Jankin pentukurssi loppui viime sunnuntaina. Tunnilla käytiin läpi monta juttua mm. sivulletulo, seuraaminen, seisominen ja tokoeste. Nyt mulla on tavoitteena harjoitella sivulletuloa niin, että se sujuu tammikuussa ilman käsiapua. Unnan osalta tunti meni hyvin ja jaksoi pitää kontaktia koko treenin ajan. Tammikuussa yritän päästä taas Jankin treeneihin.
Maanantaina suunnattiin taas montulle treenaamaan ja tällä kertaa kiusana oli kova sade ja kesken treenejä noussut myrsky. Viimeiset koirat joutuivat etsimään pilkkopimeässä, raunioiden ainoa valonlähde kun pimeni kesken kaiken. Onneksi kuitenkin kaikki pentukoirat olivat jo ehtineet tehdä oman suorituksensa. Tällä kertaa mukana oli neljä uutta koiraa ja kiva ylläri oli, että yksi cairnterrieri oli myös tullut lajiin tutustumaan. Cairni tekikin näyttävän entreen kusemalla erään treenaajan housunlahkeelle :) Niin tuttua....
Unnan ensimmäinen maalimies oli bunkkerin takana. Unna pyyhkäisi täpöllä ohi ja etsi ja pyöri innokkaana ensin taka-alueella ja sitten vielä ihan maalimiehen vieressä pitkän aikaa, ennenkuin löysi maalin. Toinen pisto oli tunnelinsuun ohi kiven taakse, ettei jopa sama piilo kuin viimeksi mitä ei meinannut löytää. No tällä kertaa etsiminen kesti taas ja viime kerrastu tuttu vinkuminen lisääntyi etsinnän aikana. Onneksi kuitenkin löysi maalimiehen ilman että olisi tarvinnut lähettää uudestaan. Viimeinen pisto oli lähelle mutta vähän hankalempaan paikkaan pakastimen taakse, tämä löytyi ilman ongelmia. Marikan mukaan koira paineistuu kun ei heti löydä maalimiestä ja vinkuminen johtuu tästä, mutta harjoittelulla päästään siitä eroon. Saa nähdä, jatkavatko uudet ihmiset lajin parissa, paljon käy uusia tutustumassa muutaman kerran mutta sitten jäävät jostain syystä pois. Tosin kyllä lajinvaihto oli itselläkin mielessä kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia seistessä paleltuneena litimärillä hanskoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti