lauantai 26. joulukuuta 2009

Kinkunsulattelua


Viime päivät on menneet ihan sohvalla maatessa ja elokuvia katsellessa. Onneksi on sentään koira jonka kanssa tarvitsee mennä ulos säännöllisesti ainakin kolme kertaa päivässä. Luminen on maisema on kertakaikkiaan kaunis, siinä sielu lepää ja hermot huilaa kun katselee suomalaista luontoa lumen peitossa. Niin ja kuusikin on pysynyt joulunpyhät pystyssä, koristeet tosin alkavat vasta puolestavälin kuusta :)





Missä se akka oikein luuraa??




No camoon, ala tulla jo



Syönpä tässä aikani kuluksi sitten keppiä kun ei lenkki etene



Lumi on ihan parasta





Lumiturpa Unna

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulunodotusta


Kissat ovat loputtoman uteliaita, tulee huusholliin mitä tahansa uutta, niin sitä pitää tutkia ja nuuskutella. Misu ja ensikosketus tekokuuseen.


Myös piikkimatto piti käydä testaamassa, meissä kaikissa asuu pieni fakiiri.


Jotkut osaa ottaa lunkisti myös joulun alla.


Unna ja Back on track




Aito kuusi herätti Misun sisäisen villikissan



Hieman pihkainen jälkimaku



Mikä oiva kyttäyspaikka





Tulossa lienee jännittävä joulu. Säilyykö joulurauha, pysyykö koristeet puussa? Vai heräänkö jouluaamuna keskelle risuja, havunneulasia ja revittyjä joulukoristeita....
Lauantaina käväistiin taas Hyvinkäällä treenaamassa. Tehtiin pientä rataa jossa paljon hyppyjä ja ohjauksia. Hyppyytin Unnaa matalilla korkeuksilla, mutta tulihan todettua, ettei se hitaus johdu esteiden korkeuksista vaan ohjaajan osaamattomuudesta. Unna seuraa niin tarkasti minun liikkeitä, että sitä pitäisi kaikesta huolimatta ohjata tarkasti. Muuten vauhti lopahtaa ja aletaan himmaileen ja ihmetteleen ohjaajan tumpulointia. Illalla olisi ollut keskuksessa treenavien pikkujoulukisat, mutta en sitten jaksanut toista kertaa lähteä Hyvinkäälle ajeleen. Nyt on Hyvinkäältäkin treenitauko, joten ainoa aktiviteetti mitä mahdollisesti on tarjolla on haku, mutta sekin on niin säistä kiinni, päästäänkö treenaamaan. Mutta mielellän pidän taukoa, kohta saa taas juosta joka ilta milloin missäkin.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Rengossa metsälenkillä. Unna oli taas riemuissaan, kun sai käppänäpojat riehukaveriksi.




Mutta ensin suoritettiin pakollinen poseeraus.


Tämä käppänä näkyy, ei huolta vaikka olisi hirvimiehiä liikkeellä.


Kamu on jo iso jätkä.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Talvi tuli etelään

Nyt on viikon ajan ollut lappalaisen kelit. Pakkanen paukkuu parissakympissä mutta se ei ole lenkkeilyä haitannut, mitään palelemista taikka tassujen nostelua en ole havainnut. Lappalaisen perimässä kun virtaa hyinen pohjoistuuli ja armoton pakkaskeli, ei nämä etelän pikku lämmönalennukset tahtia haittaa :)

Maanantaina käytiin koirahieronnassa. Lihakset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa eikä tarvetta toiselle hierontakerralle ollut. Agilitya harrastavalle koiralle kuitenkin suositteli pari käyntikertaa vuoden aikana, näin ei pääse mitkään jumit äitymään pahaksi, kun säännöllisesti tarkistaa lihaskunnon. Niin ja löytyihän se jumikin mutta ei takapäästä vaan niskan alueelta, kuulemma vastaavanlainen kuin ihmisellä joka istuu tietokoneen ääressä tuntitolkulla. Jumi on tullut syksyn ahkeran tokoilun tuloksena, tuo kontakti kun rasittaa koiran niskoja näköjään melko lailla. Tai sitten lappalainen surffailee päivän aikana salaa netissä, tiedä vaikka olis dogbookin avannut oman profiilin :)

Hakutreeneissä tehtiin vietinnostatusta ja tällä kertaa vietti nousi selkeästi enemmän kuin aikaisemmin. Ruuatkin oli maalimiehiltä hotkinut ihan innolla, selvä merkki siis vireen noususta. Mielenkiintoista miten treenit jatkossa etenee.

Eilen oli viimeiset Jankkin agitreenit tälle vuodelle. Minut siirretäänkin ensi vuoden puolella sitten toiseen ryhmään. Ryhmän vaihto tuntuu aina haikealta, mutta nyt pääsen maanantain viimeisen ryhmään, joten enää ei tarvi rynniä töistä kauhealla kiireellä treenaamaan. Radalla oli hyppyjä ja putki, tarkoituksena kokeilla erilaisia ohjaustapoja. Unnan vauhti on vaan hidastuu niin paljon esim hypyltä käännyttäessä 90 asteen kulmassa toiselle hypylle, että siinä on ihan turha kokeilla mitään takaavientejä. Niinpä tyydyin ohjaamaan vaan valssaamalla (ja teinhän mä persjätönkin, vanha ohjaajakin oppii uusia temppuja). Mutta paljon on vielä harkattavaa, että osaisi kääntää vartaloa oikein ja ohjata koira hypätessä jo kääntymään esim. oikeaa siivekettä kohti. Lisäksi otin yksittäisinä esteinä keppejä ja keinua. Unna on kehitellyt taas ihan yöstä keinukammon, ei millään meinaa tulla koko esteelle. Välillä keinu meni jo melko vauhdikkaasti ja innolla, nyt on taas takapakkia tullut.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

maanantai 7. joulukuuta 2009

Lauantaiagi ja sunnuntaihaku

Lauantaiaamun salsatunti on jäänyt joulutauolle, mutta siitä huolimatta tuli kiire treeneihin, jälleen kerran. Ilma oli sumuinen ja harmaa ja paska lensi moottoritiellä, pyyhkimet jäässä ja siitähän ei hyvää seurannut kun yritti tuulilasia putsailla, näkyvyys katosi lähes täysin. Ei auttanut muuta kuin käydä pesemässä tuulilasia Linnatuulessa ja Riihimäen ABC:llä.

Treeneissä oli 15 esteen rata, eikä todellakaan mikään möllirata vaan esteistä oli kaikki muut variaatiot paitsi pöytä, okseri ja puomi. Menin radan kaksi kertaa joissa toisella sovelsin Tiinan antamia neuvoja. Eka kerralla en saanut ohjattua Unnaa oikein putkesta kepeille, mutta toka kerralla annetut ohjeet toimi. Renkaan Unna suoritti oikein radalla, hyvä hyvä. Toka rataa tehdessäni jouduin muutaman kerran hinkkaamaan muuria ja siitä tehtyä käännöstä pituudelle, Unna pudotteli jatkuvasti muurin yläpalasia eikä hypännyt pituutta. Tiina (joka on myös vyöhyketerapeutti) sanoi, että koira pihtaa nyt takapäätä. Pikaisen tutkimisen jälkeen sanoi, että Unnalla on lihasjumi takapäässä, sen takia ei käytä takapäätä kunnolla ja rimat putoilee. Elikkä hierojalle on nyt tilattu aika ja jatkossa täytyy todella muistaa nuo alku-ja loppulämmittelyt, nehän on jäänyt kokonaan tekemättä tähän mennessä. Ja onneksi on tullut hankittua back on track-loimi, nyt voinkin tämän viikon pitää sitä ikäänkuin lisähoitona. Rata oli senverran pitkä ja haastava, että vaikka meitä oli vaan kolme koirakkoa treeneissä, meni koko tunti radan suorittamiseen. Toisaalta oli mielenkiintoista katsella toisten ohjausta,varsinkin kun muut ovat kokeneempia, siitäkin saa ihan erinomaista oppia.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä, jossa Unnalla edelleenkin vietinnostatusta. Ikäänkuin vietti olisi jo vähän noussut (vaiko toiveajattelua, tiedä häntä). Ainakin autossa alkoi haukkumaan kun tultiin Hauhovin pihaan, jotain jo sekin. Ja vauhdikkaasti meni maalimiesten perään. Treenaajia ei ollut monta, mutta saatiin sellainen teoriapläjäys saalisvietista ja vietin eri osa-alueista, että aikaa meni taas se normi kolme tuntia.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Tokoranking 1.12

Tiistaina oli JANKK:in omat tokoränkkärit. Osallistuin Unnan kanssa ALO-luokkaan ja ihan sillä mielellä, että jos hyvin menee, niin alkuvuodesta ilmottaudun virallisiin kisoihin. Ja hyvinhän se meni, hieno ykköstulos pisteillä 189,5. Tosin arvostelu oli mielestäni paikoin löysää, mutta noista pisteistä on varaa pudottaa vaikka arvostelu olisi tiukempaakin. Olin tosi tyytyväinen Unnan vireeseen, haki aktiivisesti kontaktia odotellessa ja suoritti innokkaasti annetut tehtävät.

Tämä oli siis toinen kerta kun tehtiin kisanomaisesti alokasluokan liikkeet. Verrattuna syksyiseen kokeeseen oli parannusta tapahtunut ainakin koiran haukkumisessa. Ainoa pieni haukahdus tuli luoksetulossa. Liikkeestä seisominen sujuu ilman käsiapuja eikä tarjonnut maahanmenoa vaikka se oli ollut liikkeenä aikaisemmin.

Tässä pisteet eri liikkeistä. Video tulee blogiin myöhemmin, hieman teknisiä vaikeuksia....

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: arvosana 10, pistemäärä 10

Tämä arvosteltiin ainoastaan kehääntulotarkastuksena missä tarkastetaan onko nartuilla juoksut jne. Ei otettu siis rivissä seisomista koirat vieressä. Unna hieman arkaili tarkastusta, täytyy harjoitella ja totuttaa vieraan ihmisen käsittelyyn.

PAIKALLAMAKAAMINEN 2 MIN: arvosana 10, pistemäärä 30

Pysyi hyvin paikoillaan, ei ennakoinut istumaan nousua kun palasin vierelle. Tähän olen tyytyväinen, tosin treeneissäkin paikallamakuut on sujuneet hyvin.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: arvosana 9, pistemäärä 18

Alkuun Unna hieman haahuili kaukana mutta paransi loppua kohden. Saatiin palautetta täyskäännöksestä, että minä teen liian laajan ympyrän käännöksessä ja Unna ei liiku tarpeeksi nopeasti vierellä. Tätä täytyy hioa näyttävämmäksi.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: arvosana 9,5, pistemäärä 38

Itse koin liikkumisen helpommaksi ilman hihnaa. Ja ehkä se alkukankeus rupesi helpottamaan :)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Hyvin meni.

LUOKSETULO: arvosana 9,5, pistemäärä 28,5

Pistepudotukset johtuivat pienestä haukahduksesta ja käteen tökkäisystä sivulletulossa. Itse olen tosi tyytyväinen tähän liikkeessen. Hienoa huomata, että koira osaa yhdistää treeneissä opetellun vireen tähän liikkeeseen. Tämä oli minun mielestä paras liike.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Sain palautetta, että annan vartaloapua käskyn jälkeen. Itseasiassa tarkistan vain, jääkö koira seisomaan. Ei kuulemma tarvitse tarkistaa, koira jää seisomaan hienosti. Eli jatkossa luotan koiraan ja lopetan turhat vilkuilut.

ESTEHYPPY: arvosana 9, pistemäärä 18

No niin, ei hypännyt eka käskyn jälkeen vaikka käytin virityssanaa ennen valmistautumista. Toisen käskyn jälkeen hyppäsi mutta lähti ihmeellisesti säntäileen epämääräiseen suuntaan, totteli kuitenkin "seiso" käskyä ja sain suoritettua liikkeen loppuun. Hmmm...pisteet liian hyvät tästä suorituksesta. Treeneissä viimeksi viikko sitten suoritti tämän upeasti, mutta nyt taas ei pelittänyt niin kuin olisi pitänyt.

KOKONAISVAIKUTUS: arvosana 9, pistemäärä 9

Katselin alkuvuoden tokokisoja, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä niitä ei juurikaan ollut tarjolla. Purina-areenalla taisi olla tammikuun lopussa ja Jankkilakin näytti olevan omat kisat helmikuussa, niihin nyt sitten viimeistään osallistutaan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Karhunpoika sairastaa

Unna on oksennellut viime yöstä lähtien eikä loppua näy. Sattumoisin olen itsekin saikulla mahataudin vuoksi, joten mistäpä tietää, onko meillä vaikka sama pöpö. Toivotaan että tauti menee ohi ilman lääkityksiä. Aikaisemmin ei oksutauti ole koskaan Unnalla ollut näin ärhäkkä, että oksennusta tulee pari kertaa/tunti. Mutta onneksi olen itsekin kotona, niin voin seurata voinnin kehittymistä.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Hyvinkään treenit

Lauantaina meitä oli suurella agikentällä vain kaksi koirakkoa, joten treenata olisi voinut vaikka koko tunnin aktiivisesti jos vaan koira olisi jaksanut. Mutta Unnan kanssa täytyy olla tarkkana, ettei väsytä ja kyllästytä sitä heti alkuun liialla treenailulla, lappalaisen työmoottori kun ei ole ihan samaa luokkaa kuin malikoilla tai bortsuilla.

Hyppyradalla harjoiteltiin valssausta ja persjättöä. Valssaukset sujuu hyvin, mähän ihan luonnostaan tarjoan valssia ihan joka paikkaan vaikkei tarve olisikaan. Persjätön sain onnistumaan mutta sen verran se vaati multa keskittymistä, että koira ei kulkenut sujuvasti radalla vaan vauhti pysähteli. Mutta hitto vie, mä sain persjätön onnistumaan, se on jo jotain se! Lisäksi otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Unna oli ihmeen rohkealla päällä, vaikka kerran rymistelikin keinusta alas kun ei ehditty ihan mukaan sitä auttamaan. Rymistelyn jälkeen menokin meni varovaisemmaksi, mutta mitään pelkotiloja ja ahdistuksia ei jäänyt. Keinu on tällä hetkellä kyllä meidän hankalin este, sitä joudutaan hinkkaamaan vielä monet monituiset kerrat. Lopuksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn kanssa,Mimmi palkkaamassa radan lopussa lelulla. Lelu on kyllä ehdottomasti saanut Unnaan liikettä, eteenlähetyksissä ei ollut nyt mitään ongelmia, vaikka minä en liikkunut ollenkaan koiran perässä. En treenannut koko tuntia, koira tuntui väsyneeltä ja eteenlähetyksiin oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä. Unnalle konstatreeniä, mutta ei se vietti sillä nouse kunnolla edelleenkään. Ei taida lappalaisesta hakukoiraa tulla, mutta onhan meillä onneksi noita muitakin harrastuksia :)

perjantai 27. marraskuuta 2009

Agilityn hurmaa

Olipas hyvät treenit eilen. Muutamalla koiralla on juoksu joten paikalla ei ollut kuin Nere ja Unna, joten treeniaikaa oli luvassa ruhtinaalliseti. Unnan sisäinen kiitäjä heräsi pitkästa aikaa ja radalla nähtiin innostunut pöyhöhäntäinen lappalainen. Rata oli helpohko: hyppy, hyppy, hyppy vasemmalle, takaa hyppy, putki,puomi,putki. Lisäki harjoiteltiin puomin kontaktia tekemällä putki, puomi ja putki esteitä. Kepeillä treenattiin ja vahvistettiin minun kauempana oloa, välillä takana ja välillä edessä. Lopuksi otin rengasta jossa palkkana toisella puolella oli targetti. Meni älyttömän hyvin koska vain eka kerralla meni renkaan alta. Pari kertaa otettiin myös renkaan jälkeen ohjausta vasemmalle ja oikealle puolella oleville hypyille.

