Villi-Joikhu Yönhaltijatar "Unna"

Ota löysin rantein

2010-07-17T10:41:00.009+03:00

Trooppiset kelit jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ylimääräiset treenailut on unohdettu ja viimeinen lomaviikko meni pötköttelyn ja lukemisen merkeissä. Sunnuntaina hakutreeneihin meno tuntui ylivoimaisen vaikealta mutta kyllä se tästä helpottuu. Lenkkeilyt on venynyt yön viime tunneille, mutta siitä huolimatta mittari näyttää kahtakymmentä astetta ja kosteus on kuin sademetsässä. Mutta ei valiteta, kun on lämmintä silloin otetaan vaan iisimmin. Lupa laiskotella!

Agitreeneissä on käyty ihan normisti. Kontaktit alkaa sujumaan yhä paremmin, jopa se vaikeampi a-esteen kontakti alkaa olla pikkuhiljaa hallussa. Helteestä huolimatta Unna on ollut ulkokentälläkin ihan pirtsakka olosuhteisiin nähden, joten agility on siis sillekin mieluisa harrastus :) Hyvinkäällä treenailu on ihan luksusta, kun hallissa on ilmastointi. Ratojen suorittaminen ja ohjauskuviot sujuu varsin mallikkaasti, ainoa ongelma on keinu. Unna pääsi yksissä treeneissä rysäyttään keinun ihan kunnolla ja kun keinu on muutenkin ollut ihan perseestä, niin ongelma vain pahenee ja pahenee. Olin jo yhdessä vaiheessa lopettamassa koko agilitya, kun tuntuu, ettei tuo kisaura KOSKAAN aukene. Mutta toisaalta, koira tykkää treenailusta, miksi siis ottaa paineita kisaamisesta. Tärkeintä lienee kuitenkin, että tämä on hauska harrastus. Hetkellisen masennuksen ja itsesyyttelyn jälkeen jatkan siis harrastusta iloisin mielin ;) Nyt ajattelin tehdä kotiin pienen keinuvirityksen ja alkaa opettaa Unnaa pikkuhiljaa tuohon keinahdusliikkeeseen. Kyllä siitä vielä kelpo kisakoira tulee.

Helle ajaa Unnankin veteen viilentymään aina kun se on mahdollista. Mutta kahlaamaan vain, ei uimaan.

Viirun yöllinen vilvoittelu/tähystyspaikka

Parveke on kova sana näillä lämpöasteilla.

Onks ihan pakko jos ei taho?

Pienen vilvoittelun jälkeen voi vähän kirmaillakin

Näin leppoisasti meillä otetaan hellepäivät vastaan....

...lekottelu on ihan parasta....

Nautitaan kissanpäivistä niin kauan kuin niitä on. Kohta tulee ne koiranilmat takaisin :)

Sollu mikhään matka, poronkuseman verran

2010-06-29T16:05:00.008+03:00

Takana erittäin onnistunut lapinreissu. Säät suosi, aurinko paistoi ja lämpötila meni loppuajalla jo helteen puolelle. Poroja ei jostain syystä nähty, joten jäi näkemättä, mitä Unna olisi niistä tuumannut. Unnalle loma oli koirien paratiisi. Sai olla vapaana ulkona ja tehdä tutkimusmatkoja, makoilla mättäillä ja nauttia koirana olemisesta. Tuollaisen vapauden jälkeen totta puhuen harmitti palata tähän kerrostaloelämään. Uusi koiratuttavuus tuli Tarjan mäyräkoira Allun myötä. Muutaman kerran koirat selvittelivät välejä keskenään, mutta suurin osa ajasta kului kuitenkin rauhan merkeissä.

Kaislikossa suhisee

Allu päivystää laiturilla

Käväistiin myös Raajärvellä. Tässä on uitu vuonna keppi ja kivi

Allu poseeraa

Allu oli innokas kalamies. Tässä Hannan seurana onkimassa.

Lapinkoira nauttii pohjoisen kesästä.

Kaunista...

Täällä sielu lepää.

Voi olla, että ensi kesänäkin suunnataan ylöspäin loman viettoon. Olisi kiva käydä jossain tunturillakin samoilemassa.

Jankkin agiränkkärit 10.6

2010-06-11T23:23:00.003+03:00

Kuvasatoa tokokisoista

2010-06-11T12:24:00.009+03:00

Kaikki kuvat on kuvannut Iris Kieme.

Luoksepäästävyys, Unna näyttää kieltä tuomarille :)

Hienosti istuu Unna paikkamakuussa...

Kattokaa tota mun askelpituutta???

Räjähtävä lähtö luoksetuloon

Miten niin minun koira haukkui koko luoksetulon ajan...

Oppalaa

...ja yli tulee hienosti vaikka tuosta kuvasta ei sitä ihan äkkiä uskoisi

Mutta kaunis loppuasento kruunaa kaiken !

Tokokoe 8.6.10 Janakkalassa

2010-06-09T22:03:00.002+03:00

Toinen virallinen tokokoe on nyt läpäisty ja niukin naukin saatu ykköstulos tuli palkinnoksi. Unna oli erikoisella tuulella, en ole juuri koskaan nähnyt sen käyvän noin kierroksilla. Tosin tuo kierroksilla olo on positiivista (ehkä). En tiedä oliko täpinöissään sen vuoksi, että ko kentällä on tänä vuonna pelkästään harrastettu agilitya, odottiko radalle pääsyä?? Anyway, itselle jäi kisasta varsin mukava mieli ja tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja parantaa taas seuraavaa koetta varten.

Paikallamakuu meni pieleen ihan alusta lähtien. En ollut ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen koirasta poispäin, niin Unna nousi istumaan. Istui varmaan puolet ajasta jonka jälkeen kävi takaisin maate ja pysyi makuulla loppuajan. Ihan käsittämätöntä, että noin kävi. Paikallamakuu on ollut Unnan osalta pomminvarma ja on pysynyt hyvin makuulla vaikka olen piilossa taikka kentällä on muuta häiriötä. En ollut edes yhtään treenannut tätä kisaa varten, kun ajattelin, että se on ihan piece of cake. No eipä ollut :) Kisoissa voi näköjään käydä mitä vaan...

Unnan kierroksilla käyminen näkyi läpi kisan haukkumisena. Seuraamisessa ihan selvästi käskytti minua nopeuden vaihdoissa ja käännöksissä. Luoksetulossa haukkui lähes koko luoksetulon ajan :( Haukkuminen laski kokonaisvaikutuksen arvosanaan 7. Se oli ihan oikea tuomio. Lienee turha mainita, ettei Unna treeneissä hauku. Kyllä se kotona osaa nämä asiat :D

Jäävät liikkeet meni hienosti ja hypynkin teki kympin arvoisesti, että kyllä siellä ihan tekemisen makua kuitenkin taustalla oli. Tässä vielä arvosanat erikseen joka liikkeestä:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 6 (kerroin 2)
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2)
4. Seuraaminen taluttimetta 8 (kerroin 4)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (kerroin 2)
6. Luoksetulo 7 (kerroin 3)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
8. Estehyppy 10 (kerroin 2)
9. Kokonaisvaikutus 7 (kerroin 1)

Yhteispistemäärä 162

Tuomarina oli Hannele Pörsti ja oli varsin tiukka tuomari, joten siinäkin mielessä olen erittäin tyytyväinen näihin pisteisiin. Oli oikein mukavat kisat ja ulkokentällä kisaaminen on jotenkin rennompaa kuin ahtaassa hallissa, minuakaan ei jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin edellisissä kisoissa.

Nyt tavoitteena ensi kisoihin parantaa seuraamista ja paikallamakuuta. Video tulee blogiin kunhan saan aikaiseksi muokata sitä katseltavaan kuntoon.

Hyppytekniikkaa ja etenemistä

2010-06-05T10:20:00.002+03:00

Agilityssä treenattiin eilen seitsemän suoraan peräkkäin olevan esteen avulla (esteet eri korkeuksissa) etenemistä ja hyppytekniikkaa. Nyt kokeiltiin eka kerran jo maksikoirien ylintä hyppykorkeutta elikkä 65 cm. Koska Unna ei ole hypännyt vielä näin korkeaa hyppyä, otettiin ensin yksittäisenä esteenä korkein hyppy ja sen jälkeen alettiin treenata suoraa. Koira sai siis harjoitusta myös eri korkeuksien hahmottamisessa. Pikku Soturi Unna pudotti korkeimman riman vain eka kerralla ja sen jälkeen ei pudonnut yksikään rima ♥ Palkka oli hyppysuoran päässä ja Unnakin eteni sen verran vauhdikkaasti, että mä jäin jälkeen :) Ja ennen kaikkea olen älyttömän tyytyväinen Unnan vireeseen. Se oli innoissaan koko ajan ja valmis tekemään. En tiedä johtuuko tuo innostus ulkokentästä vaiko siitä, että viimeisimmät treenit on olleet mukavia ja vauhdikkaita ja ei ole tarvinnut tahkota mitään yksittäistä juttua.

Torstaina kävin Kirstulassa treenaamassa kettiksiä. Nyt ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viime kerralla. Pituushyppy ei meinannut onnistua millään ja pöytätreeni meni ihan vituroilleen. Tai se johtui siitä, että mä treenasin ihan liian vaikeasti. Nyt otettiin tikapuut vaakaasennossa kahden apumiehen (tai tällä kertaa kyllä apunaisten) avulla siten, että toinen siirteli Unnan takajalkoja ja toinen houkutteli nakilla eteeenpäin. Mentiin ihan koko este loppuun ja Unna ei hyytynyt kuten viime vuonna, siirteli kuitenkin etutassuja eteenpäin. Ehkä tääkin joskus onnistuu....

Tokokoe lähestyy ja täytyy toivoa, ettei olis kuuma päivä. Unna on melko haluton lämpimällä kelillä. Mutta väärin treenattu, siitähän se johtuu, kyllä koiran pitäisi toimia kelillä kuin kelillä. Ja ehkä me vaan mennäänkin pitämään hauskaa kokeeseen :) Avoimeen kun ei noudon vuoksi ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Uusi leikkikaveri

2010-06-05T10:07:00.004+03:00

Keskiviikkona Unna sai uuden koirakaverin kun treffattiin Riitta-Liisa ja kelpie Rhonda. Rhonda on vielä ihan pikku pikku pentu (3 kk) mutta siitä huolimatta leikki ja paini reippaasti Unnan kanssa. Ei sitä enää muistakaan, kuinka hankala on kuvata pientä koiranpentua, mutta onnistuin kuitenkin muutamaan kuvaan saada Rhonda ihan kokonaisena :)

Tiistai-illan makkaranpaisto

2010-06-01T20:49:00.002+03:00

Pitkästä aikaa nähtiin Kamua ja Miloa kun käytiin Sannan ja Leilan kanssa Käärmekallioilla makkaraa paistamassa. Unnalla ja Milolla oli pieni välienselvittely, ei mitään vakavaa sinänsä, mutta tappelivat reitin varrella olevasta luusta. Ensimmäistä kertaa näin, että Unna puolusti itseään. Kyllä lappalaisella on selkeä itsenäistymisvaihe nyt menossa. Muuten sekä koirat että ihmiset nauttivat lämpimästä kesäillasta, nuotion tuoksusta ja makkarasta. Koirat riekkuivat ja pitivät hauskaa. Kyllä kesä on ihan parasta!

Sirke Viitasen toko-opetuksessa

2010-05-31T21:33:00.003+03:00

Sunnuntaina oli tarjolla Sirke Viitasen toko-koulutusta. Alkuun Sirke puhui lyhyesti koiran treenaamisesta ja motivoimisesta ja sen jälkeen sai jokainen koirakko henkilökohtaista opastusta haluamassaan liikkeessä. Tokotreenailu voidaan jakaa kahteen osaan, tekniseen suorittamiseen ja motivointiin. Teknisesti liikkeet oppii jokainen koira, jopa ylimmän luokan, suurempi ongelma on treenata siten, että tokoilusta tehdään koiralle hauskaa, sellaista mitä se kokee palkitsevana tehdä. Unnan laiselle rauhalliselle koiralle pitää treenien olla lyhytkestoiset. Treenamisen pitäisi rakentua siten, että koira onnistuu 80 prosenttisesti. Jos koira tekee väärin, hiljaisuus (mikä on ehkä yleisin tapa reagoida) ei ole oikea tapa reagoida vaan koiralle voi sanoa tyyliin "höpö höpö ei noin" ja sen jälkeen ottaa liike lyhyempänä/helpompana ja varmistaa onnistuminen. Eli aina tulee palaute. Lisäksi pitäisi oikeasti osata eläytyä ja näyttää kuinka hienosti koira tekee kun se onnistuu.

Itse otin omassa henkilökohtaisessa osuudessani hypyn, kun joudun lähes aina kaksoiskäskyttämään, jos namia ei ole esteen takana. Sirken mielestä koira ei ole tarpeeksi motivoitunut hyppyyn, ja määräsi "lääkkeeksi" vaan paljon hyppyyttämistä siten, että palkka on toisella puolella. Eli hyppyyn motivaation lisäystä.

Toiseksi otin esille (yllätys yllätys) noudon. Näytin missä vaiheessa ollaan ja Unna otti onneksi kentälläkin kapulan hienosti suuhun ja irrotti vasta luvan saatuaan. Tähän halusin vinkkejä, miten jatkossa pitäisi edetä. Sirken mukaan koira pitäisi saada liikkumaan kapula suussa. Vinkkinä neuvoi pitämään kädellä koiran leuan alta ja houkuttelemaan eteenpäin. Ja sehän toimi!!! Tätä treenataan siis jatkossa ja paljon. Lisäksi Sirken mukaan on tärkeää saada jo nyt vauhtia kapulan tuomiseen, myöhemmin sitä on tosi hankalaa enää rakentaa. Eli lenkillä esim voisin heitellä kapulaa ja yrittää saada Unnan tuomaan sitä minua kohti. Unna kun kuitenkin lenkillä kantaa keppejä, niin tämä keino voisi onnistua.

Lopuksi tein seuraamista pienen pätkän. Sirken mukaan meidän pitää siirtyä treenaamaan tätä lyhyissä pätkissä. Alkuun Unna seurasi hyvin, mutta alkaa sen jälkeen pilkkiä. Jos seurauttaa koiraa siten, että se välillä saa lopettaa kontaktin ja palkkaa uudesta kontaktinotosta, opettaa koiran seuraamaan väärin ja koira rupeaa pilkkimään. Tunnustan! Me ollaan tehty juurikin näin. Nyt pistetään sitten kesän aikana seuraaminen kuntoon, se on varma.

Tokoilu on kyllä kivaa ja kun saa uusia keinoja miten viedä liikkeitä eteenpäin, niin into vaan kasvaa. Yllättävää kyllä, maanantaina olisi mieli jäänyt jäädä tokoilemaan agitreenien sijaan. Että joskus näinkin päin.

Agia, hakua ja kettiksiä

2010-05-29T10:15:00.002+03:00

Tällä viikolla kertyikin treeniä suht mukavasti. Sunnuntaina treenattiin Hauholla kentällä piilonkiertoa. Unnalle tehtiin helppo treeni kun oli ekakertalainen ja ensi kerralla sitten vaikeutetaan. Jostain syystä jumittui taas minun viereen eikä lähtenyt heti eka käskystä liikkeelle, jouduin käyttämään pannan kiristystä apuna lähetyksessä. Muuten meni hyvin piiloille ja haukkui hienosti.

Hyvinkään agitreeneissä treenattiin esteiden ohitusta joka sujui ilman ongelmia. En uskaltanut Unnalla hinkata paljoa eri ohjausvaihtoehtoja, kun suoritti rataa niin iloisesti. En näe enää kovinkaan järkeväksi tuota Hyvinkäällä ramppaamista ryhmässä, missä on viisi koiraa ja tunnista menee ainakin vartti radan rakentamiseen. Kallis agilitykoulutus jossa omaa suoritusaikaa jää maksimissaan 10 min!!! Täytyy sykyllä katsella jostain muualta tuota lisäkoulusta. Tai hakeutua takaisin Tiinan vetämiin ryhmiin, niissä on kuitenkin se 4 koiraa/tunti ja poissaolot saa korvata. Meillähän kaikki poissaolot menee omaan piikkiin, jopa juoksuaika mikä tuntuu varsin epäoikeudenmukaiselta.

Torstaina kävin pitkästa aikaa (yli vuoden tauon jälkeen) kokeilemassa kettiksiä. Ainoa haastetta tuottava este on siis tikapuut vaakatasossa, muut meni ihan ok. Liikkuva tynnyrisilta on uusittu ja liikkuu herkemmin kuin vanha, tässä Unna oli epävarma ja pelokas, mutta suoritti kuitenkin esteen eikä jäänyt pelkäämään sitä. Ai niin, tietty keinukin vaatii treeniä, sehän on pilattu agilityssa. Mutta tuolla ketteryyskeinulla ehkä olisikin hyvä treenailla, se on vähän pliisumpi versio kun agissa. Pituushyppykin meni pienten apujen jälkeen hyvin, tästä suuri kiitos agilitylle. Pöydille lähetys ok, mutta tämä vaatii treeniä ja paljon. Jotain kehitystä, jotain takapakkia viime vuoteen verrattuna, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Jankkin agiharkat meni hyvin. Ulkokentällä treenailu sopii niin paljon paremmin Unnalle kun se saa paremmin vauhtia ja pohjakin pitää paremmin. Jo nyt masentaa ajatus talviharjoittelusta pienessä hallissa liukkaalla ja kovalla mattopohjalla. Treenattiin takaaleikkauksia ja valssia. Meitä oli paikalla vaan kolme koirakkoa ja saatiin mukavasti treeniaikaa. Unnakin jaksoi suorittaa monta suoritusta ilman kyllästymistä. Hitsi kun saatais se keinu kuntoon, niin päästäis kisaamaan. Tahtoo radalle♥

Paluu arkeen

2010-05-22T09:28:00.002+03:00

Mitä loistavin loma on nyt takanapäin. Jos elukat olisi ollut lomalla mukana, ei olisi ollut mitään kiirettä takaisin. Nyt alkoi jo vähän ikävä vaivata, kun ei nähnyt karvapallukoita puoleentoista viikkoon. Eilen korkattiin kesäkauden agility helteisissä tunnelmissa. Harjoiteltiin valssia ja ja takaaleikkausta. Nyt kun siirryttiin ulkokentälle, en hyppysuoran jälkeen enää ehtinyt valssaamaan :O Vaikka Unna ei mikään tykki olekaan, tulee vauhtia isommalla kentällä sen verran enemmän, että pitää itsekin asennoitua ohjaukseen eri tavoin kuin talvella. Takaaleikkaukset sain onnistumaan suht hyvin :OO Tai sanotaanko, että Unna irtosi suht hyvin, itsellä tuottaa tosi paljon hankaluuksia pitää oma vauhti kohtuullisena, ettei rynni koiran eteen, tai toisaalta, ettei oma vauhti lopu, koska silloin loppuu koirankin vauhti. Unna jaksoi hyvin kuitenkin painaa helteestä huolimatta. Lappalainen ♥

Pieniä onnenmurusia

2010-05-05T19:12:00.002+03:00

Sain eilen Kennelliitosta lausunnon lonkkakuvista ja lonkat oli edelleen a/a ja kyynärät 0/0. Kaikki oli siis ok ja viime viikkoina mielessä kypsynyt ajatus Unnan pennuttamisesta sai näin todennäköisesti pisteen iin päälle . Nyt vaan sulhoa katselemaan ja vuoden parin päästä riiuureissulle, niin pääsen hoitamaan pieniä lappalaispalleroita. (Mullahan on idyllinen kuva, että pitelen sylissä pieniä palleropentuja kahdeksan viikkoa. Ihan turha tulla puhumaan mulle paskan hajusta, korvia viiltävästä vikinästä, syöttörumbasta, jalkoihin hyökkivästä piraijalaumasta ja luopumisen haikeudesta ;) )

Agilityn kesäkausi starttasi Hyvinkäällä ja treenit olikin poikkeuksellisesti klo 21-22. Siis aikaan, jolloin normaalit ihmiset makaavat kotona sohvalla ja suunnittelevat nukkumaanmenoa. Olin tyytäväinen Unnan vireeseen, hyppi nätisti hyppyjä ja eteni suorilla hyppypätkillä mukavasti putkeen. Aikaa olisi ollut treenata enemmänkin, mutta kerrankin osasin jättää treenit siihen, että koiralle jäi mukava vire päälle. Ja mukava mieli jäi ohjaajallekin, kun jäi onnistunut kokemus alle.

Hakutreeneissä Unna oli ihan peto. Mulle täytenä yllätyksenä Unnalle tehtiinkin kisanomainen suoritus. Tai tarkoituksena oli lähettää koira tyhjille pistoille niin kauan, että sen into lopahtaa täysin ja loput pistot pakenevilla maalimiehillä. Unna teki kokonaiset 10 tyhjää pistoa ja päälle 4 pistoa, joissa maalimies pakeni edestä ja palkkasi ruualla. Ei hullummin Unnalta, itse asiassa olin äärettömän tyytyväinen. Unnalle ei ole ikinä ennen tehty tyhjää pistoa ja hakutreenit on aina ollut vietinnostatusta pakenevilla maalimiehillä. Tuo oli erittäin hyvä suoritus lappalaiselta.

Pieniä onnenmuruja on ollut pitkin viikkoa tarjolla. Perjantaina mulla alkaa loma ja maanantaina lennän Saksaan jääkiekon mm-kisoihin. Unna menee Renkoon hoitoon ja kissat Hämeentielle Joonaksen seuraksi. Lomaa on puolitoista viikkoa edessä, niin mulla kuin Unnallakin. Loman jälkeen sitten levänneenä (?) kohti uusia koitoksia.

Hajatelmia sunnuntai-illan päätteeksi

2010-04-25T21:19:00.004+03:00

Unna on alkanut pelittään seuraamisessa hyvin. Jopa juoksuun siiirryttäessä pitää paikan hyvin eikä hakeudu kauemmaksi. Noudon opettelussakin näkyy valoa tunnelin päässä. Unna ottaa jo vapaaehtoisesti kapulan suuhun ja irrottaa vasta luvan saatua. Alku se on tämäkin ja tärkeä osa noutoa. Nyt vaan vahvistamaan tätä liikettä kesän aikana. Tänä kesänä on tarkoitus paneutua pk-tottikseen, niinpä en ole hakenut mihinkään kesän tokoryhmiin. Siitä huolimatta ajattelin osallistua kesäkuun alussa Jankkin järjestämään tokokokeeseen. Tarkoitus olisi hakea alokaspuolelta koulutustunnus TK1 ja tietenkin kisakokemusta tulevia koitoksia varten. Sinänsä ei tarvi paineita ottaa, vaikkei ykköstulos napsahdakaan, avoimen luokan kisoihin osallistuminen kun kuitenkin edellyttää noudon osaamista. Mutta kun nouto on hallussa, voidaan hyvin mennä sitten koettaan avointa luokkaa. Unnan myötä olen oppinut pitämään tokoilusta päivä päivältä enemmän. Nuo pienet onnistumiset auttaa aina jaksamaan eteenpäin.

