Hippasilla

Kolme yötä jouluun on

Kulunut viikko on mennyt enemmän ja vähemmän joulua valmistellessa. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan montulla treeneissä. Unnalle vaikeutettiin hakua tällä kertaa siten, että kaikki kolme maalimiestä olivat jo valmiina piiloissa. Selkeästi Unnalla loppuu motivaatio kun on vähänkin hankalampaa, mutta pienillä äänimerkeillä saatiin kaikki maalissa olleet löytymään. Yksi maalimies oli piilossa tunnelin suussa ja sinne Unna ei uskaltanut mennä ennenkuin tulin itse ihan vierelle ja maalimies vähän kolisteli tunnelin seinää. Ehkäpä harjoittelulla saadaan jatkossa sitä rohkeuttakin lisääntymään.

Lauantaiaamuna Unna aiheutti sydämentykytyksiä. Aamupissalenkillä tuli 5 kk:n ikäinen Howavartin pentu vastaan. Ehdotin koirien päästämistä vapaaksi viereiselle pellolle leikkimään. Pennun omistaja hieman epäröi jos hänen koiransa lähtee karkuun. Minä vakuuttelin, että Unna kyllä hyvin pysyy ja tulee luokse. Niinpä... pentu kun pääsi vapaaksi niin lähti kuin nato-ohjus juoksemaan poispäin kohti tietä ja Unna perässä eikä tottele ja tule takaisin. Pentu juoksikin suoraan kotiovellensa joka sattumoisin on Aleksin kiven kadun varressa. Minä juoksen talon pihalle ja Unna on siinä vaiheessa jo tulossa luokse, mutta siitäpä juokseekin samaan aikaan kissa ohi ja eikun perään. Stna! No Unna tuli kyllä melkein heti siihen lähelle ja nappasin sen kiinni ja vähän annoin satikutia kun ei totellut. Myöhemmin kun lähdin kaupungille joululahjaostoksille, en kostoksi jättänyt Unnalle mitään työstettävää kun oli ollut tottelematon. Lappalainenhan olikin sillä välin keksinyt itse itselleen puuhaa, oli vähän työstänyt seinää uuteen uskoon.

Pikku-Unna on tullut murkkuikään!

Iltapäivällä Sanna pyysi metsään lenkille ja mikäs siinä, joulusiivous odotti eikä mikään kiire ollut pölyjä pyyhkimään ja mattoja tamppaamaan.

On villiä melskettä helinää helskettä...

Lappalaisen hillitty tervehdys :)

Born to be wild

Sunnuntaina käytiin moikkaamassa Alma-käppänää ja meno oli yhtä vauhdikasta kuin Milonkin kanssa. Harmi että kamera jäi tällä kertaa kotiin. Alman kanssa leikittelyn jälkeen uni maistuikin loppuillan.

Myös kuusi on jo haettu ja laitettu jalkaan. Siinä riitti ihmeteltävää karvakuonoilla.

Laphalainen nauttii lumesta

Viikon varrelta

Kuluneella viikolla ei Unnan osalta tapahtunut mitään kummoisempaa. Maanantaina oltiin raunioilla treenaamassa. Mulla oli uudet lämpökengät koekäytössä ja hyvät oli, kolmen tunnin treenien aikana ei varpaita palellut. Unnalla oli eka kertaa umpipiilo (suoraan edessä oleva rengaskaivo) ja se meni ihan mallikkaasti vaikka hetken aikaa menikin hiffata, että maalimies on maan sisällä eikä vieressä olevassa kivikossa.

Unnaa olen pitänyt paljon nyt lenkeillä vapaana, siihen voi jo aika hyvin luottaa ettei karkaa ja tulee myös hyvin luokse. Alaspään tallin takana olevalla tiellä ollaan oltu useampaan otteeseen tällä viikolla. Unnalla on hauska tapa kirmailla vieressä olevilla pelloilla kasin muotoista kuviota. Itse asiassa pelloilla se juoksee paljon enemmän kuin metsässä.

Lauantaina oltiin Rengossa juhlimassa isän 60-vuotispäiviä. Sunnuntain vastaisena yönä Unna ripuloi pahasti ja käytin sitä ulkona useaan otteeseen. Silti sisällekin tuli parit haisevat läjät (ja tietty Oskun huoneen lattialle Oskun vaatteiden päälle). Myös oksennuksia tuli muutama. Hiukan alkoi huolestuttaa, onko tässä jostain vakavemmastakin kyse, mutta illalla syötin riisiä+piimää ja se meni hyvällä ruokahalulla alas eikä ainakaan heti aiheuttanut vatsanväänteitä. Aamupäivällä oltiin Sannan kanssa kuuntelemassa Janakkalassa luentoa koiran motivoinnista, luennoitsijana oli Pekka Korri. Hyvä ja mielenkiintoinen luento ja sain paljon vinkkiä pk-harrastusta ajatellen.