Palkkasin eka kertaa Unnaa pallolla enkä tiedä vaikuttiko se osaltaan vietin nousuun. Tosin keppien jälkeen sohaisin narupallolla vahingossa Unnaa päähän (prkl noita mun hallitsemattomia palkkauksia) ja sen jälkeen koira tuli keppien jälkeen silmät sirrillään ja väisti minua joka kerta. Eli jatkossa palkkaan pehmeällä fleece-lelulla, välttääkseni antamasta vaikutelmaa, että koira on saanut selkäänsä keppien jälkeen ;)Kaikkea se lappalainen joutuu sietämään kohelolta ohjaajaltaan.

Raunioilla

Keskiviikkona aktiiviset lappalaiset suuntasivat siis raunioille. Rauniotreenailu on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan muutamaan kertaan. Unnan toinen pisto oli raunion oikealle puolle, eikä lappalaista tällä kertaa saatu sinne kiipeämään ei sitten millään. Eihän tuo mikään yllätys ole, ettei tuolla koiralla ole toimintakykyä, sen puute kun on tullut muutaman kerran arkielämässäkin esille. Villen mukaan toimintakyvyn puute voi olla yksi syy, miksi Unnalla ei nouse vietti tarpeeksi korkealle. Loput pari pistoa raunioiden taakse ja vasempaan takanurkkaa, ne meni ihan hienosti. Ja jos jotain positiivista haluan etsiä, niin Unna ei heittäytynyt herkkikseksi vaan lähti ihan innolla seuraaville pistoille.

Vuoden vimpat tokotreenit

Tokotreeneissä tulikin yllätyksenä, että oli jo viimeinen kerta. Tunnilla kerrattiin avoimen luokan liikkeet, mikä oli ihan kiva yhteenveto, mulla kun moni liike oli unohtunut alkuharjoittelun asteelle.

Paikallamakuu otettiin olemalla minuutti piilossa ja minuutti koiran edessä. Unna oli kerran vaihtanut lonkka-asentoon, mutta muuten pysyi hienosta paikallaan huolimatta takana treenaavista koirakoista. Noutoa me ei otettu ollenkaan, koska ei sitä osata. Liikkeestä maahanmenossa jäi eka kerralla seisomaan, reagoi ilmeisesti hallin ovesta kulkevaan koirakkoon, mutta toka kerralla meni hyvin. Liikkeestä seisominen meni hyvin, tein sen alokasluokan liikkeenä. Luoksetulossa kokeilin eka kertaa sivulle käskyä ja se pelitti hyvin, tätä käytän siis jatkossa tokopuolella. Luoksetulo siis ilman stoppeja alokasluokan liikkeenä, ei olla stoppeja harkattu ollenkaa privaatisti. Tokohyppy onnistui erinomaisesti, kunhan vaan saan koiran irtoamaan vierestä, niin lopun pitäisi sujua. Kaukokäskyissä Unna liikkui liikkeitenvaihdon yhteydessä, tämänkin harjoittelu on unohtunut ihan täysin. Seuraaminen sujui hyvin, parannusta tapahtunut onneksi noihin viime viikkojen takapakkeihin.

Ensi tiistaina olisi vielä tokoranking, mahassa muljahti heti ilkeästi kun pistin ilmon menemään. Katsotaan nyt sitten, joko sitä voisi ensi vuonna kokeilla ihan oikeaa kilpailua.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Ja juna kulkee taas

Maanantaina oltiin JANKK:in agiränkkäreissä. Unna kisasi möllimakseissa ja sijottui hienosti ensimmäiseksi, mutta ei meitä kyllä tässä sarjassa ollut kuin kaksi koirakkoa :)Niinkuin kesällä meille treeneissä sanottiin, että Unna kulkee kuin juna, hitaasti mutta varmasti, sinne minne näytetään, niin sellainen se tosiaankin on. Eihän se nopea ratasuoritus ollut, mutta nuo maksikorkeat hypyt hidastaa Unnaa paljon koska joutuu tekemään paljon töitä hyppyjen eteen.Mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen, ettei yksikään rima tippunut ja nollarata, siitä sopii röyhistää rintaansa. Hyvä Unna! Ja taidettiin olla myös kisan kovaäänisin koirakko...



sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Aktiivinen viikko takana ja toinen edessä

Pitäisi varmaan aina treenien jälkeen kirjoitella blogiin, ainakin tällä iällä, muisti kun tuppaa olemaan jo varsin rajallinen. Torstain agitreenteissä ei ollut kuin lappalaiset, toiset olivat estyneet tulemasta paikalle. Tehtiin ympyrän muodossa olevaa rataa jossa oli putket molemmissa päissä jä välissä hyppyjä.  Tarkoituksena myös pysytellä ohjatessa koiran takana ja vahvistaa näin ollen takaaohjausta. Tämä oli mulle hieman haastavaa, kun ympyrän keskellä pääsin vikkelämmin liikkumaan kuin koira, niin helposti tuli juostua aina koiran edelle. Myöhemmin radalle lisättiin kepit ja sain pari kertaa Unnan menemään suoraan putkesta kepit oikein. Kaiken lisäksi se vaikeampi puoli sujui meiltä nyt paremmin, että tosi tyytyväinen olen pikku laputtajaan ja pitäisi kait noiden keppien kohdalla jo alkaa luottaaa koiran osaamiseen. Nimittäin kun ensi kertaa kokeilin putkesta kepille ohjausta, menin itse epävarmana niin lähelle keppejä, että koira kulkeutui automaattisesti kauemmas, eikä siis hakenut kepeille oikein. Kun itse maltoin pysytellä kauempana, niin homma toimi. Lisäksi yksittäisinä esteinä otin puomia ja rengasta. Rengaskin sujui hyvin siihen nähden, että sitä on kesällä viimeksi otettu.

Hyvinkään agitreeneissä sai itse valita joko yksittäisen esteen taikka ohjauskuvion mitä treenata. Ensi kerralla tehdään sitten kunnon rataa :) Valitsin treenikohteeksi renkaan, keinun olisin  muuten ottanut, mutta se oli juuri tällä kertaa maalattavana. Ensin treenasin olemalla itse renkaan toisella puolella ja namilla houkuttelemalla. Tämän jälkeen koira lähetettiin renkaalle ilman mitään vartaloapuja ja Mimmi oli toisella puolella palkkaamassa targetin avulla. Lopun aikaa treenailin mm. takaakiertoja, keppejä, a-estettä ja puomia.

Tänään oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Ei tottista mutta metsässä oli vietinnostatusta. Mun mielestä Unna meni vauhdikkaasti, ehkä se vietti sieltä pikkuhiljaa nousee. Niin, ja ilmeisesti mä taas treenaan hakua. Helvetti kun ei osaa päättää, mihin lajiin tässä rupeaisi keskittymään.

Huomenna agirankingkisat, tiistaina toko, keskiviikkona raunioille, torstaina agiin, lauantaina agiin, sunnuntaina hakutreeneihin....Mistä voisi taikoa vapaa-aikaan lisää tunteja.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kello kymmenen loppuasento

Seuraaminen ontuu pahasti tällä hetkellä. Pitkään on jo ottanut pattiin tuo jätättäminen varsinkin juoksuun siirryttäessä. Asiaa ei auta yhtään, että hermo meni maanantai-iltana huonosta seuraamisesta ja tiuskin ja äyskin siihen malliin, että koiralle meni lopullinenkin into seuraamiseen. Nyt on palattu askel taaksepäin ja huoh...ehkä tästä vielä joskus noustaan.

