lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ota löysin rantein

Trooppiset kelit jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ylimääräiset treenailut on unohdettu ja viimeinen lomaviikko meni pötköttelyn ja lukemisen merkeissä. Sunnuntaina hakutreeneihin meno tuntui ylivoimaisen vaikealta mutta kyllä se tästä helpottuu. Lenkkeilyt on venynyt yön viime tunneille, mutta siitä huolimatta mittari näyttää kahtakymmentä astetta ja kosteus on kuin sademetsässä. Mutta ei valiteta, kun on lämmintä silloin otetaan vaan iisimmin. Lupa laiskotella!

Agitreeneissä on käyty ihan normisti. Kontaktit alkaa sujumaan yhä paremmin, jopa se vaikeampi a-esteen kontakti alkaa olla pikkuhiljaa hallussa. Helteestä huolimatta Unna on ollut ulkokentälläkin ihan pirtsakka olosuhteisiin nähden, joten agility on siis sillekin mieluisa harrastus :) Hyvinkäällä treenailu on ihan luksusta, kun hallissa on ilmastointi. Ratojen suorittaminen ja ohjauskuviot sujuu varsin mallikkaasti, ainoa ongelma on keinu. Unna pääsi yksissä treeneissä rysäyttään keinun ihan kunnolla ja kun keinu on muutenkin ollut ihan perseestä, niin ongelma vain pahenee ja pahenee. Olin jo yhdessä vaiheessa lopettamassa koko agilitya, kun tuntuu, ettei tuo kisaura KOSKAAN aukene. Mutta toisaalta, koira tykkää treenailusta, miksi siis ottaa paineita kisaamisesta. Tärkeintä lienee kuitenkin, että tämä on hauska harrastus. Hetkellisen masennuksen ja itsesyyttelyn jälkeen jatkan siis harrastusta iloisin mielin ;) Nyt ajattelin tehdä kotiin pienen keinuvirityksen ja alkaa opettaa Unnaa pikkuhiljaa tuohon keinahdusliikkeeseen. Kyllä siitä vielä kelpo kisakoira tulee.


Helle ajaa Unnankin veteen viilentymään aina kun se on mahdollista. Mutta kahlaamaan vain, ei uimaan.
Viirun yöllinen vilvoittelu/tähystyspaikka


Parveke on kova sana näillä lämpöasteilla.


Onks ihan pakko jos ei taho?

Pienen vilvoittelun jälkeen voi vähän kirmaillakin





Näin leppoisasti meillä otetaan hellepäivät vastaan....



...lekottelu on ihan parasta....

Nautitaan kissanpäivistä niin kauan kuin niitä on. Kohta tulee ne koiranilmat takaisin :)

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Sollu mikhään matka, poronkuseman verran

Takana erittäin onnistunut lapinreissu. Säät suosi, aurinko paistoi ja lämpötila meni loppuajalla jo helteen puolelle. Poroja ei jostain syystä nähty, joten jäi näkemättä, mitä Unna olisi niistä tuumannut. Unnalle loma oli koirien paratiisi. Sai olla vapaana ulkona ja tehdä tutkimusmatkoja, makoilla mättäillä ja nauttia koirana olemisesta. Tuollaisen vapauden jälkeen totta puhuen harmitti palata tähän kerrostaloelämään. Uusi koiratuttavuus tuli Tarjan mäyräkoira Allun myötä. Muutaman kerran koirat selvittelivät välejä keskenään, mutta suurin osa ajasta kului kuitenkin rauhan merkeissä.

Kaislikossa suhisee
Allu päivystää laiturilla

Käväistiin myös Raajärvellä. Tässä on uitu vuonna keppi ja kivi


Allu poseeraa









Allu oli innokas kalamies. Tässä Hannan seurana onkimassa.





Lapinkoira nauttii pohjoisen kesästä.





Kaunista...

Täällä sielu lepää.

Voi olla, että ensi kesänäkin suunnataan ylöspäin loman viettoon. Olisi kiva käydä jossain tunturillakin samoilemassa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Jankkin agiränkkärit 10.6

Kuvasatoa tokokisoista

Kaikki kuvat on kuvannut Iris Kieme.
Luoksepäästävyys, Unna näyttää kieltä tuomarille :)
Hienosti istuu Unna paikkamakuussa...

Kattokaa tota mun askelpituutta???

Räjähtävä lähtö luoksetuloon
Miten niin minun koira haukkui koko luoksetulon ajan...



Oppalaa

...ja yli tulee hienosti vaikka tuosta kuvasta ei sitä ihan äkkiä uskoisi


Mutta kaunis loppuasento kruunaa kaiken !

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tokokoe 8.6.10 Janakkalassa

Toinen virallinen tokokoe on nyt läpäisty ja niukin naukin saatu ykköstulos tuli palkinnoksi. Unna oli erikoisella tuulella, en ole juuri koskaan nähnyt sen käyvän noin kierroksilla. Tosin tuo kierroksilla olo on positiivista (ehkä). En tiedä oliko täpinöissään sen vuoksi, että ko kentällä on tänä vuonna pelkästään harrastettu agilitya, odottiko radalle pääsyä?? Anyway, itselle jäi kisasta varsin mukava mieli ja tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja parantaa taas seuraavaa koetta varten.

Paikallamakuu meni pieleen ihan alusta lähtien. En ollut ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen koirasta poispäin, niin Unna nousi istumaan. Istui varmaan puolet ajasta jonka jälkeen kävi takaisin maate ja pysyi makuulla loppuajan. Ihan käsittämätöntä, että noin kävi. Paikallamakuu on ollut Unnan osalta pomminvarma ja on pysynyt hyvin makuulla vaikka olen piilossa taikka kentällä on muuta häiriötä. En ollut edes yhtään treenannut tätä kisaa varten, kun ajattelin, että se on ihan piece of cake. No eipä ollut :) Kisoissa voi näköjään käydä mitä vaan...

Unnan kierroksilla käyminen näkyi läpi kisan haukkumisena. Seuraamisessa ihan selvästi käskytti minua nopeuden vaihdoissa ja käännöksissä. Luoksetulossa haukkui lähes koko luoksetulon ajan :( Haukkuminen laski kokonaisvaikutuksen arvosanaan 7. Se oli ihan oikea tuomio. Lienee turha mainita, ettei Unna treeneissä hauku. Kyllä se kotona osaa nämä asiat :D

Jäävät liikkeet meni hienosti ja hypynkin teki kympin arvoisesti, että kyllä siellä ihan tekemisen makua kuitenkin taustalla oli. Tässä vielä arvosanat erikseen joka liikkeestä:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 6 (kerroin 2)
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2)
4. Seuraaminen taluttimetta 8 (kerroin 4)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (kerroin 2)
6. Luoksetulo 7 (kerroin 3)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
8. Estehyppy 10 (kerroin 2)
9. Kokonaisvaikutus 7 (kerroin 1)

Yhteispistemäärä 162

Tuomarina oli Hannele Pörsti ja oli varsin tiukka tuomari, joten siinäkin mielessä olen erittäin tyytyväinen näihin pisteisiin. Oli oikein mukavat kisat ja ulkokentällä kisaaminen on jotenkin rennompaa kuin ahtaassa hallissa, minuakaan ei jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin edellisissä kisoissa.

Nyt tavoitteena ensi kisoihin parantaa seuraamista ja paikallamakuuta. Video tulee blogiin kunhan saan aikaiseksi muokata sitä katseltavaan kuntoon.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Hyppytekniikkaa ja etenemistä

Agilityssä treenattiin eilen seitsemän suoraan peräkkäin olevan esteen avulla (esteet eri korkeuksissa) etenemistä ja hyppytekniikkaa. Nyt kokeiltiin eka kerran jo maksikoirien ylintä hyppykorkeutta elikkä 65 cm. Koska Unna ei ole hypännyt vielä näin korkeaa hyppyä, otettiin ensin yksittäisenä esteenä korkein hyppy ja sen jälkeen alettiin treenata suoraa. Koira sai siis harjoitusta myös eri korkeuksien hahmottamisessa. Pikku Soturi Unna pudotti korkeimman riman vain eka kerralla ja sen jälkeen ei pudonnut yksikään rima ♥ Palkka oli hyppysuoran päässä ja Unnakin eteni sen verran vauhdikkaasti, että jäin jälkeen :) Ja ennen kaikkea olen älyttömän tyytyväinen Unnan vireeseen. Se oli innoissaan koko ajan ja valmis tekemään. En tiedä johtuuko tuo innostus ulkokentästä vaiko siitä, että viimeisimmät treenit on olleet mukavia ja vauhdikkaita ja ei ole tarvinnut tahkota mitään yksittäistä juttua.

Torstaina kävin Kirstulassa treenaamassa kettiksiä. Nyt ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viime kerralla. Pituushyppy ei meinannut onnistua millään ja pöytätreeni meni ihan vituroilleen. Tai se johtui siitä, että treenasin ihan liian vaikeasti. Nyt otettiin tikapuut vaakaasennossa kahden apumiehen (tai tällä kertaa kyllä apunaisten) avulla siten, että toinen siirteli Unnan takajalkoja ja toinen houkutteli nakilla eteeenpäin. Mentiin ihan koko este loppuun ja Unna ei hyytynyt kuten viime vuonna, siirteli kuitenkin etutassuja eteenpäin. Ehkä tääkin joskus onnistuu....

Tokokoe lähestyy ja täytyy toivoa, ettei olis kuuma päivä. Unna on melko haluton lämpimällä kelillä. Mutta väärin treenattu, siitähän se johtuu, kyllä koiran pitäisi toimia kelillä kuin kelillä. Ja ehkä me vaan mennäänkin pitämään hauskaa kokeeseen :) Avoimeen kun ei noudon vuoksi ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Uusi leikkikaveri

Keskiviikkona Unna sai uuden koirakaverin kun treffattiin Riitta-Liisa ja kelpie Rhonda. Rhonda on vielä ihan pikku pikku pentu (3 kk) mutta siitä huolimatta leikki ja paini reippaasti Unnan kanssa. Ei sitä enää muistakaan, kuinka hankala on kuvata pientä koiranpentua, mutta onnistuin kuitenkin muutamaan kuvaan saada Rhonda ihan kokonaisena :)



tiistai 1. kesäkuuta 2010

Tiistai-illan makkaranpaisto













Pitkästä aikaa nähtiin Kamua ja Miloa kun käytiin Sannan ja Leilan kanssa Käärmekallioilla makkaraa paistamassa. Unnalla ja Milolla oli pieni välienselvittely, ei mitään vakavaa sinänsä, mutta tappelivat reitin varrella olevasta luusta. Ensimmäistä kertaa näin, että Unna puolusti itseään. Kyllä lappalaisella on selkeä itsenäistymisvaihe nyt menossa. Muuten sekä koirat että ihmiset nauttivat lämpimästä kesäillasta, nuotion tuoksusta ja makkarasta. Koirat riekkuivat ja pitivät hauskaa. Kyllä kesä on ihan parasta!


maanantai 31. toukokuuta 2010

Sirke Viitasen toko-opetuksessa

Sunnuntaina oli tarjolla Sirke Viitasen toko-koulutusta. Alkuun Sirke puhui lyhyesti koiran treenaamisesta ja motivoimisesta ja sen jälkeen sai jokainen koirakko henkilökohtaista opastusta haluamassaan liikkeessä. Tokotreenailu voidaan jakaa kahteen osaan, tekniseen suorittamiseen ja motivointiin. Teknisesti liikkeet oppii jokainen koira, jopa ylimmän luokan, suurempi ongelma on treenata siten, että tokoilusta tehdään koiralle hauskaa, sellaista mitä se kokee palkitsevana tehdä. Unnan laiselle rauhalliselle koiralle pitää treenien olla lyhytkestoiset. Treenamisen pitäisi rakentua siten, että koira onnistuu 80 prosenttisesti. Jos koira tekee väärin, hiljaisuus (mikä on ehkä yleisin tapa reagoida) ei ole oikea tapa reagoida vaan koiralle voi sanoa tyyliin "höpö höpö ei noin" ja sen jälkeen ottaa liike lyhyempänä/helpompana ja varmistaa onnistuminen. Eli aina tulee palaute. Lisäksi pitäisi oikeasti osata eläytyä ja näyttää kuinka hienosti koira tekee kun se onnistuu.



Itse otin omassa henkilökohtaisessa osuudessani hypyn, kun joudun lähes aina kaksoiskäskyttämään, jos namia ei ole esteen takana. Sirken mielestä koira ei ole tarpeeksi motivoitunut hyppyyn, ja määräsi "lääkkeeksi" vaan paljon hyppyyttämistä siten, että palkka on toisella puolella. Eli hyppyyn motivaation lisäystä.