Soffaperuna

Operaatio puhdas lappalainen

Eilen törmättiin lenkillä Hanna-Leenaan ja Viljoon ja saatinkin sopivasti lenkkiseuraa molemmille, sekä emännälle että koiralle. Kotiin tullessa Unna oli yltä päältä kurassa ja päätinkin pitkästä aikaa suihkutella sen puhtaaksi. Sepä ei käynytkään ihan hetkessä! Heti kylpyhuoneessa koira heittäyti veltoksi, jalat ei kannatellut yhtään. Suihkun avatessani koira yritti karata. Salamannopeasti valjaista kiinni ja koirat makaa jälleen velttona. Yritän nostaa etupäätä ja suihkutella mahanalustaa, koira pysyy velttona. Nostan takapäätä jossa häntä vedetty tiukasti koipien väliin, koira edelleenkin velttona. Hiki virtaa (takki vielä päällä), yritän parhaani mukaan suihkutella. Ote herpaantuu hetkeksi ja koiran velttous katoaa, yrittää paeta olohuoneeseen, saan jälleen valjaista kiinni. Sukat on litimärät. Nappaan pyyhkeen ja yritän kuivata koiraa, velttous jatkuu. Päästän koiran pois kylpyhuoneesta ja samointien ravistelee itsensä kuivaksi. Eteinen on märkä mutta koira on puhdas ;) Ei voinut muuta kuin nauraa laphalaiselle joka näin hienovaraisesti yritti välttää suihkukomennuksen. Ei purrut, ei murissut, ei näykkinyt, mutta veltoksi heittäytymällä hankaloitti tehokkaasti pesua.

Saatinpa sitä nauttia lumesta melkein viikon verran. Unna oli riemusta sekaisin joka lenkillä ja hyppeli kinoksessa vaikka auratulla tiellä olisi päässyt helpommalla. Viime maanantaina ei menty rauniolle treeneihin eikä mennä tänäänkään. Tänään mulla on ollut kurkku kipeä enkä viitsi itseä turhaan sairastuttaa, mutta viime maanantaina mua yksinkertaisesti laiskotti :(
Muutenkin Unnan treenailu on tokon osalta jäänyt olemattomaksi. Torstaina oltiin Pekolan lavalla Eeva-Kaarinan näyttelykoulutuksessa, mutta sielläkin lähinnä sen takia, että Unna saa harjoitusta muista koirista. Tulipa taas todettua, ettei se näyttelykehässä koiran kanssa pyöriminen niin yksinkertaista ole kuin se sivustakatsottuna näyttää. Eilen oltiin Rengossa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Lappalaiset painatti taas metsässä sydämensä kyllyydestä.

Viiru viihtyy pitkästä aikaa kiipeilypuussa

Unna 7 kk

Onnea pieni lappalaistyttö! Tänään tuli ensilumi ja Unna oli onnesta sekaisin aamulenkillä. Viimeaikainen sivulletuloharjoitus alkaa tuottaa tuloksia. Unna tuli eilen jo muutamia kertoja oikeaan asentoon ilman käsiohjausta. Vähän olen koirastani ylpeä.

Ei enää mikään pieni ketunpoikanen tämä lappalaisneito!

Arktiset treenit

Maanantai ja tuttuun tapaan montulle treeneihin. Sää oli hyytävä vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste. Vyöryin paikalle kuin michelinukko monet vaatekerrokset päällä ja hieman kiristävät toppahousut jalassa (joopa joo, laihduttaakin pitäis). Tällä kertaa onnistuin pitämään kylmän loitolla koko 2,5 tuntia kestäneiden harkkojen ajan, mitä nyt varpaat kohmettu mutta ainahan ne. Unnan treenit meni hyvin. Haki innostuneesti eikä haahuillut tällä kertaa hirveästi ylimääräistä, maalimiehet löytyi ihan mukiinmenevästi. Unna ainakin tietää nyt mitä raunioilla tehdään, päämärätietoista on työskentely. Välillä vaan tuntuu, että onko lappalainen saanut kaikkia nenän hajusoluja niitä jaettaessa, maalimies kun taas viimeisellä pistolla mentiin niin läheltä niin monta kertaa, että ohjaajat sanoivat Unnan olevan "nuhanenä". No, istupa itse kylmässä autossa monta tuntia, vilustuuhan siinä itse kukin ;) Mutta kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli treeneistä.

Laphalaiset lenkillä

Sunnuntaina saatiin Saarulta kutsu tulla lenkille. Saaru on myös paimensukuinen lapinkoira joka on hiljattain muuttanut Helsingistä Hämeenlinnaan ja Unnaa neljä kuukautta vanhempi. Vietiin koirat Rengon metsiin kirmailemaan ja vauhtia riitti koko lenkin ajan. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään ja Unnakin pääsi pitkästä aikaa riehumaan samankokoisen kaverin kanssa. Tanner tömisi, puskat rytisi ja sammaleet lenteli kun laphalaiset päästeli tuhatta ja sataa. Ihme ja kumma että kumpaakaan ei sattunut, senverran oli meno raisua. Mutta hyvää teki taas kerran päästellä vapaana enimpiä höyryjä pois. Veikkaanpa että lappalainen vetelee lopun päivää sikeitä.

Rengon metsässä bongattu vaarallinen peto. Ahdistelee ihmisiä rapsutuksia kerjäämällä ja nuolee kasvot läpikotaisin siihen törmätessä. Liikkuminen alueella omalla vastuulla. Tämä peto ei tunne armoa.

