maanantai 30. marraskuuta 2009

Hyvinkään treenit

Lauantaina meitä oli suurella agikentällä vain kaksi koirakkoa, joten treenata olisi voinut vaikka koko tunnin aktiivisesti jos vaan koira olisi jaksanut. Mutta Unnan kanssa täytyy olla tarkkana, ettei väsytä ja kyllästytä sitä heti alkuun liialla treenailulla, lappalaisen työmoottori kun ei ole ihan samaa luokkaa kuin malikoilla tai bortsuilla.

Hyppyradalla harjoiteltiin valssausta ja persjättöä. Valssaukset sujuu hyvin, mähän ihan luonnostaan tarjoan valssia ihan joka paikkaan vaikkei tarve olisikaan. Persjätön sain onnistumaan mutta sen verran se vaati multa keskittymistä, että koira ei kulkenut sujuvasti radalla vaan vauhti pysähteli. Mutta hitto vie, mä sain persjätön onnistumaan, se on jo jotain se! Lisäksi otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Unna oli ihmeen rohkealla päällä, vaikka kerran rymistelikin keinusta alas kun ei ehditty ihan mukaan sitä auttamaan. Rymistelyn jälkeen menokin meni varovaisemmaksi, mutta mitään pelkotiloja ja ahdistuksia ei jäänyt. Keinu on tällä hetkellä kyllä meidän hankalin este, sitä joudutaan hinkkaamaan vielä monet monituiset kerrat. Lopuksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn kanssa,Mimmi palkkaamassa radan lopussa lelulla. Lelu on kyllä ehdottomasti saanut Unnaan liikettä, eteenlähetyksissä ei ollut nyt mitään ongelmia, vaikka minä en liikkunut ollenkaan koiran perässä. En treenannut koko tuntia, koira tuntui väsyneeltä ja eteenlähetyksiin oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä. Unnalle konstatreeniä, mutta ei se vietti sillä nouse kunnolla edelleenkään. Ei taida lappalaisesta hakukoiraa tulla, mutta onhan meillä onneksi noita muitakin harrastuksia :)

perjantai 27. marraskuuta 2009

Agilityn hurmaa

Olipas hyvät treenit eilen. Muutamalla koiralla on juoksu joten paikalla ei ollut kuin Nere ja Unna, joten treeniaikaa oli luvassa ruhtinaalliseti. Unnan sisäinen kiitäjä heräsi pitkästa aikaa ja radalla nähtiin innostunut pöyhöhäntäinen lappalainen. Rata oli helpohko: hyppy, hyppy, hyppy vasemmalle, takaa hyppy, putki,puomi,putki. Lisäki harjoiteltiin puomin kontaktia tekemällä putki, puomi ja putki esteitä. Kepeillä treenattiin ja vahvistettiin minun kauempana oloa, välillä takana ja välillä edessä. Lopuksi otin rengasta jossa palkkana toisella puolella oli targetti. Meni älyttömän hyvin koska vain eka kerralla meni renkaan alta. Pari kertaa otettiin myös renkaan jälkeen ohjausta vasemmalle ja oikealle puolella oleville hypyille.

Palkkasin eka kertaa Unnaa pallolla enkä tiedä vaikuttiko se osaltaan vietin nousuun. Tosin keppien jälkeen sohaisin narupallolla vahingossa Unnaa päähän (prkl noita mun hallitsemattomia palkkauksia) ja sen jälkeen koira tuli keppien jälkeen silmät sirrillään ja väisti minua joka kerta. Eli jatkossa palkkaan pehmeällä fleece-lelulla, välttääkseni antamasta vaikutelmaa, että koira on saanut selkäänsä keppien jälkeen ;)Kaikkea se lappalainen joutuu sietämään kohelolta ohjaajaltaan.