Toiseksi otin esille (yllätys yllätys) noudon. Näytin missä vaiheessa ollaan ja Unna otti onneksi kentälläkin kapulan hienosti suuhun ja irrotti vasta luvan saatuaan. Tähän halusin vinkkejä, miten jatkossa pitäisi edetä. Sirken mukaan koira pitäisi saada liikkumaan kapula suussa. Vinkkinä neuvoi pitämään kädellä koiran leuan alta ja houkuttelemaan eteenpäin. Ja sehän toimi!!! Tätä treenataan siis jatkossa ja paljon. Lisäksi Sirken mukaan on tärkeää saada jo nyt vauhtia kapulan tuomiseen, myöhemmin sitä on tosi hankalaa enää rakentaa. Eli lenkillä esim voisin heitellä kapulaa ja yrittää saada Unnan tuomaan sitä minua kohti. Unna kun kuitenkin lenkillä kantaa keppejä, niin tämä keino voisi onnistua.



Lopuksi tein seuraamista pienen pätkän. Sirken mukaan meidän pitää siirtyä treenaamaan tätä lyhyissä pätkissä. Alkuun Unna seurasi hyvin, mutta alkaa sen jälkeen pilkkiä. Jos seurauttaa koiraa siten, että se välillä saa lopettaa kontaktin ja palkkaa uudesta kontaktinotosta, opettaa koiran seuraamaan väärin ja koira rupeaa pilkkimään. Tunnustan! Me ollaan tehty juurikin näin. Nyt pistetään sitten kesän aikana seuraaminen kuntoon, se on varma.

Tokoilu on kyllä kivaa ja kun saa uusia keinoja miten viedä liikkeitä eteenpäin, niin into vaan kasvaa. Yllättävää kyllä, maanantaina olisi mieli jäänyt jäädä tokoilemaan agitreenien sijaan. Että joskus näinkin päin.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Agia, hakua ja kettiksiä

Tällä viikolla kertyikin treeniä suht mukavasti. Sunnuntaina treenattiin Hauholla kentällä piilonkiertoa. Unnalle tehtiin helppo treeni kun oli ekakertalainen ja ensi kerralla sitten vaikeutetaan. Jostain syystä jumittui taas minun viereen eikä lähtenyt heti eka käskystä liikkeelle, jouduin käyttämään pannan kiristystä apuna lähetyksessä. Muuten meni hyvin piiloille ja haukkui hienosti.

Hyvinkään agitreeneissä treenattiin esteiden ohitusta joka sujui ilman ongelmia. En uskaltanut Unnalla hinkata paljoa eri ohjausvaihtoehtoja, kun suoritti rataa niin iloisesti. En näe enää kovinkaan järkeväksi tuota Hyvinkäällä ramppaamista ryhmässä, missä on viisi koiraa ja tunnista menee ainakin vartti radan rakentamiseen. Kallis agilitykoulutus jossa omaa suoritusaikaa jää maksimissaan 10 min!!! Täytyy sykyllä katsella jostain muualta tuota lisäkoulusta. Tai hakeutua takaisin Tiinan vetämiin ryhmiin, niissä on kuitenkin se 4 koiraa/tunti ja poissaolot saa korvata. Meillähän kaikki poissaolot menee omaan piikkiin, jopa juoksuaika mikä tuntuu varsin epäoikeudenmukaiselta.

Torstaina kävin pitkästa aikaa (yli vuoden tauon jälkeen) kokeilemassa kettiksiä. Ainoa haastetta tuottava este on siis tikapuut vaakatasossa, muut meni ihan ok. Liikkuva tynnyrisilta on uusittu ja liikkuu herkemmin kuin vanha, tässä Unna oli epävarma ja pelokas, mutta suoritti kuitenkin esteen eikä jäänyt pelkäämään sitä. Ai niin, tietty keinukin vaatii treeniä, sehän on pilattu agilityssa. Mutta tuolla ketteryyskeinulla ehkä olisikin hyvä treenailla, se on vähän pliisumpi versio kun agissa. Pituushyppykin meni pienten apujen jälkeen hyvin, tästä suuri kiitos agilitylle. Pöydille lähetys ok, mutta tämä vaatii treeniä ja paljon. Jotain kehitystä, jotain takapakkia viime vuoteen verrattuna, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Jankkin agiharkat meni hyvin. Ulkokentällä treenailu sopii niin paljon paremmin Unnalle kun se saa paremmin vauhtia ja pohjakin pitää paremmin. Jo nyt masentaa ajatus talviharjoittelusta pienessä hallissa liukkaalla ja kovalla mattopohjalla. Treenattiin takaaleikkauksia ja valssia. Meitä oli paikalla vaan kolme koirakkoa ja saatiin mukavasti treeniaikaa. Unnakin jaksoi suorittaa monta suoritusta ilman kyllästymistä. Hitsi kun saatais se keinu kuntoon, niin päästäis kisaamaan. Tahtoo radalle♥

lauantai 22. toukokuuta 2010

Paluu arkeen

Mitä loistavin loma on nyt takanapäin. Jos elukat olisi ollut lomalla mukana, ei olisi ollut mitään kiirettä takaisin. Nyt alkoi jo vähän ikävä vaivata, kun ei nähnyt karvapallukoita puoleentoista viikkoon. Eilen korkattiin kesäkauden agility helteisissä tunnelmissa. Harjoiteltiin valssia ja ja takaaleikkausta. Nyt kun siirryttiin ulkokentälle, en hyppysuoran jälkeen enää ehtinyt valssaamaan :O Vaikka Unna ei mikään tykki olekaan, tulee vauhtia isommalla kentällä sen verran enemmän, että pitää itsekin asennoitua ohjaukseen eri tavoin kuin talvella. Takaaleikkaukset sain onnistumaan suht hyvin :OO Tai sanotaanko, että Unna irtosi suht hyvin, itsellä tuottaa tosi paljon hankaluuksia pitää oma vauhti kohtuullisena, ettei rynni koiran eteen, tai toisaalta, ettei oma vauhti lopu, koska silloin loppuu koirankin vauhti. Unna jaksoi hyvin kuitenkin painaa helteestä huolimatta. Lappalainen ♥

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Pieniä onnenmurusia

Sain eilen Kennelliitosta lausunnon lonkkakuvista ja lonkat oli edelleen a/a ja kyynärät 0/0. Kaikki oli siis ok ja viime viikkoina mielessä kypsynyt ajatus Unnan pennuttamisesta sai näin todennäköisesti pisteen iin päälle . Nyt vaan sulhoa katselemaan ja vuoden parin päästä riiuureissulle, niin pääsen hoitamaan pieniä lappalaispalleroita. (Mullahan on idyllinen kuva, että pitelen sylissä pieniä palleropentuja kahdeksan viikkoa. Ihan turha tulla puhumaan mulle paskan hajusta, korvia viiltävästä vikinästä, syöttörumbasta, jalkoihin hyökkivästä piraijalaumasta ja luopumisen haikeudesta ;) )

Agilityn kesäkausi starttasi Hyvinkäällä ja treenit olikin poikkeuksellisesti klo 21-22. Siis aikaan, jolloin normaalit ihmiset makaavat kotona sohvalla ja suunnittelevat nukkumaanmenoa. Olin tyytäväinen Unnan vireeseen, hyppi nätisti hyppyjä ja eteni suorilla hyppypätkillä mukavasti putkeen. Aikaa olisi ollut treenata enemmänkin, mutta kerrankin osasin jättää treenit siihen, että koiralle jäi mukava vire päälle. Ja mukava mieli jäi ohjaajallekin, kun jäi onnistunut kokemus alle.

Hakutreeneissä Unna oli ihan peto. Mulle täytenä yllätyksenä Unnalle tehtiinkin kisanomainen suoritus. Tai tarkoituksena oli lähettää koira tyhjille pistoille niin kauan, että sen into lopahtaa täysin ja loput pistot pakenevilla maalimiehillä. Unna teki kokonaiset 10 tyhjää pistoa ja päälle 4 pistoa, joissa maalimies pakeni edestä ja palkkasi ruualla. Ei hullummin Unnalta, itse asiassa olin äärettömän tyytyväinen. Unnalle ei ole ikinä ennen tehty tyhjää pistoa ja hakutreenit on aina ollut vietinnostatusta pakenevilla maalimiehillä. Tuo oli erittäin hyvä suoritus lappalaiselta.

Pieniä onnenmuruja on ollut pitkin viikkoa tarjolla. Perjantaina mulla alkaa loma ja maanantaina lennän Saksaan jääkiekon mm-kisoihin. Unna menee Renkoon hoitoon ja kissat Hämeentielle Joonaksen seuraksi. Lomaa on puolitoista viikkoa edessä, niin mulla kuin Unnallakin. Loman jälkeen sitten levänneenä (?) kohti uusia koitoksia.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Hajatelmia sunnuntai-illan päätteeksi

Unna on alkanut pelittään seuraamisessa hyvin. Jopa juoksuun siiirryttäessä pitää paikan hyvin eikä hakeudu kauemmaksi. Noudon opettelussakin näkyy valoa tunnelin päässä. Unna ottaa jo vapaaehtoisesti kapulan suuhun ja irrottaa vasta luvan saatua. Alku se on tämäkin ja tärkeä osa noutoa. Nyt vaan vahvistamaan tätä liikettä kesän aikana. Tänä kesänä on tarkoitus paneutua pk-tottikseen, niinpä en ole hakenut mihinkään kesän tokoryhmiin. Siitä huolimatta ajattelin osallistua kesäkuun alussa Jankkin järjestämään tokokokeeseen. Tarkoitus olisi hakea alokaspuolelta koulutustunnus TK1 ja tietenkin kisakokemusta tulevia koitoksia varten. Sinänsä ei tarvi paineita ottaa, vaikkei ykköstulos napsahdakaan, avoimen luokan kisoihin osallistuminen kun kuitenkin edellyttää noudon osaamista. Mutta kun nouto on hallussa, voidaan hyvin mennä sitten koettaan avointa luokkaa. Unnan myötä olen oppinut pitämään tokoilusta päivä päivältä enemmän. Nuo pienet onnistumiset auttaa aina jaksamaan eteenpäin.

Agility polkee paikallaan tällä hetkellä. Helppoja mölliratoja ja ykkösluokan ratoja Unna suorittaaa varmasti ja ihan mukavalla vireellä. Sen sijaan ohjausharjoitukset ja toistot tuottaa tuskaa. Unna ei kestä hinkkaamista ja menettää mielenkiintonsa muutaman epäonnistuneen ohjausyrityksen jälkeen. Toisaalta lappalainen on tunnollinen työmyyrä joka ei rimoja pudottele vaikka selkeästi joutuu työskentelemään kovemmin kuin suurin osa muista maksiluokan koirista. Unna on juna, hidas ja varma, se kulkee kun ei juuri tarvi vääntöja ja kääntöjä tehdä. Keinu sujui jo ihan hyvin ja menin ahneuksissani pilaamaan sen taas uudestaan. Oli niin kova polte päästä jo oikeisiin kisoihin, että lähdin vaan tekeen keinua itsekseni ilman apua. Muutaman kerran kun keinu pamahti kovaa niin Unna rupesi hyppimään keinulta pois. Ja voin kertoa että kyllä vitutti!! Mutta minkäs teet, taas aloitetaan alusta. Ja kisaamaan ei keinun takia päästä piitkään aikaan. Toisaalta odotan toiverikkaana kesän treenejä ulkokentällä, siellä kun vauhti todennäköisesti tulee enemmän kuin hallissa, niin ehkäpä Unna taas saa varmuutta ja vauhtia agiliitoon takaisin.

Toisen koiran hankinta on ollut mielessä pitkään. Tosin vuoden parin sisään vasta, haluan ensin yrittää saada Unnalla jotain tuloksia aikaan. Jossain vaiheessa oli mielessä bordercollie, onhan se toki toimintakyvltään ja viettiominaisuuksiltaan ihan muuta luokkaa kuin lapinkoira. Mutta en haluaisi jättää kesken tätä lapinkoiraprojektiakaan. Vaikka huipulle on matka kivisempi ja vaivalloisempi ja epätodennäköisempi, niin alan enemmän ja enemmän kallistua kuitenkin lappalaisen puoleen. Itseasiassa olen miettinyt, että jos löytäisi Unnalle sopivan sulhasen, niin voisikin pitää yhden pennuista itse. Mutta mistä mä löydän harrastavan kodin niille muille pennuille??