Metsälenkillä

Aamupäivällä mentiin Renkoon lenkille. Sanna ja Milo tuli hieman myöhemmin ja Unna meni Milolle valmiiksi maalikoiraksi. Sanna käsitti hieman väärin missä olimme ja lähti kävelemään väärään suuntaan etsimään merkkiä, Milo sensijaan olisi heti ollut oikeilla jäljillä ;) Kiitos nykytekniikan ja kännyköiden, etsintä saatiin ohjattua pian oikealle reitille ja koirakin löytyi ilman vaikeuksia.

Missä Milo luuraa?

Koirat kirmailivat mielin määrin ja itsestäkin oli kiva lenkkeillä päivänvalolla happirikkaassa säässä. Lenkin lopuksi tehtiin Unnalle muutama hakuharkka ja leikitettiin molemmat koirat. Tänään oli historiallinen päivä, sillä Unna hyppäsi eka kertaa itse autoon. Aplodeja pikku lappalaiselle!! Olin tyytyväinen että koiran lenkitys oli jo ohi ja olisi loppupäivä aikaa tehdä jotain ihan muuta, ajattelin jopa käydä kylässä Jannen luona pitkästä aikaa. Kotona menin viltin alle ja katselin telkkaa ja heräsin kahden tunnin päästä! Tais ollakin emäntä joka lenkistä väsähti.....

Tuuli repii puita taivas salamoi

Jankin pentukurssi loppui viime sunnuntaina. Tunnilla käytiin läpi monta juttua mm. sivulletulo, seuraaminen, seisominen ja tokoeste. Nyt mulla on tavoitteena harjoitella sivulletuloa niin, että se sujuu tammikuussa ilman käsiapua. Unnan osalta tunti meni hyvin ja jaksoi pitää kontaktia koko treenin ajan. Tammikuussa yritän päästä taas Jankin treeneihin.

Maanantaina suunnattiin taas montulle treenaamaan ja tällä kertaa kiusana oli kova sade ja kesken treenejä noussut myrsky. Viimeiset koirat joutuivat etsimään pilkkopimeässä, raunioiden ainoa valonlähde kun pimeni kesken kaiken. Onneksi kuitenkin kaikki pentukoirat olivat jo ehtineet tehdä oman suorituksensa. Tällä kertaa mukana oli neljä uutta koiraa ja kiva ylläri oli, että yksi cairnterrieri oli myös tullut lajiin tutustumaan. Cairni tekikin näyttävän entreen kusemalla erään treenaajan housunlahkeelle :) Niin tuttua....

Unnan ensimmäinen maalimies oli bunkkerin takana. Unna pyyhkäisi täpöllä ohi ja etsi ja pyöri innokkaana ensin taka-alueella ja sitten vielä ihan maalimiehen vieressä pitkän aikaa, ennenkuin löysi maalin. Toinen pisto oli tunnelinsuun ohi kiven taakse, ettei jopa sama piilo kuin viimeksi mitä ei meinannut löytää. No tällä kertaa etsiminen kesti taas ja viime kerrastu tuttu vinkuminen lisääntyi etsinnän aikana. Onneksi kuitenkin löysi maalimiehen ilman että olisi tarvinnut lähettää uudestaan. Viimeinen pisto oli lähelle mutta vähän hankalempaan paikkaan pakastimen taakse, tämä löytyi ilman ongelmia. Marikan mukaan koira paineistuu kun ei heti löydä maalimiestä ja vinkuminen johtuu tästä, mutta harjoittelulla päästään siitä eroon. Saa nähdä, jatkavatko uudet ihmiset lajin parissa, paljon käy uusia tutustumassa muutaman kerran mutta sitten jäävät jostain syystä pois. Tosin kyllä lajinvaihto oli itselläkin mielessä kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia seistessä paleltuneena litimärillä hanskoilla.

Koulunpenkillä

No niin, nyt on koirankouluttajakurssin 1-osa hyväksytysti suoritettu. Kouluttaja oli Jorma Lankinen ja tykkäsin kovasti hänen koulutuksestaan. Nimestä huolimatta kurssilla ei keskitytty koiran kouluttamiseen vaan se oli enemmänkin yleispläjäys koirasta, koiran luonteesta, rakenteesta, vieteistä, palvelus-ja pelastuskoiralajeista ja kilpailemisesta. Sopii siis kaikille koiraihmisille. Osallistujaporukka oli mukavanoloista ja osallistuvaa. Mukavaa että oli kerrankin omalla asuinpaikkakunnalla tälläista tarjolla, ettei tarvitse ajella pääkaupunkiseudulle. Mielenkiintoinen pointti mikä jäi mieleen oli pentutestaus (joka nykyään on muotia) mutta mitä kouluttaja ei kuitenkaan pitänyt mitenkään varmana. Lankisen mukaan varmin tapa testata pennun temperamentti on ruuduttaa lattia 20x20 cm:n ruutuihin ja laittaa kahden päivän ikäinen pentu viiden minuutin ajaksi lattialle, pennun temperamentti on suoraan verrannollinen siihen monessako ruudussa käy. Samoin koiran käyttäymisen vertaaminen susilauman käyttäytymiseen ei toimi enää. Koiran domestikaatio on jo kestänyt yli tuhat vuotta eikä enää käyttäydy samoin kuin susi.

Unnan on saanut jostain syystä rappukammon. Perjantai-iltana ei yhtäkkiä suostunut nousemaan niitä muutamia rappusia ylös kotiin. En tiedä onko satuttanut itsensä portaikossa kun usein säheltää eka askelmilla ja vetää senjälkeen mahalleen. Ei auttanut vaikka nakkeja ripottelin portaille, ei auttanut sitten yhtään mitään. Mulla oli vähän kiirekin ja kannoin koiran sitten sylissä kotiovelle. Yläkerran naapuri tuli sitten samaan aikaan paikalla ja katteli vähän pitkään kun isoa koiranrotkoa siinä kanniskellaan kuin pahaista puudelia. No nyt olen saanut asiaa edistymään jo niin pitkälle, että kun vaan nostan koiran kylmästi ekoille rapuille, niin kyllä se nätisti kävelee ylös. Mutta jostain syystä kaksi ensimmäistä askelmaa on nyt Unnalle ihan hirveitä. Scheisse! Kun tietäisi edes mistä tämä kammo on tullut. Mä jo tässä heitin hyvästit agilitylle ja pelastuspuolen ketteryysesteille :(

Ei kurjuutta kummempaa

Viikko on vierähtänyt ilma mitään kummalisempaa äksöniä. Maanantain harkat peruutettiin ohjaajien estymisen vuoksi ja huomenna ei päästä metsään hakuharkkoihin, koska olen koirankoulutuskurssilla viikonlopun. Unna haistelee kovasti lenkillä, taitaa hormoonit alkaa sekoitella lappalaisen päätä. Kuinka paljon olen Unnaan kiintynytkään näiden muutaman kuukauden aikana, tuntuu hassulta että laphalainen on asustanut meillä vasta neljä kuukautta kun se on jo täyttänyt kaiken vapaa-ajan mitä käytettävissä on. Toivottavasti viikonlopun koulutus antaa uutta sykettä koiraharrastukseen!

Ensipakkanen

Viikko on taas vierähtänyt ja on siirrytty marraskuun puolelle. Sunnuntai valkeni pakkasen merkeissä ja Unnan kanssa mentiin jo puolikymmenen aikaan Hirsimäen taakse pitkälle lenkille. Pidin Unnaa vapaana koko lenkin ajan, mutta yllättävän paljon oli porukkaa liikkeellä jo niinkin varhain, tosin onneksi sain ongelmitta koiran aina kiinni ohituksien ajaksi. Kävin Rengossa iltapäivällä vaihtamassa talvirenkaat ja Unna hengaili vapaana pihalla "työnjohtajana". Naapuriin tuli vieraita koiran kanssa joita Unna haukuskeli tontin nurkalla mutta ei onneksi lähtenyt ryntäileen kohti. Tämä on hieno piirre lappalaisessa verrattuna cairniin joka olisi vastaavassa tapauksessa rynnännyt mitään tottelematta aiheuttamaan emännälle noloja tilanteita. Pentukurssikin on jo edennyt toiseksi viimeiseen kertaan. Harjoiteltiin seisaalta maahanmenoa, sivulletuloa, pujottelua jalkojen välistä sekä luoksetuloa. Unnan osalta tunti meni hyvin. Selkeästi päivän aktiviteetit tuntui tassun pohjissa, Unna oli normaalia rauhallisempi. Hyvin menneen tunnin jälkeen virisi taas halu ruveta tokoileen tosissaan.

treenihösellystä

Maanantai ja treenit jälleen raunioilla. Ensimmäinen pisto bunkkerin taakse, näytetään poispäin kävelevä maalimies ja toistetaan käskysanaa, senjälkeen koira hökkelin taakse vähäksi aikaa ja senjälkeen lähetys. Eka pisto meni hyvin. Toisessa alku samanlainen, tällä kertaa maalimies piilossa raunioiden laidalla kiven takana. Unna etsii ja etsii, on innokas, vinkuu, pyörii lähellä mutta ei löydä maalimiestä. Pyydän Unnan luokse mutta samalla Unna huomaakin parkkipaikalla olevan koiran ja ryntää sinne, ei usko käskyjä ja jää hyppeleen koiran luo. Juoksen parkkipaikalle ja huomaan että koira onkin Into, Unnan koirakaveri, huomasiko tuo peevelin lappalainen siellä raunioilla heti kuka koira siellä jo jaloittelee? No takaisin lähettään koira uudestaan hakuun, jää tällä kertaa ihmeissään pyörimään minun eteen. Uudestaan lähetys ja tällä kertaa löytää maalimiehen joka on siirtynyt hieman lähemmäksi karkureissun aikana. Lopuksi tehdään vietin nostattamiseksi näkölähto bunkkerin taakse ja se menee hyvin. Positiivista oli se, että Unna on kyllä innokas hakemaan, mutta pidemmässä etsinnässä vähän niinkuin unohtaa mitä olikaan tekemässä tai motivaatio ei vielä riitä.

