sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Kolme yötä jouluun on
Iltapäivällä Sanna pyysi metsään lenkille ja mikäs siinä, joulusiivous odotti eikä mikään kiire ollut pölyjä pyyhkimään ja mattoja tamppaamaan.
Lappalaisen hillitty tervehdys :)
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Viikon varrelta
Unnaa olen pitänyt paljon nyt lenkeillä vapaana, siihen voi jo aika hyvin luottaa ettei karkaa ja tulee myös hyvin luokse. Alaspään tallin takana olevalla tiellä ollaan oltu useampaan otteeseen tällä viikolla. Unnalla on hauska tapa kirmailla vieressä olevilla pelloilla kasin muotoista kuviota. Itse asiassa pelloilla se juoksee paljon enemmän kuin metsässä.
Lauantaina oltiin Rengossa juhlimassa isän 60-vuotispäiviä. Sunnuntain vastaisena yönä Unna ripuloi pahasti ja käytin sitä ulkona useaan otteeseen. Silti sisällekin tuli parit haisevat läjät (ja tietty Oskun huoneen lattialle Oskun vaatteiden päälle). Myös oksennuksia tuli muutama. Hiukan alkoi huolestuttaa, onko tässä jostain vakavemmastakin kyse, mutta illalla syötin riisiä+piimää ja se meni hyvällä ruokahalulla alas eikä ainakaan heti aiheuttanut vatsanväänteitä. Aamupäivällä oltiin Sannan kanssa kuuntelemassa Janakkalassa luentoa koiran motivoinnista, luennoitsijana oli Pekka Korri. Hyvä ja mielenkiintoinen luento ja sain paljon vinkkiä pk-harrastusta ajatellen.
torstai 4. joulukuuta 2008
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Operaatio puhdas lappalainen
maanantai 1. joulukuuta 2008
Muutenkin Unnan treenailu on tokon osalta jäänyt olemattomaksi. Torstaina oltiin Pekolan lavalla Eeva-Kaarinan näyttelykoulutuksessa, mutta sielläkin lähinnä sen takia, että Unna saa harjoitusta muista koirista. Tulipa taas todettua, ettei se näyttelykehässä koiran kanssa pyöriminen niin yksinkertaista ole kuin se sivustakatsottuna näyttää. Eilen oltiin Rengossa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Lappalaiset painatti taas metsässä sydämensä kyllyydestä.
torstai 20. marraskuuta 2008
Unna 7 kk
maanantai 17. marraskuuta 2008
Arktiset treenit
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Laphalaiset lenkillä
lauantai 15. marraskuuta 2008
Metsälenkillä
tiistai 11. marraskuuta 2008
Tuuli repii puita taivas salamoi
Jankin pentukurssi loppui viime sunnuntaina. Tunnilla käytiin läpi monta juttua mm. sivulletulo, seuraaminen, seisominen ja tokoeste. Nyt mulla on tavoitteena harjoitella sivulletuloa niin, että se sujuu tammikuussa ilman käsiapua. Unnan osalta tunti meni hyvin ja jaksoi pitää kontaktia koko treenin ajan. Tammikuussa yritän päästä taas Jankin treeneihin.
Maanantaina suunnattiin taas montulle treenaamaan ja tällä kertaa kiusana oli kova sade ja kesken treenejä noussut myrsky. Viimeiset koirat joutuivat etsimään pilkkopimeässä, raunioiden ainoa valonlähde kun pimeni kesken kaiken. Onneksi kuitenkin kaikki pentukoirat olivat jo ehtineet tehdä oman suorituksensa. Tällä kertaa mukana oli neljä uutta koiraa ja kiva ylläri oli, että yksi cairnterrieri oli myös tullut lajiin tutustumaan. Cairni tekikin näyttävän entreen kusemalla erään treenaajan housunlahkeelle :) Niin tuttua....
Unnan ensimmäinen maalimies oli bunkkerin takana. Unna pyyhkäisi täpöllä ohi ja etsi ja pyöri innokkaana ensin taka-alueella ja sitten vielä ihan maalimiehen vieressä pitkän aikaa, ennenkuin löysi maalin. Toinen pisto oli tunnelinsuun ohi kiven taakse, ettei jopa sama piilo kuin viimeksi mitä ei meinannut löytää. No tällä kertaa etsiminen kesti taas ja viime kerrastu tuttu vinkuminen lisääntyi etsinnän aikana. Onneksi kuitenkin löysi maalimiehen ilman että olisi tarvinnut lähettää uudestaan. Viimeinen pisto oli lähelle mutta vähän hankalempaan paikkaan pakastimen taakse, tämä löytyi ilman ongelmia. Marikan mukaan koira paineistuu kun ei heti löydä maalimiestä ja vinkuminen johtuu tästä, mutta harjoittelulla päästään siitä eroon. Saa nähdä, jatkavatko uudet ihmiset lajin parissa, paljon käy uusia tutustumassa muutaman kerran mutta sitten jäävät jostain syystä pois. Tosin kyllä lajinvaihto oli itselläkin mielessä kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia seistessä paleltuneena litimärillä hanskoilla.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Koulunpenkillä
Unnan on saanut jostain syystä rappukammon. Perjantai-iltana ei yhtäkkiä suostunut nousemaan niitä muutamia rappusia ylös kotiin. En tiedä onko satuttanut itsensä portaikossa kun usein säheltää eka askelmilla ja vetää senjälkeen mahalleen. Ei auttanut vaikka nakkeja ripottelin portaille, ei auttanut sitten yhtään mitään. Mulla oli vähän kiirekin ja kannoin koiran sitten sylissä kotiovelle. Yläkerran naapuri tuli sitten samaan aikaan paikalla ja katteli vähän pitkään kun isoa koiranrotkoa siinä kanniskellaan kuin pahaista puudelia. No nyt olen saanut asiaa edistymään jo niin pitkälle, että kun vaan nostan koiran kylmästi ekoille rapuille, niin kyllä se nätisti kävelee ylös. Mutta jostain syystä kaksi ensimmäistä askelmaa on nyt Unnalle ihan hirveitä. Scheisse! Kun tietäisi edes mistä tämä kammo on tullut. Mä jo tässä heitin hyvästit agilitylle ja pelastuspuolen ketteryysesteille :(
perjantai 7. marraskuuta 2008
Ei kurjuutta kummempaa
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Ensipakkanen
maanantai 27. lokakuuta 2008
treenihösellystä
lauantai 25. lokakuuta 2008
Ahkeraa lenkkeilyä
Viiru tykästyi Unnan agilityputkeen.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
tiistai 21. lokakuuta 2008
Rauniotreenit
Unna 6 kk
Päivänsankari pötkön pötkön
Hauhovin talkoissa
Seuraavana oli vuorossa hakuharjoittelut metsässä. Muut treenaajat olivat jo edistyneempiä ja oli kiinnostavaa seurata osaavien koirien harjoittelua. Maalimiehenä olo on koirasta riippuen haastavaa ja minua aloittelijana ei laitettukaan kuin "turvallisille"koirille maaliksi. Unnalle tehtiin harjoitukset jossa maalimies ensin hetsaa koiraa makupaloilla ja juoksee senjälkeen metsään jonka aikana minä olin lähetysasennossa ja hoin käskysanaa ukko. Tämän jälkeen koira vietiin lähetyspaikalta pois ja hetken päästä tultiin takaisin normisti lähettämään koira käskysanalla matkalle. Minä tietty pessimistinä olin varma että Unna ei lähde mihinkään mutta niin vaan lähti niinkuin olis aina hakua harrastanut. Kaksi seuraavaa harjoitetta tehtiin samallatavoin, erona ainoastaan se että maalimiehen nähdessä koiran tulevan kohti lähtee maalimies samalla juoksemaan pakoon, ns jänöpupuharjoittelu. Jos oikein ymmärsin, näin koiralle ehdollistetaan käskysanaan saalisvietti. Elikkä jossain vaiheessa Unnan pitäisi yhdistää sanaan ukko liikkuva saalis metsässä, näin saalisviettiä voidaan hyväksikäyttää koiran innossa hakea maalimiehiä. Unnan harkat menivät siis hyvin ja itestäkin tuntuu hyvältä kun koira innoissaa pinkoo maalimiehen perään, silloin tulee tunne että tämä on koirastakin kivaa. Hienoa Unna! Niin Villehän sanoikin että koira on parempi kuin ohjaaja, sehän jo kyllä tiedettiinkin ;)