Olen kiinnittänyt viimeaikoina huomiota, että Unna on ikäänkuin tullut aikuiseen ikään (vasta nyt...). Se merkkailee lenkillä kuin uroskoirat, kuopii tarpeiden teon jälkeen ja nostaa vähän koipea. Lisäksi tutkii normaalia hanakammin muiden peräpäät, niin urosten kuin naaraittenkin. Ja viimeksi Saarun kanssa lenkillä ollessa rupesi ihan pokkana astumaan Saarua (Saaru ollut tähän asti selkeästi ylemmällä tasolla). Olisko nyt vasta tullut joku aikuistuminen kaksivuotiaana? Vai, sikaileeko tuo koira minulle....

torstai 22. huhtikuuta 2010

Pevisa-tutkimukset

Maanantaina oltiin Villi-Joikhu kennelin Anskun järjestämässä pevisa-joukkotarkastuksessa Eläinlääkäriasema Mevetissä. Meitä oli viisi koiraa eka ryhmässä ja tutkimustahti ripeä. Näky oli väliin jopa koominen, kun viisi koiraa pötkötteli lattialla rauhoitettuna odottamassa kuvaukseen pääsyä. Unnalla oli kaikki ok. Lonkat lähti aana eteenpäin, silmät terveet ja polvet ja kyynärät 0/0. Hieno homma! Erityisesti agilitya ajatellen on hyvä, ettei lonkissa ole mitään vikaa. Ja voipa olla, että meillä on vuoden parin sisällä pieniä lapinkoiravauvoja:)

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Eipä aikaakaan niin voi kauhistus


Pieni huiskuhäntä näki päivänvalon (tai paremminkin yönkajon) ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. Onnea pieni pörröturkki♥

lauantai 17. huhtikuuta 2010

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

BH Unna

Osallistuako BH-kokeeseen vai eikö osallistua, sitä ongelmaa on jahkattu jo monen viikon ajan. Ajatus kokeeseen osallistumisesta ei ollut minun missään vaihessa, mutta Ville oli koko ajan sitä mieltä, että tottakai mukaan. No sitten kun päätin että ok, mennään koettaan, esitti Unna ihan järkyttävää seuraamista treeneissä. Se oli siis täysin halutonta parin metriä takanpäin kulkemista. Ei normaalia Unnaa, epäilin tuota aneemisuutta valeraskauden aiheuttamksi. Siispä en ilmottautunut kokeeseen maanantaina, mikä oli viimeinen päivä. Sen jälkeen helpotti koko tuo ahdistus mikä oli aina takaraivossa kun koetta ajattelin. Kuitenkin kova treeni-innostus päällä, että nyt täytyy Unna saada bh-kuntoon kesään aikana.

Perjantaina treeneissä Unna oli normaali oma itsensä. Ville suorsukaiseen tapaan sanoi, että lopeta tuo lässytys ja tule kokeeseen. Niin me sitten tultiin, ihan ex tempore, vain kerran henkilöryhmää koettaneena, kertaakaan ei koiran kanssa koko seuraamiskaaviota läpi mentynä. Ville oli tuomarina tottisosuudellla ja oli moneen kertaa korostanut, että ei tule hylkäämään huonosta seuraamisesta, taikka jäävissä liikkeissä väärästä asennosta, kunhan koira vaan jää.

Olin viimeinen pari Emmin ja malikka Ansan kanssa. Etukäteen jännitti, että miten saan koiran jaksamaan koko tylsän seuraamiskaavion kaksi kertaa peräkkäin, kun palkata ei saa välissä. Hihnassa seuraaminen meni ajoittain hyvin ja erityisen ylpeä olen siitä, miten meni henkilöryhmän. Mutta sen jälkeen kun vuoroon tuli vapaana seuraaminen, ei Unna ottanut kunnon seuraamispaikkaa vissiin kertaakaan. Tuli aika pahasti jäljessä, että täyskäännöksessä ei ollut enää vierellä ollenkaan. Jotenkin me saatiin sekin osuus läpi, mutta luokattoman huonolla seuraamisella. Jäävät liikkeet teki oikein, tosin valmistelevaa osuutta jouduin ottamaan lyhyemmin, kun koira ei seurannu, lähti kuitenkin aina mukaan. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, minkä kyllä arvasinkin että näin tulee tapahtumaan. Paikkamakuu meni hienosti ja siitä olen myös ylpeä, että viereen palatessa koira näytti rennolta, ei yhtään pelokkaalta. Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään hankaluutta. Juoksijat, pyöräilijät ja autoiljat on meille arkipäivää muutenkin. Kaupan eteen kytkettynä ei reagoinut ollenkaan häiriökoiraan.

Mutta läpi meni! Ja onneksi mukana oli pari muutakin tyyppiä joiden tottisosuus oli yhtä huonoa kuin meilläkin. Kaksi koiraa jouduttiin hylkäämään. Mudi oli yrittänyt purra ohijuoksijoita ja yksi saksanpaimenkoira hylättiin tottisosuudessa arkuuden ja epävarmuuden vuoksi, se meni henkilöryhmässä ihan lukkoon.

Nyt on Unna virallisesti BH Villi-Joikhu Yönhaltijatar

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Katsaus viikon tapahtumiin

Maanantain agitreeneistä mulla ei ole enää tarkkaa muistikuvaa. Tehtiin kuitenkin rataa jossa oli ohjauksellisesti yksi hyvin haastava kohta, tätä kohtaa sitten luonnollisesti hinkattiin useampaan otteeseen. Lopuksi otettiin keinua ja luonnollisesti täysin erilailla mitä olin Erjan tunnilla lauantaina ottanut. Nyt keinua ei kallistettu ollenkaan, vaan Unnan piti mennä reippaasti reilusti yli keskikohdan jonka jälkeen nostin koiran pois. Alkaa hieman turhauttamaan, kun keinutreenit poikkeaa niin suuresti riippuen, kenen tunnilla sitten satun olemaankaan. Keinukammoa ei Unnalla kuitenkaan enää ole. Ongelma (ja huom, tätä ei kaikki opet katso ongelmaksi) kait enää lähinnä on, että koira menee maate keinun kallistuessa. Anyway, ihan kelpo maanantaitreenit.



Tiistaina otettiin tokossa paikkamakuun lisäksi ruutua ja kaukokäskyjä. Kaukot onnistui hyvin, tosin ei vielä viralliselta etäisyydeltä, mutta kuitenkin. Ruututreeni meni myös hyvin. Halli on vain kovin pieni treenitila varsinkin, kun toinen ryhmä treenaa samaan aikaan meidän kanssa. Niinpä ei juuri pystynyt mitään tekemään kun odotti omaa vuoroaan. Onneksi kohta pääsee ulkokentälle, missä on tilaa tehdä vaikka mitä.



Viikonloppuna oli agitreenit myös sunnuntaina lauantain lisäksi. Lauantaina tehtiin muutaman esteen pätkiä, lähinnä ohjausta treenaten. Tänään sen sijaan tehtiin ykkösluokan rata, oli oikein mukava kokeilla, kuinka lähellä kisavalmiutta ollaan. Ehdin suorittaa radan kaksi kertaa. Eka kerralla olisi tullut hylly kun Unna putken jälkeen ryntäsikin suoraan edessä olevalla pituudelle eikä vähän sivummalla oleville kepeille. Toka kerralla sain tuon virheen korjattua ja saatiin tehtyä nollarata. Treenit oli poikkeuksellisesti Riman hallissa ja kun tilaa oli kerrankin juosta, niin tuli sitä lappalaiseenkin vauhtia ihan eri tapaa. Vaikkakin, kun katselee kahden muun ryhmässä olevan bortsun vauhtia, niin aina tulee huonommuuden tunne, että ollaan tosi hitaita.