Ahkeraa lenkkeilyä

Tällä viikolla on Unna saanut lenkkeillä mielin määrin. Apparalla pidin yksi aamupäivä Unnaa koko lenkin vapaana. Totteli hyvin luoksetuloja ja pysyi lähellä. Aulangolla oltiin perjantaina Sannan ja Milon kanssa. Lenkki venähti melkein parituntiseksi ja koirat olivat vapaina aina kuin se oli mahdollista. Emännät olivat lenkin jälkeen ryytyneitä mutta koirat jatkoivat painimista vielä Sannan luona kun kävin siellä iltakahvilla. Tänään oltiin Rengossa ja tehtiin koirille pienet treenit. Unna on kivasti hoksannut jujun hakuhommissa ja tänään ensimmäistä kertaa vinkui ja tempoi hihnassa kun mentiin lähetyspaikalle. Hyvä että innostus on herännyt. Seuraavaksi Unna oli Milolle maalikoirana ja jälki oli haastavampi koska reitin varrella oli jo hakuharkoista jääneitä hajuja sekä myös se, että jälki meni vähän matkaa tietä pitkin. Milolle tuotti ongelmia löytää jälki tiellä kuljetun pätkän jälkeen mutta loppujen lopuksi löytyi se kadoksissa ollut laphalainenkin.



Viiru tykästyi Unnan agilityputkeen.

Viiru poseeraa

Mastolla lenkillä 22.10.08

Rauniotreenit

Maanantai-iltana oltiin HPPK:n harkoissa, tällä kertaa raunioilla. Unna pääsikin aloittamaan eka koirana, mikä oli ihan kiva kun oli vielä valoisaa. Eka haku oli näkölähtö ja maalimies juoksi suoraan edessä olevan bunkkerin taakse. Unna juoksi innoissaan ensin ohi (taisi vähän sekoittaa metsätreeneihin) mutta huomasi pian missä maalimies oli. Seuraavaksi maalimies meni roskikseen piiloon ja Unnalle näytettiin mihin suuntaan maalimies menee ja sitten koira käännettiin poispäin. Unna otti hyvin vainun ja pyöri roskiksen ympärillä, hetken aikaa pyörittyään hokasi viimein missä maalimies oli. Roskis on siis harmaa iso roskis kumollaan ilman kantta, Unna meni parikin kertaa ihan ohi avonaiselta sivulta maalimiestä huomaamatta, mutta se vaan todistaa, että koira etsii nenällään ei silmillään. Kolmannessa haussa taas näytettiin mihin suuntaan maalimies menee ja koira ympäri ja senjälkeen lähetys. Maalimies oli tunnelin suulla ja Unna löysi sen heti, tarkoitus olikin jättää viimeinen haku helpoksi. On hienoa katsoa kuinka kerta kerran jälkeen Unna on aina vaan enemmän täpinöissään harkoissa.

Unna 6 kk

Maanantaina oli Unnan puolivuotissynttärit. Edistystä on tapahtunut ja nyt Unnakin on vihdoista viimein sisäsiisti. Sivulletulo sujuu ja ihan hyvään loppuasentoon, tosin kädellä täytyy auttaa vielä paljon.Uutena temppuna on opittu niiaus. Hihnassakävely sujuu muuten hyvin mutta toisten koirien ohitus on iso ongelma. Unna niin mielellään menis tervehtimään muita koiruuksia, että ei siinä tilanteessa emäntä kiinnosta kun näkee toisia kavereita. Mutta ei onneksi ole vihainen muille koirille. Unna pysyy hyvin vapaana ja metsässäkin pysyttelee lähettyvillä. Jonkinlaista paimennuskäyttäymistä Unnallakin on, metsässä varsinkin se välillä vetää hepulissä ympyrää mun ympärillä. Unna on varsin perso ruualle ja niinpä keittiöstä kuuluvat mikron kilinät ja jääkaapinoven narinat saavatkin laphalaisen aina siirtymään köökin puolelle jos sieltä joku ihana herkkumurena sattuisi tipahtamaan. Isä ja äitin luona kyläillessä Unnan aina ensimmäiseksi parkkeeraa jääkaapin eteen, siellä kun pieni herkkupaloilla hemmottelu on sallitumpaa kuin kotona. Unnalla on myös hauska tapa aina suihkusta tai saunasta tullessa rynnätä nuolemaan vesipisarat jaloilta.

Päivänsankari pötkön pötkön

Hauhovin talkoissa

Lauantaipäivä meni kokonaan Hauholla koirakoulutuskeskus Hauhovin talkoissa. Ensin oli treenit jotka kesti kaikenkaikkiaan viisi tuntia (!) ja senjälkeen siivottiin Hauhovin makuu-ja kokoustilat. Treenit alkoivat tokoilulla ja siinä toisten koiria seuratessa tuli taas sellainen tunne, että eihän tuo oma koira osaa mitään. Unnan toko-osuus tosin oli leikitystä ja hyvin leikki sekä Johannan että Villen kanssa. Unna leikkii tyypillisen paimenkoiran tavoin, niin kauan kuin saalis (lelu) liikkuu pysyy koira liikkeessä mutta kiinnostus lopahtaa kun liike loppuu. Lopuksi Unnalle tehtiin supersaalistus elikkä pitelin koiraa kaulapannasta kiinni ja Johanna juoksi kentän toiselle puolelle lelu mukana ja sillä houkutellen. Senjälkeen vaan käskysana "ukko" ja koira säntäsi into piukeana maalimiehen perään. Saalisvietti on siis hyvä ja läksyksi tuli leikittää koiraa mahdollisimman paljon ja käyttää leikityksessä apuna eri ihmisiä.