Agility polkee paikallaan tällä hetkellä. Helppoja mölliratoja ja ykkösluokan ratoja Unna suorittaaa varmasti ja ihan mukavalla vireellä. Sen sijaan ohjausharjoitukset ja toistot tuottaa tuskaa. Unna ei kestä hinkkaamista ja menettää mielenkiintonsa muutaman epäonnistuneen ohjausyrityksen jälkeen. Toisaalta lappalainen on tunnollinen työmyyrä joka ei rimoja pudottele vaikka selkeästi joutuu työskentelemään kovemmin kuin suurin osa muista maksiluokan koirista. Unna on juna, hidas ja varma, se kulkee kun ei juuri tarvi vääntöja ja kääntöjä tehdä. Keinu sujui jo ihan hyvin ja menin ahneuksissani pilaamaan sen taas uudestaan. Oli niin kova polte päästä jo oikeisiin kisoihin, että lähdin vaan tekeen keinua itsekseni ilman apua. Muutaman kerran kun keinu pamahti kovaa niin Unna rupesi hyppimään keinulta pois. Ja voin kertoa että kyllä vitutti!! Mutta minkäs teet, taas aloitetaan alusta. Ja kisaamaan ei keinun takia päästä piitkään aikaan. Toisaalta odotan toiverikkaana kesän treenejä ulkokentällä, siellä kun vauhti todennäköisesti tulee enemmän kuin hallissa, niin ehkäpä Unna taas saa varmuutta ja vauhtia agiliitoon takaisin.

Toisen koiran hankinta on ollut mielessä pitkään. Tosin vuoden parin sisään vasta, haluan ensin yrittää saada Unnalla jotain tuloksia aikaan. Jossain vaiheessa oli mielessä bordercollie, onhan se toki toimintakyvltään ja viettiominaisuuksiltaan ihan muuta luokkaa kuin lapinkoira. Mutta en haluaisi jättää kesken tätä lapinkoiraprojektiakaan. Vaikka huipulle on matka kivisempi ja vaivalloisempi ja epätodennäköisempi, niin alan enemmän ja enemmän kallistua kuitenkin lappalaisen puoleen. Itseasiassa olen miettinyt, että jos löytäisi Unnalle sopivan sulhasen, niin voisikin pitää yhden pennuista itse. Mutta mistä mä löydän harrastavan kodin niille muille pennuille??

Olen kiinnittänyt viimeaikoina huomiota, että Unna on ikäänkuin tullut aikuiseen ikään (vasta nyt...). Se merkkailee lenkillä kuin uroskoirat, kuopii tarpeiden teon jälkeen ja nostaa vähän koipea. Lisäksi tutkii normaalia hanakammin muiden peräpäät, niin urosten kuin naaraittenkin. Ja viimeksi Saarun kanssa lenkillä ollessa rupesi ihan pokkana astumaan Saarua (Saaru ollut tähän asti selkeästi ylemmällä tasolla). Olisko nyt vasta tullut joku aikuistuminen kaksivuotiaana? Vai, sikaileeko tuo koira minulle....

Pevisa-tutkimukset

2010-04-22T11:52:00.003+03:00

Maanantaina oltiin Villi-Joikhu kennelin Anskun järjestämässä pevisa-joukkotarkastuksessa Eläinlääkäriasema Mevetissä. Meitä oli viisi koiraa eka ryhmässä ja tutkimustahti ripeä. Näky oli väliin jopa koominen, kun viisi koiraa pötkötteli lattialla rauhoitettuna odottamassa kuvaukseen pääsyä. Unnalla oli kaikki ok. Lonkat lähti aana eteenpäin, silmät terveet ja polvet ja kyynärät 0/0. Hieno homma! Erityisesti agilitya ajatellen on hyvä, ettei lonkissa ole mitään vikaa. Ja voipa olla, että meillä on vuoden parin sisällä pieniä lapinkoiravauvoja:)

Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

2010-04-20T22:06:00.003+03:00

Pieni huiskuhäntä näki päivänvalon (tai paremminkin yönkajon) ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. Onnea pieni pörröturkki♥

Möllikisat Riman hallissa

2010-04-17T21:59:00.003+03:00

BH Unna

2010-04-04T09:44:00.003+03:00

Osallistuako BH-kokeeseen vai eikö osallistua, sitä ongelmaa on jahkattu jo monen viikon ajan. Ajatus kokeeseen osallistumisesta ei ollut minun missään vaihessa, mutta Ville oli koko ajan sitä mieltä, että tottakai mukaan. No sitten kun päätin että ok, mennään koettaan, esitti Unna ihan järkyttävää seuraamista treeneissä. Se oli siis täysin halutonta parin metriä takanpäin kulkemista. Ei normaalia Unnaa, epäilin tuota aneemisuutta valeraskauden aiheuttamksi. Siispä en ilmottautunut kokeeseen maanantaina, mikä oli viimeinen päivä. Sen jälkeen helpotti koko tuo ahdistus mikä oli aina takaraivossa kun koetta ajattelin. Kuitenkin kova treeni-innostus päällä, että nyt täytyy Unna saada bh-kuntoon kesään aikana.

Perjantaina treeneissä Unna oli normaali oma itsensä. Ville suorsukaiseen tapaan sanoi, että lopeta tuo lässytys ja tule kokeeseen. Niin me sitten tultiin, ihan ex tempore, vain kerran henkilöryhmää koettaneena, kertaakaan ei koiran kanssa koko seuraamiskaaviota läpi mentynä. Ville oli tuomarina tottisosuudellla ja oli moneen kertaa korostanut, että ei tule hylkäämään huonosta seuraamisesta, taikka jäävissä liikkeissä väärästä asennosta, kunhan koira vaan jää.

Olin viimeinen pari Emmin ja malikka Ansan kanssa. Etukäteen jännitti, että miten saan koiran jaksamaan koko tylsän seuraamiskaavion kaksi kertaa peräkkäin, kun palkata ei saa välissä. Hihnassa seuraaminen meni ajoittain hyvin ja erityisen ylpeä olen siitä, miten meni henkilöryhmän. Mutta sen jälkeen kun vuoroon tuli vapaana seuraaminen, ei Unna ottanut kunnon seuraamispaikkaa vissiin kertaakaan. Tuli aika pahasti jäljessä, että täyskäännöksessä ei ollut enää vierellä ollenkaan. Jotenkin me saatiin sekin osuus läpi, mutta luokattoman huonolla seuraamisella. Jäävät liikkeet teki oikein, tosin valmistelevaa osuutta jouduin ottamaan lyhyemmin, kun koira ei seurannu, lähti kuitenkin aina mukaan. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, minkä kyllä arvasinkin että näin tulee tapahtumaan. Paikkamakuu meni hienosti ja siitä olen myös ylpeä, että viereen palatessa koira näytti rennolta, ei yhtään pelokkaalta. Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään hankaluutta. Juoksijat, pyöräilijät ja autoiljat on meille arkipäivää muutenkin. Kaupan eteen kytkettynä ei reagoinut ollenkaan häiriökoiraan.

Mutta läpi meni! Ja onneksi mukana oli pari muutakin tyyppiä joiden tottisosuus oli yhtä huonoa kuin meilläkin. Kaksi koiraa jouduttiin hylkäämään. Mudi oli yrittänyt purra ohijuoksijoita ja yksi saksanpaimenkoira hylättiin tottisosuudessa arkuuden ja epävarmuuden vuoksi, se meni henkilöryhmässä ihan lukkoon.

Nyt on Unna virallisesti BH Villi-Joikhu Yönhaltijatar

Katsaus viikon tapahtumiin

2010-03-28T21:57:00.004+03:00

Maanantain agitreeneistä mulla ei ole enää tarkkaa muistikuvaa. Tehtiin kuitenkin rataa jossa oli ohjauksellisesti yksi hyvin haastava kohta, tätä kohtaa sitten luonnollisesti hinkattiin useampaan otteeseen. Lopuksi otettiin keinua ja luonnollisesti täysin erilailla mitä olin Erjan tunnilla lauantaina ottanut. Nyt keinua ei kallistettu ollenkaan, vaan Unnan piti mennä reippaasti reilusti yli keskikohdan jonka jälkeen nostin koiran pois. Alkaa hieman turhauttamaan, kun keinutreenit poikkeaa niin suuresti riippuen, kenen tunnilla sitten satun olemaankaan. Keinukammoa ei Unnalla kuitenkaan enää ole. Ongelma (ja huom, tätä ei kaikki opet katso ongelmaksi) kait enää lähinnä on, että koira menee maate keinun kallistuessa. Anyway, ihan kelpo maanantaitreenit.

Tiistaina otettiin tokossa paikkamakuun lisäksi ruutua ja kaukokäskyjä. Kaukot onnistui hyvin, tosin ei vielä viralliselta etäisyydeltä, mutta kuitenkin. Ruututreeni meni myös hyvin. Halli on vain kovin pieni treenitila varsinkin, kun toinen ryhmä treenaa samaan aikaan meidän kanssa. Niinpä ei juuri pystynyt mitään tekemään kun odotti omaa vuoroaan. Onneksi kohta pääsee ulkokentälle, missä on tilaa tehdä vaikka mitä.

Viikonloppuna oli agitreenit myös sunnuntaina lauantain lisäksi. Lauantaina tehtiin muutaman esteen pätkiä, lähinnä ohjausta treenaten. Tänään sen sijaan tehtiin ykkösluokan rata, oli oikein mukava kokeilla, kuinka lähellä kisavalmiutta ollaan. Ehdin suorittaa radan kaksi kertaa. Eka kerralla olisi tullut hylly kun Unna putken jälkeen ryntäsikin suoraan edessä olevalla pituudelle eikä vähän sivummalla oleville kepeille. Toka kerralla sain tuon virheen korjattua ja saatiin tehtyä nollarata. Treenit oli poikkeuksellisesti Riman hallissa ja kun tilaa oli kerrankin juosta, niin tuli sitä lappalaiseenkin vauhtia ihan eri tapaa. Vaikkakin, kun katselee kahden muun ryhmässä olevan bortsun vauhtia, niin aina tulee huonommuuden tunne, että ollaan tosi hitaita.

Agitreenien jälkeen menin vielä tottistelemaan Hauholle. Meni tosi huonosti. Unna ei seurannut ollenkaan. Onhan sillä vahvasti valeraskaus päällä ja on lenkilläkin tosi apaattinen, mutta siitä huolimatta erittäin huonoa seuraamista (ei ollut edes mukana kulkemista). Ei huvita yhtää osallistua viikon päästä oleviin bh-kokeisiin, mutta otetaan sitten vaikka maksettuna harjoituksena. Yritän vielä elätellä pientä toivonkipinää, että tuo seuraaminen palautuisi Unnan omalle vakiotasolle, mutta

Toko ja agitreenit

2010-03-20T14:58:00.002+02:00

Maanantaina oli agiharkkojen sijaan agiränkkäri. Nuo mölliradat alkaa oleen meille ehkä liian helppoja, tekisi mieli jo osalllistua kisaavien ratoihin. Ainoa ongelma on tietenkin keinu, mutta voishan sen vaikka jättäää radalla kokonaan suorittamattakin. Seuraaviin ränkkäreihin en pääse (toukokuun), joten jospa se keinukin olisi jo kesällä hallussa.

Tiistain tokossa treenattiin luoksetulon stoppeja ja liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi katsottiin millä mallilla nouto on ja meillä se luonnollisesti ei ole millään mallilla. Aina mä vakuutan ohjaajalle, että täytyy alkaa paneutua noudon treenaamiseen ja olen itsekin hyvin vakuuttunut ja päättäväinen ja varma, että me nouto vielä joskus opitaan. Sitten yhtäkkiä huomaan olevani uudella kurssilla taas vakuuttelemassa opettajalle tätä samaa asiaa. Tarttis vissiin oikeasti tehdä jotain. Stoppeja harjoiteltiin apuohjaajan kanssa siten, että koira juoksi meidän välillä ja vuoroin otettiin viereen perusasentoon, vuoroin sai palkan minun taakse ja vuoroin tehtiin stoppi luoksekutsun jälkeen. Tämä meni varsin hyvin ja Unnakin oli ihan vireessä ;) Paikallaoloa otettiin sekä istuen että maaten ja kävin välillä myös piilossa. Näissä ei ollut ongelmaa.

Erjan agitreenit meni tänään hyvin. Meitä oli vain kaksi koiraa tunnilla ja saatiin hyvin harjoitusaikaa. Tehtiin rataa kahdessa pätkässä ja sain onnistumaan takaaleikkauksen radalla joka kerta kun yritin. Aivan mahtava tunne kun onnistuu jossain mikä on ollut tähän asti hankalaa. Sain jälleen noottia, että minun pitää liikkua radalla reippaammin ja kun näin tein, tuli koiraankin paremmin vauhtia. Toki tiedän, että itse osaltani hidastan Unnaa entisestään ja toisaalta Unnasta ei saa tykkiä vaikka voissa paistais ja leivittäis, mutta mukavamman näköistä menoa kun ohjaaja ja koira juoksee lönköttelyn sijaan. Lopuksi otettiin keinua. Erja opettaa keinua taas ihan erilailla kuin mitä ollaan tähän mennessä treenattu. Erjan tavassa esim koirasta pidetään kiinni koko ajan kun on keinulla, ja nimenomaan tästä (näin epäilen) se Unnan keinukammokin tuli. On hiukan hankalaa aina esittää oma näkemyksensä asiasta, mutta tällä kertaa pidin pääni ja sanoin mieluummin vieväni koiran keinulle vapaana kuin siitä kiinnipitäen. Erjakin totesi, että Unnan kohdalla vapaana pito on ehdottomasti parempi. Unna meni mielellään keinulle, mutta edelleenkin vetää makuulle, kun keinu keinahtaa. Mutta ennenkaikkea, kammo on tainnut unohtua.

Huomenna vielä tottistreenit, sitten on tämäkin viikko lusittu.

Agiränkkärit 15.3

2010-03-20T09:12:00.003+02:00

Kevät kevät kevät ♥♥♥

2010-03-14T18:19:00.000+02:00

Lehtikorissa kelpaa pötkötellä kun siihen kerrankin mahtuu.

Soon niin jotta pehemustetut paikat on niille ketkä määrää ja lattiapaikat niille ketkä tottelee :)

Iso Paha Susi vaiko Papan Pikkuapuri

On siis kevät :)

Tahmea treeneihin paluu

2010-03-14T09:25:00.000+02:00

Alkuviikosta olin Vierumäellä kuntoutuksessa. Unna oli porukoilla hoidossa ja huolehti, että pappa sai säännöllisesti liikuntaa joka päivä. Onhan Unna Papan Pikkuapuri :) Uusi tokoryhmäkin olisi aloittanut tiistaina, mutta se jäi meiltä väliin.

Eilen Hyvinkäällä aloitettiin "vauhtiradalla" jossa oli hyppyjä ja muuri ja päässä putki, tämä tehtiin edestakaisin. Vauhtiradasta on turha puhua meidän kohdalla, kun Unna joutuu työskentelemään niin rankasti noissa maksikorkeuksissa, että se väkisinkin vaikuttaa vauhtiin. Jotenkin masennuin heti alkuun, kun Erja sanoi, että Unna on tosi kovilla varsinkin muurilla. Tekee tarkkaa työtä ja tunnollisesti hyppää, ei pudottele rimoja, mutta aina se on mielessä, kuinka kivaa se koirasta on rehkiä koko ajan niska limassa. Yhden kerran Unna säntäsi putkesta tullessa hyppyjen sivusta suoraan targetille. Olin toki itse vähän vinossa, mutta ei ole koskaan ennen tuollalailla mennyt ihan metsään hypyiltä.

Sitten otettiin pientä rataa jossa lähinnä putkesta haettiin vauhtia ja harjoiteltiin koiran hakeutumista oikeaan keppiväliin. Palautteeksi tuli, että vauhtia pitää saada lisää. Koira osaa kepit, nyt vaan reippaasti eteenpäin. Lopuksi otettiin vielä puomin ja a-esteen kontakteja. Ai niin, ja Unnalla tuli erikoinen ongelma, palasi muutaman kerran putkeen ohjauksen jälkeen takaisin. Putkivarma Unna! Voi hitto, en tiedä mistä tuokin nyt johtui. Ei jäänyt kovin kiva fiilis kun itse olin vähän hitaalla ja Unna tumpuloi asioissa, missä ei ole ollut tähän mennessä ongelmia.

Huomenna agiränkkärit.

Viikon ainoat treenit

2010-03-02T15:24:00.000+02:00

Eilinen agitreeni oli yhdistetty edellisellä tunnilla treenaavan porukan kanssa. Marjo piti kilpailunomaisen treenin, vähän niin kuin mölliagilityn. Radalla oli 19 estettä, rataan tutustumisaika oli 5 min eikä koiraa saanut palkata radalla. Ja oli siinä vähän kilpailunomaista jännitystäkin, kun vieraan porukan edessä piti mennä rataa suorittamaan. Kaikki teki radan kaksi kertaa. Ekalla kertaa meillä olisi tullut hylly kun aan alastulon jälkeen Unna lähti kiipeämään aata takaisin ylös eikä mennut putkeen. Toisella kertaa tehtiin virheetön rata paitsi jos ei lasketa aan alastuloa, missä Unnaa häiritsi edelliselle koiralle tehty kontaktireeni. Nuuskutteli meinaan mattoa pienen tovin ennen putkeen menoa :) Mutta positiivista oli, että muistin radan kaikki esteet ja Unna haki kepeille tosi hyvin molemmilla kerroilla. Kun vaan saatais se keinu kuntoon, niin voitais alkaa jo kokemuksen vuoksi starttailla ihan aikuisten oikeasti.

Loppuviikko onkin treenivapaa. Toko on tauolla ja uudet ryhmät alkaa ensi viikolla. Hyvinkään agitreenit on peruttu kisojen vuoksi. Ja sunnuntain tottistreeneihin en taida päästä, edellisillan juhlinnan jälkeen ei taida rattiin olla asiaa vielä puolenpäivän aikaan.

PK-tottiksen herättelyä

2010-03-01T08:50:00.000+02:00

Eilen olin pitkästä aikaa tottistreeneissä. Villeltä tulee niin paljon juttua ja asiaa, että ei kaikki jää tällaiseen harvaan päähän millään. Mutta ehkä jotakin, hyvin pientä kuitenkin. Pk-tottis poikkeaa tokosta monella tapaa, vaikka molemmissa tietysti on tavoitteena koiran hallittavuus. Tottiksessa koiran pitää suorittaa liikkeet vietikkäästi ja seuraaminen on tiivimpää kuin tokossa. Treeneissä ei kiinnitetä huomiota koiran haukkumiseen, kun tokopuolella se on lähes verrattavissa ääneen kiroamiseen kun koira haukkuu :) Palautetta tuli meidän seuraamisesta, koira ei seuraa vaan kulkee mukana :-D Parantamisen varaahan siinä on, joten ihan asiallinen palaute. Ongelmat mitä Unnasta löytyi johtuu yllättäen minun kouluttamisesta. Parantamisen varaa on mm. koiran oikea-aikaisessa palkkaamisessa sekä kehumisessa.

Huomasin taas, kuinka sitä osaakin olla sokea omalle koiralleen. Ville sanoi Unnasta, että huomioi ja reagoi jatkuvasti ympäristöön, oven kolahduksiin, puun rapsahduksiin yms. Saman olen siis itsekin pistänyt merkille, lähinnä vaan paikkamakuussa, missä koira selkeästi reagoi joka rapsahdukseen. Mutta enpä taas ole huomioinut, että ei se pelkkä paikkamakuu tätä aiheuta, vaan on osa oman koirani luonneominaisuutta.

Paha miinuspuoli tuossa tottistelussa on ulkona treenailu tuntitolkulla. Aina tulee kylmä, eilenkin, vaikka oli nollakeli. Silti olin ihan jääpuikkona kun tulin kotiin.

Lauantaina ei päästy Hyvinkäälle agitreeneihin kun hallin katto oli kärsinyt lumivaurioista. Torstaina sen sijaan oltiin tukiopettelemassa keinua. Kyllä se keinukin alkaa jo sujua, ainakin koira menee keinulle jo innokkaasti. Keinun keskivaiheella vetää vielä itsensä makuuasentoon, mutta kammo on poistunut. Ou jee mikä helpotus! Maanantain agitreeneissä on mennyt varsin mukavasti. Marjolla on usein jotain tekniikka-ohjauskuvioharjoittelua, olen kyllä kovasti tykännyt näistä treeneistä.

Go Unna go

2010-02-22T22:43:00.001+02:00

Me tehtiin se! Selvittiin ekoista virallisista kokeista kunnialla. En ole koskaan kisannut mitään virallisesti, joten nyt saavutin itseni kohdalla yhden tavoitteen, jonka olen joskus asettanut. Tuomari oli löysä, joten nuo saadut pisteet irtosi todella helpolla. Itse jännitin omaa suoritusta ja ennenkaikkea seuraamisosiota todella paljon, joten sitä täytyy jatkossa treenailla enemmän. Harjoituksen puutetta. Ja kisakokemuksen puutetta. Jostain syystä sitä kisapäivänä muuttuu ihan tosikoksi eikä pysty ottamaan mitään epäonnistumisia kasvattavana kokemuksena. Sitä vaan toivoo, ettei olisi huonoin. Video tulee mahdollisesti myöhemmin blogiin. En ole vielä katsonut sitä itsekään kamerasta. Haluan vielä hetken hehkutella tuota tulosta, ennnen kuin annan todellisuuden iskeä päin naamaa :)

Tässä arvostelu:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9

Pistemäärä yhteensä 186 ja tulos ALO 1. Kilpailussa oltiin sijalla 5.

Luoksetulossa Unna ennakoi mutta tuomari ei huomannut, pistemenetys haukahduksesta. Hypyssä jouduin antamaan kaksoiskäskyn, onneksi hyppäsi toisella käskyllä.

