Lappalaissiskot

Päivän kohokohta oli Nilla-siukun tapaaminen. Tytöt silmät sirrillään lumituiskussa.

Nillan silmät on vihreämmät ja niissä on kunnollinen paimenkoiran katse.

Edestä katsottuna ulkonäköeroja löytyy, mutta sivulta katsottuna ovat kuin kaksi marjaa.

Terkkuja Nillan kotiväelle Turkuun. Toivon mukaan näemme jatkossakin.

Katselmus 2009

Tällä viikolla tulikin pörrättyä Hesan suunnalla useampaan otteeseen. Torstai-iltana oltiin Jennan kanssa kuuntelemassa luentoa " johtajuus vai vanhemmuus", luennoitsijana Helmi Pesonen Rakkaista haukuista. Lauantaina olikin sitten kauan odotettu Katselmus. Pia lähti mukaan navigoimaan meidät oikeaan osoitteeseen sekä kuvaamaan päivän tapahtumia. Ilma oli "rodunomainen", lunta tuiskutti koko ajan vaakatasossa :) Arktiset koirat ei olleet säästä moksiskaan toisin kuin syvälle hupun uumeniin piiloutuneet kohmeiset omistajat. Huonon sään vuoksi ei sitten Unnan emä ja Lilli-siskokaan päässeet saapumaan paikalle, mutta nähtiinpä onneksi Nilla-sisko. Tunnistin kyllä heti väkijoukosta kuka on Nilla, on ne niin samannäköisiä Unnan kanssa. Mulla on sellainen tunne, että kyllä meidän lappalaiset tunnisti olevansa sisaruksia :)

Kehässä meni aikaa reilut kaksi tuntia. 26 koiraa ja me oltiin viimeisinä vuorossa. Unna ei kävellyt mitenkään hyvin tuomarin katsoessa liikkeitä, hajut kiinnostivat liikaa. Mutta seistä napottaa tämä koira kyllä osaa vaikka maailman tappiin saakka :)

Tässä tuomarin Piritta Hynnisen arvostelu: Erittäin hyvä tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Raajaluusto saisi olla vankempi. Toivoisin paremman selkälinjan. Vielä melko kapea edestä ja takaa. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvä turkki. Miellyttävä luonne.

Olen tyytyväinen arvosteluun ja ehkäpä selkälinjakin korjautuu paremmaksi jahka etupää kehittyy. Kasvattaja katsoi pikaisesti Unnan rakennetta ja sanoi, että myös turkki fuskaa Unnan kohdalla paljon ja näyttää takakorkeammalta kuin onkaan.

Ensi kosketus tikapuihin vaakatasossa

Luoksetulo

"liikkuva" tynnyrisiltatreeni

Kettistä, tottista ja rauniota

Eilen otin pitkästä aikaa Unnalla ketteryysesteitä. Liikkuva tynnyrisilta meni kuin tyhjää vaan. Tosin este ei edelleenkään liiku pakkasen vuoksi, joten tämä este tulee haasteellisemmaksi jahka lappalainen huomaa että puomi huojuu tassujen alla :) Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tikapuita vaakatasossa. Tavoitteena oli näin ekana kertana kertana saada koira siirtämään etutassut toiselle askelmalle. Ja siirtyyhän ne, mutta huteraa on ;) Molemmista treeeneistä löytyy myös Pian ottamaa videopätkä.

Rauniotreeneistä ei mitään ihmeempää sanottavaa. Unna pääsi alussa meidän mukana tallaamaan ja samalla tutustumaan raunioihin vähän laajemmin mitä treeneissä on tottunut. Itse hakutreenit meni ihan ok. Piiloina oli tällä kertaa lähellä oleva rengaskasa, takanurkassa olevan ikkunan kaivo sekä peräänjuoksu. Peräänjuoksu hallittavuusongelman vuoksi. Ensimmäiseen pistoon lähti vielä hyvin vaikka pyysin sivulle istumaan, mutta toisella pistolla jäi taas viereen jumitteleen :( Ensi kerralla kokeillaan (jos vaan enää muistan) heti alkuun peräänjuoksua ja katsotaan josko se auttaisi yhtään.