Raunioilla

Keskiviikkona aktiiviset lappalaiset suuntasivat siis raunioille. Rauniotreenailu on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan muutamaan kertaan. Unnan toinen pisto oli raunion oikealle puolle, eikä lappalaista tällä kertaa saatu sinne kiipeämään ei sitten millään. Eihän tuo mikään yllätys ole, ettei tuolla koiralla ole toimintakykyä, sen puute kun on tullut muutaman kerran arkielämässäkin esille. Villen mukaan toimintakyvyn puute voi olla yksi syy, miksi Unnalla ei nouse vietti tarpeeksi korkealle. Loput pari pistoa raunioiden taakse ja vasempaan takanurkkaa, ne meni ihan hienosti. Ja jos jotain positiivista haluan etsiä, niin Unna ei heittäytynyt herkkikseksi vaan lähti ihan innolla seuraaville pistoille.

Vuoden vimpat tokotreenit

Tokotreeneissä tulikin yllätyksenä, että oli jo viimeinen kerta. Tunnilla kerrattiin avoimen luokan liikkeet, mikä oli ihan kiva yhteenveto, mulla kun moni liike oli unohtunut alkuharjoittelun asteelle.

Paikallamakuu otettiin olemalla minuutti piilossa ja minuutti koiran edessä. Unna oli kerran vaihtanut lonkka-asentoon, mutta muuten pysyi hienosta paikallaan huolimatta takana treenaavista koirakoista. Noutoa me ei otettu ollenkaan, koska ei sitä osata. Liikkeestä maahanmenossa jäi eka kerralla seisomaan, reagoi ilmeisesti hallin ovesta kulkevaan koirakkoon, mutta toka kerralla meni hyvin. Liikkeestä seisominen meni hyvin, tein sen alokasluokan liikkeenä. Luoksetulossa kokeilin eka kertaa sivulle käskyä ja se pelitti hyvin, tätä käytän siis jatkossa tokopuolella. Luoksetulo siis ilman stoppeja alokasluokan liikkeenä, ei olla stoppeja harkattu ollenkaa privaatisti. Tokohyppy onnistui erinomaisesti, kunhan vaan saan koiran irtoamaan vierestä, niin lopun pitäisi sujua. Kaukokäskyissä Unna liikkui liikkeitenvaihdon yhteydessä, tämänkin harjoittelu on unohtunut ihan täysin. Seuraaminen sujui hyvin, parannusta tapahtunut onneksi noihin viime viikkojen takapakkeihin.

Ensi tiistaina olisi vielä tokoranking, mahassa muljahti heti ilkeästi kun pistin ilmon menemään. Katsotaan nyt sitten, joko sitä voisi ensi vuonna kokeilla ihan oikeaa kilpailua.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Ja juna kulkee taas

Maanantaina oltiin JANKK:in agiränkkäreissä. Unna kisasi möllimakseissa ja sijottui hienosti ensimmäiseksi, mutta ei meitä kyllä tässä sarjassa ollut kuin kaksi koirakkoa :)Niinkuin kesällä meille treeneissä sanottiin, että Unna kulkee kuin juna, hitaasti mutta varmasti, sinne minne näytetään, niin sellainen se tosiaankin on. Eihän se nopea ratasuoritus ollut, mutta nuo maksikorkeat hypyt hidastaa Unnaa paljon koska joutuu tekemään paljon töitä hyppyjen eteen.Mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen, ettei yksikään rima tippunut ja nollarata, siitä sopii röyhistää rintaansa. Hyvä Unna! Ja taidettiin olla myös kisan kovaäänisin koirakko...



sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Aktiivinen viikko takana ja toinen edessä

