Katsaus viikon tapahtumiin

Maanantain agitreeneistä mulla ei ole enää tarkkaa muistikuvaa. Tehtiin kuitenkin rataa jossa oli ohjauksellisesti yksi hyvin haastava kohta, tätä kohtaa sitten luonnollisesti hinkattiin useampaan otteeseen. Lopuksi otettiin keinua ja luonnollisesti täysin erilailla mitä olin Erjan tunnilla lauantaina ottanut. Nyt keinua ei kallistettu ollenkaan, vaan Unnan piti mennä reippaasti reilusti yli keskikohdan jonka jälkeen nostin koiran pois. Alkaa hieman turhauttamaan, kun keinutreenit poikkeaa niin suuresti riippuen, kenen tunnilla sitten satun olemaankaan. Keinukammoa ei Unnalla kuitenkaan enää ole. Ongelma (ja huom, tätä ei kaikki opet katso ongelmaksi) kait enää lähinnä on, että koira menee maate keinun kallistuessa. Anyway, ihan kelpo maanantaitreenit.



Tiistaina otettiin tokossa paikkamakuun lisäksi ruutua ja kaukokäskyjä. Kaukot onnistui hyvin, tosin ei vielä viralliselta etäisyydeltä, mutta kuitenkin. Ruututreeni meni myös hyvin. Halli on vain kovin pieni treenitila varsinkin, kun toinen ryhmä treenaa samaan aikaan meidän kanssa. Niinpä ei juuri pystynyt mitään tekemään kun odotti omaa vuoroaan. Onneksi kohta pääsee ulkokentälle, missä on tilaa tehdä vaikka mitä.



Viikonloppuna oli agitreenit myös sunnuntaina lauantain lisäksi. Lauantaina tehtiin muutaman esteen pätkiä, lähinnä ohjausta treenaten. Tänään sen sijaan tehtiin ykkösluokan rata, oli oikein mukava kokeilla, kuinka lähellä kisavalmiutta ollaan. Ehdin suorittaa radan kaksi kertaa. Eka kerralla olisi tullut hylly kun Unna putken jälkeen ryntäsikin suoraan edessä olevalla pituudelle eikä vähän sivummalla oleville kepeille. Toka kerralla sain tuon virheen korjattua ja saatiin tehtyä nollarata. Treenit oli poikkeuksellisesti Riman hallissa ja kun tilaa oli kerrankin juosta, niin tuli sitä lappalaiseenkin vauhtia ihan eri tapaa. Vaikkakin, kun katselee kahden muun ryhmässä olevan bortsun vauhtia, niin aina tulee huonommuuden tunne, että ollaan tosi hitaita.



Agitreenien jälkeen menin vielä tottistelemaan Hauholle. Meni tosi huonosti. Unna ei seurannut ollenkaan. Onhan sillä vahvasti valeraskaus päällä ja on lenkilläkin tosi apaattinen, mutta siitä huolimatta erittäin huonoa seuraamista (ei ollut edes mukana kulkemista). Ei huvita yhtää osallistua viikon päästä oleviin bh-kokeisiin, mutta otetaan sitten vaikka maksettuna harjoituksena. Yritän vielä elätellä pientä toivonkipinää, että tuo seuraaminen palautuisi Unnan omalle vakiotasolle, mutta

Toko ja agitreenit

Maanantaina oli agiharkkojen sijaan agiränkkäri. Nuo mölliradat alkaa oleen meille ehkä liian helppoja, tekisi mieli jo osalllistua kisaavien ratoihin. Ainoa ongelma on tietenkin keinu, mutta voishan sen vaikka jättäää radalla kokonaan suorittamattakin. Seuraaviin ränkkäreihin en pääse (toukokuun), joten jospa se keinukin olisi jo kesällä hallussa.

Tiistain tokossa treenattiin luoksetulon stoppeja ja liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi katsottiin millä mallilla nouto on ja meillä se luonnollisesti ei ole millään mallilla. Aina mä vakuutan ohjaajalle, että täytyy alkaa paneutua noudon treenaamiseen ja olen itsekin hyvin vakuuttunut ja päättäväinen ja varma, että me nouto vielä joskus opitaan. Sitten yhtäkkiä huomaan olevani uudella kurssilla taas vakuuttelemassa opettajalle tätä samaa asiaa. Tarttis vissiin oikeasti tehdä jotain. Stoppeja harjoiteltiin apuohjaajan kanssa siten, että koira juoksi meidän välillä ja vuoroin otettiin viereen perusasentoon, vuoroin sai palkan minun taakse ja vuoroin tehtiin stoppi luoksekutsun jälkeen. Tämä meni varsin hyvin ja Unnakin oli ihan vireessä ;) Paikallaoloa otettiin sekä istuen että maaten ja kävin välillä myös piilossa. Näissä ei ollut ongelmaa.

