maanantai 31. elokuuta 2009
Tehotreeniviikko takana
Palataanpa hieman taaksepäin. Viime viikolla olin jättämässä hakua tauolle tarkoituksena keskittyä tokoon ja agilityyn. Sattumoisin Ville pisti meidät ennen hakutreenejä tokoilemaan ja vaikkakin hänen tyylinsä on, noh, hieman persoonallinen, niin hänen ohjauksessaan suoritin Unnan kanssa pisimmät seuraamiset ikinä hihnalla ja ilman hihnaa. Ja ainoastaan muutaman makkaran palkalla. Villen koulutus perustuu vpv:n eli vietti-pakote-vietti palkkaukseen. Unnalla viettiä nosti se, että sai vähemmän palkkaa. Pieni nykäys hihnasta ja koira seurasi hyvällä vietillä. Ja minä olen syöttänyt tuolle otukselle makkaraa paketti tolkulla kymmenesosaa lyhyemmällä matkalla. Tämä on tietysti hämmentänyt omia koulutustapoja melko lailla. Ja miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin? Jokatapauksessa minun on aika alkaa vaatimaan koiraltani jatkossa enemmän ja tämä on se kohta, mihin mulla yleensä koulutus lopahtaa. Kun en osaa vaatia ja vaikeuttaa treenejä. Tänään otettiin toisen kerran paikallamakuuta samaan aikaan kun toinen koirakko treenaa kentällä. Ja uskokaa tai älkää, kävin a-esteen takan piilossa ja koira pysyi paikoillaan. Olen parin treenikerran jälkeen edennyt jättiläisen askelin eteenpäin tuon koiran kanssa.
Hakutreeneissä on tehty pelkästään yliheittoja. Unnan vietti ei nouse kuitenkaan niin korkealle kuin pitäisi. Tosin tänään eka kerran koira tempoili hihnassa kun sitä vietiin maalimiehestä poispäin ja eka pisto menikin mallikelpoisesti. Sen jälkeen koira pysähtyi aina keskilinjalle ja suurin puhti oli poissa. Unnalle joudutaan todennäköisesti rakentamaan viettiä vielä pitkät ajat. Ja mikä on Unnan paras palkka, se täytyy selvittää. Onko se kuitenkaan ruoka ? Johannan Seelaan (porokoira) verrattuna Unna ei todellakaan ole ahne :)
Janakkalan tokossa opeteltiin uutena asiana täyskäännös. Nyt harjoiteltiin sellaista käännöstä, missä koira kiertää ohjaajan ympäri. Itsellä on ollut aikeissa opetella se, missä koira käyttää takapäätä ja pysyy koko ajan ohjaajan vierellä. Tosin täytyy nyt treenata molempia tapoja ja katsoa, kumpi niistä soveltuu Unnalle parhaiten. Paikallamakuuharjoituksessa yritin käydä kauempana kääntymässä mutta Unna ei sitä vielä kestänyt vaan nousi istumaan. Tähän vaikutti häritsevästi todennäköisesti myös se, että vieressä olevat ohjaajat jäivät lähelle koiriaan. Tokoeste meni mallikkaasti. Tämä lisäksi neuvottiin keino harjoitella luoksetulon loppuasentoa. Täytyy taas kehua, kuinka mukava ohjaaja meillä tuolla tokossa on. Joka kerta olen saanut uusia ideoita millä saada vaihtelevuutta treeneihin.
Agiharkoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tehtiin rataa jonka Unna suoritti ihan kivasti. Myös agissa näkyy tuo Unnan rauhallisuus, ei koira oikein radalla kuumene niin kuin pitäisi.
Hyvin näyttää kelpaavan koirankin lelut kissalle
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Tokoa, hakua ja jättiluu
Tämäkö muka luu? Tämäkö muka luu???
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Nynne on täällä
Kamu alias bodyguard alias Kyttä alias Kamuski, rakkaalla lapsella on monta nimeä
Unna vattupuskassa
torstai 20. elokuuta 2009
Raunioilla
Jäin seuraamaan hetkeksi seuraavan pidemmällä olevan ryhmän treenejä. Heillä olikin heti haastavammat olosuhteet kun treenien ajaksi sytytettiin heinäpaaleja ympärille savuamaan. Oli itse asiassa aika mielenkiintoinen huomio, kun Emmi totesi kun katseltiin savun leijailemista ilmassa, että samallalailla se meidän ihmisten haju leijailee ja leviää ympäristöön. Sitä on hankala kuvitella kun sitä hajua ei näe :) Mutta savu tuo oman haastavuutensa koiran etsimiseen ja olisi toisaalta kiva kokeilla, miten Unna työskentelisi savunhajussa.
Tänään kävin pitkästä aikaa tokoilemassa Kirstulassa HPPK:n treeneissä. Otin paikallamakuuta siten että Jilly oli Pian kanssa häiriönä (tosin melko kaukana ja palkkasin koiraa tottakai tarpeen mukaan). Jonkinverran otin myös liikkeestä seisomista ja seuraamista. Unnalle suurin häiriö oli viereisessä autossa haukkuvat koirat.
tiistai 18. elokuuta 2009
Tokoa ja käppänäkavereita
Joskus "isosiskon" rooli vaatii pitkää pinnaa
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Tokoilua
Loppuliikkeenä oli luoksetulo jossa kouluttaja piti koiraa kiinni ja minä kävelin kauemmas ja kutsuin koiran luokse. Sain noottia siitä, että Unna piippaa/haukkuu odotellessa. Sanoin, että sehän se meidän ongelma onkin, varsinkin seuraamisessa koira komentaa koko ajan. Lupasi katsoa seuraamisen seuraavalla kerralla ja mitä siinä olisi korjattavaa, että koira olisi hiljaa. Tähän ongelmaan kun pitäisi pureutua nyt heti, ettei se jää koiralle tavaksi. Olin tosi tyytyväinen tähän treeniin ja tokoinnostus sen kuin kasvaa vaan :)
maanantai 10. elokuuta 2009
Epiksissä turistina
Maanantaina oltiin Riksussa epiksissä Sannan ja Milon seurana. Unna oli turistikoirana ja opettelmassa käytöstapoja. Siinä koiria lenkittäessä tulikin puheeksi, kuinka Unna ei ollenkaan härnäile Miloa vanhaan tapaan. Onko lappalaisesta tullut jo lady vai lämmin iltako se hillitsi suurimpia härkkimisiä. Milo harmittavasti rymisteli keinun loppupään kilpailevien radalla ja taisi saada pienen keinukammon, mutta mölliradalta sen sijaan irtosi voitto. Hyvä Milo, jatkoit epiksien hyvää tulosputkea. Kohta sitten vaan oikeasti kisaamaan.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Tämä kuva ei ole lavastus
Överiksi meni
Tämä kuva ei ole jänkhältä vaan Aulangon metsäpolun varrelta.
Tänään oli helteiset rauniotreenit. Unnan osalta treenit ei mennyt hyvin, mutta ei se helteestä johtunut vaan lappalaisen peruspehmeydestä. Maalimies oli raunioiden vasemmalla rinteessä roskiksessa, piilossa jossa Unna on kyllä onnistuneesti aikaisemmin käynyt. Eka lähetyksen jälkeen koira kierteli raunion ympäri ja tsekkasi vanhat piilot. Hermo meni lähes heti mikä ilmeni piippauksena ja pienenä haukuntana. Toisen (tai ehkä kolmannen) lähetyksen jälkeen sai hajun ja meni oikeaan suuntaan, mutta homma kaatui liian vaikeasti (siis Unnalle) ylitettävään kiviesteeseen. Maalimies olikin tällä kertaa kiertänyt piilolle ja koira ei päässyt menemään suoraa hajuvanaa pitkin. Yritimme senjälkeen lähettää koiran reitiltä, mistä maalimies oli piilolle mennyt. Koira lähti hakemaan mutta, epävarmana lopetti etsimisen kesken. Tämän jälkeen mentiin yhdessä piilolle ja jos tästä pistosta nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin Unna kuitenkin tuli piilolle kivenmurikoiden yli kun olin lähellä tukena. Toinen ja viimeinen pisto oli maassa oleva rengaskaivo ja se löytyi hyvin ja heti. Homma kaatui siis lappalaisen perusarkuuteen epämiellyttäviä taikka hieman haastavampia alustoja/esteitä kohtaan. Hmm.. nyt vaan mietintään, miten sitä rohkeutta saisi kehitettyä lappalaiselle lisää.