keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syksy on tullut

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi kylmempää. Ja se on näkynyt kyllä lappalaisen lenkkeilyssä. Nyt koira kirmaa iloisesti pitkin peltoja ja pyrähtelee paimennusympyröitä siinä ohessa. Nyt alkaa lappalainenkin saada sykettä tassuihin, kun tuuli käy luihin ja ytimiin ja pakkanen värjää aamuisin maan valkeaksi. Karvapöksy on herännyt kesähorroksesta :)

Agility jatkuu nyt torstaisin (päästiin siis ryhmään) ja huomenna olisi eka treenikerta. Meidän ryhmä olikin kahta ihmistä lukuunottamatta sama kuin kesän alkeisryhmä. Ihan kiva aloittaa tutussa porukassa. Myös Jankin tokoryhmät on julkaistu ja päästiin sielläkin siihen mihin haettiinkin. Meidän ryhmässä olikin vaan kolme koirakkoa, joten tehotreeniä lienee tiedossa. Kouluttajana on sama Erja kuin edelliselläkin kurssilla.

Mielessä on pyörinyt jo pitkään hakutreenien lopettaminen. Aika ei kerta kaikkiaan tahdo riittää mutta toisaalta ei huvittais vuoden treenaamisen jälkeen jättää hyvälle alulle saatua harrastusta pois. Itsellä on jäänyt jumpat täysin väliin, kun koiraharrastus on vienyt jo pitkään neljä iltaa viikosta. Jotain tarttis tehdä.




Hattelmalanjärvi vai laphi?

Ei näy poroja, ei siis laphi






tiistai 22. syyskuuta 2009

Siellä on ja pysyy

Kuka olisi uskonut kuukausi sitten, että Unna pitää kapulaa suussaan? Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus lappalaiselle.

Möllitoko

Maanantaina osallistuttiin EHKK:n järjestämään möllitokoon. Nyt suoritettiin ensimmäistä kertaa alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti ja saatiin pieni käsitys siitä, mihin kannattaa jatkossa keskittyä oikeaa koetta ajatellen. Onneksi Sanna pakotti meidät osallistumaan nimenomaan tähän alokasluokkaan eikä mölliluokkaan, itse kun on aina niin epävarma etukäteen. Pisteitä tuli yhteensä 159 eli pistettä vaille ykköstulosta, kokonaisvaikutelma 9. Laitan joka liikkeestä oman videon ja siitä saadut pistemäärät ja palautteet.

Luoksepäästävyydestä saatiin arvosanaksi 9 ja kertoimella 1 tuli pistemääräksi 9. Unna ei malttanut pysyä koko aikaa vierellä vaan lähti tuomaria kohti, korjasi kyllä hyvin sivulle käskyn jälkeen.

Paikalla maakaminen oli Unnan osalta paikalla istuminen :) Tämä liike suoritettiin eka kertaa oikealta etäisyydeltä ja aikana se 2 minuuttia. Unna oli noussut istumaan jo ennen kuin olin edes ehtinyt kävellä oikealle etäisyydelle. Posiitivista oli kuitenkin se, että Unna pysyi koko tuon kahden minuutin ajan paikoillaan, vaikka vierestä lähti koira liikkeelle melkein heti. Kymmenestä koirasta kaksi pysyi paikallaan maaten ja Unna siis kolmantena istuen, että haastava liike tietysti monella tapaa. Tästä arvosanaksi 5 ja kertoimella 3 pisteiksi 15.



Ohjaajan hermostunutta vilkuilua tuomariin päin.

Köhöm... oli tarkoitus maata


Kamu oli fanittamssa lappalaisia

Hyppy

Hypyssä Unna räjäytti potin ja teki täydellisen suorituksen. Eikä tätä olla harjoiteltu kuin muutaman kerran tokotreeneissä. Mutta se oli joku onnenkantamoinen, eihän koira tätä estettä vielä kuitenkaan osaa. Arvosana 10 ja kertoimella kaksi tuli 20 pistettä.


Luoksetulo

Luoksetulossa Unna teki kympin suorituksen, vaikka tulikin suoraan sivulle, oikeasti sen oli tarkoitus tulle eteen ja siitä sivulle. Suuri hämmästys varmaankin loisti meikäläisen kasvoilta, kun tuomarikin osasi kysyä, että pitikö tulla eteen vai suoraan sivulle. Suositteli, että noin hyvällä sivulletulolla käyttäisi sitä mieluummin kuin eteentuloa. Eteentulossa kun virheitä ropisee herkemmin esim. vinosta asennosta, välimatkasta ohjaajaan yms. Täytyy miettiä, jos alettaisiin tokopuolella käyttämään esim. sivulle käskyä myös luoksetulossa. Kertoimella kolme tuli tästä liikkeestä pistemääräksi 30.