Tokotreeneissä seuraaminen sujui kuitenkin vapaana ihan ok, ei täydellisesti mutta ei huonosti. Tokohyppy saatiin nyt eka kerran onnistumaan, Unna ei jäänyt kertaakaan käskyn jälkeen viereen istumaan. Olen alkanut käyttämään ennen hyppyä virittelysanaa " nyt hypätään" ja se tuntuu auttavan. Nyt opeteltiin uutena asiana tunnarikapuloita ja se olikin Unnan mielestä jess juttu. Unnalle tehtiin ihan alkeisharjoitus hieromalla kapulaa ensin kädessä, sitten koira jätettiin istumaan ja näytettiin kapula ja vietiin se koiran nähden piiloon. Sitten käskysana ja koira lähetettiin piilolle. Hyvin hokasi lappalainen mitä oli tarkoitus tehdä ja nappasi kapulan suuhunsa. Illalla piilottelin Unnalle vielä pihalla kapulaa ja se haki sitä ihan into piukkana. Tämä teki hyvää meille molemmille. Nyt on kiva kun on joku älyttömän kiva juttu mitä treenata aina lopuksi, siitä jää molemmille hyvä mieli.

Tunnin lopuksi otettiin luoksetuloa ja Unna tuli vauhdilla....ja haukkuen koko ajan.... ja kello kymmenen asentoon :) Taidan alkaa tokotreeneissä käyttämään luoksetulossa "sivulle" käskyä, lappalainen kun niin herkästi tarjoaa tuota sivulletuloa. Ja tuosta asennosta saisi kokeessa varmaan nolla pistettä ;) Mutta kiva että vauhtia riitti enkä siitä haukustakaan nyt niin huolissani ole (ainakaan vielä).

maanantai 16. marraskuuta 2009

Vapaa-aika, mitä se on?

Olen ahnehtinut (jälleen kerran) kaikkea aktiviteettia vapaa-ajalle siinä määrin, ettei blogiakaan juuri ehdi enää päivitellä. Aloitetaanpa viime torstain agiharkoista. Päästiin tekemään pientä rataa mikä oli varsin positiivista. Radalla oli muuri maksikorkeudessa ja se näytti todella korkealta, olin ihan varma ettei Unna jaksa hypätä sitä, mutta niin se vaan pikku sinnikko loikkasi siitä yli (vaikka muurille tultiin niin pienessä kulmassa, ettei vauhtikaan ollut mikään huimaava). Puomilla meillä tuli ongelma mikä oli varsin yllättävää koska siinä ei ikinä tähän mennessä ole mitään vaikeuksia ollut. Jouduin jopa laittamaan koiralle valjaat päälle ja niistä pitämällä "pakottamaan" sen kiikkumaan puomia ylös, sen jälkeen kaikki sujuikin paremmin. Ihme koira kyllä tuo Unna, se saa ihan yöstä noita pelkotilojaan. Radan loppupätkällä piti ottaa taas takaaohjausta eikä se Unnan kanssa kovin hyvin sujunut. Jos minä jään seisomaan, niin koira kääntyy vaan minua päin ja alkaa haukkuen komentaa. Niinpä ihan lopuksi juoksin koiran vierellä radan loppuun ja sain sekä ohjaajalle että koiralle "tekemisen tuntua ja vauhdin hurmaa". Tätä tekemisen riemua ei voi ollenkaan vähätellä lappalaisen ollessa kyseessä, ja nyt puhun sekä ohjaajasta että koirasta :) Puomia otin erillisenä esteenä vielä jälkikäteen ja sainkin Unnan menemään sen ihan ok, jonkinasteista varovaisuutta oli kuitenkin havaittavissa. Tämän lisäksi otettiin keppejä ja keinua yksittäisinä harjoituksina. Kepeillä meillä ei ole ongelmia ja treenattiin lähinnä kauempaa lähettämistä/ohjaamista. Keinulla meillä oli viimeksi suuria ongelmia mutta nyt niitä ei vastaavasti ollut. Ehkä auttoi sekin, että nostin koiran viettiä leikittämällä sitä ennen keinutreeniä. Otin kolme kertaa keinun ja koira meni vauhdikkaasti ja ilman pelkoja, hyvä homma. En tiedä oliko se viime kerran keinupelko siirtynyt puomille???

Tämän lisäksi aloitin lauantaina agilityn treenaamisen Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Oli kiva tunti, meitä oli vaan kolme koiraa ja koko ajan pääsi tekemään jotain. Tunnilla treenattiin takaakiertoja sekä niistoa. Takaakiertoja sai tehdä itsekseen sillävälin kun toinen treenasi radalla. Niistoa eli koiran haltuunottamista harjoiteltiin ensin kolmen peräkkäin olevan esteen avulla joissa koira aina ohjattiin hypylle siten, että joutui kiertämään esteen vastakkaiselle puolelle itsestä katsoen. Vasemmalla kädellä ohjaaminen meni kertakaikkisen loistavasti, siinä nyt ei vaan ollut mitään ongelmaa. Sama treeni oikealla kädellä ohjaten..... no siinä oli isoja hankaluuksia toisen hypyn kohdalla koska koira pyrki aina menemään esteen ohi tai ali. Ja uskomatonta mutta totta, Unna meni jopa esteen siivekkeen läpi.... siitä pienestä raosta.... siinä hetken aikaa katsoi sekä opettaja että ohjaaja suu ammollaan. Että varsin sutjakassa kunnossa tuo koira :)  Mutta tämäkin saatiin lopulta onnistumaan, ja opettajan mukaan ei koira hahomottanut tätä treeniä alkuun tuolta oikealta puolelta.. Lopuksi oli hyppyjä ympyrän muodossa jossa koira aina seuraavalle hypylle mennessä ohjattiin hypyn taakse. Tämä meni hyvin johtuen varmaankin Unnan varsin rauhallisesta hyppyrytmistä. Tosin maksikorkeudella tämä oli Unnalla varsin raskas harjoitus ja lopuksi laskettiin rimat medikorkeuteen ja mikä muutos koirassa tapahtui sen jälkeen - häntä pörhöllä hyppeli välillä iloisesti haukkuen. Opettaja suosittelikin hyppyyttämään tekniikkaharjoituksissa medikorkeudella, koska Unna joutuu työskentelmään tosi kovaa maksikorkeuksissa ja silloin treenistäkin tulee vaan raskasta puurtamista. Samaa mieltä olen minänkin, että tämä laji pitää olla ehdottomasti ja vain koiralle hauskaa. Tosin vaarana tässä on, että koira alkaa jossain vaiheessa mennä rimojen alta (tämä ongelma on eräällä toisella lapinkoiralla) mutta se on sitten sen ajan murhe :)

Sunnuntaipäivän olin tokokisoissa töissä. Oli mielenkiintoista katsella kisoja ja tietysti eniten kiinnosti tuo alokasluokka. Kotiin tulin treeni-intoa täynnä. Hitto kun tuo seuraaminen on alkanut tökkimään. Eniten ärsyttää, kun se on ollut hyvällä mallilla ja ollaan tultu taaksepäin. Anyway, joulukuun alussa on toko-ranking johon ajattelin osallistua, tuleepa ainakin kokemusta.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tiistaitokoilua

Vaivaakohan muitakin koirakoita samanlainen väsymys kuin minuakin? Eilen oli tokotreeneissä kahden samaan aikaan treenavan ryhmän yhteissaldo neljä ihmistä! No kerrankin oli tilaa treenailla, halli kun tuntuu aika ahtaalta kahden ryhmän treenatessa yhtäaikaa. Uutena asiana harjoiteltiin stoppeja. Treeniä tehtiin kierrättämällä koiraa hyppyesteen siivekkeen ympäri ja koiran tullessa vauhdilla (no joo...vauhdilla ja vauhdilla) kohti, heitettiin pallo alkuun koiran menosuuntaan palkaksi ja muutaman kerran jälkeen koiran tullessa kohti, tehtiin kädellä voimakas pysäytysliike ja heitettiinkin pallo koiran taakse. Tuota voimakasta pysäytysliikettä täytyy harjoitella ihan itekseen, aika lerppu oli aina meikäläisen liike :)

Meitä kun oli vaan kaksi ryhmässä, saatiin harkata mitä haluttiin. Otin jälleen kerran tokohyppyä, Unna kun jäi itsekseni harjoitellessa taas vierelle istumaan käskyn jälkeen. Tällä kertaa saatiin Unna hyppimään heti käskystä siten, että ennen liikkurin käskytystä "kerroin" koiralle, että "hyppy, nyt hypätään". Lopuksi otettiin ruutuu lähetystä. Siitä Unna tykkää ja on kiva liike lopettaa treenit. Niin ja olihan meillä paikallamakuukin aluksi. Ne on vaan kovin lyhkäisiä tuolla treenissä ne makuut, haluaisin ottaa joskus ihan oikealla matkalla ja ajalla. Kävin piilossa, mutta se ei onneksi tuota mitään vaikeuksia.

Päivän päätteeksi Unna päätti ennalta ehkäistä huulten rohtumista syömällä mirame-puikon :)

maanantai 9. marraskuuta 2009

Hakua pitkästä aikaa

Meidän piti jättää haku tauolle ajanpuutteen vuoksi, siitä huolimatta löysin itseni sunnuntaina hakutreeneistä. Että se sitten siitä ylimääräisestä vapaa-ajasta... Unnalle tehtiinkin nyt ihan erilainen harjoitus mitä aiemmin. Unna vietiin ihan ensimmäisenä metsään ja maalimiehet juoksivat huudellen piiloon kun me jäätiin keskilinjalle. Koiraa hetsattiin siinä ja kun oli kuumimmillaan, niin veinkin sen autoon takaisin. No, Unnan kohdalla tuo kuumimmillaan tarkoitti sitä, että toljotti korvat pystyssä ja keskittyneenä ukon perään, se kun on maailman rauhallisin koira :) Mutta ei hypännyt autoon vapaaehtoisesti vaan piti nostaa se sinne, vinkui ja pyrki palaamaan takaisin, että kyllä se vietti vähän ainakin nousi. Treenattiin yksi koira välissä ja sen jälkeen Unna takaisin ja kaksi liikkuvaa maalimiestä, yhteensä neljä pistoa. Hyvin irtosi ja lähti vauhdilla, että ehkä tällainen treeni olisi paikallaan toistekin. Meitä olikin vaan neljä koiraa ja kolme ohjaajaa, joten treenit oli lyhyet ja tehokkaat.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Saunakissa ja vähän viemärikin

Misu tuntee suurta kiinnostusta vettä kohtaan. Tiedä sitten tuleeko se emän puolelta, Turkkilainen van kun rotukuvauksen mukaan tykkää mm. uimisesta. Suihkun ja saunan jälkeen Misu viettä pitkät tovit suihkun alla tuijottelemassa hanasta satunnaisesti tippuvia vesipisaroita. Myös vessanpöntön vesi houkuttelee kuin hunaja mehiläisiä, sitä on ihan pakko käydä tassuilla koukkimassa.Meillä on siis oma wc-kissa, ei tarvita wc-ankkaa. Muutenkin tämä kissa tykkää makoilla saunan lauteilla jälkilöylyissä. Pitääköhän sille hakea varastosta poikien vauva-amme, niin sais Misu ihan ikiomaan uima-altaan :)





Eteenlähetystä ja irtoamista

Eilen agilityssa treenattiin eteenlähetystä ja koiran itsenäistä irtoamista. Rata oli hyppy,hyppy,putki,hyppy ja sama takaisin. Unnan ongelma on se, että kun minä pysähdyn jonkun esteen taakse vaikka Unna menis vähän edelläkin, niin koira pysähtyy ja alkaa haukkumaan mulle. Tiina jäi radan päähän palkkaamaan ja aloitettiin irtoamisharjoitus ensin eka hypyn takaa, sitten toisen, sitten putken ja lopuksi tehtiin koko rata ja mun oli tarkoitus jäädä putken jälkeen himmaileen ja saada Unna eteneen. Kyllä tässä treenissä jollain tapaa onnistuttiinkin, vaati toki Tiinalta huutelua ja hetsausta avuksi, mutta jonkinlaista irtiottoa Unna kuitenkin otti.

Lisäksi otettiin keppejä ja lopuksi keinu ja a-este kun aikaa oli. Kepit meni varsin mallikkaasti ja lähetin useamman kerran koiran kepeille niin, että olin itse jo puolivälissä odottamassa, mutta hyvin haki oikeasta välista pujottelemaan. Lopuksi tein putken ja siitä ohjasin kepeille, toka kerralla saatiin meneen oikeasta välistä ja ah sitä onnistumisen tunnetta minkä se aiheutti :). Keinulla sen sijaan Unna käyttäytyi tosi oudosti, ei meinannut millään uskaltaa mennä edes puoliväliin. En tiedä mistä keinukammo on nyt kehitetty, ei meillä koskaa aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia??? Lopuksi mentiin a-este ja siinäkin Unnalla oli vaikeuksia alastulon kanssa, pyrki koko ajan esteen harjalta kääntymään takaisin. Sitten kun a tehtiin toisesta suunnasta, ei tätä ongelmaa ollut. Yhdellä toisellakin koiralla meidän ryhmästä oli tämä sama ongelma eikä kukaan oikein osannut arvata, mikä tuon ongelman aiheutti.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Halutaan ostaa treeni-intoa, hinnalla ei väliä

Viime viikko meni lomaillessa ja yllättäen myös tokotreenailuun ei löytynyt aikaa eikä halua. Viikonlopun juhlinta tuntui väsymyksenä vielä eilenkin, joten jätin ihan suosiolla treenit väliin. Mitäpä sitä suotta mennä väsyneenä ja kiukkuisena tokoilemaan, siinä ei tee muuta kuin ongelmia itselleen lisää ja tuhoaa hyvässä lykyssä jo opittuja asioita. Pehmeä koira ja kiukkuinen emäntä = huilin paikka. Oli tässä taustalla myös pieni epäilys, että Unnalla saattoi olla edellisenä päivänä lievää vatsavaivaa. Oli näes kakat tullut päivän aikana matolle, sitä ei olekaan sitten pentuajan tapahtunut kertaakaan. Kakka oli löysää mutta ei mitään ripulia kuitenkaan, pakko oli kuitenkin ollut matolle päästää, joten ei se ihan normilta tuntunut. Lisäksi yritin illalla ottaa sisällä vähän kaukokäskyjä, niin mupelsi nakit ja Frolicit matolle, ei syönyt ollenkaan. Ja tämä oli kyllä jotain tosi outoa Unnan kohdalla, ei ole näin käynyt aikaisemmin. Eikä nakit kelvannut eilenkään, että en tiedä minkälainen prinsessa Unnasta on kehkeytynyt viime päivinä.

No jokatapauksessa Frolicit kelpuutti ja kävin pihalla ottamassa pikkupikkutreenit. Seuraaminen sujui ok kun otin alkuun käännöksiä, mutta pitempään seuraamisessa alkoi jätättämään taas pahasti. Otinpa siis hihan käyttöön ja nyppäisin pienen pakotteen kun alkoi jätättään ja sainkin siten seuraamisen paremmaksi ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen. Liikkestä seisominen meni hyvin ja kaukokäskytkin teki ihan mallikkaasti pysyen hyvin paikoillaan liikkenvaihdon jälkeen. Käsimerkit ei vielä ole hallussa vaan tuntuu enemmänkin kuuntelevan sanallisia käskyjä. Loppuliikkeeksi otin eteenmenon, se on Unnan lemppari kun ruokakupissa on palkkiona tölkkiruokaa. Pitäisi hankkia ne merkkitötsät ruutua varten niin pääsisi sitäkin treenaamaan, samainen ruokakuppi olisi varmaan siinäkin ihan jees palkkio.