Pitäisi varmaan aina treenien jälkeen kirjoitella blogiin, ainakin tällä iällä, muisti kun tuppaa olemaan jo varsin rajallinen. Torstain agitreenteissä ei ollut kuin lappalaiset, toiset olivat estyneet tulemasta paikalle. Tehtiin ympyrän muodossa olevaa rataa jossa oli putket molemmissa päissä jä välissä hyppyjä.  Tarkoituksena myös pysytellä ohjatessa koiran takana ja vahvistaa näin ollen takaaohjausta. Tämä oli mulle hieman haastavaa, kun ympyrän keskellä pääsin vikkelämmin liikkumaan kuin koira, niin helposti tuli juostua aina koiran edelle. Myöhemmin radalle lisättiin kepit ja sain pari kertaa Unnan menemään suoraan putkesta kepit oikein. Kaiken lisäksi se vaikeampi puoli sujui meiltä nyt paremmin, että tosi tyytyväinen olen pikku laputtajaan ja pitäisi kait noiden keppien kohdalla jo alkaa luottaaa koiran osaamiseen. Nimittäin kun ensi kertaa kokeilin putkesta kepille ohjausta, menin itse epävarmana niin lähelle keppejä, että koira kulkeutui automaattisesti kauemmas, eikä siis hakenut kepeille oikein. Kun itse maltoin pysytellä kauempana, niin homma toimi. Lisäksi yksittäisinä esteinä otin puomia ja rengasta. Rengaskin sujui hyvin siihen nähden, että sitä on kesällä viimeksi otettu.

Hyvinkään agitreeneissä sai itse valita joko yksittäisen esteen taikka ohjauskuvion mitä treenata. Ensi kerralla tehdään sitten kunnon rataa :) Valitsin treenikohteeksi renkaan, keinun olisin  muuten ottanut, mutta se oli juuri tällä kertaa maalattavana. Ensin treenasin olemalla itse renkaan toisella puolella ja namilla houkuttelemalla. Tämän jälkeen koira lähetettiin renkaalle ilman mitään vartaloapuja ja Mimmi oli toisella puolella palkkaamassa targetin avulla. Lopun aikaa treenailin mm. takaakiertoja, keppejä, a-estettä ja puomia.

Tänään oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Ei tottista mutta metsässä oli vietinnostatusta. Mun mielestä Unna meni vauhdikkaasti, ehkä se vietti sieltä pikkuhiljaa nousee. Niin, ja ilmeisesti mä taas treenaan hakua. Helvetti kun ei osaa päättää, mihin lajiin tässä rupeaisi keskittymään.

Huomenna agirankingkisat, tiistaina toko, keskiviikkona raunioille, torstaina agiin, lauantaina agiin, sunnuntaina hakutreeneihin....Mistä voisi taikoa vapaa-aikaan lisää tunteja.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kello kymmenen loppuasento

Seuraaminen ontuu pahasti tällä hetkellä. Pitkään on jo ottanut pattiin tuo jätättäminen varsinkin juoksuun siirryttäessä. Asiaa ei auta yhtään, että hermo meni maanantai-iltana huonosta seuraamisesta ja tiuskin ja äyskin siihen malliin, että koiralle meni lopullinenkin into seuraamiseen. Nyt on palattu askel taaksepäin ja huoh...ehkä tästä vielä joskus noustaan.

Tokotreeneissä seuraaminen sujui kuitenkin vapaana ihan ok, ei täydellisesti mutta ei huonosti. Tokohyppy saatiin nyt eka kerran onnistumaan, Unna ei jäänyt kertaakaan käskyn jälkeen viereen istumaan. Olen alkanut käyttämään ennen hyppyä virittelysanaa " nyt hypätään" ja se tuntuu auttavan. Nyt opeteltiin uutena asiana tunnarikapuloita ja se olikin Unnan mielestä jess juttu. Unnalle tehtiin ihan alkeisharjoitus hieromalla kapulaa ensin kädessä, sitten koira jätettiin istumaan ja näytettiin kapula ja vietiin se koiran nähden piiloon. Sitten käskysana ja koira lähetettiin piilolle. Hyvin hokasi lappalainen mitä oli tarkoitus tehdä ja nappasi kapulan suuhunsa. Illalla piilottelin Unnalle vielä pihalla kapulaa ja se haki sitä ihan into piukkana. Tämä teki hyvää meille molemmille. Nyt on kiva kun on joku älyttömän kiva juttu mitä treenata aina lopuksi, siitä jää molemmille hyvä mieli.