Tästä on hyvä jatkaa ja omaa suoritusta on syytä jatkossa hioa. Nyt vaan treenaamaan sitä noutoa ahkerasti ja katse kohti avointa luokkaa.

Mullon poka hyvä koira

2010-02-14T09:59:00.000+02:00

Saatiin eilen käynnistettyä Erjan agitreenitkin. Aiheena oli takaaleikkaus mikä on ollut meille vaikeaa, koska Unna ei ole irtoava koira. Mutta ehkä me ollaan tehty vaan vääränlaisia harjoituksia, koska takaaleikkaukset sujui tosi hyvin tällä kertaa. Unna lukee tarkasti minun ohjauksia mutta myös rataa, joten saatiin onnistumaan leikkaukset kerta laakista. Ja ilmeisesti se radanlukutaito on kehittynyt koiralle kun ohjaaja ei aina osaa kropallaan kertoa mihin mennä :) Putki imutti Unnaa hyvin puoleensa kahden takaaleikkauksen jälkeen ja lopussa rataa oli kolme hyppyä peräkkäin ja eteen käskyllä koira irtaantui ihan mahtavasti loppuun saakka mistä olin tosi onnellinen. Tämä treeni olisi ollut kiva saada videolle, lähinnä nähdäkseni sen oman ohjauksen, koska minulle jäi tunne, että koira pelasti osittain tilanteen, ettei se kaikki ollut kuitenkaan ohjauksesta kiinni.

Lisäksi harjoittelin aa:n ja puomin kontakteja itsekseni ja kepeille viemistä putken jälkeen. Lopuksi tehtiin vielä melko pitkä rata minkä suoritinkin parissa pätkässä, ei muistikapasiteetti enää riittänyt koko radan muistamiseen :) Siinä oli mm. puomilta kepeille vienti ja muurilta umpiputkeen ohjaus sekä lopussa takaavienti.

Allekirjoitan ihan täysin tuon Erjan huomion, että Unna lukee tosi tarkasti kroppaa ja ohjausta radalla. Unnan kanssa on aina ollut helppoa agility siinä mielessä, että radalla se menee kuin tarkasti ja varmasti kuin juna (varmemmin kuin VR:n junat konsanaan). Ja jos Unna suorittaa väärin radan, on se ihan selkeästi ohjaajan vika aina ollut. On mulla poka hyvä koira!

www.treenaamaan.com

2010-02-10T09:17:00.000+02:00

Maanantai-iltana oli sitten ekat agitreenit pitkän ja hartaan odottelun jälkeen. Treenit meni kaikin puolin hyvin sekä multa että Unnalta. Unnakin oli normaalia enemmän innoissaan, vinkui ja haukkui radan alussa lupaa odotellessa. Marjo oli ottanut aiheeksi Marko Mäkelän koulutuksessa olleen harjoitteen, sen nimi oli kait "päinjuoksu" . Tämä tehtiin kolmen pitkittäin olevan hypyn avulla: hyppy, takaa hyppy, koiran haltuunotto oikealle puolelle ja hyppy ja siitä putkeen. Tässähän oli myös pienimuotoinen irtoaminen putkeen ja siinä ei ollut mitään vaikeutta, joten kivaa edistymistä tapahtunut tässä asiassa. Ylipäätään toinenkin hypyillä treenattu ohjauskuvio meni ihan nappiin, joten hyvältä tuntui itsestäkin, että kerrankin hiffaa kerrasta mitä pitää treenata. Eka kertaa rataa tehdessäni en vienyt koiraa kunnolla puomilla ja Unna tippui alas (onneksi noususiivekkeeltä). Säikähdin tietysti heti ja meinasin jäädä siihen voivottelemaan, onneksi Marjo palautti heti maanpinnalle ja käski lopettamaan säälittelyn ja jatkamaan matkaa :) Tehtiin puomi vielä uudestaan ja ei jäänyt mitään kammoja, onneksi. Tuohan oli ihan meikäläisen moka kun rataa oli tehty hyvässä vireessä ja teki mieli mennä maaliin täysillä, suoraan sanottuna unohdin koiran ihan täysin. Lopuksi tehtiin vielä keinua ja Unnalle laitettiin makupaloja koko keinun pituudelle. Se tuntuu toimivan, koira menee innokkaasti keinulle, eikä sillä ole kiire sieltä pois. Marjo vielä auttoi keinun toisessa päässä ja näin helpottaen varmaan harjoitellaan vielä pitkään. Tässä asiassa en aio todellakaan enää hätäillä. Tavoitteena saada keinusta mukava este johon suorastaan hingutaan, mitään takapakkeja en tälle esteelle enää halua.

Eilen treenailtiin sitten tokoa. Enää yksi ohjattu harjoitus ennen koetta ja en ole ollenkaan varma, pääsenkö edes ensi viikon treeneihin. Oskun koululla on tilaisuus yhteisvalinnasta ja kaikesta siihen liittyvästä, myös mitä tehdä jos ei pääse mihinkään kouluun. Myös tämä olisi tärkeä tilaisuus ja tietysti tuli päällekkäin tuon tokon kanssa. No tuomari on kuulemma lempeä, ettei se meitä ainakaan hauku vaikka koe menisi huonosti. Eilen tehtiin kaikki liikkeet läpi ja ongelmaksi muodostuu nyt liikkeestä seisominen/maahanmeno. Treenailin näes liikkeestä seisomista ensi itsekseen ja kun piti ohjatusti suorittaa liikkeestä maahanmeno niin Unna tarjosi seisomista. Eli jompikumpi näistä liikkeistä voi kokeessa mennä nollaksi. Hyppy meni ok eikä jäänyt kertaakaan viereen istumaan. Seuraamiset meni hyvin mutta minä en osaa liikkua nätisti (ylläri!!). Mutta toki tuota ohjattua seuraamista ei voi yksin treenailla. Joten mahdollisesti nämä oli vikat treenit ennen koetta, mutta lahjattomat reenaa, näinhän se on ;)

Enää muutama päivä

2010-02-05T08:27:00.000+02:00

Ja päästään vihdoista viimein treenaamaan! On sitä odotettukin. Kennelyskä kesti tasan viikon ja kohta on tosiaan kahden viikon karenssiaikakin ohi. Ja juoksutkin on ohi. Unnan juoksut oli taas yhtä huomaamattomat kuin ennenkin. Ilman alapään nuoleskelua en tietäisi koiralla juoksuja olevan ollenkaan. Unna kyllä pitää itsensä niin siistinä, ettei juoksusuojillekaan ole koskaan ollut mitään tarvetta. Eilen sain viestiä, että Villi-Joikhu kennelin Ansku on järjestämässä pevisa-paneelia huhtikuun aikana. Se tuli kuin tilauksesta, koska olen muutenkin ajatellut tilata aikaa lonkkakuvaukseen. Tuleepa sitten myös silmätkin tarkastettua samalla kertaa.

Treenitauko tuli harmittavasti ennen tuota parin viikon päästä olevaa tokokoetta. Me ei olla käytännössä tokoiltu joulun jälkeen kuin kerran ohjatusti. Ja päästään vain kaksi kertaa treenaan ryhmässä ennen koetta. Ei hyvä. Nyt on onneksi ulkonakin lauhtunut ilma niin lauhaksi, että täytynee ottaa muutama treeni ihan itsekseen. Kaiken lisäksi olen tiistai-illasta perjantai-iltaan työmatkalla viikolla jolloin koe on lauantaina. Että sekin vielä sattui tähän samaan hässäkkään. Eli helpoksi ei tehty meidän ensi kisadebyyttiä :)

Pakkaspäivän tunnelmia

2010-01-23T20:40:00.003+02:00

Röh röh

2010-01-22T13:39:00.004+02:00

Köhä on hellittänyt otettaan ja yskimistä tapahtuu enää koiran innostuessa/kiihtyessä. Noin kotioloissa ei yskää juurikaan huomaa, mutta lenkillä on kieltämättä välillä tunne, että tässä ollaan koiran sijasta pienen röhkivän possun kanssa lenkillä. Unnalla on alkanut myös juoksut ja kiinnostus toisia koiria kohtaan on kasvanut silminnähtävästi. On kyllä hyvä, että juoksut tuli samaan aikaan sairasloman kanssa, näin on vielä toivetta että treenitauosta ei tule niin pitkää kuin pelkäsin. Viikonloppuna olisi ollut hyppykurssi mikä olisi ollut tosi tarpeellinen meille, mutta se nyt ilman muuta jouduttiin jättämään väliin. Yhtäkkiä olen huomannu, että mullahan on vapaa-aikaa vaikka muille jakaa ja jumpalla olenkin käynyt ahkerasti, tavoitteena käydä neljä kertaa viikossa niin kauan kuin treenitauko kestää.

Paha yskä ja yhä pahenee

2010-01-19T10:57:00.004+02:00

Sunnuntaiaamuna Unna yskähteli pari kertaa, mutten kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Hauhon treeneissä kun otin koiran autosta se kakisteli pitkän aikaa, mutta luulin sen kurkkuun vaan menneen jotain. Illalla viiden aikaan lenkillä ollessa koira yski jo melko railakkaasti ja siinä vaiheessa iski tajuntaan huoli, että nyt on kennelyskätartunta sitten tullut Unnallekin. Iltaa kohden yskä paheni ja siihen liittyi jatkuva limaoksentelu. Unna söi normaalisti ja yleisvointi oli normaali, mutta yskä,kakominen ja oksentelu oli lähes taukoamatonta. En ollut osannut kuvitellakaan, että kennelyskä olisi näin voimakasta. Yö meni yskiessä ja aamulenkilläkin koira oksensi limaa useaan otteeseen. Soitin Vethausiin ja sanoin epäileväni kennelyskää ja kysyin, onko tarpeellista tuoda koira näytille. Pyysivät varmuuden vuoksi käyttämään, niin nähdään, onko nielu tulehtunut. Kotiin tullessani oli lattialla kaksi verioksennuslätäkköä ja silloin minäkin jo säikähdin, että onko kyseessä jotain vakavempaa.

Vastaanotolla todettiin seuraavaa:

Vastaanotollakin köhii jatkuvasti. Yskii nielun tunnistelusta. Hengitysäänet kirkkaat. Sydänäänet normaalit. Pirteän oloinen. Limakalvot vaaleanpunaiset. Antaa hyvin katsoa nieluun hereillä. Nielu voimakkaan punainen ja siinä on reilusti valkeaa limaa. Unnalla todettiin voimakkaat nielutulehdusoireet. Taustalla voi olla kennelyskätartunta. Unnaa hoidetaan antibioottikuurilla ja tulehduskipulääkkeellä ohjeen mukaan.

Illalla lenkillä Unnan yskiminen rauhottui ja lopun iltaa olikin lähes oireeton. Yöllä yskiminen alkoi taas jatkuen koko aamyön, mutta luojan kiitos limaoksentelu näyttäisi jo olevan ohi. Ja toivottavasti tuo yskiminen liittyisikin vaan tuohon nielutulehdukseen ja kyseessä ei olisikaan kennelyskä.

Lääkärissä Unna oli yllättävän rohkea eikä ollut heti vastaanottohuonessa häntä koipien välissä. Tutkimustoimenpiteet antoi tehdä nätisti. Rauhallista lenkkeilyä voidaan tehdä, mutta treeneistä tulee toki tauko niin kauksi aikaa, että koira on täysin terve, jo ihan tartuntavaarankin vuoksi. Illalla yskäynnyä hemmoteltiin tölkkiruualla ja jäätelöllä :) Toivottavasti yskä kohta helpottaa, että saa itsekin kunnolla nukuttua.

Agilityranking

2010-01-17T18:34:00.003+02:00

Tottistreenit

2010-01-17T14:14:00.000+02:00

Tänään ei sitten ollut ollenkaan niin hyvä päivä kuin eilen. Jo se, että herää painajaisesta jossa omaa setää syytetään taposta ei luo kovin kivoja fiiliksiä päivänalulle. Luulin, että tänään olisi ollut hakutreenit, mutta nyt kuulemma tottistellaankin maaliskuuhun saakka, metsässä kun on aika paljon lunta. En siis ollut varannut makupaloja tottista ajatellen, mutta pienet treenit kuitenkin Unnalle otettiin. Ja taas ruokapurkkitottista jota en ole siis yhtään treenannut. Ja seuraaminenkin on kovin ailahtelevaista pk-puolta ajatellen. Olenhan mä sen tiennyt, mutta kun on niin kiva hehkutella alokasluokan möllituloksilla kun vaatimukset on kovin erilaisia. Itseään on niin kovin helppo pettää. Mutta jospa sitä alkais pikku hiljaa asennoitua pk-puolen treeneihinkin ja oikeasti yritää ennen kuin luovuttaa. Oli hitsin kylmä ja kahden tunnin paikoillaan seisomisen jälkeen -10 asteessa ja viimassa olin syväjäädytetty. Ei ole aina helppoa ja mukavaa tuo harrastaminen.

Agi-Unna

2010-01-17T14:05:00.000+02:00

Päivät jolloin kaikki menee putkeen on harvassa, mutta eilen oli sellainen päivä. Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä fiilis itsellä ja ehkä se hyväntuulisuus sitten heijastui koiraankin, koska Unnan agility meni varsin mukavasti, vaikka pari tuntia peräkkäin vedettiinkin.

Erjan tunnilla harjoiteltiin ensin avokulmia hyppyjen avulla ja harjoitus tehtiin sekä oikealta että vasemmalta puolelta. Lopuksi tehtiin vielä molemmille puolille pieni rata joista toisella puolella oli putki+kepit ja toisella putki+puomi. Lisäksi Erja näytti vielä puomin ja Aan kontaktiharjoittelun meille kun me ei olla sitä varsinaisesti erikseeen koskaan opetettu. Vaikka rataa tehdessä mulla ei avokulmaohjaukset onnistuneetkaan koska koira karkasi molemmilla puolilla tyrkyllä olevaan putkeen, (minun vika, koira meni sinne rintamasuunta näytti) niin tein kuitenkin radat molemmilla kerroilla loppuun ja putki vaan lisäsi Unnan vauhtia. Hieman laiskemman koiran kanssa kun saa olla tyytyväinen, että sillä on joku jees-jees-huippukiva este. Toiselle esteelle ryntäily ei siis Unnan kohdalla ole aina ollenkaan huono asia. Puomillakin alkaa olla kivasti vauhtia, joten kontaktiharjoittelu on nyt viimeistään aloitettava.

Toisella agitunnilla olikin sairastumisen vuoksi ihan uusi opettaja joka oli minulle kuitenkin jo hieman tuttu ennestään, nimittäin agileirillä ollut Maija Kultamaa. Olihan se hieno saada opettajaksi lappalaiskoiraharrastaja, sellainen on perin harvinaista herkkua. Tunnilla otettiin mm. eteenlähetystä ja irtoamista neljän hypyn avulla, ja se ei tuottanut mitään ongelmaa. Maija halusi myös nähdä Unnan keinun, koska olin jo ehtinyt avautua tästä yllättäin ilmenneestä kammosta ja edellisen kerran pakkotreenistä. Nyt laitettiin keinulle koko matkalle namia ja Maija vähän jelppi keinun toisessa päässä ja minä kävelin vieressä ja ohjasin. Ja uskokaa tai älkää, hienosti meni. Kaksi kertaa tehtiin ja kun kytkin koiran kiinni oli se uudestaan pyrkimässä keinulle, eli jäljelle jäi positiivinen kuva keinua kohtaan. Tästä on hyvä jatkaa ja tämä oli ehdottomasti päivän paras juttu! Lopuksi otettiin vauhtirataa jossa esteet oli ympyrän muodossa ja se juostiin kaksi kertaa läpi. Kepit meni molemmilla kerroilla nappiin ja ne tuntuukin yllättäin olevan Unnan lempieste. Näistä treeneistä jäi sekä koiralle että ohjaajalle hyvä mieli ♥

Misun sterilointi

2010-01-14T10:35:00.000+02:00

Misu steriloitiin eilen. Kotona Unna ja Viiru oli äärimmäisen kiinnostuneita peiton alla retkottavasta pikku potilaasta. Sitä käytiin monta kertaa nuuskuttelemassa ja kummastelemassa. Unna jopa makoili koko ajan lähettyvillä, ei uskaltanut silmistään päästää kummallisesti tuoksuvaa ja nukkuvaa Misua. Kuuden jälkeen Misu lähti eka kertaa liikkeelle ja suoraan hiekkalaatikolle! Kyllä nuo kissat vaan on niin siistejä. Mutta kaiken anestesian ja jälkitokkuran keskeltäkin Misu havahtui, kun kaadoin Viirulle nappuloita kuppiin. Kerran ehdin palauttamaan siksakkia hoipertelevan sekavan kissan pedille takaisin, mutta niinhän se pääsi karkuun ja yritti hypätä tiskipöydälle syömään. Hyppy nyt ei yltänyt ihan pöydälle asti vaan rojahti selälleen alas. Kyllä mä sadattelin itseäni, kun piti sitä ruokaa mennä ropistelemaan, mutta en toki arvannut, että se herättää kisassa noin voimakkaat eloonjäämisreaktiot, mä kuun luulin kissan olevan ihan muissa maailmoissa.. Häntääkään ei reppana jaksanut alkuun pitää pystyssä, vaan häntä laahusti perässä kuin majavalla konsanaan. Aamu kun valkeni, niin tuttu riiviö oli palannut takaisin häntä pystyssä ruokaa odotellen ja uudet kujeet mielessä. On se hämmästyttävää kuinka nopeasti nuo eläimet toipuu, ne ei paljon saikkua tarvi :)

Tiistain tokoilu

2010-01-14T10:09:00.001+02:00

Tokoilu jatkui siis monen viikon tauon jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että nykyinen ryhmä ei taida meille juurikaan mitään antaa. Meillä nyt periaatteessa on alokasluokan liikkeet hallussa ja mielelläni keskittyisin avoimen ja voittajaluokan liikkeisiin. Koirakin kyllästyy suorittamaan samoja liikkeittä viikosta toiseen. Mutta tuntivalikoima oli kovin rajallinen näin alkuvuodelle eikä meille sopivaa ryhmää/päivää ollut muuta kuin tiistaina. Eikä tässä tunnissa taikka kouluttajassa mitään vikaa ole, me vaan tarvitaan vähän erilaista treeniä tällä hetkellä. Muut koirathan (yhtä lukuunottamatta) ovat Unnaa nuorempia ja vähemmän treenanneita, eli niille taso on ihan ok. Täytyy vaan muistella niitä Erjan treenejä ja harjoitella luppoajalla ylempien luokkien liikkeitä. Mutta erittäin positiivista on, että koko halli on meidän ryhmän käytössä. Miten luksusta saada noin iso tila käyttöön.

Tunnin aikana otettiin paikallamakuu, liikkestä seisominen ja maahanmeno, hyppy ja luoksetulo. Olen kotona harjoitellut luoksetulon stoppia ja kokeilin sitä eka kertaa hallissa. Hienosti pelitti Unna, pelkkä käsimerkki riitti stoppaamaan vauhdin. Lisäksi kokeilin kaukokäskyjä ja niissä on tapahtunut edistystä, liikkeenvaihdon yhteydessä ei liikkunu paikaltaan yhtään.

Unna haukkui alkuun melko herkästi, joten tauko oli siinä suhteessa tehnyt hallaa. Tunnin lopussa haukkuminen ei kuitenkaan ollut enää mikään ongelma.

The Lappalainen is back

2010-01-11T22:36:00.000+02:00

Tänään aloitettiin Jankkin agitreenit ja nyt siis uudessa ryhmässä jota vetää Marjo Salonen. Ryhmässä ei ole kuin neljä koiraa, joten treeniaikaa on ihan riittävästi ja kaiken lisäksi ollaan päivän viimeinen ryhmä, joten saadaan rauhassa treenata loppuun asti. Tänään harjoiteltiin jaakkoa ja sylikääntöä ja ne meni varsin mukavasti. Unna teki rataa innokkaasti ja se tietysti nosti minun mielialaa. Hyvinkään katastrofaalisen keinuepisodin jälkeen kun minulla lähinnä teki mieli lopettaa koko agility ja harrastaminen yleensä ja asettaa itsensä lopun elämään kestävään eläintenpitokieltoon. Nyt on taas parempi mieli ja ehkä me taas harrastetaan niinkuin ennenkin ;)

Puhuin Marjolle äkillisesti ilmenneestä keinukammosta ja siitä, kuinka se keinulle väkisin vieminen ei tuntunut minusta ollenkaan hyvältä ratkaisulta Unnan kohdalla. Nyt tein keinun kaksi kertaa Marjon nähden ja saatiin Unna houkuteltua keinulle ilman pakkoa, tosin toisella kertaa jo koira oli selkeästi haluttomampi. Ei tehty enempää toistoja ja Marjon mukaan ei ole iso kammo vielä keinua kohtaan, koska saatiin se kuitenkin suorittamaan ilman keinu ilman pakotetta. Marjokaan ei nähnyt kovin järkeväksi sitä väkisin keinulle vientiä. Täytyypä vielä kysyä Erjan neuvoja keinukammon poistamiseen.

Mutta Unna oli tänään liekeissä radalla ♥

Kaverusten hellä hetki

2010-01-09T20:29:00.002+02:00

Agikauden avaustreenit

2010-01-09T20:18:00.000+02:00

Ohi on, ohi on, ohi on, nimittäin pitkät vapaat ja treenitauko. Mulla kun on tapana ahnehtia kaikenlaista menoa (kun kaikkea on kiva harrastaa) niin lauantai on tammikuun ajan kaikkea muuta kuin vapaapäivä. Nimittäin kympiltä alkaa latinotunti ja sen jälkeen pika pikaa koira kotoa mukaan ja Hyvinkäälle treenaan agia, ensin Erjan ryhmässä ja sitten Tiinan. Että silleen :) Tiinan agikurssi loppuu helmikuussa, joten tammikuun ajan mennään tuplatreeneillä. Onneksi tunnit on peräkkäin joten aikataulullisesti on ok, muutenhan täytyy mennä sen mukaan mitä koira jaksaa.