Illalla yritin saada makupalojen avulla ottamaan kapulaa maasta. Puolentunnin tuijotteluhetken jälkeen päätti lappalainen vetäytyä makuualustalle vetään sikeitä. Taidetaan olla samanlaisia luupäitä molemmat, periksi ei anneta ennekuin sydänkäyrä on suora :)

torstai 29. lokakuuta 2009

Persjättö hakusessa

Tänään päästiinkin treenamaan hieman tehokkaammin, kun toinen kouluttaja opetti keppejä ja toinen pientä radantynkää. Ensimmäiseksi siis rata jossa oli a-este, okseri, hyppy, pituus, hyppy, putki ja puomi. A-esteellä yritettiin hinkata pysähtymistä kontaktille, mikä lähinnä aiheutti Unnalle epävarmaa vapisevin jaloin alastuloa. Okseri meni hienosti ja oli heti jyrkästi a-esteestä vasemmalle. Samoinkuin pituus, näitä kahta estettähän ei juuri ole ollut, okseria ei itseasiassa koskaa aikaisemmin. Rata meni yllättävän sujuvasti ja saatiin Unnan vauhtiakin nousemaan. Eka radalla kun Unna nuuskutteli maata parin esteen jälkeen :(, mutta saatiin onneksi työmotivaatio kaivettua esille.

Seuraavana oli vuorossa kepit. Tässä nytkähdetiin hieman eteenpäin, ja pystyin lähettämään Unnan kepeille niin, että itse tulin perässä ja koira meni edellä. Jostain syystä Unna jätti tänään luvattoman paljon keppien loppupäätä suorittamatta. Pientä viilausta enää vaille, että itsenäisesti hakee oikeasta välistä keppejä suorittamaan.

Lopuksi pääsin vielä tekeen pienen radan (putki, hyppy, kepit) jossa oli tarkoitus lähettää koira putkeen ja tulla persjätöllä putken toiseen päähän.No, mä valssasin putken päässä joka kerta enkä meinannut millään käsittää, että sinne voi mennä suoriltakin. Sain mä sen sitten loppujen lopuksi onnistumaan, mutta jostain syystä päässä pyöri ihan tyhjää tuon harjoitteen aikana. Jospa se ensi kertaan mennessä olisi jo mielessä hautunut, että sitä valssia ei ole ihan pakko joka väliin pyöräyttää. Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmälle, vanha kansakin se jo aikanaan tiesi. Tämän voisi agitermein sanoa, hullu valssin tekee, viisas pärjää persjätöllä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

No höh

Eilen oli tiistain tokotreenit. Sateinen ja harmaa ilma oli jo etukäteen tehokkaasti tappanut kaiken treenimotivaation, niin mietin jopa kahteen kertaan, viitsinkö lähteä ollenkaan treenaamaan. Menin kuitenkin ja kyllä se oma haluttomuus näkyi koirassakin. Seuraamisessa Unna uneksi ja jätätti aika pahasti, ei ollenkaan sitä tutttua innokasta Unnaa. Erja sanoikin, että minä menin tällä kertaa hyvin (*röyhistää rintaansa*) mutta olen todennäköisesti nyt niin keskittynyt siihen omaan kulkemiseen, että koiran innostaminen ja kehuminen unohtuu kokonaan. Nyt otankin seuraavan viikon ajan ihan lyhyttä seuraamista ja varmistelen oikeaa seurauspaikkaa. Tokohyppyä kokeilin itsekseni ja nyt Unna hyppää sen taas vaihteeksi heti käskyn jälkeen. Paikallamakuu meni hyvin, tosin Unna könötti tuttuun tyyliin lonkka-asenossa mutta paikalla pysyy hyvin. Kokeilin kaukokäskyjä mutta koira liikkui eteenpäin asennonvaihdon yhteydessä. Ei siis ihan paskat treenit, että jotain edistymistäkin oli tapahtunut, mutta tuo seuraaminen pitää saada kuntoon.Valitettavasti omaehtoinen treenaaminen on siirtynyt talvihorrokseen kun pimeys ja harmaus väsyttää niin vietävästi. Tai ehkä me nyt keskitytään vaan johonkin kivaan pikku treenailuun ja jätetään tuo tylsä tahkoaminen odottamaan kevätaurinkoa ja uutta treeni-intoa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Unna ja Poju

Blogi palailee hetkeksi vielä agilityleirin tunnelmiin. Allaolevat kuvat ovat Anu Porkan kuvaamia.


Ei onnistuttu saamaan kuvaa missä koirat olisivat kaikki olleet kuono kameraan päin, sentään ohjaajat poseeraavat oikeaan suuntaan :)


Poju ja Pojun oma kenneltyttö


Lappalaiset ja olemisen sietämätön keveys


Ollaanko kavereita







Kiitos Anulle kuvista!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Privaattitreenit

Eilen saatiinkin Unnan kanssa ihan yksityisopetusta tokossa, kun muita ei tullut paikalle. Aloitettiin paikkamakuulla ja kävin pari kertaa makuun aikana piilossa. Viereen palatessa palkkasin viiveellä ja tällä kertaa Unna pysyi maassa. Paikkamakuu meni siis hienosti. Nyt kun oltiin ainoina paikalla, pyysinkin Erjaa katsomaan ja neuvomaan tokohyppyä, Unna kun jumittuu minun viereen eikä hyppää. Erja hoiteli targettia ja näin saatiinkin Unna hyppimään ihan mallikkaasti useita kertoja. Ja sitten Erja huomasi myös yhden asian, mikä aiheuttaa tätä jumitteluongelmaa. Unna kun oli perusasennossa koko ajan kun seuraavaa harjoitetta ohjeistettiin, niin sen jälkeen ei liikkunut mihinkään käskyn jälkeen, elikkä koira pitää selkeästi vapauttaa muun pulinan ajaksi ja käskyttää ainoastaan kun tehdään. Unna ilmeisesti luulee, että on väärin hypätä kun välillä harjoitteen aikana pidetään pitkän aikaa sivulla. Ja tämän jälkeen homma pelitti. Ne on pienistä asioista monesti kiinni nuo onnistumiset.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja tässäkin saatiin korjattua pienellä asialla tuo haukkuminen. Unna siis usein haukkuu kun siirrytään kävelystä juoksuun ja tämä asia saatiin korjattua kun sanon "seuraa" käskyn rauhallisemmalla äänellä. Mä varmaan normisti kiekasen sen seuraa-käskyn niin intopiukassa että koirakin on heti ihan täpinöissään ja haukkuu. Täytyy taas kehua tuota Erjaa, kuinka sillä aina tuntuu löytyvän ratkaisu ongelmaa kuin ongelmaan.

Uusina asioina opeteltiin kaukokäskyjä ja ruutua. Kaukokäskyjä olen jo jonkin verran treenaillutkin, mutta nyt tuli ohjeeksi treenata lyhyemmältä matkalta ja selkeyttää käsimerkkiä istu ja maahan-käskyissä siten, että käytän joko molempia käsiä taikka toista kättä toisessa käskyssä ja toista toisessa. Lopuksi otettiin vielä ruutu mikä on täysin uusi liike meille molemmille. Tässä käytettiinkin palkkana palloa. Minä jäin lähettämään koiraa ja Erja hetsasi Unnaa pallolla joka jätettiin ruutuun. Lopuksi tehtiin vielä harjoitus, missä menin ruutuun ja Erja piteli Unnaan sen aikaa ja kun koira tuli ruutuun niin ohjasin makkaralla seisomaan. Ehkä tuo pk-puolen eteen lähetys on vähän samantyyppinen harjoitus, koska Unna meni tosi vauhdikkaasti ruutuun. On oikein iloa katsoa kun lappalainenkin tekee jotain into piukassa. Ja ennenkaikkea, että pystyn käyttämään lelua jo jossain liikkeessä palkkana, se on tosi hyvä asia.