Tunnin lopuksi otettiin luoksetuloa ja Unna tuli vauhdilla....ja haukkuen koko ajan.... ja kello kymmenen asentoon :) Taidan alkaa tokotreeneissä käyttämään luoksetulossa "sivulle" käskyä, lappalainen kun niin herkästi tarjoaa tuota sivulletuloa. Ja tuosta asennosta saisi kokeessa varmaan nolla pistettä ;) Mutta kiva että vauhtia riitti enkä siitä haukustakaan nyt niin huolissani ole (ainakaan vielä).

maanantai 16. marraskuuta 2009

Vapaa-aika, mitä se on?

Olen ahnehtinut (jälleen kerran) kaikkea aktiviteettia vapaa-ajalle siinä määrin, ettei blogiakaan juuri ehdi enää päivitellä. Aloitetaanpa viime torstain agiharkoista. Päästiin tekemään pientä rataa mikä oli varsin positiivista. Radalla oli muuri maksikorkeudessa ja se näytti todella korkealta, olin ihan varma ettei Unna jaksa hypätä sitä, mutta niin se vaan pikku sinnikko loikkasi siitä yli (vaikka muurille tultiin niin pienessä kulmassa, ettei vauhtikaan ollut mikään huimaava). Puomilla meillä tuli ongelma mikä oli varsin yllättävää koska siinä ei ikinä tähän mennessä ole mitään vaikeuksia ollut. Jouduin jopa laittamaan koiralle valjaat päälle ja niistä pitämällä "pakottamaan" sen kiikkumaan puomia ylös, sen jälkeen kaikki sujuikin paremmin. Ihme koira kyllä tuo Unna, se saa ihan yöstä noita pelkotilojaan. Radan loppupätkällä piti ottaa taas takaaohjausta eikä se Unnan kanssa kovin hyvin sujunut. Jos minä jään seisomaan, niin koira kääntyy vaan minua päin ja alkaa haukkuen komentaa. Niinpä ihan lopuksi juoksin koiran vierellä radan loppuun ja sain sekä ohjaajalle että koiralle "tekemisen tuntua ja vauhdin hurmaa". Tätä tekemisen riemua ei voi ollenkaan vähätellä lappalaisen ollessa kyseessä, ja nyt puhun sekä ohjaajasta että koirasta :) Puomia otin erillisenä esteenä vielä jälkikäteen ja sainkin Unnan menemään sen ihan ok, jonkinasteista varovaisuutta oli kuitenkin havaittavissa. Tämän lisäksi otettiin keppejä ja keinua yksittäisinä harjoituksina. Kepeillä meillä ei ole ongelmia ja treenattiin lähinnä kauempaa lähettämistä/ohjaamista. Keinulla meillä oli viimeksi suuria ongelmia mutta nyt niitä ei vastaavasti ollut. Ehkä auttoi sekin, että nostin koiran viettiä leikittämällä sitä ennen keinutreeniä. Otin kolme kertaa keinun ja koira meni vauhdikkaasti ja ilman pelkoja, hyvä homma. En tiedä oliko se viime kerran keinupelko siirtynyt puomille???

