torstai 20. marraskuuta 2008

Viiru viihtyy pitkästä aikaa kiipeilypuussa




Unna 7 kk



Onnea pieni lappalaistyttö! Tänään tuli ensilumi ja Unna oli onnesta sekaisin aamulenkillä. Viimeaikainen sivulletuloharjoitus alkaa tuottaa tuloksia. Unna tuli eilen jo muutamia kertoja oikeaan asentoon ilman käsiohjausta. Vähän olen koirastani ylpeä.
Ei enää mikään pieni ketunpoikanen tämä lappalaisneito!

maanantai 17. marraskuuta 2008

Arktiset treenit

Maanantai ja tuttuun tapaan montulle treeneihin. Sää oli hyytävä vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste. Vyöryin paikalle kuin michelinukko monet vaatekerrokset päällä ja hieman kiristävät toppahousut jalassa (joopa joo, laihduttaakin pitäis). Tällä kertaa onnistuin pitämään kylmän loitolla koko 2,5 tuntia kestäneiden harkkojen ajan, mitä nyt varpaat kohmettu mutta ainahan ne. Unnan treenit meni hyvin. Haki innostuneesti eikä haahuillut tällä kertaa hirveästi ylimääräistä, maalimiehet löytyi ihan mukiinmenevästi. Unna ainakin tietää nyt mitä raunioilla tehdään, päämärätietoista on työskentely. Välillä vaan tuntuu, että onko lappalainen saanut kaikkia nenän hajusoluja niitä jaettaessa, maalimies kun taas viimeisellä pistolla mentiin niin läheltä niin monta kertaa, että ohjaajat sanoivat Unnan olevan "nuhanenä". No, istupa itse kylmässä autossa monta tuntia, vilustuuhan siinä itse kukin ;) Mutta kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli treeneistä.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Laphalaiset lenkillä

Sunnuntaina saatiin Saarulta kutsu tulla lenkille. Saaru on myös paimensukuinen lapinkoira joka on hiljattain muuttanut Helsingistä Hämeenlinnaan ja Unnaa neljä kuukautta vanhempi. Vietiin koirat Rengon metsiin kirmailemaan ja vauhtia riitti koko lenkin ajan. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään ja Unnakin pääsi pitkästä aikaa riehumaan samankokoisen kaverin kanssa. Tanner tömisi, puskat rytisi ja sammaleet lenteli kun laphalaiset päästeli tuhatta ja sataa. Ihme ja kumma että kumpaakaan ei sattunut, senverran oli meno raisua. Mutta hyvää teki taas kerran päästellä vapaana enimpiä höyryjä pois. Veikkaanpa että lappalainen vetelee lopun päivää sikeitä.






lauantai 15. marraskuuta 2008
















Rengon metsässä bongattu vaarallinen peto. Ahdistelee ihmisiä rapsutuksia kerjäämällä ja nuolee kasvot läpikotaisin siihen törmätessä. Liikkuminen alueella omalla vastuulla. Tämä peto ei tunne armoa.

Metsälenkillä

Aamupäivällä mentiin Renkoon lenkille. Sanna ja Milo tuli hieman myöhemmin ja Unna meni Milolle valmiiksi maalikoiraksi. Sanna käsitti hieman väärin missä olimme ja lähti kävelemään väärään suuntaan etsimään merkkiä, Milo sensijaan olisi heti ollut oikeilla jäljillä ;) Kiitos nykytekniikan ja kännyköiden, etsintä saatiin ohjattua pian oikealle reitille ja koirakin löytyi ilman vaikeuksia.


Missä Milo luuraa?