Nyt on taas paljon uutta asiaa mitä treenata kotona. Ja taas tuli uskoa, että kyllä siihen alokasluokan kokeeseen voi vuodenvaihteen jälkeen mennä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Agitreenit

Eilen agitreenit veti Heikkisen Pia. Aluksi mentiin kepit yksittäisenä esteenä. Muut ryhmässä on opetellut kepit vinokeppitekniikalla, me ainoastaan ollaan opeteltu normi suoraa keppiriviä. Unna meni yllättävän pirteästi pujottelun, vauhtia alkaa näköjään ajan mittaan tulla. Vasemmalta (=vaikeammalta) puolelta ohjattaessa jätti jostain syystä pari kerta peräkkäin toiseksi viimeisen välin suorittamatta, mutta saatiin onneksi loppuun onnistunut suoritus. Lisäksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn ja putken avulla. Aluksi hypyillä ja lopuksi hypyltä putkeen. Hypyt meni hyvin mutta ei vielä irtoa kunnolla putkeen. Viimeisenä harjoituksena otettiin takaaleikkaus kahden hypyn ja putken avulla, se meni ihan nätisti.

Tunti ja kuusi koirakkoa, siinä ei paljon saa harjoitteluaikaa. Kesätreeneissä kun oli aina tilaa harkata sivummalla yksittäisiä esteitä, niin sisähalli ei siihen suo mahdollisuuksia. Tosin meidän kesäryhmä pyöri koko ajan vajaalla osallistujamäärällä, joten treeniaikaa löytyi aina ja paljon. No ainakin on lämmin halli eikä tarvi palella :)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Houston, we have a problem

Nyt kun olen vakavissani alkanut harkita vuodenvaihteen jälkeen osallistumista tokokisoihin, on ongelmia alkanut ilmaantua yhdestä sun toisesta liikkeestä. Ensinnäkin tokoeste, Unna ei hievahdakaan minun viereltä käskyn annettuani. Sannan kanssa käytiin Kirstulassa pikatokoilemassa ja Sanna yritti hetsata targetilla esteen toisella puolen, siltikin Unna helposti jää vaan viereen istumaan käskyn annettuani. No palloa heittelemällä sain kyllä lopuksi Unnan hyppimään ihan ok esteen yli, mutta tiedä sitten, onko se pallo paras asia tähän liikkeeseen.

Seuraamisesa Unna on alkanut jätättämään. Oikeastaan ohjatuissa treeneissä seuraa nätisti mutta kun itsekseen treenailen, niin jätättää varsinkin juoksuun siirryttäessä. Mur mur, ei tykkää takapakeista kun on niin hyvää vauhtia tultu eteenpäin kesän aikana. Mulla itsellä tuottaa vielä paljon vaikeuksia kuunnella liikkurin ohjeita seuraamisessa, tämä näkyi mm. eilisessä tokotreeneissä. Mä himmailen ja mietiskelen käännöksiä ja olen ihan kuin puusta pudonnut ja laudalla lyöty päähän.

Liikkeestä seisominen pitäisi saada kuntoon ja jättää käsiapu kokonaan pois. Eilen treeneissä harjoiteltiin tätä kiertämällä "ruutua" ja tietyillä sivuilla piti jättää koira seisomaan. Ekalla kertaa Unna jäi hyvin seisomaan, mutta ei kestänyt paikoillanoloa kun kiersin koiran takaa takaisin. Toisella kertaa ennakoi pysähdyksen lähes heti seuraa käskyn jälkeen. Tämä ennakointi on myös noussut pikku probleemaksi.

Paikallamakuu sujuu hyvin. Treeneissä koko porukka pistettiin aluksi paikallamakuuseen ja makuun aikana oli monia häiriötekijöitä (liikkuri kiersi koirien edessä ja takana, välillä oltiin selkä koiraan päin, välillä kyykyssä ja välillä hypättiin). Koiran luo palattiin kävelemällä ensin koiran taakse ja senjälkeen kymmeneen laskien piti koira palkata alas. Tässä vaiheessa Unna nousi, ei kestänyt sitä vieressäoloa vaan ennakoi ja nousi ylös. Mutta siis muuten ihan ok, täytyy taas palata askel taaksepäin ja vaatia sitä maassaolemista vaikka tulen viereen.

Lisäksi Erja katsoi millä mallilla nouto on. No onhan se jollain mallilla kun Unna pitää sentään kapulaa suussaan (tosin toisten koirat osasi noudon jo). Yritettiin saada Unnaa tuomaan kapulaa mulle/saada ottamaan kapula suuhun liikkeen aikana. No aika heikoin tuloksin, mikä oli odottevissakin, Unna siitä kapulasta kiinnostui. Mutta muutaman hyvän harjoitteluvinkin sain, millä täytyy yrittää vahvistaa kapulan kantoa. Ehkä se tästä joskus.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Unna ja Saaru

Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Nyt Unnakin painatti ihan täpönä Saarun kanssa. Jos tuollaisesta riehumisesta ei kunto kasva niin ei sitten mistään. Taisi siinä Saarukin saada kunnon kyytiä, kun onnistuin nappaamaan siitä lenkin loppuvaiheessa kuvan, missä Saaru on paikoillaan ja katsoo kameraan päin:) Saaru on melko haasteellinen valokuvattava, yleensä siitä saa vaan mustan epäselvän viirun tallennettua.

Seuraava haasteellinen tehtävä on saada näistä kahdesta kuva vierekkäin ja kuonot kameraan päin.










torstai 8. lokakuuta 2009

Uudet tuulet puhaltaa

Pitkällisen harkinnan jälkeen olen vaihtanut agilitaamaan Jankkiin. EHKK:ssa ei muuta vikaa ollut kuin huonot treenipaikat, Pekolan lava on kylmä ja Kirstulan ruohokenttä muhkurainen ja liukas. Jankkilla taas on lämmin talvitreenipaikka ja kesätreenien alusta on mitä parhain. Mutta näin siis tällä kertaa, ikävä jäi kesän treenikavereita. Toisaalta on järkevämpää keskittää harrastuksensa samaan seuraan jo talkoovelvotteidenkin vuoksi puhumattakaan kurssi/kausimaksuista.



Tiistaina aloitettiin toko uudessa ryhmässä, opena edelleenkin sama Erja kuin kesälläkin. Meidän porukassa oli neljä koirakkoa, toiset jo pidempään treenanneita kuin me. Mutta ihan hyvä näin, säilyy itselläkin realistisena nykyinen osaamistaso, kun beigessä kesähousuisssa flexin kanssa treenaavat harrastelijat on muualla treenaamassa (huom, sisäpiirivitsi,heh heh). Sisähalli rajallisella tilalla jossa treenaa samaaan aikaan toinen ryhmä, tuo tiettyjä haasteita ja rajoitteita treenaukseen. Esim paikkamakuut tulee saamaan ihan väkisinkin kunnon häiriötreeniä, mutta sehän on hyvä vaan. Uusina asioina tämän kurssin aikana tulee avopuolelta nouto, kaukokäskyt, luoksetulosta seisominen ja paikallamakuu siten, että ohjaaja menee piiloon.