Seuraavana oli vuorossa hakuharjoittelut metsässä. Muut treenaajat olivat jo edistyneempiä ja oli kiinnostavaa seurata osaavien koirien harjoittelua. Maalimiehenä olo on koirasta riippuen haastavaa ja minua aloittelijana ei laitettukaan kuin "turvallisille"koirille maaliksi. Unnalle tehtiin harjoitukset jossa maalimies ensin hetsaa koiraa makupaloilla ja juoksee senjälkeen metsään jonka aikana minä olin lähetysasennossa ja hoin käskysanaa ukko. Tämän jälkeen koira vietiin lähetyspaikalta pois ja hetken päästä tultiin takaisin normisti lähettämään koira käskysanalla matkalle. Minä tietty pessimistinä olin varma että Unna ei lähde mihinkään mutta niin vaan lähti niinkuin olis aina hakua harrastanut. Kaksi seuraavaa harjoitetta tehtiin samallatavoin, erona ainoastaan se että maalimiehen nähdessä koiran tulevan kohti lähtee maalimies samalla juoksemaan pakoon, ns jänöpupuharjoittelu. Jos oikein ymmärsin, näin koiralle ehdollistetaan käskysanaan saalisvietti. Elikkä jossain vaiheessa Unnan pitäisi yhdistää sanaan ukko liikkuva saalis metsässä, näin saalisviettiä voidaan hyväksikäyttää koiran innossa hakea maalimiehiä. Unnan harkat menivät siis hyvin ja itestäkin tuntuu hyvältä kun koira innoissaa pinkoo maalimiehen perään, silloin tulee tunne että tämä on koirastakin kivaa. Hienoa Unna! Niin Villehän sanoikin että koira on parempi kuin ohjaaja, sehän jo kyllä tiedettiinkin ;)

On the twilight zone

HPKK:n harkat olivatkin tällä kertaa metsässä. Haastelliseksi olosuhteet teki nopeasti tuleva hämärä ja senjälkeen täydellinen pimeys. Unnalla oli kolme hakua ja joutui suorittamaan ne "hämärän rajamailla" elikkä vähän ennen täydellistä syysillan sysipimeää. Eipä silti, Unna suoritui hakuhommistaan kunnialla, mutta viimeisessä haussa ei enää erottanut missä koira metsässä meni, vaikkakaan maalimies ei järin kaukana ollut. Kaikki koirat suoriutuivat kyllä tehtävistään kunnialla, pimeydestä huolimatta. Jatkossa metsätreenejä on tarkoitus järjestää viikonloppuisin päiväsaikaan, iltaisin kun valoisaa ei kohta ole ollenkaan. Harkoista jäi kiva mieli ja Unnalla on ihan kiva ote tähän lajiin. Toivon mukaan tänä vuonna tulee oikea talvi lumipeitteineen niin hakuharkkoja pystyttäis pitään myös iltaisin.

Perjantai-iltana lenkkeiltiin Sannan & Milon kanssa. Käveltiin radanvartta ja saatiin junakokemuksia Unnalle runsain mitoin kun junia puksutti ohi tämän tästä. Käytiin myös asemalaiturilla ja noustiin Viipurintielle teräsportaita pitkin. Ihme ja kumma, Unna tuli portaat ilman ongelmia ylös, hieno juttu. Lauantaina mentiin samalla porukalla Papinharjuntielle. Ensin tehtiin Unnalle pari hakua niin että Sanna meni piiloon ja sitten vuorostaan me mentiin Unnan kans metsään maalimieheksi ja Milo jäljesti meitä. Sunnuntaina oltiin Jankin pentukurssilla. Sinänsä siellä ei tullut mitään uutta, sitä osasin jo etukäteen vähän ounastellakin. Aluksi esiteltiin itsemme ja koira, senjälkeen oli kontaktiharjoituksia ja istumaan opettelua ja lopuksi vaan oleiltiin maassa ja rauhoiteltiin koiria.

Kuvakimaraa pentukurssilta

Allaolevat kuvat on häikäilemättä pöllitty Aila Kompan albumista, kuvaaja Marjaana Komppa.

Lapinkoirat esittäytyvät

Hmm... mikähän harjoitus tässä on meneillään

Pentukurssin päätös

Eilen oli viimeinen kerta EHKK:n pentukurssilla, tällä kertaa kokoonnuttiin Pekolan lavalla. Tunnin aiheina oli mm. paikallaoloa, luoksetuloa, hihnassa seuraamista ja agilityyn tutustumista. Unnassa on tapahtunut selkeä muutos miten käyttäytyy kun tullaan treeneihin. Nyt jo heti autosta tullessa alkaa haukkua muita koiria, tosin se haukku on enemmänkin sellaista "tule mun kanssa leikkiin"-haukuntaa. Anyway, tunnilla haukunta ei onneksi ole mikään ongelma. Kontaktit onnistuu hyvin treeneissä ja hihnassa liikkuminen oli erittäin mallikasta...ajoittain. Unna kyllästyy helposti tokoilussa ja alkaa esim. jahtaamaan omaa häntäänsä aina tauon aikana, muuten se ei sitä koskaan tee. Tai sitten se on jotain sijaistoimintoa, tiedä häntä. Haaveena olisi kuitenkin kouluttaa toko-koira joka tekee liikkeet iloisesti, toivon mukaan tähän tulisi vinkkiä jatkossa. Niin sunnuntainahan alkaa uusi pentukurssi Janakkalan koirakerhossa, se tosin voi olla hyvin pitkälle samojen asioiden kertaamista mitä jo tällä kurssilla ollaan käyty läpi.