Tuuloksen mätsärissä

Sunnuntaipäivä meni lähes kokonaan mätsärissä. Kehässä oli pentuja reilut 60 ja aikaa meni kolmisen tuntia. Kehässä esiintyminen meni varsin mallikkaasti, lähinnä siis paikallaan seisominen sekä myös hampaiden katsominen ja muu kopelointi. Punainen nauha tuli mutta ei sijoituttu sitten loppukehässä. Kolmen tunnin hengailu koirien keskellä uuvutti kyllä Unnan melko perusteellisesti ja loppuilta menikin sikeästi nukkua tuhistessa. Nähtiin monta tuttua, Pia ja Jilly, Eeva ja Cheni sekä Terhi ja Saaru. Saarukin oli kehässä, harjoittelivat kans ensi viikonlopun katselmusta varten.

Mätsärissä oli mahdollisuus myös käydä pienestä maksusta tarkistuttamassa koiran lihaskunto koirahierojalla. Unnalla oli takapäässä kireyttä joka tosin voi johtua kasvusta mutta suositeltiin kuitenkin hierojalla käyntiä ennen kuin jumit pääsevät pahemmaksi ja mahdollisesti aiheuttavat virheasentoja jo nuoresta iästä lähtien. Hieroja kiinnitti huomiota myös Unnan takakorkeuteen ja suositteli osteopaatilla käyntiä. Osteopaatin käsittely voi jonkin verran parantaa selän virheasentoa.

Unnan uusi lelu

Hauska villakoira, omistajaa ei näy mailla eikä halmeilla ja koira ei lähde trimmipöydältä mihinkään

Aurinkoa ja lenkkeilyä

Mahtava aurinkoinen torstaipäivä! Kävin pitkästä aikaa Rengossa metsälenkillä ja suuri oli pettymykseni kun tutulla lenkkipolulla oli sillävälin tehty metsätöitä. Hitsi, kohta on kaadettu ja möyritty kaikki maisemat tältä vakkari lenkkipaikalta. MUR! Oli aika raskas kävellä koska kunnon polkua ei ollut ja hanki ei kestänyt kävellä vaikka vähän jäässä olikin. Illalla kävin tottistelemessa Kirstulan kentällä ja sain hyvän neuvon koiran hetsaamisen makupalalla ja sen myötä suorittamaan nopeamman ja näyttävämmän liikkeen.

Viikon varrelta

Sunnuntaipäivä meni Sannan kanssa Tampereella koiranäyttelyssä. Milo sai ensimmäisen erin ja tyytyväinen porukka palaili Hämptöniin takaisin. Maanantain vastaisena yönä alkoi ramppaus ulkona ja suihkussa kahden tunnin välein. Unnan maha oli ruikulla ja sitä kesti koko maanantaipäivän. Ehkäpä ripulin aiheutti sunnuntaina syöty luu, taikka sitten ne lukuisat pötköt mitä lappalainen on napsinut lenkkipolkujen varsilta. Tottikseen tuli sitten pakollinen tauko mikä vähän harmitti, kun olin ajattelut treenailla tämän viikon tehokkaasti joka aamu. Tiistaina kävin seuraamassa Milon agiharkkoja ja otin Unnan myös mukaan, tarkoituksena vähän seurata miten reagoi radalla meneviin koiriin. Treenien lopuksi sain vielä kokeilla putkea ja hyppyä ja olin iloisesti yllättynyt kuinka lappalainen oli innokkasti touhussa mukana. Putki ei enää tuottanut ongelmia, päinvastoin, se oli lappalaisesta erittäinkin hauska este. Hieno homma!

Keskiviikkona treenailtiin raunioilla. Unnan sai palautetta hyvästä nenäkäytöstä. Kahdella pistolla lähti eri suuntaan mihin näytin ja vaikka ukko löytyikin, olisi suotavaa, että koira menee siihen suuntaa mihin lähetetään. Samoin vanha ongelma ilmeni jälleen, sivulleistumisen jälkeen koira ei liikahda mihinkään. Koiralla on kuulemma silloin konfliktitilanne, viettiristiriita. Nyt pitäisi metsässä harjoitella paljon etenevän maalimiehen perään lähetystä. Hyvä että ongelma on vihdoinkin määritelty ja eväät ongelman poistamiseksi on olemassa. Nyt vaan toistoa ja toistoa.... Unnalla oli tänään kolme umpipiiloa, 2 x roskis ja rengaskasa sekä lopuksi peräänjuoksu. (Pakko kirjoittaa näitä piiloja muistiin, että muistaa taas ensi viikolla mitä on treenattu).

Lappalaistapaaminen

Perjantai aloitettiin käymällä nopeilla hakutreeneillä Pian kanssa. Iltapäivällä oltiin lenkillä pitkästä aikaa Terhin ja Saarun kanssa. Lappalaistapaamisessa riitti tuttuun tyyliin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Saaru

Lakisääteinen hengähdystauko

Lappalaispainia

Unnan aktiivinen päivä

Tänään tuli tehtyä kaikenlaista koiran kanssa. Päivällä olin kimppalenkillä Mallun ja Leilan kanssa joilla oli lainakoirat Milo ja Alma mukana. Tehtiin rantalenkki ja tässä kuvia matkan varrelta.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa kuinka hankalaa on asetella koiria poseeraamaan. Erityisesti kun joitakin hankaloittaa istuminen kylmälle lumelle ;)

Kuvan rouvashenkilöt eivät ole käyneet lenkin varrella Linnakrouvissa vaikka siltä ehkä näyttää ;)

Kaikki koirat enemmän ja vähemmän kameraa päin.

Kävin Unnan kanssa vielä Kirstulassa seuran treeneissä. Otettiin seuraamista ja sain sitä onnistumaankin kohtalaisen hyvin. Mulla on edelleenkin se ongelma, että syötän ja palkkaan koiraa liikaa asioista mitkä se jo osaa. Onneksi minua palautellaan maan pinnalle tästä asiasta. Samoin seuraamisessa minun pitäisi kävellä reippaammin, pitäisi unohtaa käden läpsäytys reidelle sivulletulossa, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Voi Unna parkaa kun on siunaantunut tumpelo ohjaaja riesaksi. Lupaan korjata pahat tapani! Lopuksi leikitin Unnaa ja sehän yllätys yllätys tarrasi patukkaan kiinni kuin sika limppuun. Hyvä! Hienoa!

Eikä tässä vielä kaikki. Käytiin vielä illan päätteeksi Pekolan lavalla näyttelytreeneissä. Edellisen kerran oltiin syksyllä ja huikea muutos on tapahtunut Unnassa sillävälin. Siitähän on kasvanut iso tyttö! Ei välittänyt muista koirista ja sain hyvin seisomaan. Mutta eihän se toki seiso priima-asennossa saatikka anna kunnolla itseänsä kopeloida (varsinkaan häntää, silloin menee peppu maahan). Mutta harjoituksen puutetta, lähinnä oli hieno huomata, että nythän tätä näyttelyhommaa voikin vasta alkaa harrastaa kun on eväät kehittynyt millä harrastaa.Sain Eeva-Kaarinalta lainaksi Katselmusta varten näyttelyhihnan, joten eipä onneksi tarvitse sitäkään hankkia. On vaan hieno huomata näin konkreettisesti, että kehitystä on lappalaisessa tapahtunut. Syksyllä koko harjoituksesta ensimmäiset puolituntia meni lähinnä epätoivoisiin kontaktiyrityksiin. Sunnuntaina menenkin Tampereelle näyttelyyn, tosin tällä kertaa Milon assistentiksi. Odotan jo innolla mitä kaikkea kivaa siellä on myytävänä ;)

Taas treenit takana

Tänään oltiin taas raunioilla. Meni kaikinpuolin hyvin ja Unna sai kiitosta nenänkäytöstä. Hienosti tsekkasi esim. luolan nuuhkaisemalla suuaukolla kuono pystyssä. Elikkä pikkuhiljaa nenänkäyttö on vahvistunut ja kulkee hyvin ilmavainuisesti, joten palikoita on mennyt oikealle kohtaa lappalaisen pääkopassa. Puolivuotta kun tätä lajia on harrastanut ja nähnyt jo monta pentua makkararingissä ja raunioilla, niin alan pikkuhiljaa itsekin sen tajuta, ettei Unna niin arka koira ole kuin olen kuvitellut. Pehmeä ja herkkä kylläkin mutta ei varsinaisesti arka. Rauhallisuus on raunioilla valttia, rämäpäiset ja hektiset koirat helposti vaan satuttavat itsensä. Huomenna mennään kimppalenkille Alman ja Milon kanssa.