Olin eka kertaa Erjan tunneilla ja ryhmä vaikutti mukavalta, kotiuduin sinne heti. Tällä kertaa tehtiin paria radan pätkää ja ne sujui Unnalta hyvin. Tämä ryhmä on aloittanut agilityn samaan aikaan kuin me ja koiratkin on samaa ikäluokkaa. Halusin sen vuoksi treenata kevään ajan Erjan ryhmässä, koska uskoisin sieltä saavani meidän tarvitsemaa perusopetusta. Esim nyt kävi ilmi, että mulle ei ole koskaa opetettu kontakteja mitenkään. Olen vaan aina juossut koiran vierellä ja käskyttänyt sitä pysymään kontaktilla paikallaan. Ylipäätään me ollaan hirveän vähän treenattu kontakteja, mutta eiköhän se tästä. Tykkäsin Erjan radoista, niissä sai välillä oikein mukavasti kerättyä vauhtia, joten lappalaisen menokin näytti mukavalta. Ja Unna jopa haukkui rataa tehdessä = innostunut! Ryhmän muut koirat olivat Vili bordercollie, Roope springerspanieli ja Sylvi Rhodesiankoira.

Siitä sitten tunnin päästä vaihdoin sujuvasti toiselle puolelle kenttää treeneihin jotka tällä kertaa veti Tiina. Aluksi oli tekniikkaharjoittelua jossa kolmen suoran hypyn jälkeen piti valssaamalla ohjata koiraa "ympyrä". Unnan vauhti hiipui ihan täysin noissa valssauskuvioissa, se suoraan sanottuna käveli. Mun mielestä kysessä ei ollut väsyminen, vaan olen jo aikaisemmin huomannut, että tekniikkatahkoaminen ja radalla olevat käännökset lopettaa sen vauhdin kokonaan. Hieman masentaa, en tiedä mikä sen aiheuttaa :/ Lopetin harjoituksen kuitenkin melko pian, mitäpä sitä tahkoamaan haluttomalla koiralla. Tämän jälkeen tehtii pieni rata jossa oli keinu, tai toiset teki, me treenattiin pelkkää keinua. Tiina pyysi näyttämään ensin miten keinu meiltä menee. No minä sain koiran kyllä menemään mutta kovin haluttomasti. Tiina sanoi, että Unna pelkää keinuliikettä, ei rämähdystä. Senjälkeen Tiina meni keinun pari kertaa Unnan kanssa ilman mitään ongelmaa. Unna tosin meni maate siinä vaiheessa kun keinu keinahtaa, mutta ei pelännyt rämähdystä eikä ollut kiire keinulta pois. Mutta minun kanssa Unna ei sitä mennytkään, on kuulemma luotto mennyt ohjaajaan :/ Niinpä me väkisin vedettiiin koira keinun keskiosaan ja se itse suoritti loput. En tiedä sitten onko tuo lapinkoiralle oikea tapa opettaa keinua. Vaikkakin olen itse pilannut tuon esteen liikaa koiraa hyssyttelemällä. (Nytpä sattuikin pilkka omaan nilkkaan, kovin kärkkäästi aina neuvon toisia lopettamaa koiran säälittelyn ja VAATIMAAN niiltä) Sitten ite herkistelee keinun kanssa ja luulee koiran pelkäävän rämhdästysä ja auttaa ja säälittelee koiraa. Voi voi, kylläpä tunnen itseni nyt tosi surkeaksi koiranohjaajaksi.

Katsaus viime vuoteen

2010-01-05T11:15:00.001+02:00

Viime vuonna Unna eteni monella osa-alueella hurjin harppauksin. Toki se on luonnollistakin kun pentuvaiheesta siirryttiin nuoreksi aikuiseksi ja treenaaminen lisääntyi ja monipuolistui. Alkutalvi treenattiin vielä aktiivisesti hakua ja pk-tottista, tarkoituksena oli suorittaa BH-koe loppukesästä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun kesällä osallistuin JANKKin tokokursille ja innostuinkin tokoilusta siinä määrin, että BH-kokeen suoritus siirtyi epämääräisesti myöhemmäksi tulevaisuuteen. Syksyn aikana osallistuin kahteen möllitokoon alokasluokassa ja näiden kokeiden perusteella ajattelinkin tänä vuonna mennä sitten virallisiin alokasluokan kokeisiin. Omalla seuralla olisi viralliset kokeet helmikuun lopulla joten viimeistään silloin ollaan sitten tosipaikan edessä (kunhan ei vaan tule niin huono tuuri, että juoksut estäisi osallistumisen.).

Agility aloitettiin toukokuussa ja Kirstulan kentällä treenattiin kesän ajan. Unna oli varsin helppo opettaa eri esteille ja yksinkertaisia ratoja meni ilman mitään ongelmia. Kesän lopuksi rohkaistuttiin jopa osallistumaan Tuuloksessa möllikisoihin ja hyvinhän ne meni. Mediradalla Unna teki nollaradan ja maksiratakin meni kivasti vaikka virhepisteitä ropisikin. Syksymmällä siirryttiin agilitaamaan JANKKiin. Oli järkevää yhdistää toko- ja agilitytreenailu samaan seuraan jo ihan talkoovelvotteidenkin vuoksi. Ja lämmin talvitreenauspaikka, kyllä sitä on lappalainenkin mukavuudenhaluinen. Treeniaika jäi uudessa ryhmässä varsin pieneksi, tunti aikaa ja kuusi koiraa, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Niinpä otin Hyvinkään Koiraurheilukeskuksesta 10-kerran kurssin marraskuussa, ihan vaan saadakseni enemmän treenaikaa. Nyt kevätkauden treenaan edelleenkin Hyvinkäällä, mutta nyt Erja Niutasen opetuksessa. Erja oli meidän tokokouluttaja kesän ja syksyn aikana, joten hän pääsee nyt vahvasti vaikuttaamaan tuohon agilityopetukseenkin. Alkuun Unnan ohjaaminen oli helppoa mutta syksyn mittaan huomasin, että myös hidasta koiraa täytyy osata ohjata ja ajoittaa oma käskytys, muuten vauhti hiipuu ja loppuu kokonaan. Tässä onkin kevätkaudelle haastetta, että saadaa tuo ohjaus kuntoon :)

Hakutreenailu jäi syksyn aikana lähes unholaan. Olin jo vähällä lopettaa koko harrastuksen, aika kun ei tahdo milläään riittää kaikkeen treenailuun. Mutta niin me kuitenkin palattiin hakuporukkaan takaisin. Tällä hetkellä Unnalle yritetään nostaa viettiä ja kaikki treenailu keskittyy vireen nostattamiseen. Joskus kyllä tuntuu, ettei tuosta koirasta taida hakukoiraa tulla, mutta vielä en anna periksi.

Kesän alusta Unna siirtyi täysin barf-ruokintaan ja siinä on pysytty. Ja yllättävää kyllä, ei se barffaus niin vaivalloista ole, kuin sitä etukäteen pelkäsin. Ei Unnalla mitään ongelmia ollun kuivaruuankaan kanssa, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään, että kyllä koiran pitää saada sellaista ruokaa, mihin koiran elimistö on rakennettu. Barffauksen jälkeen ei maha ole ollut ruikulla ja ulosteen määrä pieneni radikaalisti. Turkki on kaunis ja kiiltävä, mutta sitä se toki on ollut aina.

Kesällä otettu Misu on sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa ja on erityisen kiintynyt Unnaan. Kotiin koiran kanssa tullessa on Misu takuuvarmasti eteisessä Unnaa tervehtimässä. Misu on erityisen kiinnostunut meidän vessatiloista ja tulee aina yhtäaikaa suihkuun, saunaan ja jopa pytyllekin. Ihana kissa kertakaikkiaan.

Viime vuosi on ollut yksi raskaimmista vuosista ikinä. Työelämässä koin kaikkea mahdollista, olin irtisanottu, pääsin takaisin töihin, olin lomautettu ja lakossa. Mutta raskainta oli seurata vierestä pikkuveljen kamppailua syöpää vastaan, kamppailua joka lopullisesti loppui kesäkuun 25. päivä. Jälkikäteen katsoen sitä huomaa, millainen voimavara lemmikkieläin on. Ilman koiraa ja kissoja olisi viime vuosi ollut vielä synkempi ja mustempi. Koiran elämänfilososia on niin myönteinen että voi kun sellainen olisi itselläkin. Se tervehtii innokkaasti kotiintulijaa, nauttii lenkkeilystä täysin rinnoin huolimatta vaakatasoon vihmovasta koleasta sateesta , on aina valmis lähtemään emäntänsä mukaan vuorokauden ajasta riippumatta ja luppoajan makaa kiepille käpertyneenä haaveillen harakkajahdista. Taikka kehräävä, raukeasti saunan lämmössä loikoileva välillä nautinnollisesti itseään venyttelevä kissa. Kissa joka pienenkin rapsahduksen kuulleessaan ryömii lattialla matalana saalistusvalmiina. Pieniä asioita mutta erittäin tehokkaita masennuksen ja alakuloisuuden torjumiseen.

Vuodenvaihde sujui hyvin. Etukäteen hieman jännitti, miten lappalainen reagoi pommitteluun, mutta rauhallisesti otti lappalainenkin uuteen vuoteen siirtymiseen. Misu oli levoton ja reagoi selvästi eniten räiskintään. Pari viikkoa ollaan levätty ja ainoa aktiviiteetti on ollut ulkoilu. Lauantaina se taas alkaa treenaaminen ja sitä kestääkin koko kevään. Ei muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa, se on meidän motto tälle vuodelle.

Kinkunsulattelua

2009-12-26T19:19:00.000+02:00

Viime päivät on menneet ihan sohvalla maatessa ja elokuvia katsellessa. Onneksi on sentään koira jonka kanssa tarvitsee mennä ulos säännöllisesti ainakin kolme kertaa päivässä. Luminen on maisema on kertakaikkiaan kaunis, siinä sielu lepää ja hermot huilaa kun katselee suomalaista luontoa lumen peitossa. Niin ja kuusikin on pysynyt joulunpyhät pystyssä, koristeet tosin alkavat vasta puolestavälin kuusta :)

Missä se akka oikein luuraa??

No camoon, ala tulla jo

Syönpä tässä aikani kuluksi sitten keppiä kun ei lenkki etene

Lumi on ihan parasta

Lumiturpa Unna

Joulunodotusta

2009-12-22T15:28:00.000+02:00

Kissat ovat loputtoman uteliaita, tulee huusholliin mitä tahansa uutta, niin sitä pitää tutkia ja nuuskutella. Misu ja ensikosketus tekokuuseen.

Myös piikkimatto piti käydä testaamassa, meissä kaikissa asuu pieni fakiiri.

Jotkut osaa ottaa lunkisti myös joulun alla.

Unna ja Back on track

Aito kuusi herätti Misun sisäisen villikissan

Hieman pihkainen jälkimaku

Mikä oiva kyttäyspaikka

Tulossa lienee jännittävä joulu. Säilyykö joulurauha, pysyykö koristeet puussa? Vai heräänkö jouluaamuna keskelle risuja, havunneulasia ja revittyjä joulukoristeita....

2009-12-22T15:15:00.000+02:00

Lauantaina käväistiin taas Hyvinkäällä treenaamassa. Tehtiin pientä rataa jossa paljon hyppyjä ja ohjauksia. Hyppyytin Unnaa matalilla korkeuksilla, mutta tulihan todettua, ettei se hitaus johdu esteiden korkeuksista vaan ohjaajan osaamattomuudesta. Unna seuraa niin tarkasti minun liikkeitä, että sitä pitäisi kaikesta huolimatta ohjata tarkasti. Muuten vauhti lopahtaa ja aletaan himmaileen ja ihmetteleen ohjaajan tumpulointia. Illalla olisi ollut keskuksessa treenavien pikkujoulukisat, mutta en sitten jaksanut toista kertaa lähteä Hyvinkäälle ajeleen. Nyt on Hyvinkäältäkin treenitauko, joten ainoa aktiviteetti mitä mahdollisesti on tarjolla on haku, mutta sekin on niin säistä kiinni, päästäänkö treenaamaan. Mutta mielellän pidän taukoa, kohta saa taas juosta joka ilta milloin missäkin.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Rengossa metsälenkillä. Unna oli taas riemuissaan, kun sai käppänäpojat riehukaveriksi.

Mutta ensin suoritettiin pakollinen poseeraus.

Tämä käppänä näkyy, ei huolta vaikka olisi hirvimiehiä liikkeellä.

Kamu on jo iso jätkä.

Talvi tuli etelään

2009-12-18T09:48:00.002+02:00

Nyt on viikon ajan ollut lappalaisen kelit. Pakkanen paukkuu parissakympissä mutta se ei ole lenkkeilyä haitannut, mitään palelemista taikka tassujen nostelua en ole havainnut. Lappalaisen perimässä kun virtaa hyinen pohjoistuuli ja armoton pakkaskeli, ei nämä etelän pikku lämmönalennukset tahtia haittaa :)

Maanantaina käytiin koirahieronnassa. Lihakset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa eikä tarvetta toiselle hierontakerralle ollut. Agilitya harrastavalle koiralle kuitenkin suositteli pari käyntikertaa vuoden aikana, näin ei pääse mitkään jumit äitymään pahaksi, kun säännöllisesti tarkistaa lihaskunnon. Niin ja löytyihän se jumikin mutta ei takapäästä vaan niskan alueelta, kuulemma vastaavanlainen kuin ihmisellä joka istuu tietokoneen ääressä tuntitolkulla. Jumi on tullut syksyn ahkeran tokoilun tuloksena, tuo kontakti kun rasittaa koiran niskoja näköjään melko lailla. Tai sitten lappalainen surffailee päivän aikana salaa netissä, tiedä vaikka olis dogbookin avannut oman profiilin :)

Hakutreeneissä tehtiin vietinnostatusta ja tällä kertaa vietti nousi selkeästi enemmän kuin aikaisemmin. Ruuatkin oli maalimiehiltä hotkinut ihan innolla, selvä merkki siis vireen noususta. Mielenkiintoista miten treenit jatkossa etenee.

Eilen oli viimeiset Jankkin agitreenit tälle vuodelle. Minut siirretäänkin ensi vuoden puolella sitten toiseen ryhmään. Ryhmän vaihto tuntuu aina haikealta, mutta nyt pääsen maanantain viimeisen ryhmään, joten enää ei tarvi rynniä töistä kauhealla kiireellä treenaamaan. Radalla oli hyppyjä ja putki, tarkoituksena kokeilla erilaisia ohjaustapoja. Unnan vauhti on vaan hidastuu niin paljon esim hypyltä käännyttäessä 90 asteen kulmassa toiselle hypylle, että siinä on ihan turha kokeilla mitään takaavientejä. Niinpä tyydyin ohjaamaan vaan valssaamalla (ja teinhän mä persjätönkin, vanha ohjaajakin oppii uusia temppuja). Mutta paljon on vielä harkattavaa, että osaisi kääntää vartaloa oikein ja ohjata koira hypätessä jo kääntymään esim. oikeaa siivekettä kohti. Lisäksi otin yksittäisinä esteinä keppejä ja keinua. Unna on kehitellyt taas ihan yöstä keinukammon, ei millään meinaa tulla koko esteelle. Välillä keinu meni jo melko vauhdikkaasti ja innolla, nyt on taas takapakkia tullut.

Agiränkkäri 9.11.09

2009-12-09T20:15:00.003+02:00

Lauantaiagi ja sunnuntaihaku

2009-12-07T12:15:00.002+02:00

Lauantaiaamun salsatunti on jäänyt joulutauolle, mutta siitä huolimatta tuli kiire treeneihin, jälleen kerran. Ilma oli sumuinen ja harmaa ja paska lensi moottoritiellä, pyyhkimet jäässä ja siitähän ei hyvää seurannut kun yritti tuulilasia putsailla, näkyvyys katosi lähes täysin. Ei auttanut muuta kuin käydä pesemässä tuulilasia Linnatuulessa ja Riihimäen ABC:llä.

Treeneissä oli 15 esteen rata, eikä todellakaan mikään möllirata vaan esteistä oli kaikki muut variaatiot paitsi pöytä, okseri ja puomi. Menin radan kaksi kertaa joissa toisella sovelsin Tiinan antamia neuvoja. Eka kerralla en saanut ohjattua Unnaa oikein putkesta kepeille, mutta toka kerralla annetut ohjeet toimi. Renkaan Unna suoritti oikein radalla, hyvä hyvä. Toka rataa tehdessäni jouduin muutaman kerran hinkkaamaan muuria ja siitä tehtyä käännöstä pituudelle, Unna pudotteli jatkuvasti muurin yläpalasia eikä hypännyt pituutta. Tiina (joka on myös vyöhyketerapeutti) sanoi, että koira pihtaa nyt takapäätä. Pikaisen tutkimisen jälkeen sanoi, että Unnalla on lihasjumi takapäässä, sen takia ei käytä takapäätä kunnolla ja rimat putoilee. Elikkä hierojalle on nyt tilattu aika ja jatkossa täytyy todella muistaa nuo alku-ja loppulämmittelyt, nehän on jäänyt kokonaan tekemättä tähän mennessä. Ja onneksi on tullut hankittua back on track-loimi, nyt voinkin tämän viikon pitää sitä ikäänkuin lisähoitona. Rata oli senverran pitkä ja haastava, että vaikka meitä oli vaan kolme koirakkoa treeneissä, meni koko tunti radan suorittamiseen. Toisaalta oli mielenkiintoista katsella toisten ohjausta,varsinkin kun muut ovat kokeneempia, siitäkin saa ihan erinomaista oppia.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä, jossa Unnalla edelleenkin vietinnostatusta. Ikäänkuin vietti olisi jo vähän noussut (vaiko toiveajattelua, tiedä häntä). Ainakin autossa alkoi haukkumaan kun tultiin Hauhovin pihaan, jotain jo sekin. Ja vauhdikkaasti meni maalimiesten perään. Treenaajia ei ollut monta, mutta saatiin sellainen teoriapläjäys saalisvietista ja vietin eri osa-alueista, että aikaa meni taas se normi kolme tuntia.

Tokoranking 1.12

2009-12-04T09:41:00.002+02:00

Tiistaina oli JANKK:in omat tokoränkkärit. Osallistuin Unnan kanssa ALO-luokkaan ja ihan sillä mielellä, että jos hyvin menee, niin alkuvuodesta ilmottaudun virallisiin kisoihin. Ja hyvinhän se meni, hieno ykköstulos pisteillä 189,5. Tosin arvostelu oli mielestäni paikoin löysää, mutta noista pisteistä on varaa pudottaa vaikka arvostelu olisi tiukempaakin. Olin tosi tyytyväinen Unnan vireeseen, haki aktiivisesti kontaktia odotellessa ja suoritti innokkaasti annetut tehtävät.

Tämä oli siis toinen kerta kun tehtiin kisanomaisesti alokasluokan liikkeet. Verrattuna syksyiseen kokeeseen oli parannusta tapahtunut ainakin koiran haukkumisessa. Ainoa pieni haukahdus tuli luoksetulossa. Liikkeestä seisominen sujuu ilman käsiapuja eikä tarjonnut maahanmenoa vaikka se oli ollut liikkeenä aikaisemmin.

Tässä pisteet eri liikkeistä. Video tulee blogiin myöhemmin, hieman teknisiä vaikeuksia....

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: arvosana 10, pistemäärä 10

Tämä arvosteltiin ainoastaan kehääntulotarkastuksena missä tarkastetaan onko nartuilla juoksut jne. Ei otettu siis rivissä seisomista koirat vieressä. Unna hieman arkaili tarkastusta, täytyy harjoitella ja totuttaa vieraan ihmisen käsittelyyn.

PAIKALLAMAKAAMINEN 2 MIN: arvosana 10, pistemäärä 30

Pysyi hyvin paikoillaan, ei ennakoinut istumaan nousua kun palasin vierelle. Tähän olen tyytyväinen, tosin treeneissäkin paikallamakuut on sujuneet hyvin.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: arvosana 9, pistemäärä 18

Alkuun Unna hieman haahuili kaukana mutta paransi loppua kohden. Saatiin palautetta täyskäännöksestä, että minä teen liian laajan ympyrän käännöksessä ja Unna ei liiku tarpeeksi nopeasti vierellä. Tätä täytyy hioa näyttävämmäksi.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: arvosana 9,5, pistemäärä 38

Itse koin liikkumisen helpommaksi ilman hihnaa. Ja ehkä se alkukankeus rupesi helpottamaan :)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Hyvin meni.

LUOKSETULO: arvosana 9,5, pistemäärä 28,5

Pistepudotukset johtuivat pienestä haukahduksesta ja käteen tökkäisystä sivulletulossa. Itse olen tosi tyytyväinen tähän liikkeessen. Hienoa huomata, että koira osaa yhdistää treeneissä opetellun vireen tähän liikkeeseen. Tämä oli minun mielestä paras liike.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Sain palautetta, että annan vartaloapua käskyn jälkeen. Itseasiassa tarkistan vain, jääkö koira seisomaan. Ei kuulemma tarvitse tarkistaa, koira jää seisomaan hienosti. Eli jatkossa luotan koiraan ja lopetan turhat vilkuilut.

ESTEHYPPY: arvosana 9, pistemäärä 18

No niin, ei hypännyt eka käskyn jälkeen vaikka käytin virityssanaa ennen valmistautumista. Toisen käskyn jälkeen hyppäsi mutta lähti ihmeellisesti säntäileen epämääräiseen suuntaan, totteli kuitenkin "seiso" käskyä ja sain suoritettua liikkeen loppuun. Hmmm...pisteet liian hyvät tästä suorituksesta. Treeneissä viimeksi viikko sitten suoritti tämän upeasti, mutta nyt taas ei pelittänyt niin kuin olisi pitänyt.

KOKONAISVAIKUTUS: arvosana 9, pistemäärä 9

Katselin alkuvuoden tokokisoja, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä niitä ei juurikaan ollut tarjolla. Purina-areenalla taisi olla tammikuun lopussa ja Jankkilakin näytti olevan omat kisat helmikuussa, niihin nyt sitten viimeistään osallistutaan.

Karhunpoika sairastaa

2009-12-02T11:51:00.002+02:00

Unna on oksennellut viime yöstä lähtien eikä loppua näy. Sattumoisin olen itsekin saikulla mahataudin vuoksi, joten mistäpä tietää, onko meillä vaikka sama pöpö. Toivotaan että tauti menee ohi ilman lääkityksiä. Aikaisemmin ei oksutauti ole koskaan Unnalla ollut näin ärhäkkä, että oksennusta tulee pari kertaa/tunti. Mutta onneksi olen itsekin kotona, niin voin seurata voinnin kehittymistä.

Hyvinkään treenit

2009-11-30T15:48:00.002+02:00

Lauantaina meitä oli suurella agikentällä vain kaksi koirakkoa, joten treenata olisi voinut vaikka koko tunnin aktiivisesti jos vaan koira olisi jaksanut. Mutta Unnan kanssa täytyy olla tarkkana, ettei väsytä ja kyllästytä sitä heti alkuun liialla treenailulla, lappalaisen työmoottori kun ei ole ihan samaa luokkaa kuin malikoilla tai bortsuilla.

Hyppyradalla harjoiteltiin valssausta ja persjättöä. Valssaukset sujuu hyvin, mähän ihan luonnostaan tarjoan valssia ihan joka paikkaan vaikkei tarve olisikaan. Persjätön sain onnistumaan mutta sen verran se vaati multa keskittymistä, että koira ei kulkenut sujuvasti radalla vaan vauhti pysähteli. Mutta hitto vie, mä sain persjätön onnistumaan, se on jo jotain se! Lisäksi otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Unna oli ihmeen rohkealla päällä, vaikka kerran rymistelikin keinusta alas kun ei ehditty ihan mukaan sitä auttamaan. Rymistelyn jälkeen menokin meni varovaisemmaksi, mutta mitään pelkotiloja ja ahdistuksia ei jäänyt. Keinu on tällä hetkellä kyllä meidän hankalin este, sitä joudutaan hinkkaamaan vielä monet monituiset kerrat. Lopuksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn kanssa,Mimmi palkkaamassa radan lopussa lelulla. Lelu on kyllä ehdottomasti saanut Unnaan liikettä, eteenlähetyksissä ei ollut nyt mitään ongelmia, vaikka minä en liikkunut ollenkaan koiran perässä. En treenannut koko tuntia, koira tuntui väsyneeltä ja eteenlähetyksiin oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä. Unnalle konstatreeniä, mutta ei se vietti sillä nouse kunnolla edelleenkään. Ei taida lappalaisesta hakukoiraa tulla, mutta onhan meillä onneksi noita muitakin harrastuksia :)

Agilityn hurmaa

2009-11-27T09:18:00.002+02:00

Olipas hyvät treenit eilen. Muutamalla koiralla on juoksu joten paikalla ei ollut kuin Nere ja Unna, joten treeniaikaa oli luvassa ruhtinaalliseti. Unnan sisäinen kiitäjä heräsi pitkästa aikaa ja radalla nähtiin innostunut pöyhöhäntäinen lappalainen. Rata oli helpohko: hyppy, hyppy, hyppy vasemmalle, takaa hyppy, putki,puomi,putki. Lisäki harjoiteltiin puomin kontaktia tekemällä putki, puomi ja putki esteitä. Kepeillä treenattiin ja vahvistettiin minun kauempana oloa, välillä takana ja välillä edessä. Lopuksi otin rengasta jossa palkkana toisella puolella oli targetti. Meni älyttömän hyvin koska vain eka kerralla meni renkaan alta. Pari kertaa otettiin myös renkaan jälkeen ohjausta vasemmalle ja oikealle puolella oleville hypyille.

Palkkasin eka kertaa Unnaa pallolla enkä tiedä vaikuttiko se osaltaan vietin nousuun. Tosin keppien jälkeen sohaisin narupallolla vahingossa Unnaa päähän (prkl noita mun hallitsemattomia palkkauksia) ja sen jälkeen koira tuli keppien jälkeen silmät sirrillään ja väisti minua joka kerta. Eli jatkossa palkkaan pehmeällä fleece-lelulla, välttääkseni antamasta vaikutelmaa, että koira on saanut selkäänsä keppien jälkeen ;)Kaikkea se lappalainen joutuu sietämään kohelolta ohjaajaltaan.

Raunioilla

2009-11-27T09:11:00.002+02:00

Keskiviikkona aktiiviset lappalaiset suuntasivat siis raunioille. Rauniotreenailu on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan muutamaan kertaan. Unnan toinen pisto oli raunion oikealle puolle, eikä lappalaista tällä kertaa saatu sinne kiipeämään ei sitten millään. Eihän tuo mikään yllätys ole, ettei tuolla koiralla ole toimintakykyä, sen puute kun on tullut muutaman kerran arkielämässäkin esille. Villen mukaan toimintakyvyn puute voi olla yksi syy, miksi Unnalla ei nouse vietti tarpeeksi korkealle. Loput pari pistoa raunioiden taakse ja vasempaan takanurkkaa, ne meni ihan hienosti. Ja jos jotain positiivista haluan etsiä, niin Unna ei heittäytynyt herkkikseksi vaan lähti ihan innolla seuraaville pistoille.

Vuoden vimpat tokotreenit

2009-11-27T08:58:00.003+02:00

Tokotreeneissä tulikin yllätyksenä, että oli jo viimeinen kerta. Tunnilla kerrattiin avoimen luokan liikkeet, mikä oli ihan kiva yhteenveto, mulla kun moni liike oli unohtunut alkuharjoittelun asteelle.

Paikallamakuu otettiin olemalla minuutti piilossa ja minuutti koiran edessä. Unna oli kerran vaihtanut lonkka-asentoon, mutta muuten pysyi hienosta paikallaan huolimatta takana treenaavista koirakoista. Noutoa me ei otettu ollenkaan, koska ei sitä osata. Liikkeestä maahanmenossa jäi eka kerralla seisomaan, reagoi ilmeisesti hallin ovesta kulkevaan koirakkoon, mutta toka kerralla meni hyvin. Liikkeestä seisominen meni hyvin, tein sen alokasluokan liikkeenä. Luoksetulossa kokeilin eka kertaa sivulle käskyä ja se pelitti hyvin, tätä käytän siis jatkossa tokopuolella. Luoksetulo siis ilman stoppeja alokasluokan liikkeenä, ei olla stoppeja harkattu ollenkaa privaatisti. Tokohyppy onnistui erinomaisesti, kunhan vaan saan koiran irtoamaan vierestä, niin lopun pitäisi sujua. Kaukokäskyissä Unna liikkui liikkeitenvaihdon yhteydessä, tämänkin harjoittelu on unohtunut ihan täysin. Seuraaminen sujui hyvin, parannusta tapahtunut onneksi noihin viime viikkojen takapakkeihin.

Ensi tiistaina olisi vielä tokoranking, mahassa muljahti heti ilkeästi kun pistin ilmon menemään. Katsotaan nyt sitten, joko sitä voisi ensi vuonna kokeilla ihan oikeaa kilpailua.

Ja juna kulkee taas

2009-11-24T18:23:00.004+02:00

Maanantaina oltiin JANKK:in agiränkkäreissä. Unna kisasi möllimakseissa ja sijottui hienosti ensimmäiseksi, mutta ei meitä kyllä tässä sarjassa ollut kuin kaksi koirakkoa :)Niinkuin kesällä meille treeneissä sanottiin, että Unna kulkee kuin juna, hitaasti mutta varmasti, sinne minne näytetään, niin sellainen se tosiaankin on. Eihän se nopea ratasuoritus ollut, mutta nuo maksikorkeat hypyt hidastaa Unnaa paljon koska joutuu tekemään paljon töitä hyppyjen eteen.Mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen, ettei yksikään rima tippunut ja nollarata, siitä sopii röyhistää rintaansa. Hyvä Unna! Ja taidettiin olla myös kisan kovaäänisin koirakko...

Aktiivinen viikko takana ja toinen edessä

2009-11-22T18:17:00.002+02:00

Pitäisi varmaan aina treenien jälkeen kirjoitella blogiin, ainakin tällä iällä, muisti kun tuppaa olemaan jo varsin rajallinen. Torstain agitreenteissä ei ollut kuin lappalaiset, toiset olivat estyneet tulemasta paikalle. Tehtiin ympyrän muodossa olevaa rataa jossa oli putket molemmissa päissä jä välissä hyppyjä. Tarkoituksena myös pysytellä ohjatessa koiran takana ja vahvistaa näin ollen takaaohjausta. Tämä oli mulle hieman haastavaa, kun ympyrän keskellä pääsin vikkelämmin liikkumaan kuin koira, niin helposti tuli juostua aina koiran edelle. Myöhemmin radalle lisättiin kepit ja sain pari kertaa Unnan menemään suoraan putkesta kepit oikein. Kaiken lisäksi se vaikeampi puoli sujui meiltä nyt paremmin, että tosi tyytyväinen olen pikku laputtajaan ja pitäisi kait noiden keppien kohdalla jo alkaa luottaaa koiran osaamiseen. Nimittäin kun ensi kertaa kokeilin putkesta kepille ohjausta, menin itse epävarmana niin lähelle keppejä, että koira kulkeutui automaattisesti kauemmas, eikä siis hakenut kepeille oikein. Kun itse maltoin pysytellä kauempana, niin homma toimi. Lisäksi yksittäisinä esteinä otin puomia ja rengasta. Rengaskin sujui hyvin siihen nähden, että sitä on kesällä viimeksi otettu.

Hyvinkään agitreeneissä sai itse valita joko yksittäisen esteen taikka ohjauskuvion mitä treenata. Ensi kerralla tehdään sitten kunnon rataa :) Valitsin treenikohteeksi renkaan, keinun olisin muuten ottanut, mutta se oli juuri tällä kertaa maalattavana. Ensin treenasin olemalla itse renkaan toisella puolella ja namilla houkuttelemalla. Tämän jälkeen koira lähetettiin renkaalle ilman mitään vartaloapuja ja Mimmi oli toisella puolella palkkaamassa targetin avulla. Lopun aikaa treenailin mm. takaakiertoja, keppejä, a-estettä ja puomia.

Tänään oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Ei tottista mutta metsässä oli vietinnostatusta. Mun mielestä Unna meni vauhdikkaasti, ehkä se vietti sieltä pikkuhiljaa nousee. Niin, ja ilmeisesti mä taas treenaan hakua. Helvetti kun ei osaa päättää, mihin lajiin tässä rupeaisi keskittymään.

Huomenna agirankingkisat, tiistaina toko, keskiviikkona raunioille, torstaina agiin, lauantaina agiin, sunnuntaina hakutreeneihin....Mistä voisi taikoa vapaa-aikaan lisää tunteja.

Kello kymmenen loppuasento

2009-11-18T09:27:00.000+02:00

Seuraaminen ontuu pahasti tällä hetkellä. Pitkään on jo ottanut pattiin tuo jätättäminen varsinkin juoksuun siirryttäessä. Asiaa ei auta yhtään, että hermo meni maanantai-iltana huonosta seuraamisesta ja tiuskin ja äyskin siihen malliin, että koiralle meni lopullinenkin into seuraamiseen. Nyt on palattu askel taaksepäin ja huoh...ehkä tästä vielä joskus noustaan.

Tokotreeneissä seuraaminen sujui kuitenkin vapaana ihan ok, ei täydellisesti mutta ei huonosti. Tokohyppy saatiin nyt eka kerran onnistumaan, Unna ei jäänyt kertaakaan käskyn jälkeen viereen istumaan. Olen alkanut käyttämään ennen hyppyä virittelysanaa " nyt hypätään" ja se tuntuu auttavan. Nyt opeteltiin uutena asiana tunnarikapuloita ja se olikin Unnan mielestä jess juttu. Unnalle tehtiin ihan alkeisharjoitus hieromalla kapulaa ensin kädessä, sitten koira jätettiin istumaan ja näytettiin kapula ja vietiin se koiran nähden piiloon. Sitten käskysana ja koira lähetettiin piilolle. Hyvin hokasi lappalainen mitä oli tarkoitus tehdä ja nappasi kapulan suuhunsa. Illalla piilottelin Unnalle vielä pihalla kapulaa ja se haki sitä ihan into piukkana. Tämä teki hyvää meille molemmille. Nyt on kiva kun on joku älyttömän kiva juttu mitä treenata aina lopuksi, siitä jää molemmille hyvä mieli.

Tunnin lopuksi otettiin luoksetuloa ja Unna tuli vauhdilla....ja haukkuen koko ajan.... ja kello kymmenen asentoon :) Taidan alkaa tokotreeneissä käyttämään luoksetulossa "sivulle" käskyä, lappalainen kun niin herkästi tarjoaa tuota sivulletuloa. Ja tuosta asennosta saisi kokeessa varmaan nolla pistettä ;) Mutta kiva että vauhtia riitti enkä siitä haukustakaan nyt niin huolissani ole (ainakaan vielä).

Vapaa-aika, mitä se on?

2009-11-16T09:09:00.002+02:00

Olen ahnehtinut (jälleen kerran) kaikkea aktiviteettia vapaa-ajalle siinä määrin, ettei blogiakaan juuri ehdi enää päivitellä. Aloitetaanpa viime torstain agiharkoista. Päästiin tekemään pientä rataa mikä oli varsin positiivista. Radalla oli muuri maksikorkeudessa ja se näytti todella korkealta, olin ihan varma ettei Unna jaksa hypätä sitä, mutta niin se vaan pikku sinnikko loikkasi siitä yli (vaikka muurille tultiin niin pienessä kulmassa, ettei vauhtikaan ollut mikään huimaava). Puomilla meillä tuli ongelma mikä oli varsin yllättävää koska siinä ei ikinä tähän mennessä ole mitään vaikeuksia ollut. Jouduin jopa laittamaan koiralle valjaat päälle ja niistä pitämällä "pakottamaan" sen kiikkumaan puomia ylös, sen jälkeen kaikki sujuikin paremmin. Ihme koira kyllä tuo Unna, se saa ihan yöstä noita pelkotilojaan. Radan loppupätkällä piti ottaa taas takaaohjausta eikä se Unnan kanssa kovin hyvin sujunut. Jos minä jään seisomaan, niin koira kääntyy vaan minua päin ja alkaa haukkuen komentaa. Niinpä ihan lopuksi juoksin koiran vierellä radan loppuun ja sain sekä ohjaajalle että koiralle "tekemisen tuntua ja vauhdin hurmaa". Tätä tekemisen riemua ei voi ollenkaan vähätellä lappalaisen ollessa kyseessä, ja nyt puhun sekä ohjaajasta että koirasta :) Puomia otin erillisenä esteenä vielä jälkikäteen ja sainkin Unnan menemään sen ihan ok, jonkinasteista varovaisuutta oli kuitenkin havaittavissa. Tämän lisäksi otettiin keppejä ja keinua yksittäisinä harjoituksina. Kepeillä meillä ei ole ongelmia ja treenattiin lähinnä kauempaa lähettämistä/ohjaamista. Keinulla meillä oli viimeksi suuria ongelmia mutta nyt niitä ei vastaavasti ollut. Ehkä auttoi sekin, että nostin koiran viettiä leikittämällä sitä ennen keinutreeniä. Otin kolme kertaa keinun ja koira meni vauhdikkaasti ja ilman pelkoja, hyvä homma. En tiedä oliko se viime kerran keinupelko siirtynyt puomille???

Tämän lisäksi aloitin lauantaina agilityn treenaamisen Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Oli kiva tunti, meitä oli vaan kolme koiraa ja koko ajan pääsi tekemään jotain. Tunnilla treenattiin takaakiertoja sekä niistoa. Takaakiertoja sai tehdä itsekseen sillävälin kun toinen treenasi radalla. Niistoa eli koiran haltuunottamista harjoiteltiin ensin kolmen peräkkäin olevan esteen avulla joissa koira aina ohjattiin hypylle siten, että joutui kiertämään esteen vastakkaiselle puolelle itsestä katsoen. Vasemmalla kädellä ohjaaminen meni kertakaikkisen loistavasti, siinä nyt ei vaan ollut mitään ongelmaa. Sama treeni oikealla kädellä ohjaten..... no siinä oli isoja hankaluuksia toisen hypyn kohdalla koska koira pyrki aina menemään esteen ohi tai ali. Ja uskomatonta mutta totta, Unna meni jopa esteen siivekkeen läpi.... siitä pienestä raosta.... siinä hetken aikaa katsoi sekä opettaja että ohjaaja suu ammollaan. Että varsin sutjakassa kunnossa tuo koira :) Mutta tämäkin saatiin lopulta onnistumaan, ja opettajan mukaan ei koira hahomottanut tätä treeniä alkuun tuolta oikealta puolelta.. Lopuksi oli hyppyjä ympyrän muodossa jossa koira aina seuraavalle hypylle mennessä ohjattiin hypyn taakse. Tämä meni hyvin johtuen varmaankin Unnan varsin rauhallisesta hyppyrytmistä. Tosin maksikorkeudella tämä oli Unnalla varsin raskas harjoitus ja lopuksi laskettiin rimat medikorkeuteen ja mikä muutos koirassa tapahtui sen jälkeen - häntä pörhöllä hyppeli välillä iloisesti haukkuen. Opettaja suosittelikin hyppyyttämään tekniikkaharjoituksissa medikorkeudella, koska Unna joutuu työskentelmään tosi kovaa maksikorkeuksissa ja silloin treenistäkin tulee vaan raskasta puurtamista. Samaa mieltä olen minänkin, että tämä laji pitää olla ehdottomasti ja vain koiralle hauskaa. Tosin vaarana tässä on, että koira alkaa jossain vaiheessa mennä rimojen alta (tämä ongelma on eräällä toisella lapinkoiralla) mutta se on sitten sen ajan murhe :)

Sunnuntaipäivän olin tokokisoissa töissä. Oli mielenkiintoista katsella kisoja ja tietysti eniten kiinnosti tuo alokasluokka. Kotiin tulin treeni-intoa täynnä. Hitto kun tuo seuraaminen on alkanut tökkimään. Eniten ärsyttää, kun se on ollut hyvällä mallilla ja ollaan tultu taaksepäin. Anyway, joulukuun alussa on toko-ranking johon ajattelin osallistua, tuleepa ainakin kokemusta.

Tiistaitokoilua

2009-11-11T09:13:00.000+02:00

Vaivaakohan muitakin koirakoita samanlainen väsymys kuin minuakin? Eilen oli tokotreeneissä kahden samaan aikaan treenavan ryhmän yhteissaldo neljä ihmistä! No kerrankin oli tilaa treenailla, halli kun tuntuu aika ahtaalta kahden ryhmän treenatessa yhtäaikaa. Uutena asiana harjoiteltiin stoppeja. Treeniä tehtiin kierrättämällä koiraa hyppyesteen siivekkeen ympäri ja koiran tullessa vauhdilla (no joo...vauhdilla ja vauhdilla) kohti, heitettiin pallo alkuun koiran menosuuntaan palkaksi ja muutaman kerran jälkeen koiran tullessa kohti, tehtiin kädellä voimakas pysäytysliike ja heitettiinkin pallo koiran taakse. Tuota voimakasta pysäytysliikettä täytyy harjoitella ihan itekseen, aika lerppu oli aina meikäläisen liike :)

Meitä kun oli vaan kaksi ryhmässä, saatiin harkata mitä haluttiin. Otin jälleen kerran tokohyppyä, Unna kun jäi itsekseni harjoitellessa taas vierelle istumaan käskyn jälkeen. Tällä kertaa saatiin Unna hyppimään heti käskystä siten, että ennen liikkurin käskytystä "kerroin" koiralle, että "hyppy, nyt hypätään". Lopuksi otettiin ruutuu lähetystä. Siitä Unna tykkää ja on kiva liike lopettaa treenit. Niin ja olihan meillä paikallamakuukin aluksi. Ne on vaan kovin lyhkäisiä tuolla treenissä ne makuut, haluaisin ottaa joskus ihan oikealla matkalla ja ajalla. Kävin piilossa, mutta se ei onneksi tuota mitään vaikeuksia.

Päivän päätteeksi Unna päätti ennalta ehkäistä huulten rohtumista syömällä mirame-puikon :)

Hakua pitkästä aikaa

2009-11-09T13:35:00.000+02:00

Meidän piti jättää haku tauolle ajanpuutteen vuoksi, siitä huolimatta löysin itseni sunnuntaina hakutreeneistä. Että se sitten siitä ylimääräisestä vapaa-ajasta... Unnalle tehtiinkin nyt ihan erilainen harjoitus mitä aiemmin. Unna vietiin ihan ensimmäisenä metsään ja maalimiehet juoksivat huudellen piiloon kun me jäätiin keskilinjalle. Koiraa hetsattiin siinä ja kun oli kuumimmillaan, niin veinkin sen autoon takaisin. No, Unnan kohdalla tuo kuumimmillaan tarkoitti sitä, että toljotti korvat pystyssä ja keskittyneenä ukon perään, se kun on maailman rauhallisin koira :) Mutta ei hypännyt autoon vapaaehtoisesti vaan piti nostaa se sinne, vinkui ja pyrki palaamaan takaisin, että kyllä se vietti vähän ainakin nousi. Treenattiin yksi koira välissä ja sen jälkeen Unna takaisin ja kaksi liikkuvaa maalimiestä, yhteensä neljä pistoa. Hyvin irtosi ja lähti vauhdilla, että ehkä tällainen treeni olisi paikallaan toistekin. Meitä olikin vaan neljä koiraa ja kolme ohjaajaa, joten treenit oli lyhyet ja tehokkaat.

Saunakissa ja vähän viemärikin

2009-11-06T09:39:00.004+02:00

Misu tuntee suurta kiinnostusta vettä kohtaan. Tiedä sitten tuleeko se emän puolelta, Turkkilainen van kun rotukuvauksen mukaan tykkää mm. uimisesta. Suihkun ja saunan jälkeen Misu viettä pitkät tovit suihkun alla tuijottelemassa hanasta satunnaisesti tippuvia vesipisaroita. Myös vessanpöntön vesi houkuttelee kuin hunaja mehiläisiä, sitä on ihan pakko käydä tassuilla koukkimassa.Meillä on siis oma wc-kissa, ei tarvita wc-ankkaa. Muutenkin tämä kissa tykkää makoilla saunan lauteilla jälkilöylyissä. Pitääköhän sille hakea varastosta poikien vauva-amme, niin sais Misu ihan ikiomaan uima-altaan :)

Eteenlähetystä ja irtoamista

2009-11-06T09:23:00.002+02:00

Eilen agilityssa treenattiin eteenlähetystä ja koiran itsenäistä irtoamista. Rata oli hyppy,hyppy,putki,hyppy ja sama takaisin. Unnan ongelma on se, että kun minä pysähdyn jonkun esteen taakse vaikka Unna menis vähän edelläkin, niin koira pysähtyy ja alkaa haukkumaan mulle. Tiina jäi radan päähän palkkaamaan ja aloitettiin irtoamisharjoitus ensin eka hypyn takaa, sitten toisen, sitten putken ja lopuksi tehtiin koko rata ja mun oli tarkoitus jäädä putken jälkeen himmaileen ja saada Unna eteneen. Kyllä tässä treenissä jollain tapaa onnistuttiinkin, vaati toki Tiinalta huutelua ja hetsausta avuksi, mutta jonkinlaista irtiottoa Unna kuitenkin otti.