Agitreenien jälkeen menin vielä tottistelemaan Hauholle. Meni tosi huonosti. Unna ei seurannut ollenkaan. Onhan sillä vahvasti valeraskaus päällä ja on lenkilläkin tosi apaattinen, mutta siitä huolimatta erittäin huonoa seuraamista (ei ollut edes mukana kulkemista). Ei huvita yhtää osallistua viikon päästä oleviin bh-kokeisiin, mutta otetaan sitten vaikka maksettuna harjoituksena. Yritän vielä elätellä pientä toivonkipinää, että tuo seuraaminen palautuisi Unnan omalle vakiotasolle, mutta

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Toko ja agitreenit

Maanantaina oli agiharkkojen sijaan agiränkkäri. Nuo mölliradat alkaa oleen meille ehkä liian helppoja, tekisi mieli jo osalllistua kisaavien ratoihin. Ainoa ongelma on tietenkin keinu, mutta voishan sen vaikka jättäää radalla kokonaan suorittamattakin. Seuraaviin ränkkäreihin en pääse (toukokuun), joten jospa se keinukin olisi jo kesällä hallussa.

Tiistain tokossa treenattiin luoksetulon stoppeja ja liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi katsottiin millä mallilla nouto on ja meillä se luonnollisesti ei ole millään mallilla. Aina mä vakuutan ohjaajalle, että täytyy alkaa paneutua noudon treenaamiseen ja olen itsekin hyvin vakuuttunut ja päättäväinen ja varma, että me nouto vielä joskus opitaan. Sitten yhtäkkiä huomaan olevani uudella kurssilla taas vakuuttelemassa opettajalle tätä samaa asiaa. Tarttis vissiin oikeasti tehdä jotain. Stoppeja harjoiteltiin apuohjaajan kanssa siten, että koira juoksi meidän välillä ja vuoroin otettiin viereen perusasentoon, vuoroin sai palkan minun taakse ja vuoroin tehtiin stoppi luoksekutsun jälkeen. Tämä meni varsin hyvin ja Unnakin oli ihan vireessä ;) Paikallaoloa otettiin sekä istuen että maaten ja kävin välillä myös piilossa. Näissä ei ollut ongelmaa.

Erjan agitreenit meni tänään hyvin. Meitä oli vain kaksi koiraa tunnilla ja saatiin hyvin harjoitusaikaa. Tehtiin rataa kahdessa pätkässä ja sain onnistumaan takaaleikkauksen radalla joka kerta kun yritin. Aivan mahtava tunne kun onnistuu jossain mikä on ollut tähän asti hankalaa. Sain jälleen noottia, että minun pitää liikkua radalla reippaammin ja kun näin tein, tuli koiraankin paremmin vauhtia. Toki tiedän, että itse osaltani hidastan Unnaa entisestään ja toisaalta Unnasta ei saa tykkiä vaikka voissa paistais ja leivittäis, mutta mukavamman näköistä menoa kun ohjaaja ja koira juoksee lönköttelyn sijaan. Lopuksi otettiin keinua. Erja opettaa keinua taas ihan erilailla kuin mitä ollaan tähän mennessä treenattu. Erjan tavassa esim koirasta pidetään kiinni koko ajan kun on keinulla, ja nimenomaan tästä (näin epäilen) se Unnan keinukammokin tuli. On hiukan hankalaa aina esittää oma näkemyksensä asiasta, mutta tällä kertaa pidin pääni ja sanoin mieluummin vieväni koiran keinulle vapaana kuin siitä kiinnipitäen. Erjakin totesi, että Unnan kohdalla vapaana pito on ehdottomasti parempi. Unna meni mielellään keinulle, mutta edelleenkin vetää makuulle, kun keinu keinahtaa. Mutta ennenkaikkea, kammo on tainnut unohtua.

Huomenna vielä tottistreenit, sitten on tämäkin viikko lusittu.

Agiränkkärit 15.3

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kevät kevät kevät ♥♥♥

Lehtikorissa kelpaa pötkötellä kun siihen kerrankin mahtuu.

Soon niin jotta pehemustetut paikat on niille ketkä määrää ja lattiapaikat niille ketkä tottelee :)



Iso Paha Susi vaiko Papan Pikkuapuri



On siis kevät :)

Tahmea treeneihin paluu

Alkuviikosta olin Vierumäellä kuntoutuksessa. Unna oli porukoilla hoidossa ja huolehti, että pappa sai säännöllisesti liikuntaa joka päivä. Onhan Unna Papan Pikkuapuri :) Uusi tokoryhmäkin olisi aloittanut tiistaina, mutta se jäi meiltä väliin.

Eilen Hyvinkäällä aloitettiin "vauhtiradalla" jossa oli hyppyjä ja muuri ja päässä putki, tämä tehtiin edestakaisin. Vauhtiradasta on turha puhua meidän kohdalla, kun Unna joutuu työskentelemään niin rankasti noissa maksikorkeuksissa, että se väkisinkin vaikuttaa vauhtiin. Jotenkin masennuin heti alkuun, kun Erja sanoi, että Unna on tosi kovilla varsinkin muurilla. Tekee tarkkaa työtä ja tunnollisesti hyppää, ei pudottele rimoja, mutta aina se on mielessä, kuinka kivaa se koirasta on rehkiä koko ajan niska limassa. Yhden kerran Unna säntäsi putkesta tullessa hyppyjen sivusta suoraan targetille. Olin toki itse vähän vinossa, mutta ei ole koskaan ennen tuollalailla mennyt ihan metsään hypyiltä.

Sitten otettiin pientä rataa jossa lähinnä putkesta haettiin vauhtia ja harjoiteltiin koiran hakeutumista oikeaan keppiväliin. Palautteeksi tuli, että vauhtia pitää saada lisää. Koira osaa kepit, nyt vaan reippaasti eteenpäin. Lopuksi otettiin vielä puomin ja a-esteen kontakteja. Ai niin, ja Unnalla tuli erikoinen ongelma, palasi muutaman kerran putkeen ohjauksen jälkeen takaisin. Putkivarma Unna! Voi hitto, en tiedä mistä tuokin nyt johtui. Ei jäänyt kovin kiva fiilis kun itse olin vähän hitaalla ja Unna tumpuloi asioissa, missä ei ole ollut tähän mennessä ongelmia.