Kävin eilen seuraamassa Sannan ja Milon agitreenejä ja Unna jäi kotiin. Sannalle epäilin, että onkohan Unnalla valeraskaus kun iltaruoka ei kelvannut. No ei ollut valeraskaus.... Oli maha löysällä ja ripuloinut huolella olohuoneen maton. Ehkä on uloskin pyytänyt, mutta Osku on tainnut silmät killottaen olla tietokoneella kuulokkeet päässä täysin kuurona ulkoisille ärsykkeille ;). Pesaisin maton sitten illan päätteksi ja tänään se olikin jo kuiva. Tuo olohuoneen matto on mitä mainiointa materiaalia (juuttia tai jotain sinnepäin). Siitä lähtee koiran karvat hyvin, se on kevyt, se on helpoo pestä ja kuivuu nopeasti. Ripuli meni onneksi samoin tein kuin tulikin, joten ei tarvinnut enää yöllä juosta ulkona.

Lappalaiset on siitä ihmeellisiä koiria kun ne ymmärtää puhetta. Ihan oikeasti! Huomasin tämän aikoinaan jo Nellistä, vaikka siinä olikin vaan puolet lappalaista. Unnalle kun juttelen aamuisin että menepä herättämään Osku niin sehän menee ;). Nämä on sellaisia hämmästyttäviä ilmiöitä mitä joskus huomaa arkielämässä. Olispa tottiskin yhtä helppoa, menepä Unna noutamaan kapula, seuraappa vierellä, oottapa maaten tässä paikassa... Tai mikä parasta, haepa Unna sieltä viileäkaapista kylmä olut.

Poseerausta

Unna ja uudet huomioliivit

Katse kohti keittiötä! Lappalaisen toiverikas tuijottelu ruokapatoja kohti.

Poseerausta

Lappalaisen myyräjahti

Rauniotreenit 5.3.09

Tässä videoklipit Unnan eilisistä harkoista. Kiitos paljon Pia!

http://s636.photobucket.com/albums/uu87/helisivula/?action=view&current=MVI_0005-1.flv

Tässä klipissä maalimies ikkunassa

http://s636.photobucket.com/albums/uu87/helisivula/?action=view&current=MVI_0004.flv

Tässä klipissä maalimies on raunion takaosassa puulaatikossa.

Uuden ryhmän treenit

Viikko on puolivälissä ja Unnalla kahdet treenit takana. Eilen oltiin Pian kanssa mastolla treenaamassa metsähakua. Otettiin muutama pisto lähelle (lunta tullut kiitettävästi, ei viitsi rämpiä pitkälle). Yhdellä pistolla Unnan uudet huomioliivit sotkeutui jalkoihin ja meinasi jäädä taas jumitteleen viereen (tai vaihtoehtoisesti lappalainen tuumasi että liian syvä kinos, rämmi akka itte tuolla metässä). Mutta sain kuin sainkin koiran etenemään.

Tänään oli sitten vuorossa rauniotreenit uuden ryhmän ja ohjaajien kanssa. Unnan eka pisto raunion takaosassa puulaatikossa. Eka lähetyksellä etsii hyvin ja innostuneesti, tulee kuitenkin takaisin ja toisen lähetyksen jälkeen löytää maalimiehen sekä ilmaisee. Toinen pisto ikkunaan ja ohjaajaa vaatii ottamaan koiran sivulle. Minä otan ja koira ei hievahdakaan ;) Niin tuttua... Saan kuitenkin toisella yrittämällä koiran irtoamaan ja maalimies löytyy hyvin pienen pyörimisen jälkeen. Elina haukuttaa koiraa vielä lähetysalueella mutta Merja toteaa senjälkeen, että Unna läähättää siihen malliin että paineistuu turhaan haukuttamisesta. Lopuksi otetaankin ihan helppo peräänlähtö innostuksen lisäämiseksi. Jatkossa ei Unnalta vaadita haukkua, liian nuori koira vielä siihen. Jos haukku tulee niin tulee ja se on hyvä juttu, mutta sitä ei vielä vaadita. Ja minun ei tarvi edelleenkään ottaa Unnaa istumaan sivulle lähetysvaiheessa, koira kun luulee että sitten siinä sivulla ollaan ja that's it. Mielenkiintoista olla uusien ohjaajien opetuksessa, nyt meille ei suoraan sanota missä maalimies on vaan koira lähetetään alueelle ja annetaan sen työskennellä rauhassa. Ilma oli kerrankin ihan täydellinen ja vaatetus sopiva, ei palellut yhtään vaikka treeneissä meni kolme tuntia.