maanantai 13. lokakuuta 2008
On the twilight zone
perjantai 10. lokakuuta 2008
Kuvakimaraa pentukurssilta
torstai 9. lokakuuta 2008
Pentukurssin päätös
Agilityyn tutustuttiin hypyillä, putkella ja pujottelulla. Hypyt meni ok, samoin kepit mutta putki oli Unnan mielestä maailman kamalin ja inhottavin asia. Sain Unnan kyllä tulemaan putkesta mutta "puoliväkisin". Meidän ryhmälle sattui vielä osumaan tumma putki mikä voi olla joillekin koirille haastavampaa. Niinpä pyysinkin tunnin lopussa vielä päästä kokeilemaan vaaleammalla putkella. Ei edelleenkään mielellään mennyt sisään mutta kun vähän tönäisi pepusta niin tuli kyllä vauhdilla ulos :) Keppejä oli helppo ottaa kun siitä on jo kokemusta ja Unna on rauhallisempi kuin Onni. Onnin kanssa oli hankala opetella mistä keppivälistä käden pitää tulla kun koira muutenkin reagoi herkästi ohjaajan liikkeisiin ja sitä virtaa kun oli vaikka muille jakaa. Onneksi Unna ei kuitenkaan tehnyt "Onneja" ja pissannut putkeen :) Toivon mukaan Unna jatkossa innostuu agilitysta, mulla jo vähän polttelis päästä radalle.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Rapamäen mörkö
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa , se hämmästyttää kummastuttaa pientä koiranpentua... Eilen illalla kun käveltiin rapamäkeä alas niin Unna veti yhtäkkiä hihna kireällä taakse ja murisi. Tien vieressä kun oli pelottava kapistus, meinaan laatikko josta talvisin heitellään hiekkaa mäkeen. Ei uskaltanut Unna ensin mennä ollenkaan lähelle koko hirvitystä, mutta kun kävin pari kertaa potkimassa tätä pelottavaa möhkälettä, niin sitten rohkeni jo lappalainenkin tulla tutustumaan tähän pelottavaan mörköön. Se on jännä juttu kun tällaiset paikallaan olevat esineet voivat pelottaa, Onnin mörkö oli aikoinaan sähkökaappi.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Rauniotreeneissä
jonka lisäksi tehtiin myös yksi haku niin että maalimies meni kiven taakse piiloon. Unna haki makkaraa mielellään jokaiselta paikallaolijalta ja säntäsi hakuun innolla, joten treeneistä jäi kiva mielikuva pienen lappalaisen pääkoppaan. Muihin koiriin verrattuna Unna on kyllä tosi rauhallinen, joten leikittämistä täytynee alkaa tehdä nyt ihan säännöllisesti, jotta saadaan saalisviettiä vahvistettua. Paikalla oli monentasoista koiraa ja oli hieno katsoa jo kokeneempia konkareita jotka loikkivat kivien ja esteiden seassa into piukeana maalimiestä etsien. Kyllä se Unna on pikkuruisen oloinen boksereiden, sakemannien ja rotikoiden seassa.
Eilen juhlittiin Oskun synttäreitä. Onnea vaan vielä kerran 14-vuotiaalle! Viikonloppu menikin Unnan osalta hätäisissä lenkityksissä kun vieraita kävi sekä lauantaina että sunnuntaina. Pienin vieras oli 10 kk:n ikäinen Salla ja Unna käyttäytyi kyllä tosi upeasti pientä lasta kohtaa. Unna vaan katseli kuono koipien välissä maaten kun Salla leikki omilla leluillaan. Ihmettelen että ei koira mennyt leluja nappaamaan pikkuiselta, kyllä se on viisas tämä meidän lappalainen (nyt saa kehua).