Erjan agitreenit meni tänään hyvin. Meitä oli vain kaksi koiraa tunnilla ja saatiin hyvin harjoitusaikaa. Tehtiin rataa kahdessa pätkässä ja sain onnistumaan takaaleikkauksen radalla joka kerta kun yritin. Aivan mahtava tunne kun onnistuu jossain mikä on ollut tähän asti hankalaa. Sain jälleen noottia, että minun pitää liikkua radalla reippaammin ja kun näin tein, tuli koiraankin paremmin vauhtia. Toki tiedän, että itse osaltani hidastan Unnaa entisestään ja toisaalta Unnasta ei saa tykkiä vaikka voissa paistais ja leivittäis, mutta mukavamman näköistä menoa kun ohjaaja ja koira juoksee lönköttelyn sijaan. Lopuksi otettiin keinua. Erja opettaa keinua taas ihan erilailla kuin mitä ollaan tähän mennessä treenattu. Erjan tavassa esim koirasta pidetään kiinni koko ajan kun on keinulla, ja nimenomaan tästä (näin epäilen) se Unnan keinukammokin tuli. On hiukan hankalaa aina esittää oma näkemyksensä asiasta, mutta tällä kertaa pidin pääni ja sanoin mieluummin vieväni koiran keinulle vapaana kuin siitä kiinnipitäen. Erjakin totesi, että Unnan kohdalla vapaana pito on ehdottomasti parempi. Unna meni mielellään keinulle, mutta edelleenkin vetää makuulle, kun keinu keinahtaa. Mutta ennenkaikkea, kammo on tainnut unohtua.

Huomenna vielä tottistreenit, sitten on tämäkin viikko lusittu.

Agiränkkärit 15.3

Kevät kevät kevät ♥♥♥

Lehtikorissa kelpaa pötkötellä kun siihen kerrankin mahtuu.

Soon niin jotta pehemustetut paikat on niille ketkä määrää ja lattiapaikat niille ketkä tottelee :)

Iso Paha Susi vaiko Papan Pikkuapuri

On siis kevät :)

Tahmea treeneihin paluu

Alkuviikosta olin Vierumäellä kuntoutuksessa. Unna oli porukoilla hoidossa ja huolehti, että pappa sai säännöllisesti liikuntaa joka päivä. Onhan Unna Papan Pikkuapuri :) Uusi tokoryhmäkin olisi aloittanut tiistaina, mutta se jäi meiltä väliin.

Eilen Hyvinkäällä aloitettiin "vauhtiradalla" jossa oli hyppyjä ja muuri ja päässä putki, tämä tehtiin edestakaisin. Vauhtiradasta on turha puhua meidän kohdalla, kun Unna joutuu työskentelemään niin rankasti noissa maksikorkeuksissa, että se väkisinkin vaikuttaa vauhtiin. Jotenkin masennuin heti alkuun, kun Erja sanoi, että Unna on tosi kovilla varsinkin muurilla. Tekee tarkkaa työtä ja tunnollisesti hyppää, ei pudottele rimoja, mutta aina se on mielessä, kuinka kivaa se koirasta on rehkiä koko ajan niska limassa. Yhden kerran Unna säntäsi putkesta tullessa hyppyjen sivusta suoraan targetille. Olin toki itse vähän vinossa, mutta ei ole koskaan ennen tuollalailla mennyt ihan metsään hypyiltä.

Sitten otettiin pientä rataa jossa lähinnä putkesta haettiin vauhtia ja harjoiteltiin koiran hakeutumista oikeaan keppiväliin. Palautteeksi tuli, että vauhtia pitää saada lisää. Koira osaa kepit, nyt vaan reippaasti eteenpäin. Lopuksi otettiin vielä puomin ja a-esteen kontakteja. Ai niin, ja Unnalla tuli erikoinen ongelma, palasi muutaman kerran putkeen ohjauksen jälkeen takaisin. Putkivarma Unna! Voi hitto, en tiedä mistä tuokin nyt johtui. Ei jäänyt kovin kiva fiilis kun itse olin vähän hitaalla ja Unna tumpuloi asioissa, missä ei ole ollut tähän mennessä ongelmia.