Lisäksi otettiin keppejä ja lopuksi keinu ja a-este kun aikaa oli. Kepit meni varsin mallikkaasti ja lähetin useamman kerran koiran kepeille niin, että olin itse jo puolivälissä odottamassa, mutta hyvin haki oikeasta välista pujottelemaan. Lopuksi tein putken ja siitä ohjasin kepeille, toka kerralla saatiin meneen oikeasta välistä ja ah sitä onnistumisen tunnetta minkä se aiheutti :). Keinulla sen sijaan Unna käyttäytyi tosi oudosti, ei meinannut millään uskaltaa mennä edes puoliväliin. En tiedä mistä keinukammo on nyt kehitetty, ei meillä koskaa aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia??? Lopuksi mentiin a-este ja siinäkin Unnalla oli vaikeuksia alastulon kanssa, pyrki koko ajan esteen harjalta kääntymään takaisin. Sitten kun a tehtiin toisesta suunnasta, ei tätä ongelmaa ollut. Yhdellä toisellakin koiralla meidän ryhmästä oli tämä sama ongelma eikä kukaan oikein osannut arvata, mikä tuon ongelman aiheutti.

Halutaan ostaa treeni-intoa, hinnalla ei väliä

2009-11-03T18:29:00.004+02:00

Viime viikko meni lomaillessa ja yllättäen myös tokotreenailuun ei löytynyt aikaa eikä halua. Viikonlopun juhlinta tuntui väsymyksenä vielä eilenkin, joten jätin ihan suosiolla treenit väliin. Mitäpä sitä suotta mennä väsyneenä ja kiukkuisena tokoilemaan, siinä ei tee muuta kuin ongelmia itselleen lisää ja tuhoaa hyvässä lykyssä jo opittuja asioita. Pehmeä koira ja kiukkuinen emäntä = huilin paikka. Oli tässä taustalla myös pieni epäilys, että Unnalla saattoi olla edellisenä päivänä lievää vatsavaivaa. Oli näes kakat tullut päivän aikana matolle, sitä ei olekaan sitten pentuajan tapahtunut kertaakaan. Kakka oli löysää mutta ei mitään ripulia kuitenkaan, pakko oli kuitenkin ollut matolle päästää, joten ei se ihan normilta tuntunut. Lisäksi yritin illalla ottaa sisällä vähän kaukokäskyjä, niin mupelsi nakit ja Frolicit matolle, ei syönyt ollenkaan. Ja tämä oli kyllä jotain tosi outoa Unnan kohdalla, ei ole näin käynyt aikaisemmin. Eikä nakit kelvannut eilenkään, että en tiedä minkälainen prinsessa Unnasta on kehkeytynyt viime päivinä.

No jokatapauksessa Frolicit kelpuutti ja kävin pihalla ottamassa pikkupikkutreenit. Seuraaminen sujui ok kun otin alkuun käännöksiä, mutta pitempään seuraamisessa alkoi jätättämään taas pahasti. Otinpa siis hihan käyttöön ja nyppäisin pienen pakotteen kun alkoi jätättään ja sainkin siten seuraamisen paremmaksi ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen. Liikkestä seisominen meni hyvin ja kaukokäskytkin teki ihan mallikkaasti pysyen hyvin paikoillaan liikkenvaihdon jälkeen. Käsimerkit ei vielä ole hallussa vaan tuntuu enemmänkin kuuntelevan sanallisia käskyjä. Loppuliikkeeksi otin eteenmenon, se on Unnan lemppari kun ruokakupissa on palkkiona tölkkiruokaa. Pitäisi hankkia ne merkkitötsät ruutua varten niin pääsisi sitäkin treenaamaan, samainen ruokakuppi olisi varmaan siinäkin ihan jees palkkio.

Illalla yritin saada makupalojen avulla ottamaan kapulaa maasta. Puolentunnin tuijotteluhetken jälkeen päätti lappalainen vetäytyä makuualustalle vetään sikeitä. Taidetaan olla samanlaisia luupäitä molemmat, periksi ei anneta ennekuin sydänkäyrä on suora :)

Persjättö hakusessa

2009-10-29T20:54:00.002+02:00

Tänään päästiinkin treenamaan hieman tehokkaammin, kun toinen kouluttaja opetti keppejä ja toinen pientä radantynkää. Ensimmäiseksi siis rata jossa oli a-este, okseri, hyppy, pituus, hyppy, putki ja puomi. A-esteellä yritettiin hinkata pysähtymistä kontaktille, mikä lähinnä aiheutti Unnalle epävarmaa vapisevin jaloin alastuloa. Okseri meni hienosti ja oli heti jyrkästi a-esteestä vasemmalle. Samoinkuin pituus, näitä kahta estettähän ei juuri ole ollut, okseria ei itseasiassa koskaa aikaisemmin. Rata meni yllättävän sujuvasti ja saatiin Unnan vauhtiakin nousemaan. Eka radalla kun Unna nuuskutteli maata parin esteen jälkeen :(, mutta saatiin onneksi työmotivaatio kaivettua esille.

Seuraavana oli vuorossa kepit. Tässä nytkähdetiin hieman eteenpäin, ja pystyin lähettämään Unnan kepeille niin, että itse tulin perässä ja koira meni edellä. Jostain syystä Unna jätti tänään luvattoman paljon keppien loppupäätä suorittamatta. Pientä viilausta enää vaille, että itsenäisesti hakee oikeasta välistä keppejä suorittamaan.

Lopuksi pääsin vielä tekeen pienen radan (putki, hyppy, kepit) jossa oli tarkoitus lähettää koira putkeen ja tulla persjätöllä putken toiseen päähän.No, mä valssasin putken päässä joka kerta enkä meinannut millään käsittää, että sinne voi mennä suoriltakin. Sain mä sen sitten loppujen lopuksi onnistumaan, mutta jostain syystä päässä pyöri ihan tyhjää tuon harjoitteen aikana. Jospa se ensi kertaan mennessä olisi jo mielessä hautunut, että sitä valssia ei ole ihan pakko joka väliin pyöräyttää. Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmälle, vanha kansakin se jo aikanaan tiesi. Tämän voisi agitermein sanoa, hullu valssin tekee, viisas pärjää persjätöllä.

No höh

2009-10-28T09:33:00.002+02:00

Eilen oli tiistain tokotreenit. Sateinen ja harmaa ilma oli jo etukäteen tehokkaasti tappanut kaiken treenimotivaation, niin mietin jopa kahteen kertaan, viitsinkö lähteä ollenkaan treenaamaan. Menin kuitenkin ja kyllä se oma haluttomuus näkyi koirassakin. Seuraamisessa Unna uneksi ja jätätti aika pahasti, ei ollenkaan sitä tutttua innokasta Unnaa. Erja sanoikin, että minä menin tällä kertaa hyvin (*röyhistää rintaansa*) mutta olen todennäköisesti nyt niin keskittynyt siihen omaan kulkemiseen, että koiran innostaminen ja kehuminen unohtuu kokonaan. Nyt otankin seuraavan viikon ajan ihan lyhyttä seuraamista ja varmistelen oikeaa seurauspaikkaa. Tokohyppyä kokeilin itsekseni ja nyt Unna hyppää sen taas vaihteeksi heti käskyn jälkeen. Paikallamakuu meni hyvin, tosin Unna könötti tuttuun tyyliin lonkka-asenossa mutta paikalla pysyy hyvin. Kokeilin kaukokäskyjä mutta koira liikkui eteenpäin asennonvaihdon yhteydessä. Ei siis ihan paskat treenit, että jotain edistymistäkin oli tapahtunut, mutta tuo seuraaminen pitää saada kuntoon.Valitettavasti omaehtoinen treenaaminen on siirtynyt talvihorrokseen kun pimeys ja harmaus väsyttää niin vietävästi. Tai ehkä me nyt keskitytään vaan johonkin kivaan pikku treenailuun ja jätetään tuo tylsä tahkoaminen odottamaan kevätaurinkoa ja uutta treeni-intoa.

Unna ja Poju

2009-10-25T10:54:00.003+02:00

Blogi palailee hetkeksi vielä agilityleirin tunnelmiin. Allaolevat kuvat ovat Anu Porkan kuvaamia.

Ei onnistuttu saamaan kuvaa missä koirat olisivat kaikki olleet kuono kameraan päin, sentään ohjaajat poseeraavat oikeaan suuntaan :)

Poju ja Pojun oma kenneltyttö

Lappalaiset ja olemisen sietämätön keveys

Ollaanko kavereita

Kiitos Anulle kuvista!

Privaattitreenit

2009-10-21T08:49:00.003+03:00

Eilen saatiinkin Unnan kanssa ihan yksityisopetusta tokossa, kun muita ei tullut paikalle. Aloitettiin paikkamakuulla ja kävin pari kertaa makuun aikana piilossa. Viereen palatessa palkkasin viiveellä ja tällä kertaa Unna pysyi maassa. Paikkamakuu meni siis hienosti. Nyt kun oltiin ainoina paikalla, pyysinkin Erjaa katsomaan ja neuvomaan tokohyppyä, Unna kun jumittuu minun viereen eikä hyppää. Erja hoiteli targettia ja näin saatiinkin Unna hyppimään ihan mallikkaasti useita kertoja. Ja sitten Erja huomasi myös yhden asian, mikä aiheuttaa tätä jumitteluongelmaa. Unna kun oli perusasennossa koko ajan kun seuraavaa harjoitetta ohjeistettiin, niin sen jälkeen ei liikkunut mihinkään käskyn jälkeen, elikkä koira pitää selkeästi vapauttaa muun pulinan ajaksi ja käskyttää ainoastaan kun tehdään. Unna ilmeisesti luulee, että on väärin hypätä kun välillä harjoitteen aikana pidetään pitkän aikaa sivulla. Ja tämän jälkeen homma pelitti. Ne on pienistä asioista monesti kiinni nuo onnistumiset.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja tässäkin saatiin korjattua pienellä asialla tuo haukkuminen. Unna siis usein haukkuu kun siirrytään kävelystä juoksuun ja tämä asia saatiin korjattua kun sanon "seuraa" käskyn rauhallisemmalla äänellä. Mä varmaan normisti kiekasen sen seuraa-käskyn niin intopiukassa että koirakin on heti ihan täpinöissään ja haukkuu. Täytyy taas kehua tuota Erjaa, kuinka sillä aina tuntuu löytyvän ratkaisu ongelmaa kuin ongelmaan.

Uusina asioina opeteltiin kaukokäskyjä ja ruutua. Kaukokäskyjä olen jo jonkin verran treenaillutkin, mutta nyt tuli ohjeeksi treenata lyhyemmältä matkalta ja selkeyttää käsimerkkiä istu ja maahan-käskyissä siten, että käytän joko molempia käsiä taikka toista kättä toisessa käskyssä ja toista toisessa. Lopuksi otettiin vielä ruutu mikä on täysin uusi liike meille molemmille. Tässä käytettiinkin palkkana palloa. Minä jäin lähettämään koiraa ja Erja hetsasi Unnaa pallolla joka jätettiin ruutuun. Lopuksi tehtiin vielä harjoitus, missä menin ruutuun ja Erja piteli Unnaan sen aikaa ja kun koira tuli ruutuun niin ohjasin makkaralla seisomaan. Ehkä tuo pk-puolen eteen lähetys on vähän samantyyppinen harjoitus, koska Unna meni tosi vauhdikkaasti ruutuun. On oikein iloa katsoa kun lappalainenkin tekee jotain into piukassa. Ja ennenkaikkea, että pystyn käyttämään lelua jo jossain liikkeessä palkkana, se on tosi hyvä asia.

Nyt on taas paljon uutta asiaa mitä treenata kotona. Ja taas tuli uskoa, että kyllä siihen alokasluokan kokeeseen voi vuodenvaihteen jälkeen mennä.

Agitreenit

2009-10-16T15:15:00.002+03:00

Eilen agitreenit veti Heikkisen Pia. Aluksi mentiin kepit yksittäisenä esteenä. Muut ryhmässä on opetellut kepit vinokeppitekniikalla, me ainoastaan ollaan opeteltu normi suoraa keppiriviä. Unna meni yllättävän pirteästi pujottelun, vauhtia alkaa näköjään ajan mittaan tulla. Vasemmalta (=vaikeammalta) puolelta ohjattaessa jätti jostain syystä pari kerta peräkkäin toiseksi viimeisen välin suorittamatta, mutta saatiin onneksi loppuun onnistunut suoritus. Lisäksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn ja putken avulla. Aluksi hypyillä ja lopuksi hypyltä putkeen. Hypyt meni hyvin mutta ei vielä irtoa kunnolla putkeen. Viimeisenä harjoituksena otettiin takaaleikkaus kahden hypyn ja putken avulla, se meni ihan nätisti.

Tunti ja kuusi koirakkoa, siinä ei paljon saa harjoitteluaikaa. Kesätreeneissä kun oli aina tilaa harkata sivummalla yksittäisiä esteitä, niin sisähalli ei siihen suo mahdollisuuksia. Tosin meidän kesäryhmä pyöri koko ajan vajaalla osallistujamäärällä, joten treeniaikaa löytyi aina ja paljon. No ainakin on lämmin halli eikä tarvi palella :)

Houston, we have a problem

2009-10-14T12:50:00.002+03:00

Nyt kun olen vakavissani alkanut harkita vuodenvaihteen jälkeen osallistumista tokokisoihin, on ongelmia alkanut ilmaantua yhdestä sun toisesta liikkeestä. Ensinnäkin tokoeste, Unna ei hievahdakaan minun viereltä käskyn annettuani. Sannan kanssa käytiin Kirstulassa pikatokoilemassa ja Sanna yritti hetsata targetilla esteen toisella puolen, siltikin Unna helposti jää vaan viereen istumaan käskyn annettuani. No palloa heittelemällä sain kyllä lopuksi Unnan hyppimään ihan ok esteen yli, mutta tiedä sitten, onko se pallo paras asia tähän liikkeeseen.

Seuraamisesa Unna on alkanut jätättämään. Oikeastaan ohjatuissa treeneissä seuraa nätisti mutta kun itsekseen treenailen, niin jätättää varsinkin juoksuun siirryttäessä. Mur mur, ei tykkää takapakeista kun on niin hyvää vauhtia tultu eteenpäin kesän aikana. Mulla itsellä tuottaa vielä paljon vaikeuksia kuunnella liikkurin ohjeita seuraamisessa, tämä näkyi mm. eilisessä tokotreeneissä. Mä himmailen ja mietiskelen käännöksiä ja olen ihan kuin puusta pudonnut ja laudalla lyöty päähän.

Liikkeestä seisominen pitäisi saada kuntoon ja jättää käsiapu kokonaan pois. Eilen treeneissä harjoiteltiin tätä kiertämällä "ruutua" ja tietyillä sivuilla piti jättää koira seisomaan. Ekalla kertaa Unna jäi hyvin seisomaan, mutta ei kestänyt paikoillanoloa kun kiersin koiran takaa takaisin. Toisella kertaa ennakoi pysähdyksen lähes heti seuraa käskyn jälkeen. Tämä ennakointi on myös noussut pikku probleemaksi.

Paikallamakuu sujuu hyvin. Treeneissä koko porukka pistettiin aluksi paikallamakuuseen ja makuun aikana oli monia häiriötekijöitä (liikkuri kiersi koirien edessä ja takana, välillä oltiin selkä koiraan päin, välillä kyykyssä ja välillä hypättiin). Koiran luo palattiin kävelemällä ensin koiran taakse ja senjälkeen kymmeneen laskien piti koira palkata alas. Tässä vaiheessa Unna nousi, ei kestänyt sitä vieressäoloa vaan ennakoi ja nousi ylös. Mutta siis muuten ihan ok, täytyy taas palata askel taaksepäin ja vaatia sitä maassaolemista vaikka tulen viereen.

Lisäksi Erja katsoi millä mallilla nouto on. No onhan se jollain mallilla kun Unna pitää sentään kapulaa suussaan (tosin toisten koirat osasi noudon jo). Yritettiin saada Unnaa tuomaan kapulaa mulle/saada ottamaan kapula suuhun liikkeen aikana. No aika heikoin tuloksin, mikä oli odottevissakin, Unna siitä kapulasta kiinnostui. Mutta muutaman hyvän harjoitteluvinkin sain, millä täytyy yrittää vahvistaa kapulan kantoa. Ehkä se tästä joskus.

Unna ja Saaru

2009-10-11T21:29:00.002+03:00

Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Nyt Unnakin painatti ihan täpönä Saarun kanssa. Jos tuollaisesta riehumisesta ei kunto kasva niin ei sitten mistään. Taisi siinä Saarukin saada kunnon kyytiä, kun onnistuin nappaamaan siitä lenkin loppuvaiheessa kuvan, missä Saaru on paikoillaan ja katsoo kameraan päin:) Saaru on melko haasteellinen valokuvattava, yleensä siitä saa vaan mustan epäselvän viirun tallennettua.

Seuraava haasteellinen tehtävä on saada näistä kahdesta kuva vierekkäin ja kuonot kameraan päin.

Uudet tuulet puhaltaa

2009-10-08T21:24:00.003+03:00

Pitkällisen harkinnan jälkeen olen vaihtanut agilitaamaan Jankkiin. EHKK:ssa ei muuta vikaa ollut kuin huonot treenipaikat, Pekolan lava on kylmä ja Kirstulan ruohokenttä muhkurainen ja liukas. Jankkilla taas on lämmin talvitreenipaikka ja kesätreenien alusta on mitä parhain. Mutta näin siis tällä kertaa, ikävä jäi kesän treenikavereita. Toisaalta on järkevämpää keskittää harrastuksensa samaan seuraan jo talkoovelvotteidenkin vuoksi puhumattakaan kurssi/kausimaksuista.

Tiistaina aloitettiin toko uudessa ryhmässä, opena edelleenkin sama Erja kuin kesälläkin. Meidän porukassa oli neljä koirakkoa, toiset jo pidempään treenanneita kuin me. Mutta ihan hyvä näin, säilyy itselläkin realistisena nykyinen osaamistaso, kun beigessä kesähousuisssa flexin kanssa treenaavat harrastelijat on muualla treenaamassa (huom, sisäpiirivitsi,heh heh). Sisähalli rajallisella tilalla jossa treenaa samaaan aikaan toinen ryhmä, tuo tiettyjä haasteita ja rajoitteita treenaukseen. Esim paikkamakuut tulee saamaan ihan väkisinkin kunnon häiriötreeniä, mutta sehän on hyvä vaan. Uusina asioina tämän kurssin aikana tulee avopuolelta nouto, kaukokäskyt, luoksetulosta seisominen ja paikallamakuu siten, että ohjaaja menee piiloon.

Tänään on korkattu sitten ekat agitreenit. Tunnista meni paljon aikaa ihan yleisten asioiden puhumiseen, joten jokainen koirakko pääsi radalle vain kaksi kertaa. Suht pitkä rata oli rakennettu ja ohjauksessa oli jonkin verran takaavientejä. Rata oli rakennettu lähinnä koirakoiden tasontarkistamista varten. Muut ryhmäläiset on sama tasoa kuin mekin, joten sen puolesta ei tarvi paineita ottaa. Mikä on erityisen mukavaa, niin meidän ryhmässä on kaksi muutakin lapinkoiraa. Näkeepä talven mittaan, miten nuo muut lappalaiset toimii radalla ja onko niillä samoja ongelmapaikkoja kuin meillä. Toivottavasti jatkossa päästään olemaan vähän enemmän radalla, muuten olen ihan tyytyväinen harkkapaikkaan ja opettajiin.

Lappalaiset agilityleirillä

2009-10-05T20:24:00.006+03:00

Perjantaina sain tietää, että oltiin saatu peruutuspaikka Lappalaiskoirien järjestämälle agilityleirille. Aika viime tingassa tuli tieto, koska leiri alkoi jo lauantaina, mutta siitä huolimatta päätin osallistua leirille. Lauantaiaamuna lähdin ajamaan hienossa pakkaskelissä kohti Vaherman kurssikeskusta. Pientä jännitysmomenttiakin oli matkassa, kun auto on viime aikoina vuotanut öljyä, ja vähän jänskätti, jos heittää vaikka öljyt pihalle kesken matkanteon. Jännitystä ei lieventänyt yhtään sekään, että Enirosta otettu reitti opasti perille pikkuteitä pitkin, joista 7,5 km ajoin kapeaa metsätietä jossa ei olisi vastaantuleva auto ohi mahtunut. Että siellä keskellä ei mitään, missä oli lähinnä liikkeellä hirvenmetsästäjiä, olisi ollut varsin mielenkiintoista jäädä odotteleen apujoukkoja hädän tullen. Mutta matka sujui onneksi joutuisasti ilman mitään teknisiä ongelmia saatikka harhaanajoja.

Vaherman kurssikeskus on Kärkölässä, hienolla paikalla Vahermajärven rannalla. Itse majoitustilat on jo parhaat päivänsä nähneet, astetta hunommassa kunnossa kuin Hauhon mökit, mutta ruoka oli hyvää ja paikan päällä valmistettua. Alkeisryhmä olikin heti aamusta ja ryhmä jaettiin vielä kahtia, agilityn ensikertalaisiin ja agilitya jo harrastaneisiin. Yllättäen kyllä, olinkin meidän opettajan, Sari Kokon, jo nähnyt aikaisemmin Tuuloksen möllikisoissa sekä EHKK:n agilitykisoissa. Aluksi tehtiin pientä ohjausta jossa opettaja katsoi jokaisen tason, sen jälkeen tehtiin yksilökohtaisempia ohjausharjoituksia. Minä harjoittelin mm. ohjausta jonka nimi oli "niisto". Loppupäiväksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa joten seurailin toisten treenejä niin paljon kuin tarkenin (oli tosi kylmä) ja välillä käytiin koirien kanssa lenkillä läheisessä maastossa.

Huonekavereiksi saatiin Leena ja Nekku (paimensukuinen lapinkoira). Nekku on lähes samanikäinen kuin Unna ja koirat tulivat onneksi mainiosti toimeen keskenään. Lisäksi tutustuttiin lapinkoira Pojuun ja Anu emäntään. Siinä sai varvikko kyytiä ja välillä ei näkynyt kuin ohikiitäviä pörröhäntiä, kun koirat painoivat metsässä niin paljon kuin sielu sieti. Ei liene vaikea arvata, että sunnuntaina kotiin palatessa oli mukana rättipoikkiväsynyt lappalainen ja lähes yhtä väsynyt emäntä. Kyllä siinä päikkärit otettiin puolin jos toisin.

Sunnuntaina meidän ryhmän treenit oli heti aamusta. Tällä kertaa tehtiin jälleen pientä rataa (hyppyjä, putki ja keinu) ja lopuksi tiivis keinutreeni, mikä Unnalla tosin on vielä keinuun totuttelemista. Lounas oli heti meidän treenien perään ja päätinkin lähteä samoin tein ajamaan kotiin päin. Olisi toisaalta ollut mukava seurata taitavampien ohjaajien treenejä, mutta eiköhän niitäkin ole tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä vielä monet kerrat. Leiriltä jäi takaraivoon muutama ohjauskuvio joita nyt polttelisi päästä kokeilemaan. Oli kiva nähdä kerrankin koossa pelkästään lappalaiskoiria ja ennenkaikkea, eipä tarvinnut hävetä vaikka oma koira haukkui radalla :) Kiitokset Leenalle ja Anulle mukavasta seurasta.

Poju

Unna ja Nekku ja huiskuhännät

Unna heittäytyi varsin huumorintajuttomaksi kesken keppileikin, eikä antanut Nekun koskea keppiin. Katso Unnan omahyväinen ilme :)

Talvikauden avaustreenit

2009-10-01T20:03:00.002+03:00

Nyt on korkattu Pekolan lava ja kauden ekat agitreenit. Treenaaminen lavalla poikkeaa kesän harjoittelusta jo siinä, että vaan yksi pääsee vuorollaan tekemään rataa, mitään yksittäisiä esteitä ei voi sillä välin ottaa oman koiran kanssa. Lavalla oli kylmä ja muutenkin oli sekä ohjaaja että koira vähän kohmeessa pienen tauon jälkeen. Meillä on nyt sekaryhmä ja mukana muutama jo pidempään treenannut koira.

Eka treenissä piti koira lähettää putkeen ja yrittää saada se palaamaan takaisin putken vierestä kolmen hypyn kautta, itse jäätiin hyppyjen taakse. Unnalle tuli ongelmaksi, ettei irronnutkaan putkeen, kun minä en seurannutkaan mukana. No targetilla saatiin koira menemään putki hyvin, mutta putken jälkeen kiersi monta kertaa ekan takaisin päin olevan esteen. Ja hyppytekniikastakin tuli palautetta, että huono on :( No se oli kyllä tiedossakin. Niinpä ajattelinkin ilmottautua talvella olevaan hyppykouluun. Tämä harkka meni ihan vituralleen.

Toisena treeninä oli useamman esteen hyppääminen peräkkäin, niin että ohjaaja jää taakse, tässä monet käyttävät "eteen" komentoa. Tämä treeni onnistui hyvin ja esteiden päässä ollut targetti oli Unnalle hyvä ja motivoiva palkka.

Kolmanneksi Sari vielä katsoi pujottelun ja millä tasolla se kullakin tällä hetkellä on. Unna pujottelee hyvin ja hyvällä tekniikalla, nyt vaan treeneissä voisi harjoitella myös itsenäistä ensimmäisen kepinvälin hakua.

Unna ei ollut treeneissä ihan oma itsensä. Oli vähän hajamielinen ja matosta tulevat tuoksut selvästi häiritsivät. Toivottavasti jatkossa nähdään tuttu kontaktihakuinen laphalainen ;)

Syksy on tullut

2009-09-30T20:33:00.002+03:00

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi kylmempää. Ja se on näkynyt kyllä lappalaisen lenkkeilyssä. Nyt koira kirmaa iloisesti pitkin peltoja ja pyrähtelee paimennusympyröitä siinä ohessa. Nyt alkaa lappalainenkin saada sykettä tassuihin, kun tuuli käy luihin ja ytimiin ja pakkanen värjää aamuisin maan valkeaksi. Karvapöksy on herännyt kesähorroksesta :)

Agility jatkuu nyt torstaisin (päästiin siis ryhmään) ja huomenna olisi eka treenikerta. Meidän ryhmä olikin kahta ihmistä lukuunottamatta sama kuin kesän alkeisryhmä. Ihan kiva aloittaa tutussa porukassa. Myös Jankin tokoryhmät on julkaistu ja päästiin sielläkin siihen mihin haettiinkin. Meidän ryhmässä olikin vaan kolme koirakkoa, joten tehotreeniä lienee tiedossa. Kouluttajana on sama Erja kuin edelliselläkin kurssilla.

Mielessä on pyörinyt jo pitkään hakutreenien lopettaminen. Aika ei kerta kaikkiaan tahdo riittää mutta toisaalta ei huvittais vuoden treenaamisen jälkeen jättää hyvälle alulle saatua harrastusta pois. Itsellä on jäänyt jumpat täysin väliin, kun koiraharrastus on vienyt jo pitkään neljä iltaa viikosta. Jotain tarttis tehdä.

Hattelmalanjärvi vai laphi?

Ei näy poroja, ei siis laphi

Siellä on ja pysyy

2009-09-22T22:37:00.005+03:00

Kuka olisi uskonut kuukausi sitten, että Unna pitää kapulaa suussaan? Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus lappalaiselle.

Möllitoko

2009-09-22T22:35:00.005+03:00

Maanantaina osallistuttiin EHKK:n järjestämään möllitokoon. Nyt suoritettiin ensimmäistä kertaa alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti ja saatiin pieni käsitys siitä, mihin kannattaa jatkossa keskittyä oikeaa koetta ajatellen. Onneksi Sanna pakotti meidät osallistumaan nimenomaan tähän alokasluokkaan eikä mölliluokkaan, itse kun on aina niin epävarma etukäteen. Pisteitä tuli yhteensä 159 eli pistettä vaille ykköstulosta, kokonaisvaikutelma 9. Laitan joka liikkeestä oman videon ja siitä saadut pistemäärät ja palautteet.

Luoksepäästävyydestä saatiin arvosanaksi 9 ja kertoimella 1 tuli pistemääräksi 9. Unna ei malttanut pysyä koko aikaa vierellä vaan lähti tuomaria kohti, korjasi kyllä hyvin sivulle käskyn jälkeen.

Paikalla maakaminen oli Unnan osalta paikalla istuminen :) Tämä liike suoritettiin eka kertaa oikealta etäisyydeltä ja aikana se 2 minuuttia. Unna oli noussut istumaan jo ennen kuin olin edes ehtinyt kävellä oikealle etäisyydelle. Posiitivista oli kuitenkin se, että Unna pysyi koko tuon kahden minuutin ajan paikoillaan, vaikka vierestä lähti koira liikkeelle melkein heti. Kymmenestä koirasta kaksi pysyi paikallaan maaten ja Unna siis kolmantena istuen, että haastava liike tietysti monella tapaa. Tästä arvosanaksi 5 ja kertoimella 3 pisteiksi 15.

Ohjaajan hermostunutta vilkuilua tuomariin päin.

Köhöm... oli tarkoitus maata

Kamu oli fanittamssa lappalaisia

Hyppy

2009-09-22T22:29:00.003+03:00

Hypyssä Unna räjäytti potin ja teki täydellisen suorituksen. Eikä tätä olla harjoiteltu kuin muutaman kerran tokotreeneissä. Mutta se oli joku onnenkantamoinen, eihän koira tätä estettä vielä kuitenkaan osaa. Arvosana 10 ja kertoimella kaksi tuli 20 pistettä.

Luoksetulo

2009-09-22T22:24:00.003+03:00

Luoksetulossa Unna teki kympin suorituksen, vaikka tulikin suoraan sivulle, oikeasti sen oli tarkoitus tulle eteen ja siitä sivulle. Suuri hämmästys varmaankin loisti meikäläisen kasvoilta, kun tuomarikin osasi kysyä, että pitikö tulla eteen vai suoraan sivulle. Suositteli, että noin hyvällä sivulletulolla käyttäisi sitä mieluummin kuin eteentuloa. Eteentulossa kun virheitä ropisee herkemmin esim. vinosta asennosta, välimatkasta ohjaajaan yms. Täytyy miettiä, jos alettaisiin tokopuolella käyttämään esim. sivulle käskyä myös luoksetulossa. Kertoimella kolme tuli tästä liikkeestä pistemääräksi 30.

Liikkeestä seisominen

2009-09-22T22:19:00.003+03:00

Tämä liike meni mönkään koska Unna tarjosi maahanmenoa lähes heti liikkeellelähdön jälkeen. Otin liikkeen uudestaan ja koira pysähtyi hyvin seisomaan, tosin jouduin kädellä näyttämään avustavaa merkkiä. Palatessani koiran viereen tuomari kehotti lopettamaan liikkeen, niin minä siinä hölmönä kyselen, että pitikö koiran vielä istua. Tuomari kehuikin koiraa, että seisoi nätisti vaikka ohjaaja ääneen ihmettelee ;) Koira oli kuulemma hyvä, ohjaaja ei.... (sori Unna mutta elämä on). Arvosana 5 ja kertoimella kaksi pistemääräksi 10. Täytyy alkaa hioa tätä liikettä ja jättää nuo avustavat käsiliikkeet jatkossa pois.

Liikkeestä maahanmeno

2009-09-22T22:12:00.002+03:00

Liikkeestä maahanmeno meni minun mielestä hyvin. Noottia saatiin liian voimakkaasta "MAAHAN" käskystä sekä pään nyökkäyksestä käskyä annettaessa. Nyt vaan pitää yrittää malttaa sanoa käsky nätisti ja jättää vartaloavut pois. Arvosana 9 ja kertoimella kaksi pistemäärä 18.

Seuraaminen taluttimetta

2009-09-22T21:58:00.004+03:00

Tämä meni yhtä haparoivasti kuin kytkettynä seuraaminen. Tässäkin koira haukkuu muutamaan otteeseen seuraamisen aikana. Arvosana 8 ja kertoimella 4 tulee kokonaispistemääräksi 32.

Seuraaminen kytkettynä

2009-09-22T21:44:00.005+03:00

Itse hätäilin tässä seuraamisessa ja tein turhan nopeita äkkipysähdyksiä. Unna haukkui muutaman otteeseen seuraamisen aikana jolloin myös seuraaminen siirtyy hetkellisesti kauemmaksi. Arvosana 8 josta kertoimella 2 tuli kokonaispistemäärä 16. Jatkossa täytyy opetella rauhallisuutta omaan liikkumiseen.

Hauhon mökeillä

2009-09-20T19:40:00.004+03:00

Viime vuoden tapaan pidettiin pienimuotoinen koiraleiri Hauhon mökeillä kauniissa syyssäässä. Tällä kertaa mukana vain minä ja Sanna ja tietty koirat. Perjantai lipsahtikin enemmän juomien kittaamiseen ja grillaamiseen, joten koirat saivat temmeltää pitkin pihaa ja purkaa energiaansa painimalla ja Hauhon hajuja nuuskuttelemalla. Lauantaina sitten treenattiinkin tokoa ja pujottelua ja käytiin Hauhon kylällä lenkillä. Iltapäivällä käytiin vielä Tuulosen kauppakeskuksessa josta tarttuikin mukaan koirille uudet lelut (Kong Wubba). Edellisillan juhliminen alkoi painamaan jäsenissä iltaa kohden, joten lauantaina mentiinkin BB:n jälkeen koisimaan. Leiri oli erittäin onnistunut ja ohjaajat voivat olla tyytyväisiä, että hieman kangertelevan lauantaiaamun jälkeen pystyivät vetämään tiiviin ja tapahtumarikkaan päivän :)

Valppaat vahdit

EHKK:n möllikisat

2009-09-14T20:50:00.003+03:00

Tänään oli vuorossa kesällä treenanneiden päätöskisat. Unna oli yllättävän nopea radalla, niinpä minun ohjaus meni välillä vähän sähläämiseksi. Hyvä homma siis, että koirasta alkaa löytyä ytyä ja potkua, toisaalta minulla on taas haastetta pysyä koiran mukana. Sijoitus hienosti medi 2. Alla video radasta, kiitos luottokuvaaja Pialle ;)

2009-09-14T20:49:00.001+03:00

Tuuloksen möllikisat

2009-09-13T16:01:00.003+03:00

Nyt on sitten takana ensimmäiset epäviralliset agikisat Unnan kanssa. Olen varsin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Itseeni sen puolesta, että jännitys ei kangistanut ajatuksia ja juoksua vaan pystyin ottamaan kisat treenin kannalta (niinkuin tarkoitus onkin).

Huippumölliradalla kisasimme maksiluokassa, estekorkeus 45 cm. Tätä korkeutta on treeneissä hypitty pari kertaa, joten ajattelin testata myös "tositilanteessa" miten koira selviytyy tästä korkeudesta. Eka rima putosi ja kolmannella esteellä tuli kielto, loppurata menikin sitten mainiosti ilman virheitä. Tällä radalla ei ollutkaan kuin hyppyjä ja putkia. En tiedä jätinkö koiran liian lähelle ekaa hyppyä kun sen pudotti, mutta joku sanoi, että koira vaan hätiköi eka esteen kun sillä tuli kiire lähteä minun perään. Kahden suoran hypyn jälkeen tuli kolmas hyppy joka kääntyi vasemmalle, tässä hätiköi ohjaaja ja lähti liian aikaisin liikkeelle, minkä vuoksi koira juoksi esteen ohi. Mutta lopun rataa sai juosta minkä kintuista pääsi ja tehtiin hieno takaaleikkaus putkelle :) Tällä radalla siis 10 virhepistettä ja sijoitus 6/9. Täytyy kyllä sanoa, että kolme ekaa maksia teki nollaradan ja 10 sekuntia nopeammalla ajalla, joten meidän lienee syytä keskittyä puhtaisiin ratoihin, nopeudella ei tulla koskaan pärjäämään.

Mölliradalla vaihdoin ilmottautumisessa luokan medeihin, en halunnut hyppyyttä koiraa korkeuksilla mitä ei olla treeneissäkään menty. Kisasin tässä luokassa siis ulkopuolisena, mikä tarkoittaa, että mahdollisesti sijoituttaessa, ei palkintoa meille jaeta. Tämä oli agirata missä hyppyjen ja putken lisäksi oli puomi ja a-este. A-este jännitti eniten etukäteen, sitä ollaan niin vähän treenattu ja viimeksi sitä kokeillessani, koira meni useammin esteen ohitse kuin kiipesi sen yli. Rata meni täydellisesti ja koira toimi kuin unelma, nolla virhepistettä ja voitettiin tämä luokka. Maaliin tullessa Unnakin oli täpinöissään ja silmät loistaen katsoi minuun, että joko tämä loppui. Vaikka usein tulee mainittua, että Unna on hidas, niin se on tasan tarkkaan nopein koira mitä voisin ohjata. Ei ole kyllä nuo meikäläisen spurtitkaan mitään Usain Boltin luokkaa ;)

Lauantai-illan lenkki Apparalla

2009-09-12T19:57:00.004+03:00

Tässä blogin virkisteeksi kuvia pitkästä aikaa.

Ahvenistonjärvi on hienon näköinen tyynellä säällä, kun veteen heijastuu ympäröivä metsä.

Mulla on ollut haaveena saada koirasta kuva rannalla ilta-aurinkoa vasten. Ilta-aurinkoa odotellessa...

Kesäkauden viimeiset agitreenit

2009-09-11T21:11:00.004+03:00

Kuinka nopeasti aika loppujen lopuksi kulkee. Toukokuussa aloitettu alkeiskurssi on nyt sitten ohi. Eka treeneissä Unna karkasi Lulun kanssa temmeltämään pitkin Kirstulan kenttää, vika treeneissä koira kulki vapaana sivulla ohi radalla harjoittelevien häiriökoirien. Jotain on siis opittu ja yhteistyö on ainakin kesän aikana kehittynyt. Unnan kanssa on ollut helppo treenata ja ehkä me lappalaiset vaan sovitaan yhteen kuin paita ja peppu.Ohjaajana en ole kaksinen ja siinä tulen tarvitsemaan treeniä vielä pitkään, mutta lappalainen antaa anteeksi kömpelön ohjauksen ja menee sinne minne käsketään, välillä haukulla ikäänkuin varmistaen, että homma on hanskassa, ole huoleti.

Sanotaan, että lapinkoira ei ole kunnianhimoisen ihmisen koira. Lapinkoiraa ei näy agilityn sm- saatikka mm-kisoissa, sitä ei juurikaan näy tokon erikoisvoittajaluokassa saatikka pk-kokeissa. Tämä ei silti tee lappalaisesta huonompiarvoista koiraa ollenkaan. Lappalaisen viisaus kun piileekin siinä, että se on nöyrä perheenjäsen joka osaa lukea perheenjäseniään kuin avointa kirjaa. Lappalainen ei mene treeneissä höyry korvista nousten ja kuola suusta lentäen, se menee vakaasti ja harkistusti, emäntäänsä tarkasti seuraten. Mutta on lappalainen kierokin kuin korkkiruuvi. Se voi vedättää emäntäänsä 5-0 esittäen olevansa herkkä ja pehmeä koira joka saa traumoja ilman jatkuvaa nakkibaarin tarjoilua.

Go Unna go, sinussa on mahiksia vaikka mihin!! Harmi, että emäntä on tumpelo joka omaa kaksi vasenta jalkaa ja keskelle kämmentä valahtaneet peukalot.

Raunioilla

2009-09-10T15:03:00.002+03:00

Eiliset treenit pidettiin raunioilla. Etukäteen olin hieman epäileväinen, kuinka Unnaa jaksaa rauniot kiinnostaa. Koirahan tulikin ihan innoissaan paikalle ja vaikka ensimmäistä pistoa (maakaivo) ei meinannutkaan löytää, niin jaksoi kuitenkin innokkaasti haahuilla (sitä se nimenomaan oli) pitkin raunioita. Maakaivo oli siis vaikea, mutta ei se mitään. Loput pistot, rengaskaivo ja rengaskasa meni hyvin. Mutta nehän toki on tuttuja vanhoja piiloja. Lopuksi vielä tehtiin bunkkerin takaa edestä pako. Parantamisen varaa nenänkäytössä on, mutta koira työskenteli itsenäisemmin kuin pitkään aikaan.

Sunnuntaina on sitten edessä ekat epikset eikä tällä kertaa turistina vaan ihan oikeasti kisaavana. Kisat järjestää Lammin agilityseura, http://lammi.wippiespace.com/agilitylammi/activities_kisailmoitus.htm. Maanantaina onkin sitten vuorossa oman seuran epäviralliset kisat.

VVV = vietin virittämistä valeraskaalle

2009-09-07T09:16:00.002+03:00

Unna on ollut viime aikoina tosi flegmaattinen. Vaikka mikään leluhullu ei ole koskaan ollutkaan, niin nyt ei leiki sitäkään vähää. Sisällä koira nukkuu koko ajan ja lenkillä kulkee hajamielisenä enemmänkin kiinnostuneena hajuista kuin matkan etenemisestä. Tämän lisäksi koira on alkanut nukkumaan yönsä eri huoneessa kuin minä. Juoksujen loppumisesta on nyt pari kuukautta, joten nämä apaattiset oireet on luultavasti selitettävissä valeraskaudella.

Eilen oltiin treeneissä taas virittämässä viettiä. Nyt heti ilmottautumisen jälkeen lähti maalimies koiraa huhuillen juoksemaan pakoon metsään päin. Eka yliheitto ei onnistunut, koira jäi minun viereen, mutta kaksi seuraavaa onnistuivat. Keskilinjalle jumittuminen johtuu siitä, että koira ei tiedä, saako mennä vai eikö. Tänään kuitenkin hienoista edistystä vietin nostatuksessa. Tosin tuo valeraskaus voi olla haittatekijä tälle viritystreenille. Jos Unnan oireet pahenee, lienee paikallaan pitää pieni treenitauko. Tottista ei otettu ollenkaan tällä kertaa.

Kadonneen vietin metsästys

2009-09-04T22:08:00.003+03:00

Mitenkään sen tarkemmin en rupea tämänpäiväistä rataa kuvailemaan, mutta eka radalla oli uutena teemana takaaheitto putkeen. Sen kanssa ei tullut mitään ongelmia. Toisella radalla oli teemana kolmen hypyn kanssa välistävetoja (en tiedä meneekö termistöt nyt oikein). Eka radan Unna suoritti hitaasti mutta varmasti, ja kerkesi käydä nuuskimassa makupalojakin nurmikolta kesken rataa. Tähän olin vähän pettynyt koska koira ei selkeästi ollut kovin kiinnostunut radan suorittamisesta. Myös hypyissä (jotka olivat nyt medikorkeudessa) Unna takapää tuli jotenkin holtittomasti/viimeistelemättä alas. Siis ruman näköisiä hyppyjä. Toisella radalla hypyt onnistuivatkin paremmin koska vauhtia oli enemmän (tai viettiä). Nyt alkaa jo hiipimään takaraivoon halu saada tuohon koiraan lisää vauhtia, sykettä, tekemisen halua. Unna ei ainakaan radalla kuumene, on huomattu :) Unna seuraa kiltisti ohjaajan käskyjä ja lukee ohjaajan liikkeitä, kuuntelee, on varma mutta hidas. Tämän lisäksi harjoiteltiin itsenäisesti pussia ja keppejä. Kepit menee hyvin mutta ei vauhdikkaasti, pussin kanssa ei ole ongelmaa. Toisen radan alussa oli rengas joka oli maxikorkeudessa. Todella haastava este tässä korkeudessa Unnalle. Jouduin ottamaan tätä alussa monta kertaa ihan hihnan kanssa. Hurjalta tuntuu jos joudutaan maxeissa kisaan ja tältä korkeudelta rengasta suorittamaan.

Summa summarum, minulla on tarkasti ohjaajaa totteleva/kuunteleva koira, rauhallinen, ei erityisen vietikäs. Nyt kun löydettäis Unnalle vielä se superihana paras palkkio, niin saatais viettiä ja vauhdikkuutta näihin harrastettaviin lajeihin.

Jotta totuus ei unohtuisi, meidän ryhmän muutkin koirakot ovat ihan yhtä hyviä ja kehittyneet huimasti kesän aikana. Jopa radalta karkaillut cairn (niin tuttua myös Onnin kanssa) suoriutui tänään erittäin mallikkaasti radalta.

Parin viikon päästä on mölliagi ja siitä viikon päästä möllitoko. Molempiin olisi tarkoitus osallistua. Möllitokossa on hyvä testata alueet, mihin treenauksessa kannattaa paneutua.

Tehotreeniviikko takana

2009-08-31T20:56:00.002+03:00

Nyt on lappalaiset saanut treeniä viime aikoina yllin kyllin. Viimeisen seitsemän päivän aikana on ollut viidet ohjatut treenit. Tämä syystä että saamme treenata hakua/tottista nykyään Villen ryhmässä. Tämän lisäksi agitreenit ja Janakkalan toko. Agihan loppuu kohta enkä tiedä onko meille mitään ryhmää tiedossa talvella. Janakkalan tokokin on tauolla nyt pari seuraavaa viikkoa, joten treenikerratkin on jo kohtuuden rajoissa.