Agilityyn tutustuttiin hypyillä, putkella ja pujottelulla. Hypyt meni ok, samoin kepit mutta putki oli Unnan mielestä maailman kamalin ja inhottavin asia. Sain Unnan kyllä tulemaan putkesta mutta "puoliväkisin". Meidän ryhmälle sattui vielä osumaan tumma putki mikä voi olla joillekin koirille haastavampaa. Niinpä pyysinkin tunnin lopussa vielä päästä kokeilemaan vaaleammalla putkella. Ei edelleenkään mielellään mennyt sisään mutta kun vähän tönäisi pepusta niin tuli kyllä vauhdilla ulos :) Keppejä oli helppo ottaa kun siitä on jo kokemusta ja Unna on rauhallisempi kuin Onni. Onnin kanssa oli hankala opetella mistä keppivälistä käden pitää tulla kun koira muutenkin reagoi herkästi ohjaajan liikkeisiin ja sitä virtaa kun oli vaikka muille jakaa. Onneksi Unna ei kuitenkaan tehnyt "Onneja" ja pissannut putkeen :) Toivon mukaan Unna jatkossa innostuu agilitysta, mulla jo vähän polttelis päästä radalle.

Rapamäen mörkö

Maanantaina oltiin taas montulla treenaamassa. Tällä kertaa oli vähemmän koiria mukana kuin viimeksi ja siksipä tunti aloitettiinkin koiria leikittämällä. Mulla ei luonnollisesti ollut tietty mitään leluja mukana, mutta onneksi Jennalta löytyi autosta farkunlahje ja sillä saatiin Unnaa ihan kivasti leikitettyä. Kun tuli meidän vuoro mennä sitten raunioille niin vähän jännitti, että kuinka se Unna uskaltaa lähteä ketään haeskelemaan kun siinä vaiheessa iltaa oli jo säkkipimeää ja montulla on vaikka mitä pelottavaa varjoa, mutta ei onneksi kuitenkaan arastellut yhtään pyöriä siellä kivenlohkareiden seassa. Unnalla oli kaksi hakua. Ensimmäisessä maalimies juoksi suoraan edessä olevan bunkkerin taakse ja Unna lähti innokkaasti perään ja löysi maalimiehen mukavasti. Toisessa haussa maalimies meni traktorinrenkaiden taakse piiloon ja Unnaa pyöräytettiin kerran ympäri ennen hakua. Tämä haku tuotti vaikeuksia, koska lähti ihan ensimmäiseksi samaan paikkaan kuin edellisessä haussa. Otin koiran pari kertaa viereen ja kävelin lähemmäs maalia ja lähetin uudestaan, mutta tuloksia ei tullut, Unna ei selvästi käsittänyt enää mitä piti tehdä. Tämän jälkeen maalimies nousi piilosta heiluttamaan käsiä ja nyt kun lähetin Unnan niin juoksi suorilta maalimiehen luo. Kun lähdettiin treenipaikalta niin Unnalle jätettiin viimeiseksi mielikuvaksi raunioille juokseva maalimies. Olen tyytyväinen siihen, että Unnalta tuntui löytyvän mukavasti intoa hakuhommiin. Unna suoriutui treeneistä siis hyvin, minä sensijaan sähläsin sen minkä kerkesin. Heti raunioille tultua kaadoin tietty nakit maahan ja Unnan lähetysvaiheessa polkaisin sitä reppanaa tassun päälle. Unnalle vois ostaa liivin tekstillä "minä osaan kyllä, emäntä ei".



Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa , se hämmästyttää kummastuttaa pientä koiranpentua... Eilen illalla kun käveltiin rapamäkeä alas niin Unna veti yhtäkkiä hihna kireällä taakse ja murisi. Tien vieressä kun oli pelottava kapistus, meinaan laatikko josta talvisin heitellään hiekkaa mäkeen. Ei uskaltanut Unna ensin mennä ollenkaan lähelle koko hirvitystä, mutta kun kävin pari kertaa potkimassa tätä pelottavaa möhkälettä, niin sitten rohkeni jo lappalainenkin tulla tutustumaan tähän pelottavaan mörköön. Se on jännä juttu kun tällaiset paikallaan olevat esineet voivat pelottaa, Onnin mörkö oli aikoinaan sähkökaappi.

Rauniotreeneissä

Nyt on sitten ensimmäiset rauniotreenit takana. Penturyhmässä olikin aika mukavasti koiria ja aikaakin vierähti vajaat pari tuntia. Unna oli hieman jännittyneen oloinen harkkapaikalle tullessa, joten treeni koostui myös tällä kertaa viime kerralta tutusta makkararingistä
jonka lisäksi tehtiin myös yksi haku niin että maalimies meni kiven taakse piiloon. Unna haki makkaraa mielellään jokaiselta paikallaolijalta ja säntäsi hakuun innolla, joten treeneistä jäi kiva mielikuva pienen lappalaisen pääkoppaan. Muihin koiriin verrattuna Unna on kyllä tosi rauhallinen, joten leikittämistä täytynee alkaa tehdä nyt ihan säännöllisesti, jotta saadaan saalisviettiä vahvistettua. Paikalla oli monentasoista koiraa ja oli hieno katsoa jo kokeneempia konkareita jotka loikkivat kivien ja esteiden seassa into piukeana maalimiestä etsien. Kyllä se Unna on pikkuruisen oloinen boksereiden, sakemannien ja rotikoiden seassa.