Huomenna agiränkkärit.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Viikon ainoat treenit

Eilinen agitreeni oli yhdistetty edellisellä tunnilla treenaavan porukan kanssa. Marjo piti kilpailunomaisen treenin, vähän niin kuin mölliagilityn. Radalla oli 19 estettä, rataan tutustumisaika oli 5 min eikä koiraa saanut palkata radalla. Ja oli siinä vähän kilpailunomaista jännitystäkin, kun vieraan porukan edessä piti mennä rataa suorittamaan. Kaikki teki radan kaksi kertaa. Ekalla kertaa meillä olisi tullut hylly kun aan alastulon jälkeen Unna lähti kiipeämään aata takaisin ylös eikä mennut putkeen. Toisella kertaa tehtiin virheetön rata paitsi jos ei lasketa aan alastuloa, missä Unnaa häiritsi edelliselle koiralle tehty kontaktireeni. Nuuskutteli meinaan mattoa pienen tovin ennen putkeen menoa :) Mutta positiivista oli, että muistin radan kaikki esteet ja Unna haki kepeille tosi hyvin molemmilla kerroilla. Kun vaan saatais se keinu kuntoon, niin voitais alkaa jo kokemuksen vuoksi starttailla ihan aikuisten oikeasti.

Loppuviikko onkin treenivapaa. Toko on tauolla ja uudet ryhmät alkaa ensi viikolla. Hyvinkään agitreenit on peruttu kisojen vuoksi. Ja sunnuntain tottistreeneihin en taida päästä, edellisillan juhlinnan jälkeen ei taida rattiin olla asiaa vielä puolenpäivän aikaan.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

PK-tottiksen herättelyä

Eilen olin pitkästä aikaa tottistreeneissä. Villeltä tulee niin paljon juttua ja asiaa, että ei kaikki jää tällaiseen harvaan päähän millään. Mutta ehkä jotakin, hyvin pientä kuitenkin. Pk-tottis poikkeaa tokosta monella tapaa, vaikka molemmissa tietysti on tavoitteena koiran hallittavuus. Tottiksessa koiran pitää suorittaa liikkeet vietikkäästi ja seuraaminen on tiivimpää kuin tokossa. Treeneissä ei kiinnitetä huomiota koiran haukkumiseen, kun tokopuolella se on lähes verrattavissa ääneen kiroamiseen kun koira haukkuu :) Palautetta tuli meidän seuraamisesta, koira ei seuraa vaan kulkee mukana :-D Parantamisen varaahan siinä on, joten ihan asiallinen palaute. Ongelmat mitä Unnasta löytyi johtuu yllättäen minun kouluttamisesta. Parantamisen varaa on mm. koiran oikea-aikaisessa palkkaamisessa sekä kehumisessa.

Huomasin taas, kuinka sitä osaakin olla sokea omalle koiralleen. Ville sanoi Unnasta, että huomioi ja reagoi jatkuvasti ympäristöön, oven kolahduksiin, puun rapsahduksiin yms. Saman olen siis itsekin pistänyt merkille, lähinnä vaan paikkamakuussa, missä koira selkeästi reagoi joka rapsahdukseen. Mutta enpä taas ole huomioinut, että ei se pelkkä paikkamakuu tätä aiheuta, vaan on osa oman koirani luonneominaisuutta.

Paha miinuspuoli tuossa tottistelussa on ulkona treenailu tuntitolkulla. Aina tulee kylmä, eilenkin, vaikka oli nollakeli. Silti olin ihan jääpuikkona kun tulin kotiin.

Lauantaina ei päästy Hyvinkäälle agitreeneihin kun hallin katto oli kärsinyt lumivaurioista. Torstaina sen sijaan oltiin tukiopettelemassa keinua. Kyllä se keinukin alkaa jo sujua, ainakin koira menee keinulle jo innokkaasti. Keinun keskivaiheella vetää vielä itsensä makuuasentoon, mutta kammo on poistunut. Ou jee mikä helpotus! Maanantain agitreeneissä on mennyt varsin mukavasti. Marjolla on usein jotain tekniikka-ohjauskuvioharjoittelua, olen kyllä kovasti tykännyt näistä treeneistä.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Go Unna go

Me tehtiin se! Selvittiin ekoista virallisista kokeista kunnialla. En ole koskaan kisannut mitään virallisesti, joten nyt saavutin itseni kohdalla yhden tavoitteen, jonka olen joskus asettanut. Tuomari oli löysä, joten nuo saadut pisteet irtosi todella helpolla. Itse jännitin omaa suoritusta ja ennenkaikkea seuraamisosiota todella paljon, joten sitä täytyy jatkossa treenailla enemmän. Harjoituksen puutetta. Ja kisakokemuksen puutetta. Jostain syystä sitä kisapäivänä muuttuu ihan tosikoksi eikä pysty ottamaan mitään epäonnistumisia kasvattavana kokemuksena. Sitä vaan toivoo, ettei olisi huonoin. Video tulee mahdollisesti myöhemmin blogiin. En ole vielä katsonut sitä itsekään kamerasta. Haluan vielä hetken hehkutella tuota tulosta, ennnen kuin annan todellisuuden iskeä päin naamaa :)

Tässä arvostelu:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9

Pistemäärä yhteensä 186 ja tulos ALO 1. Kilpailussa oltiin sijalla 5.

Luoksetulossa Unna ennakoi mutta tuomari ei huomannut, pistemenetys haukahduksesta. Hypyssä jouduin antamaan kaksoiskäskyn, onneksi hyppäsi toisella käskyllä.

Tästä on hyvä jatkaa ja omaa suoritusta on syytä jatkossa hioa. Nyt vaan treenaamaan sitä noutoa ahkerasti ja katse kohti avointa luokkaa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Mullon poka hyvä koira

Saatiin eilen käynnistettyä Erjan agitreenitkin. Aiheena oli takaaleikkaus mikä on ollut meille vaikeaa, koska Unna ei ole irtoava koira. Mutta ehkä me ollaan tehty vaan vääränlaisia harjoituksia, koska takaaleikkaukset sujui tosi hyvin tällä kertaa. Unna lukee tarkasti minun ohjauksia mutta myös rataa, joten saatiin onnistumaan leikkaukset kerta laakista. Ja ilmeisesti se radanlukutaito on kehittynyt koiralle kun ohjaaja ei aina osaa kropallaan kertoa mihin mennä :) Putki imutti Unnaa hyvin puoleensa kahden takaaleikkauksen jälkeen  ja lopussa rataa oli kolme hyppyä peräkkäin ja eteen käskyllä koira irtaantui ihan mahtavasti loppuun saakka mistä olin tosi onnellinen. Tämä treeni olisi ollut kiva saada videolle, lähinnä nähdäkseni sen oman ohjauksen, koska minulle jäi tunne, että koira pelasti osittain tilanteen, ettei se kaikki ollut kuitenkaan ohjauksesta kiinni.