Palataanpa hieman taaksepäin. Viime viikolla olin jättämässä hakua tauolle tarkoituksena keskittyä tokoon ja agilityyn. Sattumoisin Ville pisti meidät ennen hakutreenejä tokoilemaan ja vaikkakin hänen tyylinsä on, noh, hieman persoonallinen, niin hänen ohjauksessaan suoritin Unnan kanssa pisimmät seuraamiset ikinä hihnalla ja ilman hihnaa. Ja ainoastaan muutaman makkaran palkalla. Villen koulutus perustuu vpv:n eli vietti-pakote-vietti palkkaukseen. Unnalla viettiä nosti se, että sai vähemmän palkkaa. Pieni nykäys hihnasta ja koira seurasi hyvällä vietillä. Ja minä olen syöttänyt tuolle otukselle makkaraa paketti tolkulla kymmenesosaa lyhyemmällä matkalla. Tämä on tietysti hämmentänyt omia koulutustapoja melko lailla. Ja miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin? Jokatapauksessa minun on aika alkaa vaatimaan koiraltani jatkossa enemmän ja tämä on se kohta, mihin mulla yleensä koulutus lopahtaa. Kun en osaa vaatia ja vaikeuttaa treenejä. Tänään otettiin toisen kerran paikallamakuuta samaan aikaan kun toinen koirakko treenaa kentällä. Ja uskokaa tai älkää, kävin a-esteen takan piilossa ja koira pysyi paikoillaan. Olen parin treenikerran jälkeen edennyt jättiläisen askelin eteenpäin tuon koiran kanssa.

Hakutreeneissä on tehty pelkästään yliheittoja. Unnan vietti ei nouse kuitenkaan niin korkealle kuin pitäisi. Tosin tänään eka kerran koira tempoili hihnassa kun sitä vietiin maalimiehestä poispäin ja eka pisto menikin mallikelpoisesti. Sen jälkeen koira pysähtyi aina keskilinjalle ja suurin puhti oli poissa. Unnalle joudutaan todennäköisesti rakentamaan viettiä vielä pitkät ajat. Ja mikä on Unnan paras palkka, se täytyy selvittää. Onko se kuitenkaan ruoka ? Johannan Seelaan (porokoira) verrattuna Unna ei todellakaan ole ahne :)

Janakkalan tokossa opeteltiin uutena asiana täyskäännös. Nyt harjoiteltiin sellaista käännöstä, missä koira kiertää ohjaajan ympäri. Itsellä on ollut aikeissa opetella se, missä koira käyttää takapäätä ja pysyy koko ajan ohjaajan vierellä. Tosin täytyy nyt treenata molempia tapoja ja katsoa, kumpi niistä soveltuu Unnalle parhaiten. Paikallamakuuharjoituksessa yritin käydä kauempana kääntymässä mutta Unna ei sitä vielä kestänyt vaan nousi istumaan. Tähän vaikutti häritsevästi todennäköisesti myös se, että vieressä olevat ohjaajat jäivät lähelle koiriaan. Tokoeste meni mallikkaasti. Tämä lisäksi neuvottiin keino harjoitella luoksetulon loppuasentoa. Täytyy taas kehua, kuinka mukava ohjaaja meillä tuolla tokossa on. Joka kerta olen saanut uusia ideoita millä saada vaihtelevuutta treeneihin.

Agiharkoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tehtiin rataa jonka Unna suoritti ihan kivasti. Myös agissa näkyy tuo Unnan rauhallisuus, ei koira oikein radalla kuumene niin kuin pitäisi.

Hyvin näyttää kelpaavan koirankin lelut kissalle

Tokoa, hakua ja jättiluu

2009-08-26T22:14:00.003+03:00

Tiistaina tuli touhuttua kaikenlaista ja kaiken kiireen keskellä leivottua vielä pullaakin :) Suoraan töistä mentiin siis tokoilemaan. Nyt uusina asioina katsottiin seuraamista sekä siinä nopeuden vaihtoa ja luoksetulon loppuasentoa sekä nopeaa luoksetuloa. Itsekseen sai harjoitella tokoestettä, jonka sain nyt onnistumaan Unnallakin. Lisäksi otin luppoaikana paikallamakuuta kun häiriötä siinä ympärillä oli "ilmaiseksi" saatavana. Tämän lisäksi tunnilla otettiin sivullaoloa häiriönalaisena ja paikallamakuu. Ehkä jotain muutakin vielä, en enää niin tarkkaan muista.

Joskus on jännä huomata, kuinka sokea itse on joillekin asioille. Esim. seuraamisessa kun siirryin juoksusta kävelyyn, niin kävelin tosi hidastetusti. Sitten kun ohjaaja tästä minulle huomautti, niin mä tajusin, että mä teen niin aina. En tiedä miksi, mutta silloin mä sen vasta tajusin, kun siitä mulle huomautettiin. Nyt asia on päivänselvä, enkä enää niin tee, mutta ilman ulkopuolisen huomautusta mä olisin tahkonnut nopeudenvaihtoja samalla tavoin maailman tappiin asti ;)

Tänään oltiin Hauholla hakutreeneissä. Ville oli mukana ja käski minutkin alussa tottistelemaan Unnan kanssa. En ollut kyllä yhtään varautunut tokoilemaan mutta räpelsin siinä kentällä sitten sen mitä osasin. Hämmästyttävää oli se, että Unna seurasi kaksi kertaa pisintä pätkää ikinä ja vielä haukkumatta. Toisella kertaa ilman hihnaa. Ainoastaan muutaman kerran palkkaus koko seuraamisen aikana. Harmittaa kun itse on niin tumpelo ohjaaja eikä ole kokemusta tokoilusta miltään saralta. No, Unna on hyvä harjoittelukappale. Se antaa ohjaajan monet virheet anteeksi :) Lopuksi vielä metsässä hakutreenit joista ensimmäinen pisto taisi olla edestä pako ja loput kolme (vai neljä? muisti pätkii ja mitään en oo ottanut) "konstatreeniä". Unna oli ihan puhki treenien jälkeen. Konstatreeniä on tiedossa jatkossakin ja tarkoituksena nostaa koiran viettiä.

Lempimuonakin oli käynyt tuomassa treenien aikana ruokalähetyksen. Unna sai ajanvieteluuksi naudan jättiluun. Sitä on loppuilta innolla nälvätty ja kissoilla ei ole ollut mitään asiaa luun lähelle.

Tämäkö muka luu? Tämäkö muka luu???

Tää on kuulkaas kunnon luu....

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin, niin lämpimänä vasten oot sä mun kylkeäin....

Nynne on täällä

2009-08-23T10:03:00.005+03:00

Meinaan hirvikärpäset! Pari kärpästä jo sienireissulla pörähteli iholle. Kohta voi Rengon metsäretket unohtaa täysin muutamaksi kuukaudeksi, niisä on hirvikärpäsiä enemmän kuin maapallolla kiinalaisia. Sieniä on tullut kivasti ja perjantaina sain kopallisen kanttarelleja. Metsässä taisi olla muitakin sienestäjiä koska Unna alkoi haukkumaan ja murisemaan yhdessä vaiheessa niin vimmatusti. Komensin sitä hetken olemaan hiljaa ja kuulin jonkin/jonkun liikkuvan jossain lähistöllä. Oliko hirvi vai sienestäjä tiedä häntä, mutta lähelle ei tullut, kiitos kovasti ääntä pitävän Unnan :)

Lauantaina oltiin vuorostaan Sannan ja koirien kanssa lenkillä. Siinä oikein silmä ja mieli lepäsi kun Unnakin pitkästä aikaa intoutui juoksemaan ja leikkimään Milon ja Kamun kanssa.

Tää onnea on...riekkua Milon kimpussa

Viilennystauko...

Kuva-arvoitus, missä Kamu luuraa?

Kamu alias bodyguard alias Kyttä alias Kamuski, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Unna vattupuskassa

Raunioilla

2009-08-20T22:08:00.002+03:00

Keskiviikkona treenattiin metsän sijasta raunioilla. Unnan työskentely on tällä hetkellä epävarmaa. Kyllähän se haistaa ja paikallistaa maalimiehet mutta vähänkin vaativamman esteen ylitys on sille ylivoimaista. No eilen kuitenkin kaikki maalimiehet löytyi ei siinä mitään. Ensimmäinen oli kaivossa raunioiden perällä, kaivolle meneminen vaatii kävelyä kaltevalla sementtilaatalla ja siitä siirtyminen kaivon viereen. Unna ei uskaltanut siirtyä laatan reunalta kaivon viereen. Reppanalla tassut vapisi kun reunalla seisoi ja koira palkattiin suoraan siihen. Toinen maalimies oli palkkikasan alla, löytyi helposti samoin kuin viimeinen luolassa ollut maalimies. Elikkä nyt täytyy miettiä miten tästä jatkaa. Pidetäänkö pieni hengähdystauko kun treenejä on eri lajeista kolmet viikolla. Vai käynkö koiran kanssa nyt ahkerasti raunioilla kävelemässä ja totuttelemassa erilaisiin alustoihin. Jos vaan olisi mahdollisuus treenata pelkästään metsässä, se kyllä riittäisi meille.

Jäin seuraamaan hetkeksi seuraavan pidemmällä olevan ryhmän treenejä. Heillä olikin heti haastavammat olosuhteet kun treenien ajaksi sytytettiin heinäpaaleja ympärille savuamaan. Oli itse asiassa aika mielenkiintoinen huomio, kun Emmi totesi kun katseltiin savun leijailemista ilmassa, että samallalailla se meidän ihmisten haju leijailee ja leviää ympäristöön. Sitä on hankala kuvitella kun sitä hajua ei näe :) Mutta savu tuo oman haastavuutensa koiran etsimiseen ja olisi toisaalta kiva kokeilla, miten Unna työskentelisi savunhajussa.

Tänään kävin pitkästä aikaa tokoilemassa Kirstulassa HPPK:n treeneissä. Otin paikallamakuuta siten että Jilly oli Pian kanssa häiriönä (tosin melko kaukana ja palkkasin koiraa tottakai tarpeen mukaan). Jonkinverran otin myös liikkeestä seisomista ja seuraamista. Unnalle suurin häiriö oli viereisessä autossa haukkuvat koirat.

Tokoa ja käppänäkavereita

2009-08-18T20:53:00.004+03:00

Lyhyt päivitys viikon varrelta. Perjantain agitreenit meni hyvin. Tehtiin jo suht pitkää tosin helppoa rataa. Unna varasteli pari kertaa lähdöissä, joten tähän täytyy puuttua jatkossa. Ja tietty myös palkata sitä odotteluvaihetta, eikä aina lähteä suoraan radalle. Minun ohjaukset vaatii vielä hiomista ja harjoittelua, mutta Unna osaa "lukea" minua niin hyvin, että heikoillakin ohjauksilla koira tulee varmasti kuin juna. Haukkuminen odotusaikana on vähentynyt huikeasti, radalla haukkuukin sitten enemmän ja vähemmän. Kelpo koira tuo lappalainen, siitä ei pääse mihinkään.

Tänään tiistai-tokossa harjoiteltiin käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Alussa käännösharjoitukset tehtiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Sain myös hyviä apuja Unnan haukkumiseen joka on pahinta seuraamisessa (ei sitä pahemmin muissa liikkeissä ole). Kouluttajan mielestä haukkuminen on Unnan kohdalla opittu tapa josta luonnollisesti olisi hyvä päästä heti pois. Unna seurasi ihan hiljaa ja nätisti kun lykkäsin nakin kuonon eteen heti käskyn sanottuani. Ohjeeksi sain nyt tehdä lyhyitä vaihtelevia seuraamisia. Samoin palkkauksen ajoittamisessa täytyy olla tarkkana, ettei palkkaa vaan haukkumista. Muuten seuraamisesta tuli kiitosta, että suht pitkällä ollaan. Nyt vaan panostetaan tuohon haukun karsimiseen, niin kyllä siitä vielä hyvä tulee. Lisäksi tunnilla otettiin paikallaolo, liikkestä maahanmeno sekä tokoeste. Unna ei meinannu millään hiffata tokoesteen ylihyppäämistä, vaan kiersi sivulta pari kertaa. Tässä kun ei saa kädellä näyttää apuja ja estekin on erinäköinen kuin agilityssa.

Olen nyt itsekseni treenaillut liikkestä seisomista sekä paikalloloa. Nyt täytyy ottaa tehoviikko tuon seuraamisen suhteen ja yrittää karsia haukkua pois. Olen ihan innoissani tokoilusta. Nyt meillä on hyvä opettaja joka osaa antaa ohjeita olemassaoleviin ongelmiin sekä joka kerta vinkkejä millä elävöittää tokotreenejä. Ai niin, paikallaolossa Unna makaa "ei ryhdikkäästi" lonkka-asennossa. Tähän sain vinkin, että kun maahankäskettäessä ohjasinkin kädellä koiran makaamaan, niin asennosta tuli ryhdikkäämpi. Täytyy treenailla tätäkin.

Unnalla on viime aikoina riittänyt käppänäkavereita. Sunnuntaina lenkkikavereina olivat Sannan Milo ja Kamu ja Tiinan Leevi. Tänään treenien jälkeen vuorostaan Milo ja Ailan Alma. Kaikki muut käppänävärit on lenkkikavereista ollut edustettuina paitsi pippuri-suola.

Unnan ja Misun iltapaini

Joskus "isosiskon" rooli vaatii pitkää pinnaa

Tokoilua

2009-08-12T08:39:00.002+03:00

Eilen oli eka tokokerta uudessa alo-avoryhmässä. Paikalla meitä oli neljä koirakkoa. Tunnilla käytiin läpi mm. luoksepäästävyyttä, kontaktia/seuraamista, liikkeestä seisomista sekä paikallaoloa ja lopuksi luoksetulo. Liikkeestä seisominen on meillä huonoiten hallussa mutta siihen sain taas hyviä treeniohjeita. Tämä on jostain syystä sellainen liike, mihin saan joka ohjaajalta erilaiset ohjeet harjoitella :) Mutta onhan vara valita se meille parhaiten sopiva treeni. Tunnilla tuli siis paljon asiaa ja yritin epätoivoisesti painaa mieleen kouluttajan vinkkejä siitä miten lähteä kehittämään/vaikeuttamaan eri liikkeitä jatkossa.

Loppuliikkeenä oli luoksetulo jossa kouluttaja piti koiraa kiinni ja minä kävelin kauemmas ja kutsuin koiran luokse. Sain noottia siitä, että Unna piippaa/haukkuu odotellessa. Sanoin, että sehän se meidän ongelma onkin, varsinkin seuraamisessa koira komentaa koko ajan. Lupasi katsoa seuraamisen seuraavalla kerralla ja mitä siinä olisi korjattavaa, että koira olisi hiljaa. Tähän ongelmaan kun pitäisi pureutua nyt heti, ettei se jää koiralle tavaksi. Olin tosi tyytyväinen tähän treeniin ja tokoinnostus sen kuin kasvaa vaan :)

Epiksissä turistina

2009-08-10T22:43:00.006+03:00

Varsin tyytyväinen olen Unnan perjantain agitreeneihin. Treenattiin pientä rataa hyppyjen ja putken avulla ja ihan lopuksi otettiin vielä radan loppuun kepit. Yllättävän hyvin koira tottelee minun ohjauksia (vaikka ne ei kyllä kummoisia olekaan). Lisäksi sai itsenäisesti harjoitella pussia ja keinua. Pussi meni hyvin mutta keinu arastuttaa vielä aika paljon. Iso plussa Unnalle siitä, että kentällä haukkuminen on vähentynyt. Ilta oli sen verran kuuma, että hyppyytin koiraa minikorkeuksilla.

Maanantaina oltiin Riksussa epiksissä Sannan ja Milon seurana. Unna oli turistikoirana ja opettelmassa käytöstapoja. Siinä koiria lenkittäessä tulikin puheeksi, kuinka Unna ei ollenkaan härnäile Miloa vanhaan tapaan. Onko lappalaisesta tullut jo lady vai lämmin iltako se hillitsi suurimpia härkkimisiä. Milo harmittavasti rymisteli keinun loppupään kilpailevien radalla ja taisi saada pienen keinukammon, mutta mölliradalta sen sijaan irtosi voitto. Hyvä Milo, jatkoit epiksien hyvää tulosputkea. Kohta sitten vaan oikeasti kisaamaan.

Ookko mun kaa?

Tämä kissa se osaa rentoutua

Aina yhtä nautinnollinen ilme naamalla...

Tämä kuva ei ole lavastus

2009-08-05T22:12:00.002+03:00

Vaan tämä on todiste koirien hämmästyttävästä kyvystä erotella ruuan seasta heille kelpaamattomat ainekset. Unna ei jostain syystä tykkää mustikoista mutta kun niitä meillä tällä hetkellä jatkuvasti on tarjolla, olen lisännyt mustikoita kasvissoseen sekaan. Tänään en kunnolla murskannut marjoja vaan osa jäi kokonaisiksi. Ta daa, ja kokonaiset mustikat oli eroteltu kasvisose-jauhettu porsaansydänseoksesta täysin erilleen. Kun ei tuo mustikka edes ole erityisen vahvasti maistuva marja, niin ihmettelen kovin, miten se oli lappalaista niin kovin häirinnyt, ettei ollut voinut muun mössön kanssa sitä syödä.

Överiksi meni

2009-08-05T20:28:00.003+03:00

Meikäläisen marjastukset. Mustikoita on nyt metsät väärällään ja mulla on pakonomainen tarve käydä niitä joka päivä keräämässä :) Maanantaina olin jopa hyvin ärtyisä kun en päässyt metsään marjaan vaan päivä meni kaupungilla asioita hoidellessa.Musta vaan tulee niin helposti addikti :) No, ensi viikolla palaan töihin ja pääsen vierottumaan marjanpoiminnasta.

Mistä näitä mustikoita oikein tulee

Sunnuntaina tehtiin pitkä lenkki Aulangolla Sannan ja koirien kanssa.

Kamuskin tassuja alkoi loppumatkasta painaa pitkä taival ja pääsi hetkeksi Sannan syliin huilimaan.

Tämä kuva ei ole jänkhältä vaan Aulangon metsäpolun varrelta.

Tänään oli helteiset rauniotreenit. Unnan osalta treenit ei mennyt hyvin, mutta ei se helteestä johtunut vaan lappalaisen peruspehmeydestä. Maalimies oli raunioiden vasemmalla rinteessä roskiksessa, piilossa jossa Unna on kyllä onnistuneesti aikaisemmin käynyt. Eka lähetyksen jälkeen koira kierteli raunion ympäri ja tsekkasi vanhat piilot. Hermo meni lähes heti mikä ilmeni piippauksena ja pienenä haukuntana. Toisen (tai ehkä kolmannen) lähetyksen jälkeen sai hajun ja meni oikeaan suuntaan, mutta homma kaatui liian vaikeasti (siis Unnalle) ylitettävään kiviesteeseen. Maalimies olikin tällä kertaa kiertänyt piilolle ja koira ei päässyt menemään suoraa hajuvanaa pitkin. Yritimme senjälkeen lähettää koiran reitiltä, mistä maalimies oli piilolle mennyt. Koira lähti hakemaan mutta, epävarmana lopetti etsimisen kesken. Tämän jälkeen mentiin yhdessä piilolle ja jos tästä pistosta nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin Unna kuitenkin tuli piilolle kivenmurikoiden yli kun olin lähellä tukena. Toinen ja viimeinen pisto oli maassa oleva rengaskaivo ja se löytyi hyvin ja heti. Homma kaatui siis lappalaisen perusarkuuteen epämiellyttäviä taikka hieman haastavampia alustoja/esteitä kohtaan. Hmm.. nyt vaan mietintään, miten sitä rohkeutta saisi kehitettyä lappalaiselle lisää.

Pikku riiviö

2009-08-05T19:56:00.005+03:00

Pakko myöntää, että pikku kisu eli Misu on varsinainen riiviö. Se härnää vuoron perään niin minua kuin Viirua ja Unnaakin. Unnan kanssa ovat jo hyvät kaverukset ja nuhjaavat keskenään monta kertaa päivässä. Misulla on tapana tulla aamulla minun kaulan päälle nukkumaan taikka jos makaan sohvalla, niin hyppää viereen kehräämään. Ihana kissa kertakaikkiaan!

Riiviö huomasi yksi päivä osaavansa kiivetä parvekkeen kaiteelle.

Ja nyt pedin virkaa hoitivat parvekekukat

Viirua pidettiin aikaisemmin kissana joka syö pelkästään nappuloita. Mutta kateus se on paras lääke kissankin ruokahaluun ;)

Sohvanvaltaaja numero 2

Kanttarellibongausta

2009-07-29T21:05:00.004+03:00

Tämän päivän lenkki tehtiin Rengon perukoilla tarkoituksena myös katsastaa alueen mustikka-/sienitarjonta. Mustikoita ei ihmeemmin ollut mutta kanttarelleja sensijaan löytyi tosi hyvin. Kanttarellit on vielä aika pieniä, mutta osa oli jo ihan poimittavan kokoisia. Jäljelle jäi paljon pieniä alkuja kasvua odottamaan, joten ensi viikolla voisi käväistä kyseisellä paikalla uudemman kerran.

Rauniotreeneissä ei ollut tänään paljon porukkaa. Unnalla oli kolme pistoa. Eka oikealla puolella olevaan roskikseen, meni tosi hyvin ja ilmaisua tuli kuin opetetulta koiralta. Toinen pisto oli maassa oleva sementtikaivo, Unnalle ihan uusi piilo. Tähän pistolle lähetin koiran pari kertaa uudestaan, koska palaili hetken etsittyään kysymään multa apuja. Maalimies löytyi kuitenkin melko nopeasti joten tämäkin pisto meni hyvin. Se mikä oli erikoista, oli, että Unna haukkui lähes koko etsinnän ajan. Ei ole koskaan ennen tehnyt niin (ja toivon mukaan turha haukunta ei jää tavaksi). Kolmas pisto rinteeseen "ikkunkarmiin". Unna pääsi piilolle alakautta ja löysi hyvin maalimiehen. Ei siis halunnut kiivetä kivenmurikoita pitkin vaan meni mieluummin sieltä missä aita on matalin. Mutta hyvät harkat ja jatkossa laitetaan Unnalle lisää haastetta.

Suo ja lappalainen, vain porot puuttuu

Jänkhän herkkua