Tämän lisäksi aloitin lauantaina agilityn treenaamisen Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Oli kiva tunti, meitä oli vaan kolme koiraa ja koko ajan pääsi tekemään jotain. Tunnilla treenattiin takaakiertoja sekä niistoa. Takaakiertoja sai tehdä itsekseen sillävälin kun toinen treenasi radalla. Niistoa eli koiran haltuunottamista harjoiteltiin ensin kolmen peräkkäin olevan esteen avulla joissa koira aina ohjattiin hypylle siten, että joutui kiertämään esteen vastakkaiselle puolelle itsestä katsoen. Vasemmalla kädellä ohjaaminen meni kertakaikkisen loistavasti, siinä nyt ei vaan ollut mitään ongelmaa. Sama treeni oikealla kädellä ohjaten..... no siinä oli isoja hankaluuksia toisen hypyn kohdalla koska koira pyrki aina menemään esteen ohi tai ali. Ja uskomatonta mutta totta, Unna meni jopa esteen siivekkeen läpi.... siitä pienestä raosta.... siinä hetken aikaa katsoi sekä opettaja että ohjaaja suu ammollaan. Että varsin sutjakassa kunnossa tuo koira :)  Mutta tämäkin saatiin lopulta onnistumaan, ja opettajan mukaan ei koira hahomottanut tätä treeniä alkuun tuolta oikealta puolelta.. Lopuksi oli hyppyjä ympyrän muodossa jossa koira aina seuraavalle hypylle mennessä ohjattiin hypyn taakse. Tämä meni hyvin johtuen varmaankin Unnan varsin rauhallisesta hyppyrytmistä. Tosin maksikorkeudella tämä oli Unnalla varsin raskas harjoitus ja lopuksi laskettiin rimat medikorkeuteen ja mikä muutos koirassa tapahtui sen jälkeen - häntä pörhöllä hyppeli välillä iloisesti haukkuen. Opettaja suosittelikin hyppyyttämään tekniikkaharjoituksissa medikorkeudella, koska Unna joutuu työskentelmään tosi kovaa maksikorkeuksissa ja silloin treenistäkin tulee vaan raskasta puurtamista. Samaa mieltä olen minänkin, että tämä laji pitää olla ehdottomasti ja vain koiralle hauskaa. Tosin vaarana tässä on, että koira alkaa jossain vaiheessa mennä rimojen alta (tämä ongelma on eräällä toisella lapinkoiralla) mutta se on sitten sen ajan murhe :)

Sunnuntaipäivän olin tokokisoissa töissä. Oli mielenkiintoista katsella kisoja ja tietysti eniten kiinnosti tuo alokasluokka. Kotiin tulin treeni-intoa täynnä. Hitto kun tuo seuraaminen on alkanut tökkimään. Eniten ärsyttää, kun se on ollut hyvällä mallilla ja ollaan tultu taaksepäin. Anyway, joulukuun alussa on toko-ranking johon ajattelin osallistua, tuleepa ainakin kokemusta.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tiistaitokoilua

Vaivaakohan muitakin koirakoita samanlainen väsymys kuin minuakin? Eilen oli tokotreeneissä kahden samaan aikaan treenavan ryhmän yhteissaldo neljä ihmistä! No kerrankin oli tilaa treenailla, halli kun tuntuu aika ahtaalta kahden ryhmän treenatessa yhtäaikaa. Uutena asiana harjoiteltiin stoppeja. Treeniä tehtiin kierrättämällä koiraa hyppyesteen siivekkeen ympäri ja koiran tullessa vauhdilla (no joo...vauhdilla ja vauhdilla) kohti, heitettiin pallo alkuun koiran menosuuntaan palkaksi ja muutaman kerran jälkeen koiran tullessa kohti, tehtiin kädellä voimakas pysäytysliike ja heitettiinkin pallo koiran taakse. Tuota voimakasta pysäytysliikettä täytyy harjoitella ihan itekseen, aika lerppu oli aina meikäläisen liike :)

Meitä kun oli vaan kaksi ryhmässä, saatiin harkata mitä haluttiin. Otin jälleen kerran tokohyppyä, Unna kun jäi itsekseni harjoitellessa taas vierelle istumaan käskyn jälkeen. Tällä kertaa saatiin Unna hyppimään heti käskystä siten, että ennen liikkurin käskytystä "kerroin" koiralle, että "hyppy, nyt hypätään". Lopuksi otettiin ruutuu lähetystä. Siitä Unna tykkää ja on kiva liike lopettaa treenit. Niin ja olihan meillä paikallamakuukin aluksi. Ne on vaan kovin lyhkäisiä tuolla treenissä ne makuut, haluaisin ottaa joskus ihan oikealla matkalla ja ajalla. Kävin piilossa, mutta se ei onneksi tuota mitään vaikeuksia.