Huomenna agiränkkärit.

Viikon ainoat treenit

Eilinen agitreeni oli yhdistetty edellisellä tunnilla treenaavan porukan kanssa. Marjo piti kilpailunomaisen treenin, vähän niin kuin mölliagilityn. Radalla oli 19 estettä, rataan tutustumisaika oli 5 min eikä koiraa saanut palkata radalla. Ja oli siinä vähän kilpailunomaista jännitystäkin, kun vieraan porukan edessä piti mennä rataa suorittamaan. Kaikki teki radan kaksi kertaa. Ekalla kertaa meillä olisi tullut hylly kun aan alastulon jälkeen Unna lähti kiipeämään aata takaisin ylös eikä mennut putkeen. Toisella kertaa tehtiin virheetön rata paitsi jos ei lasketa aan alastuloa, missä Unnaa häiritsi edelliselle koiralle tehty kontaktireeni. Nuuskutteli meinaan mattoa pienen tovin ennen putkeen menoa :) Mutta positiivista oli, että muistin radan kaikki esteet ja Unna haki kepeille tosi hyvin molemmilla kerroilla. Kun vaan saatais se keinu kuntoon, niin voitais alkaa jo kokemuksen vuoksi starttailla ihan aikuisten oikeasti.

Loppuviikko onkin treenivapaa. Toko on tauolla ja uudet ryhmät alkaa ensi viikolla. Hyvinkään agitreenit on peruttu kisojen vuoksi. Ja sunnuntain tottistreeneihin en taida päästä, edellisillan juhlinnan jälkeen ei taida rattiin olla asiaa vielä puolenpäivän aikaan.

PK-tottiksen herättelyä

Eilen olin pitkästä aikaa tottistreeneissä. Villeltä tulee niin paljon juttua ja asiaa, että ei kaikki jää tällaiseen harvaan päähän millään. Mutta ehkä jotakin, hyvin pientä kuitenkin. Pk-tottis poikkeaa tokosta monella tapaa, vaikka molemmissa tietysti on tavoitteena koiran hallittavuus. Tottiksessa koiran pitää suorittaa liikkeet vietikkäästi ja seuraaminen on tiivimpää kuin tokossa. Treeneissä ei kiinnitetä huomiota koiran haukkumiseen, kun tokopuolella se on lähes verrattavissa ääneen kiroamiseen kun koira haukkuu :) Palautetta tuli meidän seuraamisesta, koira ei seuraa vaan kulkee mukana :-D Parantamisen varaahan siinä on, joten ihan asiallinen palaute. Ongelmat mitä Unnasta löytyi johtuu yllättäen minun kouluttamisesta. Parantamisen varaa on mm. koiran oikea-aikaisessa palkkaamisessa sekä kehumisessa.

Huomasin taas, kuinka sitä osaakin olla sokea omalle koiralleen. Ville sanoi Unnasta, että huomioi ja reagoi jatkuvasti ympäristöön, oven kolahduksiin, puun rapsahduksiin yms. Saman olen siis itsekin pistänyt merkille, lähinnä vaan paikkamakuussa, missä koira selkeästi reagoi joka rapsahdukseen. Mutta enpä taas ole huomioinut, että ei se pelkkä paikkamakuu tätä aiheuta, vaan on osa oman koirani luonneominaisuutta.

Paha miinuspuoli tuossa tottistelussa on ulkona treenailu tuntitolkulla. Aina tulee kylmä, eilenkin, vaikka oli nollakeli. Silti olin ihan jääpuikkona kun tulin kotiin.

Lauantaina ei päästy Hyvinkäälle agitreeneihin kun hallin katto oli kärsinyt lumivaurioista. Torstaina sen sijaan oltiin tukiopettelemassa keinua. Kyllä se keinukin alkaa jo sujua, ainakin koira menee keinulle jo innokkaasti. Keinun keskivaiheella vetää vielä itsensä makuuasentoon, mutta kammo on poistunut. Ou jee mikä helpotus! Maanantain agitreeneissä on mennyt varsin mukavasti. Marjolla on usein jotain tekniikka-ohjauskuvioharjoittelua, olen kyllä kovasti tykännyt näistä treeneistä.