Viime keskiviikon pentukurssi oli uimahallin nurmikolla jossa alkuun otettiin kontaktiharjoituksia ja senjälkeen esitettiin opeteltu temppu. Unnan temppu oli tällä kertaa "give me five", hienosti meni tassunläpsäytys. Senjälkeen lähdettiin koko konkkaronkka torille päin kävelemään, tarkoituksena tietysti saada koira kulkemaan mahdollisimman hienosti hihnassa sekä vaatia se istumaan aina tienylityksissä ja jatkamaan matkaa vasta luvan saatua. No alku aina hankalaa ja "kyllä se kotona kävelee paremmin"-selitysten ja suolentyhjennyksen jälkeen kulku oli ajoittain jopa ihan mallikasta. Mutta haastetta riittää vielä kun on paljon koirakavereita ympärillä ja onhan se liikenne keskustassa vilkkaampaa kuin täällä Jukolassa, vaikka ei se Hämeenlinna mikään metropoli olekaan. Täytyy ottaa kaupunkikävelyä nyt jatkossa vaikka kerran viikossa ja siellä juna-asemallakin pitäisi käydä tutustumassa.
Kamera pursuilee hienoja otoksia mutta harmillisesti olen kadottanut usb-johdon jolla saisin kuvia siirrettyä koneelle. Niinpä blogi on ollut aika ankea viime aikoina. Pakko kait mennä kauppaan ja ostaa uusi johto, senjälkeen voin taas tumpata blogin täyteen kuvasaastetta.
lauantai 20. syyskuuta 2008
Onnea Unna 5 kk
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Pentukurssilla
Alkuun kaikki esittelivät itsensä ja koiransa ja kertoivat lyhyesti oman koirataustansa ja mitä on ajatellut koirallansa harrastaa. Seuraavaksi harjoiteltiin kontaktia mm. pitämällä makupalaa nyrkissä ja palkkaamalla koira joka kerta kun otti kontaktin ohjaajaan (ei siis makupalaan). Seuraavaksi muodostettiin koirakuja jonka läpi kulki aina kaksi koirakkoa kerrallaan ja taas palkkausta aina kun koira otti kontaktia. Lopuksi tehtiin vielä maahanmenoja. Seuraavaksi kerraksi tuli läksyksi kertailla kotaktin ottoa viikon aikana sekä opetella koiran kanssa jokin temppu. En tiedä vielä minkä tempun opettaisi, alustavasti olen ajatellut ylävitosta, mutta täytyy tutkailla mihin Unnalla olis parhaimmat edellytykset.
Ilmottauduin tänään myös Jankk:in pentukurssille. Jos ryhmään päästään niin kyllä tässä ihan kiitettävästi alkaa olla syksylle menoja.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Pelastushakuun tutustumassa
Unnalle tehtiin ns. makkararinki jossa kaikki treenajat ovat ringissa makupala kädessä ja koira päästetään vapaana tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin ja tietysti luodaan myös positiivista mielikuvaa metsässä olosta. Lopuksi yksi maalimiehistä lähti juoksemaan meistä poispäin makaupalarasia mukanaan ja minä päästin Unnan hetken päästä maalimiehen perään. Unna lähti reippaasti juoksijan perään ja maalimiehen saavutettuaan jopa haukahti ikäänkuin koulutetut koirat :) Kouluttajan mukaan Unna on itsevarma, rauhallinen ja itsenäinen koira, elikkä ihan hyviä ominaisuuksia tätä harrastusta ajatellen. Tämä laji kiinnostaa senkin vuoksi, että lapinkoirilla on tänä päivänä oikeus osallistua pk-kokeisiin joista pk-haku on yksi osio, joten tässä samalla saadaan harjoitusta myös pk-hakua varten. Sain illan mittaan valtavasti tieto lajin harrastamisesta ja koirista yleensäkin, treenaajat ja kouluttaja ovat kyllä asioista perillä ja selittävät koko ajan. Kiinnostus siis lajiin syttyi ja kunhan uusia alkeiskurssi syys-lokakuun vaihteessa alkaa, niin mukana ollaan.
Niin olin myös yhden kerran maalimiehenä. Kieltämättä hieman jännitti kun belgianpaimenkoira rymisteli puskien keskeltä viereen haukkumaan. Yhden kerran piti odotella kyykyssä ja kun koira taas haukkui siinä kasvojen edessä niin että lämmin henkäys pelmahti joka haukulla naamaa vasten, niin jos olisin ollut jotain vilpillistä hommaa harrastamassa ja koira olisi saanut kiinni, niin vastarintaa en olisi tehnyt, voin kertoa :)
Torstaina olin Kirstulan kentällä samaisen seuran tokoharkoissa. Nämäpä olivatkin ihan erilaiset tokoilut kuin mitä olin kuvitellut. Nyt onkin tarkoituksena vain leikittää koiraa kentällä ja leikittää oikein, elikkä koira saa saalistaa lelua ja koira voittaa aina leikin. Näin ehdollistetaan pennulle että treeneissä on sairaan hauskaa ja vahvistetaan koiran saalisviettiä jotta sitä voidaan myöhemmin käyttää palkkiona. Toki koiran kanssa voi kentällä harkata jo liikkeitäkin mutta vain siinä tapauksessa että koira todellakin ne jo osaa. Tarkoituksena on opetella liikkeet kotona omassa rauhassa ja pikkuhiljaa lisätä koiran sietokynnystä ja siirtää harjoittelua vaativampaan ympäristöön. Ohjaaja esitteli myös ketteryyskokeeseen kuuluvat esteet ja näytti omalla koirallaan kuinka ne kuuluu suorittaa. Esteisiin kuuluvat liikkuva tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, , pituushyppy 1,5 m, putki, epämiellyttävä alusta ja pöydät joihin koira ohjataan kauko-ohjauksella. Ihan mielenkiintoista on siis tämäkin harrastus.
torstai 4. syyskuuta 2008
Elokuu vetelee viimeisiään
Perjantaina ja lauantaina oltiin sienimetsässä Rengossa. Tarkoituksena oli myös pitää Unnaa vapaana koska sitä ei oltu taas vähään aikaan harjoiteltu. Perjantaina saavuttuani sienipaikalle ja juuri otettuani Unnan autosta järkytyin pahasti kun käännyin katsomaan taaksepäin. Hetken aikaa meinaan näytti siltä että susi jolkuttelee tietä pitkin mutta onneksi kyseessä olikin hirvikoira joka oli tutkapanta kaulassa lähtenyt vähän jaloittelemaan matkan varrella olevasta maalaistalosta. Hirvikoira (jonka nimeksi paljastui Nero kaulassa olevasta laatasta) lyöttäytyikin meidän seuraan koko sienestyksen ajaksi joten Unnaa en uskaltanut sitten vapaana pitääkään. Vaaranahan olisi ollut että lähtee Neron perään jos tämä saa vainun hirvestä. Nero lähti jopa meidän auton perään mutta isäntä sitä odottelikin matkan varrella joten päätyi sekin koira sitten lopulta oikeaan osoitteeseen. Lauantaina sienestys sujuikin paremmin ja Unnakin sai olla vapaana ja kirmailla mielin määrin.
Sunnuntaipäivä menikin kokonaan Tamperella kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyä seuratessa. Unna oli tietysti mukana tsemppaamassa Miloa ja hyvin Milolla menikin, punainen nauha tuli reissulta mukaan. Onnea Milo! Unnaankin olen tyytyväinen siihen miten käyttäytyy koiratapahtumissa ja osaa ottaa kuitenkin tarvittaessa kontaktia.
Päätän raporttini elokuusta tähän.