Koirat kirmailivat mielin määrin ja itsestäkin oli kiva lenkkeillä päivänvalolla happirikkaassa säässä. Lenkin lopuksi tehtiin Unnalle muutama hakuharkka ja leikitettiin molemmat koirat. Tänään oli historiallinen päivä, sillä Unna hyppäsi eka kertaa itse autoon. Aplodeja pikku lappalaiselle!! Olin tyytyväinen että koiran lenkitys oli jo ohi ja olisi loppupäivä aikaa tehdä jotain ihan muuta, ajattelin jopa käydä kylässä Jannen luona pitkästä aikaa. Kotona menin viltin alle ja katselin telkkaa ja heräsin kahden tunnin päästä! Tais ollakin emäntä joka lenkistä väsähti.....

tiistai 11. marraskuuta 2008

Tuuli repii puita taivas salamoi

Jankin pentukurssi loppui viime sunnuntaina. Tunnilla käytiin läpi monta juttua mm. sivulletulo, seuraaminen, seisominen ja tokoeste. Nyt mulla on tavoitteena harjoitella sivulletuloa niin, että se sujuu tammikuussa ilman käsiapua. Unnan osalta tunti meni hyvin ja jaksoi pitää kontaktia koko treenin ajan. Tammikuussa yritän päästä taas Jankin treeneihin.

Maanantaina suunnattiin taas montulle treenaamaan ja tällä kertaa kiusana oli kova sade ja kesken treenejä noussut myrsky. Viimeiset koirat joutuivat etsimään pilkkopimeässä, raunioiden ainoa valonlähde kun pimeni kesken kaiken. Onneksi kuitenkin kaikki pentukoirat olivat jo ehtineet tehdä oman suorituksensa. Tällä kertaa mukana oli neljä uutta koiraa ja kiva ylläri oli, että yksi cairnterrieri oli myös tullut lajiin tutustumaan. Cairni tekikin näyttävän entreen kusemalla erään treenaajan housunlahkeelle :) Niin tuttua....

Unnan ensimmäinen maalimies oli bunkkerin takana. Unna pyyhkäisi täpöllä ohi ja etsi ja pyöri innokkaana ensin taka-alueella ja sitten vielä ihan maalimiehen vieressä pitkän aikaa, ennenkuin löysi maalin. Toinen pisto oli tunnelinsuun ohi kiven taakse, ettei jopa sama piilo kuin viimeksi mitä ei meinannut löytää. No tällä kertaa etsiminen kesti taas ja viime kerrastu tuttu vinkuminen lisääntyi etsinnän aikana. Onneksi kuitenkin löysi maalimiehen ilman että olisi tarvinnut lähettää uudestaan. Viimeinen pisto oli lähelle mutta vähän hankalempaan paikkaan pakastimen taakse, tämä löytyi ilman ongelmia. Marikan mukaan koira paineistuu kun ei heti löydä maalimiestä ja vinkuminen johtuu tästä, mutta harjoittelulla päästään siitä eroon. Saa nähdä, jatkavatko uudet ihmiset lajin parissa, paljon käy uusia tutustumassa muutaman kerran mutta sitten jäävät jostain syystä pois. Tosin kyllä lajinvaihto oli itselläkin mielessä kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia seistessä paleltuneena litimärillä hanskoilla.


sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Koulunpenkillä

No niin, nyt on koirankouluttajakurssin 1-osa hyväksytysti suoritettu. Kouluttaja oli Jorma Lankinen ja tykkäsin kovasti hänen koulutuksestaan. Nimestä huolimatta kurssilla ei keskitytty koiran kouluttamiseen vaan se oli enemmänkin yleispläjäys koirasta, koiran luonteesta, rakenteesta, vieteistä, palvelus-ja pelastuskoiralajeista ja kilpailemisesta. Sopii siis kaikille koiraihmisille. Osallistujaporukka oli mukavanoloista ja osallistuvaa. Mukavaa että oli kerrankin omalla asuinpaikkakunnalla tälläista tarjolla, ettei tarvitse ajella pääkaupunkiseudulle. Mielenkiintoinen pointti mikä jäi mieleen oli pentutestaus (joka nykyään on muotia) mutta mitä kouluttaja ei kuitenkaan pitänyt mitenkään varmana. Lankisen mukaan varmin tapa testata pennun temperamentti on ruuduttaa lattia 20x20 cm:n ruutuihin ja laittaa kahden päivän ikäinen pentu viiden minuutin ajaksi lattialle, pennun temperamentti on suoraan verrannollinen siihen monessako ruudussa käy. Samoin koiran käyttäymisen vertaaminen susilauman käyttäytymiseen ei toimi enää. Koiran domestikaatio on jo kestänyt yli tuhat vuotta eikä enää käyttäydy samoin kuin susi.

