maanantai 31. toukokuuta 2010

Sirke Viitasen toko-opetuksessa

Sunnuntaina oli tarjolla Sirke Viitasen toko-koulutusta. Alkuun Sirke puhui lyhyesti koiran treenaamisesta ja motivoimisesta ja sen jälkeen sai jokainen koirakko henkilökohtaista opastusta haluamassaan liikkeessä. Tokotreenailu voidaan jakaa kahteen osaan, tekniseen suorittamiseen ja motivointiin. Teknisesti liikkeet oppii jokainen koira, jopa ylimmän luokan, suurempi ongelma on treenata siten, että tokoilusta tehdään koiralle hauskaa, sellaista mitä se kokee palkitsevana tehdä. Unnan laiselle rauhalliselle koiralle pitää treenien olla lyhytkestoiset. Treenamisen pitäisi rakentua siten, että koira onnistuu 80 prosenttisesti. Jos koira tekee väärin, hiljaisuus (mikä on ehkä yleisin tapa reagoida) ei ole oikea tapa reagoida vaan koiralle voi sanoa tyyliin "höpö höpö ei noin" ja sen jälkeen ottaa liike lyhyempänä/helpompana ja varmistaa onnistuminen. Eli aina tulee palaute. Lisäksi pitäisi oikeasti osata eläytyä ja näyttää kuinka hienosti koira tekee kun se onnistuu.



Itse otin omassa henkilökohtaisessa osuudessani hypyn, kun joudun lähes aina kaksoiskäskyttämään, jos namia ei ole esteen takana. Sirken mielestä koira ei ole tarpeeksi motivoitunut hyppyyn, ja määräsi "lääkkeeksi" vaan paljon hyppyyttämistä siten, että palkka on toisella puolella. Eli hyppyyn motivaation lisäystä.



Toiseksi otin esille (yllätys yllätys) noudon. Näytin missä vaiheessa ollaan ja Unna otti onneksi kentälläkin kapulan hienosti suuhun ja irrotti vasta luvan saatuaan. Tähän halusin vinkkejä, miten jatkossa pitäisi edetä. Sirken mukaan koira pitäisi saada liikkumaan kapula suussa. Vinkkinä neuvoi pitämään kädellä koiran leuan alta ja houkuttelemaan eteenpäin. Ja sehän toimi!!! Tätä treenataan siis jatkossa ja paljon. Lisäksi Sirken mukaan on tärkeää saada jo nyt vauhtia kapulan tuomiseen, myöhemmin sitä on tosi hankalaa enää rakentaa. Eli lenkillä esim voisin heitellä kapulaa ja yrittää saada Unnan tuomaan sitä minua kohti. Unna kun kuitenkin lenkillä kantaa keppejä, niin tämä keino voisi onnistua.



Lopuksi tein seuraamista pienen pätkän. Sirken mukaan meidän pitää siirtyä treenaamaan tätä lyhyissä pätkissä. Alkuun Unna seurasi hyvin, mutta alkaa sen jälkeen pilkkiä. Jos seurauttaa koiraa siten, että se välillä saa lopettaa kontaktin ja palkkaa uudesta kontaktinotosta, opettaa koiran seuraamaan väärin ja koira rupeaa pilkkimään. Tunnustan! Me ollaan tehty juurikin näin. Nyt pistetään sitten kesän aikana seuraaminen kuntoon, se on varma.

Tokoilu on kyllä kivaa ja kun saa uusia keinoja miten viedä liikkeitä eteenpäin, niin into vaan kasvaa. Yllättävää kyllä, maanantaina olisi mieli jäänyt jäädä tokoilemaan agitreenien sijaan. Että joskus näinkin päin.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Agia, hakua ja kettiksiä

Tällä viikolla kertyikin treeniä suht mukavasti. Sunnuntaina treenattiin Hauholla kentällä piilonkiertoa. Unnalle tehtiin helppo treeni kun oli ekakertalainen ja ensi kerralla sitten vaikeutetaan. Jostain syystä jumittui taas minun viereen eikä lähtenyt heti eka käskystä liikkeelle, jouduin käyttämään pannan kiristystä apuna lähetyksessä. Muuten meni hyvin piiloille ja haukkui hienosti.

Hyvinkään agitreeneissä treenattiin esteiden ohitusta joka sujui ilman ongelmia. En uskaltanut Unnalla hinkata paljoa eri ohjausvaihtoehtoja, kun suoritti rataa niin iloisesti. En näe enää kovinkaan järkeväksi tuota Hyvinkäällä ramppaamista ryhmässä, missä on viisi koiraa ja tunnista menee ainakin vartti radan rakentamiseen. Kallis agilitykoulutus jossa omaa suoritusaikaa jää maksimissaan 10 min!!! Täytyy sykyllä katsella jostain muualta tuota lisäkoulusta. Tai hakeutua takaisin Tiinan vetämiin ryhmiin, niissä on kuitenkin se 4 koiraa/tunti ja poissaolot saa korvata. Meillähän kaikki poissaolot menee omaan piikkiin, jopa juoksuaika mikä tuntuu varsin epäoikeudenmukaiselta.

