muut.

Nyt on kivasti ollut treeneissä joka kerta erilaisia harjoituksia, eipä tule koirallekaan tylsäksi saatikka itselle, kun ei ikinä tiedä mitä seuraavalla kerralla treenataan. Autojen luona annettiin poikkeuksellisesti koirien leikkiä keskenään. Unna oli häntä koipien välissä ja haki turvaa meistä ihmisistä, suursnautseri Papin lähentelyt kun taisivat hieman hämmentää puolet pienempää lappalaista. Mutta kyllä se Unnakin siinä pikkuhiljaa rohkaistui ja pysyi hyvin joukossa mukana. Eipä ole juuri tullutkaan harjoiteltua tällaista treffailua, missä koiria useampi paikalla. Hyvät treenit siis monella tapaa säästä huolimatta.

Koirahieronnassa

Ei tullut sitten turhaan varattua aikaa hierontaan vaikka Osku jo rupesi kommentoimaan, että meillä on koirilla parempi kohtelu kuin ihmisillä ;) Hierojan mukaan Unnalla on tosi kovat lihakset ja sileät, joka viittaisi liian vähäiseen eläinproteiinin määrään ruokavaliossa. Omasta mielestäni laadukkaita nappuloita olen kyllä syöttänyt, mutta hieroja näki hyvänä lisänä kuitenkin sen, että barffailen ja tiedän varmemmin mitä koirani syö. Takareidet oli kireät (epäili suurimmaksi syyksi talven liukkaita kelejä), selkärangassa oli selkeä kipupiste ja vasen lapa oli kireä ja kipeä, hieroja epäili sen revähtäneen jossain vaiheessa. Siis yllättävän paljon kireyttä nuoreksi koiraksi, muttei kuitenkaan mitenkään tavatonta. Lihakset olivat samanlaisia sekä oikealla että vasemmalla puolella sekä kynnet olivat kuluneet tasaisesti, jotenka mitään vinoutumista ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Alkuun Unna läähätteli ja jännitti hierontaa mutta rentoutui kuitenkin nopeasti. Selkärangan vieressä oli kipeimmät kohdat ja silloin meni koirakin hetkittäin levottomammaksi. Puolen tunnin kuluttua Unna naatiskeli silmät ummessa ja venytykset tuntuivat silminnähden taivaallisilta. Hyvä reissu siis ja ensi maanantaina mennään uudestaan, jotta saataisiin selkärangankin jumit kunnolla avattua. Lisäksi sain ohjeeksi ostaa osteomax-k:ta ja b-liuosta, näiden pitäisi pehmittää Unnan lihaksia. Suosittelen koirahierojaa kaikille, varsinkin nuoren koiran omistajille. On hyvä saada lihakset muotoutumaan oikein alusta lähtien koska jumien vuoksi voi koira alkaa käyttää väärää lihasta, joka sitten myöhemmin kostautuu isompana haittana. Aion jatkossakin käyttää koiraa tarpeen tullen hieronnassa. Ja kaiken vaivan ja rahan kyllä korvaa se kun näkee koiran tosissaan nauttivan käsittelystä.