Unnan on saanut jostain syystä rappukammon. Perjantai-iltana ei yhtäkkiä suostunut nousemaan niitä muutamia rappusia ylös kotiin. En tiedä onko satuttanut itsensä portaikossa kun usein säheltää eka askelmilla ja vetää senjälkeen mahalleen. Ei auttanut vaikka nakkeja ripottelin portaille, ei auttanut sitten yhtään mitään. Mulla oli vähän kiirekin ja kannoin koiran sitten sylissä kotiovelle. Yläkerran naapuri tuli sitten samaan aikaan paikalla ja katteli vähän pitkään kun isoa koiranrotkoa siinä kanniskellaan kuin pahaista puudelia. No nyt olen saanut asiaa edistymään jo niin pitkälle, että kun vaan nostan koiran kylmästi ekoille rapuille, niin kyllä se nätisti kävelee ylös. Mutta jostain syystä kaksi ensimmäistä askelmaa on nyt Unnalle ihan hirveitä. Scheisse! Kun tietäisi edes mistä tämä kammo on tullut. Mä jo tässä heitin hyvästit agilitylle ja pelastuspuolen ketteryysesteille :(

perjantai 7. marraskuuta 2008

Ei kurjuutta kummempaa

Viikko on vierähtänyt ilma mitään kummalisempaa äksöniä. Maanantain harkat peruutettiin ohjaajien estymisen vuoksi ja huomenna ei päästä metsään hakuharkkoihin, koska olen koirankoulutuskurssilla viikonlopun. Unna haistelee kovasti lenkillä, taitaa hormoonit alkaa sekoitella lappalaisen päätä. Kuinka paljon olen Unnaan kiintynytkään näiden muutaman kuukauden aikana, tuntuu hassulta että laphalainen on asustanut meillä vasta neljä kuukautta kun se on jo täyttänyt kaiken vapaa-ajan mitä käytettävissä on. Toivottavasti viikonlopun koulutus antaa uutta sykettä koiraharrastukseen!

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ensipakkanen

Viikko on taas vierähtänyt ja on siirrytty marraskuun puolelle. Sunnuntai valkeni pakkasen merkeissä ja Unnan kanssa mentiin jo puolikymmenen aikaan Hirsimäen taakse pitkälle lenkille. Pidin Unnaa vapaana koko lenkin ajan, mutta yllättävän paljon oli porukkaa liikkeellä jo niinkin varhain, tosin onneksi sain ongelmitta koiran aina kiinni ohituksien ajaksi. Kävin Rengossa iltapäivällä vaihtamassa talvirenkaat ja Unna hengaili vapaana pihalla "työnjohtajana". Naapuriin tuli vieraita koiran kanssa joita Unna haukuskeli tontin nurkalla mutta ei onneksi lähtenyt ryntäileen kohti. Tämä on hieno piirre lappalaisessa verrattuna cairniin joka olisi vastaavassa tapauksessa rynnännyt mitään tottelematta aiheuttamaan emännälle noloja tilanteita. Pentukurssikin on jo edennyt toiseksi viimeiseen kertaan. Harjoiteltiin seisaalta maahanmenoa, sivulletuloa, pujottelua jalkojen välistä sekä luoksetuloa. Unnan osalta tunti meni hyvin. Selkeästi päivän aktiviteetit tuntui tassun pohjissa, Unna oli normaalia rauhallisempi. Hyvin menneen tunnin jälkeen virisi taas halu ruveta tokoileen tosissaan.