Liikkeestä seisominen

Tämä liike meni mönkään koska Unna tarjosi maahanmenoa lähes heti liikkeellelähdön jälkeen. Otin liikkeen uudestaan ja koira pysähtyi hyvin seisomaan, tosin jouduin kädellä näyttämään avustavaa merkkiä. Palatessani koiran viereen tuomari kehotti lopettamaan liikkeen, niin minä siinä hölmönä kyselen, että pitikö koiran vielä istua. Tuomari kehuikin koiraa, että seisoi nätisti vaikka ohjaaja ääneen ihmettelee ;) Koira oli kuulemma hyvä, ohjaaja ei.... (sori Unna mutta elämä on). Arvosana 5 ja kertoimella kaksi pistemääräksi 10. Täytyy alkaa hioa tätä liikettä ja jättää nuo avustavat käsiliikkeet jatkossa pois.


Liikkeestä maahanmeno

Liikkeestä maahanmeno meni minun mielestä hyvin. Noottia saatiin liian voimakkaasta "MAAHAN" käskystä sekä pään nyökkäyksestä käskyä annettaessa. Nyt vaan pitää yrittää malttaa sanoa käsky nätisti ja jättää vartaloavut pois. Arvosana 9 ja kertoimella kaksi pistemäärä 18.

Seuraaminen taluttimetta

Tämä meni yhtä haparoivasti kuin kytkettynä seuraaminen. Tässäkin koira haukkuu muutamaan otteeseen seuraamisen aikana. Arvosana 8 ja kertoimella 4 tulee kokonaispistemääräksi 32.


Seuraaminen kytkettynä

Itse hätäilin tässä seuraamisessa ja tein turhan nopeita äkkipysähdyksiä. Unna haukkui muutaman otteeseen seuraamisen aikana jolloin myös seuraaminen siirtyy hetkellisesti kauemmaksi. Arvosana 8 josta kertoimella 2 tuli kokonaispistemäärä 16. Jatkossa täytyy opetella rauhallisuutta omaan liikkumiseen.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Hauhon mökeillä

Viime vuoden tapaan pidettiin pienimuotoinen koiraleiri Hauhon mökeillä kauniissa syyssäässä. Tällä kertaa mukana vain minä ja Sanna ja tietty koirat. Perjantai lipsahtikin enemmän juomien kittaamiseen ja grillaamiseen, joten koirat saivat temmeltää pitkin pihaa ja purkaa energiaansa painimalla ja Hauhon hajuja nuuskuttelemalla. Lauantaina sitten treenattiinkin tokoa ja pujottelua ja käytiin Hauhon kylällä lenkillä. Iltapäivällä käytiin vielä Tuulosen kauppakeskuksessa josta tarttuikin mukaan koirille uudet lelut (Kong Wubba). Edellisillan juhliminen alkoi painamaan jäsenissä iltaa kohden, joten lauantaina mentiinkin BB:n jälkeen koisimaan. Leiri oli erittäin onnistunut ja ohjaajat voivat olla tyytyväisiä, että hieman kangertelevan lauantaiaamun jälkeen pystyivät vetämään tiiviin ja tapahtumarikkaan päivän :)



















Valppaat vahdit







maanantai 14. syyskuuta 2009

EHKK:n möllikisat

Tänään oli vuorossa kesällä treenanneiden päätöskisat. Unna oli yllättävän nopea radalla, niinpä minun ohjaus meni välillä vähän sähläämiseksi. Hyvä homma siis, että koirasta alkaa löytyä ytyä ja potkua, toisaalta minulla on taas haastetta pysyä koiran mukana. Sijoitus hienosti medi 2. Alla video radasta, kiitos luottokuvaaja Pialle ;)

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Tuuloksen möllikisat

Nyt on sitten takana ensimmäiset epäviralliset agikisat Unnan kanssa. Olen varsin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Itseeni sen puolesta, että jännitys ei kangistanut ajatuksia ja juoksua vaan pystyin ottamaan kisat treenin kannalta (niinkuin tarkoitus onkin).

Huippumölliradalla kisasimme maksiluokassa, estekorkeus 45 cm. Tätä korkeutta on treeneissä hypitty pari kertaa, joten ajattelin testata myös "tositilanteessa" miten koira selviytyy tästä korkeudesta. Eka rima putosi ja kolmannella esteellä tuli kielto, loppurata menikin sitten mainiosti ilman virheitä. Tällä radalla ei ollutkaan kuin hyppyjä ja putkia. En tiedä jätinkö koiran liian lähelle ekaa hyppyä kun sen pudotti, mutta joku sanoi, että koira vaan hätiköi eka esteen kun sillä tuli kiire lähteä minun perään. Kahden suoran hypyn jälkeen tuli kolmas hyppy joka kääntyi vasemmalle, tässä hätiköi ohjaaja ja lähti liian aikaisin liikkeelle, minkä vuoksi koira juoksi esteen ohi. Mutta lopun rataa sai juosta minkä kintuista pääsi ja tehtiin hieno takaaleikkaus putkelle :) Tällä radalla siis 10 virhepistettä ja sijoitus 6/9. Täytyy kyllä sanoa, että kolme ekaa maksia teki nollaradan ja 10 sekuntia nopeammalla ajalla, joten meidän lienee syytä keskittyä puhtaisiin ratoihin, nopeudella ei tulla koskaan pärjäämään.