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Lihava kiinalainen koira
Torstaina Unna meni Renkoon isälle ja äidille hoitoon (eka kertaa hoidossa) ja minä menin seuraamaan Milon uutta harrastusta Nurmijärvelle elikkä koiraetsintää. Olen päässyt seuraamaan etsijäkoiran työskentelyä ihan oikeastikin nimittäin silloin kun Onni lähti viimeiselle karkausreissulleen niin Onnia jäljitti Sanna Vitikainen koiransa Dinan kanssa. Oli todella upeaa seurata kuinka koira pystyy hajuaistinsa avulla seuraamaan tiettyä hajujälkeä ja Dinakin toimi hankalissa olosuhteissa (mm auringonpaiste+asfaltti ovat haastavia koiralle). Harkkojen aluksi ohjaaja näytti omalla koirallaan pienen jäljestyksen, maalikoira oli jo mennyt etukäteen valmiiksi piiloon. Tämän lajin tärkeä osa-alue on kyetä tulkitsemaan oman koiransa signaalit jäljellä, on esim. erittäin oleellista huomata koska koira on eksynyt, sitäkin tapahtuu erityisesti vielä lajia harjoitellessa. Koirille tehtiin pienet jälkiharjoitukset siten, että aina joku ryhmästä meni oman koiransa kanssa metsään n. 50m päähän ja jäljestävälle koiralle jätettiin maalikoiran hajua, esim kaulapanta. Maalikoiran lähtiessä piiloon jäljestävää koiraa innostettiin seuraamaan piiloon menevää koiraa. Kaikki koirat löysivät hienosti maalikoiran mikä tuntuu kertakaikkiaan käsittämättömältä, että miten ne kaikki heti hokasi homman juonen. Tätä me kokeillaan myös Unnan kanssa jahka se ensin vähän kasvaa. Etsintäkurssi on Uudenmaan etsijäkoirien järjestämä (www.etsijakoirat.info).
Perjantain iltalenkillä Unna kävi ottamassa pikapainit Inton kanssa, se kun sattui sopivasti olemaan pihalla kun käveltiin siitä ohi. Sunnuntaina oltiin Kaurialan kentällä koiranäyttelyssä jo ennen kymmentä aamulla, suomenlapinkoirat kun olivat kehässä jo kympiltä. Kyllä on kieltämättä iso ero paimensukuisella ja virallisella linjalla ulkonäössä, paimensukuinen on selkeästi pitempirunkoinen, häntä ei ole niin kippura ja karvapeitekin on vaatimattomampi.
Minun mielestä paimensukuinen on kyllä kauniimman mallinen, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen niin tottunut jo omaa koiraani katselemaan, että toisenlaiset näyttävät sitten erilaisilta silmään. Myös Milo oli kehässä ja sai ihan hyvät arvostelut ja sinisen nauhan. Milon kehäesiintyminen meni kyllä Sannan etsiskelyyn kehän laidalta, Milolla kun olikin tällä kertaa vieras esittäjä. Mutta positiivista oli, ettei Miloa tuomittu ylikorkeaksi eikä muutenkaan oltu ensimmäisenä mittakepin kanssa vastassa. Kentällä oli myös käppänäpentu Alma haistelemassa koiramaailman tuulia ja totuttelemassa ihmisvilinään. Veikkanpa että Alma väsähti senverran kehän laidalla hengailusta että loppupäivä on mennyt nukkua tuhistessa ja riiviötouhut on suosiolla jätetty ensi viikkoon. Ai niin, myös Jaana oli kehän laidalla ihan prona auttelemassa koirien kanssa jo ihan ammattilaisen ottein. Viereisessä kehässä esiintyneet chow chowt saivatkin Jaanalta uuden nimen, lihava kiinalainen koira :-)
tiistai 19. elokuuta 2008
Unna treffeillä
Unna käväisi tänään treffeillä tolleri Inton luona. Tulee itsekin hyvälle tuulelle kun katselee koirien peuhaamista ja juoksentelua, varsinkin pennnut ovat vekkuleita kun heittävät välillä kuperkeikkaa ja akrobaattisia voltteja. Ja itse ei koskaan pysty tarjoamaan koiralla samanlaista liikuntaa kuin mitä saavat keskenään remutessaan. Kotimatkalla tavattiin bullterrierin pentu, kuukautta vanhempi mitä Unna. Kovin oli leikkisä tämäkin kaveri. Kyllä niitä uusia pentuja kokoajan ilmestyy katukuvaan, Jukola ainakin on koirarikasta aluetta.
Unna täyttää huomenna 4 kk, tehdäänpä pieni yhteenveto mitä synttärisankari on tähän mennessä oppinut. Hihnassakävely sujuu hyvin, muutamia pitempiä lenkkejä on jo tehty. Kynsien leikkuu sujuu hyvin samoinkuin turkin harjaus, sensijaan suihkutus on Unnan mielestä überyök. Osaa istu ja maahan komennot, mutta luoksetulo (se tärkein) vaatii vielä paaaljoon harjoittelua ollakseen satavarmaa. Sisäsiisteys etenee hitaasti, pissat tulee vielä about tunnin välein mutta yöt menee jo suht hyvin kuivana. Kakat tekee ulos.Ruoka maittaa hyvin ja alkuajan nirsoilusta ei ole enää tietoakaan. Herkkupaloja ovat grillattu broileri, mustamakkara ja kuivatut kananpalat. Ruuaksi olen antanut Nutron nappuloita+ Yrjölän puuroa + piimää. Ottaa ulkoillessa kivasti jo kontaktia mutta toisten koirien ohitus vaatii harjoittelua. Viiru on tottunut Unnaan mutta ei vielä pidä Onnin veroisena kaverina. Osa hampaista on vaihtunut.
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Kentän reunalta löytyi sattumalta Unnalle uusi kaveri, tolleri Into, 3kk ikäinen poikakoira. Into kun vielä sattumoisin asuu myös Jukolassa, niin sovittiin että treffaillaan joku kerta niin saavat pennut keskenään telmiä. Unna ja Into ensin peuhasivatkin hihnoihin sidoittuina, mutta jossain vaiheessa leikkiä ilmapiiri kiristyi ja siinä mittailtiin kuka on kuka, molemmat ärisi ja näytteli hampaita mutta onneksi se loppui siihen. Päästettiin molemmat koirat vähän ajan päästä vielä vapaana viilettämään ja ihan hyvin niillä temmellys sujui. Unnalle koittikin suihkureissu leikkihetken jälkeen, niin likaista koiraa en olekaan aikoihin nähnyt ;-)
Eilen iltalenkillä tavattiin melkoinen koiraharvinaisuus, 8 kk:n ikäinen paimensukuinen lapinkoira. Olikin tosi kiva tavata kerrankin samanrotuinen koira, niillä kun on kuitenkin joka rodulla omat vinkeensä ja tapansa. Harmi että tämä koira asuu vielä pääkaupunkiseudulla että ei saatu siitä pitempiaikaista kaveria, mutta pitäisi varmaankin jonkin keskustelufoorumin kautta yrittää löytää Unnalle myös lappalaisia kavereita.
perjantai 8. elokuuta 2008
Eläinlääkärillä
perjantai 1. elokuuta 2008
Jättikoiria
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Hauhon mökillä
Vauhtiveikot Unna ja Milo
Sää oli mökkeilyä ajatellen mitä parhain ja oli hienoa kun ei tarvinnut paahtua kerrostaloasunnossa näitä kesän muutamia harvinaisia hellepäiviä. Grillailua, saunomista, uimista, olutta...olisi mukava jos pääsisi useamminkin nauttimaan mökkeilystä. Meillä kävi sinänsä tuuri, että viikonlopun aikana paikalla ei ollut kuin yksi ulkopuolinen mökkeilijä kumpanakin iltana, joten saatiin käytännössä olla ihan omissa oloissa ja ennenkaikkea koirat sai painattaa mielin määrin.
Vedessä oli kiva kahlailla mutta kumpikin meni toistaiseksi vielä "tassupohjaa". Ehkä jonain päivänä nähdään vielä oikeaa koirauintiakin.
Kettutyttö "Miss Märkäturkki"
Molempina iltoina lämmitettiin sauna mutta uimassa pystyi käymään ilman saunaakin, senverran oli helle jo vesiä lämmittänyt. Jaana näytti mistä on tosinaiset tehty ja meni jopa aamu-uinnille lauantaina.
Lauantai-illan näkymää rantasaunalta.
Koirat nautti mökkeilystä täysin rinnoin eikä perjantain riehuminen tuntunut vielä tassuissa.
Oliko täällä se down by the laituri-tapahtuma?
Sunnutaina olikin jo aika palata kotiin. Unnaa viikonlopun telmiminen otti niin voimille, että sunnuntaipäivä meni nukkuessa.... ja samaan putkeen meni maanantaikin.
Voi sua väsynyttä rellestäjää....