Tänään on korkattu sitten ekat agitreenit. Tunnista meni paljon aikaa ihan yleisten asioiden puhumiseen, joten jokainen koirakko pääsi radalle vain kaksi kertaa. Suht pitkä rata oli rakennettu ja ohjauksessa oli jonkin verran takaavientejä. Rata oli rakennettu lähinnä koirakoiden tasontarkistamista varten. Muut ryhmäläiset on sama tasoa kuin mekin, joten sen puolesta ei tarvi paineita ottaa. Mikä on erityisen mukavaa, niin meidän ryhmässä on kaksi muutakin lapinkoiraa. Näkeepä talven mittaan, miten nuo muut lappalaiset toimii radalla ja onko niillä samoja ongelmapaikkoja kuin meillä. Toivottavasti jatkossa päästään olemaan vähän enemmän radalla, muuten olen ihan tyytyväinen harkkapaikkaan ja opettajiin.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Lappalaiset agilityleirillä

Perjantaina sain tietää, että oltiin saatu peruutuspaikka Lappalaiskoirien järjestämälle agilityleirille. Aika viime tingassa tuli tieto, koska leiri alkoi jo lauantaina, mutta siitä huolimatta päätin osallistua leirille. Lauantaiaamuna lähdin ajamaan hienossa pakkaskelissä kohti Vaherman kurssikeskusta. Pientä jännitysmomenttiakin oli matkassa, kun auto on viime aikoina vuotanut öljyä, ja vähän jänskätti, jos heittää vaikka öljyt pihalle kesken matkanteon. Jännitystä ei lieventänyt yhtään sekään, että Enirosta otettu reitti opasti perille pikkuteitä pitkin, joista 7,5 km ajoin kapeaa metsätietä jossa ei olisi vastaantuleva auto ohi mahtunut. Että siellä keskellä ei mitään, missä oli lähinnä liikkeellä hirvenmetsästäjiä, olisi ollut varsin mielenkiintoista jäädä odotteleen apujoukkoja hädän tullen. Mutta matka sujui onneksi joutuisasti ilman mitään teknisiä ongelmia saatikka harhaanajoja.

Vaherman kurssikeskus on Kärkölässä, hienolla paikalla Vahermajärven rannalla. Itse majoitustilat on jo parhaat päivänsä nähneet, astetta hunommassa kunnossa kuin Hauhon mökit, mutta ruoka oli hyvää ja paikan päällä valmistettua. Alkeisryhmä olikin heti aamusta ja ryhmä jaettiin vielä kahtia, agilityn ensikertalaisiin ja agilitya jo harrastaneisiin. Yllättäen kyllä, olinkin meidän opettajan, Sari Kokon, jo nähnyt aikaisemmin Tuuloksen möllikisoissa sekä EHKK:n agilitykisoissa. Aluksi tehtiin pientä ohjausta jossa opettaja katsoi jokaisen tason, sen jälkeen tehtiin yksilökohtaisempia ohjausharjoituksia. Minä harjoittelin mm. ohjausta jonka nimi oli "niisto". Loppupäiväksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa joten seurailin toisten treenejä niin paljon kuin tarkenin (oli tosi kylmä) ja välillä käytiin koirien kanssa lenkillä läheisessä maastossa.
Huonekavereiksi saatiin Leena ja Nekku (paimensukuinen lapinkoira). Nekku on lähes samanikäinen kuin Unna ja koirat tulivat onneksi mainiosti toimeen keskenään. Lisäksi tutustuttiin lapinkoira Pojuun ja Anu emäntään. Siinä sai varvikko kyytiä ja välillä ei näkynyt kuin ohikiitäviä pörröhäntiä, kun koirat painoivat metsässä niin paljon kuin sielu sieti. Ei liene vaikea arvata, että sunnuntaina kotiin palatessa oli mukana rättipoikkiväsynyt lappalainen ja lähes yhtä väsynyt emäntä. Kyllä siinä päikkärit otettiin puolin jos toisin.

Sunnuntaina meidän ryhmän treenit oli heti aamusta. Tällä kertaa tehtiin jälleen pientä rataa (hyppyjä, putki ja keinu) ja lopuksi tiivis keinutreeni, mikä Unnalla tosin on vielä keinuun totuttelemista. Lounas oli heti meidän treenien perään ja päätinkin lähteä samoin tein ajamaan kotiin päin. Olisi toisaalta ollut mukava seurata taitavampien ohjaajien treenejä, mutta eiköhän niitäkin ole tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä vielä monet kerrat. Leiriltä jäi takaraivoon muutama ohjauskuvio joita nyt polttelisi päästä kokeilemaan. Oli kiva nähdä kerrankin koossa pelkästään lappalaiskoiria ja ennenkaikkea, eipä tarvinnut hävetä vaikka oma koira haukkui radalla :) Kiitokset Leenalle ja Anulle mukavasta seurasta.



Poju

Unna ja Nekku ja huiskuhännät

Unna heittäytyi varsin huumorintajuttomaksi kesken keppileikin, eikä antanut Nekun koskea keppiin. Katso Unnan omahyväinen ilme :)

torstai 1. lokakuuta 2009

Talvikauden avaustreenit

Nyt on korkattu Pekolan lava ja kauden ekat agitreenit. Treenaaminen lavalla poikkeaa kesän harjoittelusta jo siinä, että vaan yksi pääsee vuorollaan tekemään rataa, mitään yksittäisiä esteitä ei voi sillä välin ottaa oman koiran kanssa. Lavalla oli kylmä ja muutenkin oli sekä ohjaaja että koira vähän kohmeessa pienen tauon jälkeen. Meillä on nyt sekaryhmä ja mukana muutama jo pidempään treenannut koira.

Eka treenissä piti koira lähettää putkeen ja yrittää saada se palaamaan takaisin putken vierestä kolmen hypyn kautta, itse jäätiin hyppyjen taakse. Unnalle tuli ongelmaksi, ettei irronnutkaan putkeen, kun minä en seurannutkaan mukana. No targetilla saatiin koira menemään putki hyvin, mutta putken jälkeen kiersi monta kertaa ekan takaisin päin olevan esteen. Ja hyppytekniikastakin tuli palautetta, että huono on :( No se oli kyllä tiedossakin. Niinpä ajattelinkin ilmottautua talvella olevaan hyppykouluun. Tämä harkka meni ihan vituralleen.

Toisena treeninä oli useamman esteen hyppääminen peräkkäin, niin että ohjaaja jää taakse, tässä monet käyttävät "eteen" komentoa. Tämä treeni onnistui hyvin ja esteiden päässä ollut targetti oli Unnalle hyvä ja motivoiva palkka.

Kolmanneksi Sari vielä katsoi pujottelun ja millä tasolla se kullakin tällä hetkellä on. Unna pujottelee hyvin ja hyvällä tekniikalla, nyt vaan treeneissä voisi harjoitella myös itsenäistä ensimmäisen kepinvälin hakua.

Unna ei ollut treeneissä ihan oma itsensä. Oli vähän hajamielinen ja matosta tulevat tuoksut selvästi häiritsivät. Toivottavasti jatkossa nähdään tuttu kontaktihakuinen laphalainen ;)

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syksy on tullut

Tällä viikolla on ollut jo selkeästi kylmempää. Ja se on näkynyt kyllä lappalaisen lenkkeilyssä. Nyt koira kirmaa iloisesti pitkin peltoja ja pyrähtelee paimennusympyröitä siinä ohessa. Nyt alkaa lappalainenkin saada sykettä tassuihin, kun tuuli käy luihin ja ytimiin ja pakkanen värjää aamuisin maan valkeaksi. Karvapöksy on herännyt kesähorroksesta :)

Agility jatkuu nyt torstaisin (päästiin siis ryhmään) ja huomenna olisi eka treenikerta. Meidän ryhmä olikin kahta ihmistä lukuunottamatta sama kuin kesän alkeisryhmä. Ihan kiva aloittaa tutussa porukassa. Myös Jankin tokoryhmät on julkaistu ja päästiin sielläkin siihen mihin haettiinkin. Meidän ryhmässä olikin vaan kolme koirakkoa, joten tehotreeniä lienee tiedossa. Kouluttajana on sama Erja kuin edelliselläkin kurssilla.

Mielessä on pyörinyt jo pitkään hakutreenien lopettaminen. Aika ei kerta kaikkiaan tahdo riittää mutta toisaalta ei huvittais vuoden treenaamisen jälkeen jättää hyvälle alulle saatua harrastusta pois. Itsellä on jäänyt jumpat täysin väliin, kun koiraharrastus on vienyt jo pitkään neljä iltaa viikosta. Jotain tarttis tehdä.




Hattelmalanjärvi vai laphi?

Ei näy poroja, ei siis laphi






tiistai 22. syyskuuta 2009

Siellä on ja pysyy

Kuka olisi uskonut kuukausi sitten, että Unna pitää kapulaa suussaan? Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus lappalaiselle.