Mölliradalla vaihdoin ilmottautumisessa luokan medeihin, en halunnut hyppyyttä koiraa korkeuksilla mitä ei olla treeneissäkään menty. Kisasin tässä luokassa siis ulkopuolisena, mikä tarkoittaa, että mahdollisesti sijoituttaessa, ei palkintoa meille jaeta. Tämä oli agirata missä hyppyjen ja putken lisäksi oli puomi ja a-este. A-este jännitti eniten etukäteen, sitä ollaan niin vähän treenattu ja viimeksi sitä kokeillessani, koira meni useammin esteen ohitse kuin kiipesi sen yli. Rata meni täydellisesti ja koira toimi kuin unelma, nolla virhepistettä ja voitettiin tämä luokka. Maaliin tullessa Unnakin oli täpinöissään ja silmät loistaen katsoi minuun, että joko tämä loppui. Vaikka usein tulee mainittua, että Unna on hidas, niin se on tasan tarkkaan nopein koira mitä voisin ohjata. Ei ole kyllä nuo meikäläisen spurtitkaan mitään Usain Boltin luokkaa ;)

lauantai 12. syyskuuta 2009

Lauantai-illan lenkki Apparalla

Tässä blogin virkisteeksi kuvia pitkästä aikaa.

Ahvenistonjärvi on hienon näköinen tyynellä säällä, kun veteen heijastuu ympäröivä metsä.












Mulla on ollut haaveena saada koirasta kuva rannalla ilta-aurinkoa vasten. Ilta-aurinkoa odotellessa...




perjantai 11. syyskuuta 2009

Kesäkauden viimeiset agitreenit

Kuinka nopeasti aika loppujen lopuksi kulkee. Toukokuussa aloitettu alkeiskurssi on nyt sitten ohi. Eka treeneissä Unna karkasi Lulun kanssa temmeltämään pitkin Kirstulan kenttää, vika treeneissä koira kulki vapaana sivulla ohi radalla harjoittelevien häiriökoirien. Jotain on siis opittu ja yhteistyö on ainakin kesän aikana kehittynyt. Unnan kanssa on ollut helppo treenata ja ehkä me lappalaiset vaan sovitaan yhteen kuin paita ja peppu.Ohjaajana en ole kaksinen ja siinä tulen tarvitsemaan treeniä vielä pitkään, mutta lappalainen antaa anteeksi kömpelön ohjauksen ja menee sinne minne käsketään, välillä haukulla ikäänkuin varmistaen, että homma on hanskassa, ole huoleti.

Sanotaan, että lapinkoira ei ole kunnianhimoisen ihmisen koira. Lapinkoiraa ei näy agilityn sm- saatikka mm-kisoissa, sitä ei juurikaan näy tokon erikoisvoittajaluokassa saatikka pk-kokeissa. Tämä ei silti tee lappalaisesta huonompiarvoista koiraa ollenkaan. Lappalaisen viisaus kun piileekin siinä, että se on nöyrä perheenjäsen joka osaa lukea perheenjäseniään kuin avointa kirjaa. Lappalainen ei mene treeneissä höyry korvista nousten ja kuola suusta lentäen, se menee vakaasti ja harkistusti, emäntäänsä tarkasti seuraten. Mutta on lappalainen kierokin kuin korkkiruuvi. Se voi vedättää emäntäänsä 5-0 esittäen olevansa herkkä ja pehmeä koira joka saa traumoja ilman jatkuvaa nakkibaarin tarjoilua.

Go Unna go, sinussa on mahiksia vaikka mihin!! Harmi, että emäntä on tumpelo joka omaa kaksi vasenta jalkaa ja keskelle kämmentä valahtaneet peukalot.

torstai 10. syyskuuta 2009

Raunioilla

Eiliset treenit pidettiin raunioilla. Etukäteen olin hieman epäileväinen, kuinka Unnaa jaksaa rauniot kiinnostaa. Koirahan tulikin ihan innoissaan paikalle ja vaikka ensimmäistä pistoa (maakaivo) ei meinannutkaan löytää, niin jaksoi kuitenkin innokkaasti haahuilla (sitä se nimenomaan oli) pitkin raunioita. Maakaivo oli siis vaikea, mutta ei se mitään. Loput pistot, rengaskaivo ja rengaskasa meni hyvin. Mutta nehän toki on tuttuja vanhoja piiloja. Lopuksi vielä tehtiin bunkkerin takaa edestä pako. Parantamisen varaa nenänkäytössä on, mutta koira työskenteli itsenäisemmin kuin pitkään aikaan.