Lisäksi harjoittelin aa:n ja puomin kontakteja itsekseni ja kepeille viemistä putken jälkeen. Lopuksi tehtiin vielä melko pitkä rata minkä suoritinkin parissa pätkässä, ei muistikapasiteetti enää riittänyt koko radan muistamiseen :) Siinä oli mm. puomilta kepeille vienti ja muurilta umpiputkeen ohjaus sekä lopussa takaavienti.

Allekirjoitan ihan täysin tuon Erjan huomion, että Unna lukee tosi tarkasti kroppaa ja ohjausta radalla. Unnan kanssa on aina ollut helppoa agility siinä mielessä, että radalla se menee kuin tarkasti ja varmasti kuin juna (varmemmin kuin VR:n junat konsanaan). Ja jos Unna suorittaa väärin radan, on se ihan selkeästi ohjaajan vika aina ollut. On mulla poka hyvä koira!

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

www.treenaamaan.com

Maanantai-iltana oli sitten ekat agitreenit pitkän ja hartaan odottelun jälkeen. Treenit meni kaikin puolin hyvin sekä multa että Unnalta. Unnakin oli normaalia enemmän innoissaan, vinkui ja haukkui radan alussa lupaa odotellessa. Marjo oli ottanut aiheeksi Marko Mäkelän koulutuksessa olleen harjoitteen, sen nimi oli kait "päinjuoksu" .  Tämä tehtiin kolmen pitkittäin olevan hypyn avulla: hyppy, takaa hyppy, koiran haltuunotto oikealle puolelle ja hyppy ja siitä putkeen. Tässähän oli myös pienimuotoinen irtoaminen putkeen ja siinä ei ollut mitään vaikeutta, joten kivaa edistymistä tapahtunut tässä asiassa. Ylipäätään toinenkin hypyillä treenattu ohjauskuvio meni ihan nappiin, joten hyvältä tuntui itsestäkin, että kerrankin hiffaa kerrasta mitä pitää treenata. Eka kertaa rataa tehdessäni en vienyt koiraa kunnolla puomilla ja Unna tippui alas (onneksi noususiivekkeeltä). Säikähdin tietysti heti ja meinasin jäädä siihen voivottelemaan, onneksi Marjo palautti heti maanpinnalle ja käski lopettamaan säälittelyn ja jatkamaan matkaa :) Tehtiin puomi vielä uudestaan ja ei jäänyt mitään kammoja, onneksi. Tuohan oli ihan meikäläisen moka kun rataa oli tehty hyvässä vireessä ja teki mieli mennä maaliin täysillä, suoraan sanottuna unohdin koiran ihan täysin. Lopuksi tehtiin vielä keinua ja Unnalle laitettiin makupaloja koko keinun pituudelle. Se tuntuu toimivan, koira menee innokkaasti keinulle, eikä sillä ole kiire sieltä pois. Marjo vielä auttoi keinun toisessa päässä ja näin helpottaen varmaan harjoitellaan vielä pitkään. Tässä asiassa en aio todellakaan enää hätäillä. Tavoitteena saada keinusta mukava este johon suorastaan hingutaan, mitään takapakkeja en tälle esteelle enää halua.

Eilen treenailtiin sitten tokoa. Enää yksi ohjattu harjoitus ennen koetta ja en ole ollenkaan varma, pääsenkö edes ensi viikon treeneihin. Oskun koululla on tilaisuus yhteisvalinnasta ja kaikesta siihen liittyvästä, myös mitä tehdä jos ei pääse mihinkään kouluun. Myös tämä olisi tärkeä tilaisuus ja tietysti tuli päällekkäin tuon tokon kanssa. No tuomari on kuulemma lempeä, ettei se meitä ainakaan hauku vaikka koe menisi huonosti. Eilen tehtiin kaikki liikkeet läpi ja ongelmaksi muodostuu nyt liikkeestä seisominen/maahanmeno. Treenailin näes liikkeestä seisomista ensi itsekseen ja kun piti ohjatusti suorittaa liikkeestä maahanmeno niin Unna tarjosi seisomista. Eli jompikumpi näistä liikkeistä voi kokeessa mennä nollaksi. Hyppy meni ok eikä jäänyt kertaakaan viereen istumaan. Seuraamiset meni hyvin mutta minä en osaa liikkua nätisti (ylläri!!). Mutta toki tuota ohjattua seuraamista ei voi yksin treenailla. Joten mahdollisesti nämä oli vikat treenit ennen koetta, mutta lahjattomat reenaa, näinhän se on ;)

perjantai 5. helmikuuta 2010

Enää muutama päivä

Ja päästään vihdoista viimein treenaamaan! On sitä odotettukin. Kennelyskä kesti tasan viikon ja kohta on tosiaan kahden viikon karenssiaikakin ohi. Ja juoksutkin on ohi. Unnan juoksut oli taas yhtä huomaamattomat kuin ennenkin. Ilman alapään nuoleskelua en tietäisi koiralla juoksuja olevan ollenkaan. Unna kyllä pitää itsensä niin siistinä, ettei juoksusuojillekaan ole koskaan ollut mitään tarvetta. Eilen sain viestiä, että Villi-Joikhu kennelin Ansku on järjestämässä pevisa-paneelia huhtikuun aikana. Se tuli kuin tilauksesta, koska olen muutenkin ajatellut tilata aikaa lonkkakuvaukseen. Tuleepa sitten myös silmätkin tarkastettua samalla kertaa.

Treenitauko tuli harmittavasti ennen tuota parin viikon päästä olevaa tokokoetta. Me ei olla käytännössä tokoiltu joulun jälkeen kuin kerran ohjatusti. Ja päästään vain kaksi kertaa treenaan ryhmässä ennen koetta. Ei hyvä. Nyt on onneksi ulkonakin lauhtunut ilma niin lauhaksi, että täytynee ottaa muutama treeni ihan itsekseen. Kaiken lisäksi olen tiistai-illasta perjantai-iltaan työmatkalla viikolla jolloin koe on lauantaina. Että sekin vielä sattui tähän samaan hässäkkään. Eli helpoksi ei tehty meidän ensi kisadebyyttiä :)

lauantai 23. tammikuuta 2010