Päivän päätteeksi Unna päätti ennalta ehkäistä huulten rohtumista syömällä mirame-puikon :)

maanantai 9. marraskuuta 2009

Hakua pitkästä aikaa

Meidän piti jättää haku tauolle ajanpuutteen vuoksi, siitä huolimatta löysin itseni sunnuntaina hakutreeneistä. Että se sitten siitä ylimääräisestä vapaa-ajasta... Unnalle tehtiinkin nyt ihan erilainen harjoitus mitä aiemmin. Unna vietiin ihan ensimmäisenä metsään ja maalimiehet juoksivat huudellen piiloon kun me jäätiin keskilinjalle. Koiraa hetsattiin siinä ja kun oli kuumimmillaan, niin veinkin sen autoon takaisin. No, Unnan kohdalla tuo kuumimmillaan tarkoitti sitä, että toljotti korvat pystyssä ja keskittyneenä ukon perään, se kun on maailman rauhallisin koira :) Mutta ei hypännyt autoon vapaaehtoisesti vaan piti nostaa se sinne, vinkui ja pyrki palaamaan takaisin, että kyllä se vietti vähän ainakin nousi. Treenattiin yksi koira välissä ja sen jälkeen Unna takaisin ja kaksi liikkuvaa maalimiestä, yhteensä neljä pistoa. Hyvin irtosi ja lähti vauhdilla, että ehkä tällainen treeni olisi paikallaan toistekin. Meitä olikin vaan neljä koiraa ja kolme ohjaajaa, joten treenit oli lyhyet ja tehokkaat.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Saunakissa ja vähän viemärikin

Misu tuntee suurta kiinnostusta vettä kohtaan. Tiedä sitten tuleeko se emän puolelta, Turkkilainen van kun rotukuvauksen mukaan tykkää mm. uimisesta. Suihkun ja saunan jälkeen Misu viettä pitkät tovit suihkun alla tuijottelemassa hanasta satunnaisesti tippuvia vesipisaroita. Myös vessanpöntön vesi houkuttelee kuin hunaja mehiläisiä, sitä on ihan pakko käydä tassuilla koukkimassa.Meillä on siis oma wc-kissa, ei tarvita wc-ankkaa. Muutenkin tämä kissa tykkää makoilla saunan lauteilla jälkilöylyissä. Pitääköhän sille hakea varastosta poikien vauva-amme, niin sais Misu ihan ikiomaan uima-altaan :)





Eteenlähetystä ja irtoamista

Eilen agilityssa treenattiin eteenlähetystä ja koiran itsenäistä irtoamista. Rata oli hyppy,hyppy,putki,hyppy ja sama takaisin. Unnan ongelma on se, että kun minä pysähdyn jonkun esteen taakse vaikka Unna menis vähän edelläkin, niin koira pysähtyy ja alkaa haukkumaan mulle. Tiina jäi radan päähän palkkaamaan ja aloitettiin irtoamisharjoitus ensin eka hypyn takaa, sitten toisen, sitten putken ja lopuksi tehtiin koko rata ja mun oli tarkoitus jäädä putken jälkeen himmaileen ja saada Unna eteneen. Kyllä tässä treenissä jollain tapaa onnistuttiinkin, vaati toki Tiinalta huutelua ja hetsausta avuksi, mutta jonkinlaista irtiottoa Unna kuitenkin otti.

Lisäksi otettiin keppejä ja lopuksi keinu ja a-este kun aikaa oli. Kepit meni varsin mallikkaasti ja lähetin useamman kerran koiran kepeille niin, että olin itse jo puolivälissä odottamassa, mutta hyvin haki oikeasta välista pujottelemaan. Lopuksi tein putken ja siitä ohjasin kepeille, toka kerralla saatiin meneen oikeasta välistä ja ah sitä onnistumisen tunnetta minkä se aiheutti :). Keinulla sen sijaan Unna käyttäytyi tosi oudosti, ei meinannut millään uskaltaa mennä edes puoliväliin. En tiedä mistä keinukammo on nyt kehitetty, ei meillä koskaa aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia??? Lopuksi mentiin a-este ja siinäkin Unnalla oli vaikeuksia alastulon kanssa, pyrki koko ajan esteen harjalta kääntymään takaisin. Sitten kun a tehtiin toisesta suunnasta, ei tätä ongelmaa ollut. Yhdellä toisellakin koiralla meidän ryhmästä oli tämä sama ongelma eikä kukaan oikein osannut arvata, mikä tuon ongelman aiheutti.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Halutaan ostaa treeni-intoa, hinnalla ei väliä

Viime viikko meni lomaillessa ja yllättäen myös tokotreenailuun ei löytynyt aikaa eikä halua. Viikonlopun juhlinta tuntui väsymyksenä vielä eilenkin, joten jätin ihan suosiolla treenit väliin. Mitäpä sitä suotta mennä väsyneenä ja kiukkuisena tokoilemaan, siinä ei tee muuta kuin ongelmia itselleen lisää ja tuhoaa hyvässä lykyssä jo opittuja asioita. Pehmeä koira ja kiukkuinen emäntä = huilin paikka. Oli tässä taustalla myös pieni epäilys, että Unnalla saattoi olla edellisenä päivänä lievää vatsavaivaa. Oli näes kakat tullut päivän aikana matolle, sitä ei olekaan sitten pentuajan tapahtunut kertaakaan. Kakka oli löysää mutta ei mitään ripulia kuitenkaan, pakko oli kuitenkin ollut matolle päästää, joten ei se ihan normilta tuntunut. Lisäksi yritin illalla ottaa sisällä vähän kaukokäskyjä, niin mupelsi nakit ja Frolicit matolle, ei syönyt ollenkaan. Ja tämä oli kyllä jotain tosi outoa Unnan kohdalla, ei ole näin käynyt aikaisemmin. Eikä nakit kelvannut eilenkään, että en tiedä minkälainen prinsessa Unnasta on kehkeytynyt viime päivinä.

No jokatapauksessa Frolicit kelpuutti ja kävin pihalla ottamassa pikkupikkutreenit. Seuraaminen sujui ok kun otin alkuun käännöksiä, mutta pitempään seuraamisessa alkoi jätättämään taas pahasti. Otinpa siis hihan käyttöön ja nyppäisin pienen pakotteen kun alkoi jätättään ja sainkin siten seuraamisen paremmaksi ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen. Liikkestä seisominen meni hyvin ja kaukokäskytkin teki ihan mallikkaasti pysyen hyvin paikoillaan liikkenvaihdon jälkeen. Käsimerkit ei vielä ole hallussa vaan tuntuu enemmänkin kuuntelevan sanallisia käskyjä. Loppuliikkeeksi otin eteenmenon, se on Unnan lemppari kun ruokakupissa on palkkiona tölkkiruokaa. Pitäisi hankkia ne merkkitötsät ruutua varten niin pääsisi sitäkin treenaamaan, samainen ruokakuppi olisi varmaan siinäkin ihan jees palkkio.

Illalla yritin saada makupalojen avulla ottamaan kapulaa maasta. Puolentunnin tuijotteluhetken jälkeen päätti lappalainen vetäytyä makuualustalle vetään sikeitä. Taidetaan olla samanlaisia luupäitä molemmat, periksi ei anneta ennekuin sydänkäyrä on suora :)