Sunnuntaina on sitten edessä ekat epikset eikä tällä kertaa turistina vaan ihan oikeasti kisaavana. Kisat järjestää Lammin agilityseura, http://lammi.wippiespace.com/agilitylammi/activities_kisailmoitus.htm. Maanantaina onkin sitten vuorossa oman seuran epäviralliset kisat.

maanantai 7. syyskuuta 2009

VVV = vietin virittämistä valeraskaalle

Unna on ollut viime aikoina tosi flegmaattinen. Vaikka mikään leluhullu ei ole koskaan ollutkaan, niin nyt ei leiki sitäkään vähää. Sisällä koira nukkuu koko ajan ja lenkillä kulkee hajamielisenä enemmänkin kiinnostuneena hajuista kuin matkan etenemisestä. Tämän lisäksi koira on alkanut nukkumaan yönsä eri huoneessa kuin minä. Juoksujen loppumisesta on nyt pari kuukautta, joten nämä apaattiset oireet on luultavasti selitettävissä valeraskaudella.

Eilen oltiin treeneissä taas virittämässä viettiä. Nyt heti ilmottautumisen jälkeen lähti maalimies koiraa huhuillen juoksemaan pakoon metsään päin. Eka yliheitto ei onnistunut, koira jäi minun viereen, mutta kaksi seuraavaa onnistuivat. Keskilinjalle jumittuminen johtuu siitä, että koira ei tiedä, saako mennä vai eikö. Tänään kuitenkin hienoista edistystä vietin nostatuksessa. Tosin tuo valeraskaus voi olla haittatekijä tälle viritystreenille. Jos Unnan oireet pahenee, lienee paikallaan pitää pieni treenitauko. Tottista ei otettu ollenkaan tällä kertaa.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kadonneen vietin metsästys

Mitenkään sen tarkemmin en rupea tämänpäiväistä rataa kuvailemaan, mutta eka radalla oli uutena teemana takaaheitto putkeen. Sen kanssa ei tullut mitään ongelmia. Toisella radalla oli teemana kolmen hypyn kanssa välistävetoja (en tiedä meneekö termistöt nyt oikein). Eka radan Unna suoritti hitaasti mutta varmasti, ja kerkesi käydä nuuskimassa makupalojakin nurmikolta kesken rataa. Tähän olin vähän pettynyt koska koira ei selkeästi ollut kovin kiinnostunut radan suorittamisesta. Myös hypyissä (jotka olivat nyt medikorkeudessa) Unna takapää tuli jotenkin holtittomasti/viimeistelemättä alas. Siis ruman näköisiä hyppyjä. Toisella radalla hypyt onnistuivatkin paremmin koska vauhtia oli enemmän (tai viettiä). Nyt alkaa jo hiipimään takaraivoon halu saada tuohon koiraan lisää vauhtia, sykettä, tekemisen halua. Unna ei ainakaan radalla kuumene, on huomattu :) Unna seuraa kiltisti ohjaajan käskyjä ja lukee ohjaajan liikkeitä, kuuntelee, on varma mutta hidas. Tämän lisäksi harjoiteltiin itsenäisesti pussia ja keppejä. Kepit menee hyvin mutta ei vauhdikkaasti, pussin kanssa ei ole ongelmaa. Toisen radan alussa oli rengas joka oli maxikorkeudessa. Todella haastava este tässä korkeudessa Unnalle. Jouduin ottamaan tätä alussa monta kertaa ihan hihnan kanssa. Hurjalta tuntuu jos joudutaan maxeissa kisaan ja tältä korkeudelta rengasta suorittamaan.

Summa summarum, minulla on tarkasti ohjaajaa totteleva/kuunteleva koira, rauhallinen, ei erityisen vietikäs. Nyt kun löydettäis Unnalle vielä se superihana paras palkkio, niin saatais viettiä ja vauhdikkuutta näihin harrastettaviin lajeihin.

Jotta totuus ei unohtuisi, meidän ryhmän muutkin koirakot ovat ihan yhtä hyviä ja kehittyneet huimasti kesän aikana. Jopa radalta karkaillut cairn (niin tuttua myös Onnin kanssa) suoriutui tänään erittäin mallikkaasti radalta.

Parin viikon päästä on mölliagi ja siitä viikon päästä möllitoko. Molempiin olisi tarkoitus osallistua. Möllitokossa on hyvä testata alueet, mihin treenauksessa kannattaa paneutua.