Torstaina kävin pitkästa aikaa (yli vuoden tauon jälkeen) kokeilemassa kettiksiä. Ainoa haastetta tuottava este on siis tikapuut vaakatasossa, muut meni ihan ok. Liikkuva tynnyrisilta on uusittu ja liikkuu herkemmin kuin vanha, tässä Unna oli epävarma ja pelokas, mutta suoritti kuitenkin esteen eikä jäänyt pelkäämään sitä. Ai niin, tietty keinukin vaatii treeniä, sehän on pilattu agilityssa. Mutta tuolla ketteryyskeinulla ehkä olisikin hyvä treenailla, se on vähän pliisumpi versio kun agissa. Pituushyppykin meni pienten apujen jälkeen hyvin, tästä suuri kiitos agilitylle. Pöydille lähetys ok, mutta tämä vaatii treeniä ja paljon. Jotain kehitystä, jotain takapakkia viime vuoteen verrattuna, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Jankkin agiharkat meni hyvin. Ulkokentällä treenailu sopii niin paljon paremmin Unnalle kun se saa paremmin vauhtia ja pohjakin pitää paremmin. Jo nyt masentaa ajatus talviharjoittelusta pienessä hallissa liukkaalla ja kovalla mattopohjalla. Treenattiin takaaleikkauksia ja valssia. Meitä oli paikalla vaan kolme koirakkoa ja saatiin mukavasti treeniaikaa. Unnakin jaksoi suorittaa monta suoritusta ilman kyllästymistä. Hitsi kun saatais se keinu kuntoon, niin päästäis kisaamaan. Tahtoo radalle♥

lauantai 22. toukokuuta 2010

Paluu arkeen

Mitä loistavin loma on nyt takanapäin. Jos elukat olisi ollut lomalla mukana, ei olisi ollut mitään kiirettä takaisin. Nyt alkoi jo vähän ikävä vaivata, kun ei nähnyt karvapallukoita puoleentoista viikkoon. Eilen korkattiin kesäkauden agility helteisissä tunnelmissa. Harjoiteltiin valssia ja ja takaaleikkausta. Nyt kun siirryttiin ulkokentälle, en hyppysuoran jälkeen enää ehtinyt valssaamaan :O Vaikka Unna ei mikään tykki olekaan, tulee vauhtia isommalla kentällä sen verran enemmän, että pitää itsekin asennoitua ohjaukseen eri tavoin kuin talvella. Takaaleikkaukset sain onnistumaan suht hyvin :OO Tai sanotaanko, että Unna irtosi suht hyvin, itsellä tuottaa tosi paljon hankaluuksia pitää oma vauhti kohtuullisena, ettei rynni koiran eteen, tai toisaalta, ettei oma vauhti lopu, koska silloin loppuu koirankin vauhti. Unna jaksoi hyvin kuitenkin painaa helteestä huolimatta. Lappalainen ♥

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Pieniä onnenmurusia

Sain eilen Kennelliitosta lausunnon lonkkakuvista ja lonkat oli edelleen a/a ja kyynärät 0/0. Kaikki oli siis ok ja viime viikkoina mielessä kypsynyt ajatus Unnan pennuttamisesta sai näin todennäköisesti pisteen iin päälle . Nyt vaan sulhoa katselemaan ja vuoden parin päästä riiuureissulle, niin pääsen hoitamaan pieniä lappalaispalleroita. (Mullahan on idyllinen kuva, että pitelen sylissä pieniä palleropentuja kahdeksan viikkoa. Ihan turha tulla puhumaan mulle paskan hajusta, korvia viiltävästä vikinästä, syöttörumbasta, jalkoihin hyökkivästä piraijalaumasta ja luopumisen haikeudesta ;) )

Agilityn kesäkausi starttasi Hyvinkäällä ja treenit olikin poikkeuksellisesti klo 21-22. Siis aikaan, jolloin normaalit ihmiset makaavat kotona sohvalla ja suunnittelevat nukkumaanmenoa. Olin tyytäväinen Unnan vireeseen, hyppi nätisti hyppyjä ja eteni suorilla hyppypätkillä mukavasti putkeen. Aikaa olisi ollut treenata enemmänkin, mutta kerrankin osasin jättää treenit siihen, että koiralle jäi mukava vire päälle. Ja mukava mieli jäi ohjaajallekin, kun jäi onnistunut kokemus alle.

Hakutreeneissä Unna oli ihan peto. Mulle täytenä yllätyksenä Unnalle tehtiinkin kisanomainen suoritus. Tai tarkoituksena oli lähettää koira tyhjille pistoille niin kauan, että sen into lopahtaa täysin ja loput pistot pakenevilla maalimiehillä. Unna teki kokonaiset 10 tyhjää pistoa ja päälle 4 pistoa, joissa maalimies pakeni edestä ja palkkasi ruualla. Ei hullummin Unnalta, itse asiassa olin äärettömän tyytyväinen. Unnalle ei ole ikinä ennen tehty tyhjää pistoa ja hakutreenit on aina ollut vietinnostatusta pakenevilla maalimiehillä. Tuo oli erittäin hyvä suoritus lappalaiselta.

Pieniä onnenmuruja on ollut pitkin viikkoa tarjolla. Perjantaina mulla alkaa loma ja maanantaina lennän Saksaan jääkiekon mm-kisoihin. Unna menee Renkoon hoitoon ja kissat Hämeentielle Joonaksen seuraksi. Lomaa on puolitoista viikkoa edessä, niin mulla kuin Unnallakin. Loman jälkeen sitten levänneenä (?) kohti uusia koitoksia.