Eilen juhlittiin Oskun synttäreitä. Onnea vaan vielä kerran 14-vuotiaalle! Viikonloppu menikin Unnan osalta hätäisissä lenkityksissä kun vieraita kävi sekä lauantaina että sunnuntaina. Pienin vieras oli 10 kk:n ikäinen Salla ja Unna käyttäytyi kyllä tosi upeasti pientä lasta kohtaa. Unna vaan katseli kuono koipien välissä maaten kun Salla leikki omilla leluillaan. Ihmettelen että ei koira mennyt leluja nappaamaan pikkuiselta, kyllä se on viisas tämä meidän lappalainen (nyt saa kehua).

Viime keskiviikon pentukurssi oli uimahallin nurmikolla jossa alkuun otettiin kontaktiharjoituksia ja senjälkeen esitettiin opeteltu temppu. Unnan temppu oli tällä kertaa "give me five", hienosti meni tassunläpsäytys. Senjälkeen lähdettiin koko konkkaronkka torille päin kävelemään, tarkoituksena tietysti saada koira kulkemaan mahdollisimman hienosti hihnassa sekä vaatia se istumaan aina tienylityksissä ja jatkamaan matkaa vasta luvan saatua. No alku aina hankalaa ja "kyllä se kotona kävelee paremmin"-selitysten ja suolentyhjennyksen jälkeen kulku oli ajoittain jopa ihan mallikasta. Mutta haastetta riittää vielä kun on paljon koirakavereita ympärillä ja onhan se liikenne keskustassa vilkkaampaa kuin täällä Jukolassa, vaikka ei se Hämeenlinna mikään metropoli olekaan. Täytyy ottaa kaupunkikävelyä nyt jatkossa vaikka kerran viikossa ja siellä juna-asemallakin pitäisi käydä tutustumassa.

Kamera pursuilee hienoja otoksia mutta harmillisesti olen kadottanut usb-johdon jolla saisin kuvia siirrettyä koneelle. Niinpä blogi on ollut aika ankea viime aikoina. Pakko kait mennä kauppaan ja ostaa uusi johto, senjälkeen voin taas tumpata blogin täyteen kuvasaastetta.

Onnea Unna 5 kk

Tänään on siis Unnan synttärit, ikää mittariin on kertynyt 5 kk. Unna sai merkkipäivän kunniaksi jättiluun pureskeltavaksi.

Unna herkuttelee

Sitten lyhyt kertaus kuluneesta viikosta. Viime viikonloppuna oltiin Hauholla mökkeilemässä, mukana olivat myös käppänät Milo ja Leevi emäntineen. Onneksi sää oli selkeä eikä satanut joten koko viikonloppu pystyttiin omistautumaan koirien aktivointiin. Sanotaan että maalaisilma on terveellistä, mutta liekö johtunut perjantai-iltaisesta nuotion äärellä istumisesta (häkämyrkytys...) mutta lauantaiaamuna heräsin jyskyttävään päänsärkyyn ja paikallinen kissa oli yön aikana käynyt asioimassa minun suussani, ainakin maku mikä leijui suussa oli jotain kaameaa ja luultavasti hajukin. Ehkäpä tervapastillishoteillakin oli asian kanssa jotain tekemistä... Mutta mitäpä pienistä säryistä, aamukymmeneltä raahauduttiin koirien kanssa tekemään etsintäharjoituksia. Unnalle ja Leeville tehtiin helppoja näkölähtöjä ja Milolle vanhalle konkarille jo haastavampaa etsintäharjoitusta. Siinä harjoitusten lomassa meni tietysti suunnat vähän sekaisin ja mökille palattiin sitten suunniteltua pidemmän reitin kautta. Unnalle tein myös muutaman makkararuudun ja ennenkaikkea koirat saivat nauttia vapaanaolosta ja kirmailusta. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin viikonlopun aikana, ikääkin tuli siis pidennettyä monella vuodella. Kiitos Hämeenlinnan etsintäosaston johtajalle viikonlopun aktiiviteeteista ja kiitokset myös Tiinalle hauskasta seurasta.

Keskiviikkona oli pentukurssin toinen kerta, tälläkin kertaa paikkana oli kaupunginpuiston laululava. Tunnin aiheena oli kontakti, istu, maahan, sivulle-komennot ja lopuksi luoksetulo. Tunti meni Unnalta ihan hyvin ja sain myös sivulletulon onnistumaan erinomaisesti. Tosin teetin (näin jälkikäteen ajateltuna) Unnalla liikaa eri juttuja tunnin aikana, lievää kyllästymistä oli havaittavissa. Tunnin lopuksi otettiin iloinen luoksetulo jossa koiraa pidetään kiinni ja ohjaaja juoksee eteenpäin samalla koiraa nimeltä kutsuen ja hetken päästä koira päästetään irti ohjaajan perään. Huoh, Unna tempaisi oikealta puolelta ohi niin että viuhahdus vaan kävi ja teki siellä minun edessä pari kunniakierrosta, tuli kuitenkin toki loppujen lopuksi luokse eikä lähtenyt haahuileen pidemmälle. Perhanan lappalainen minkä teki, luoksetulo kun oli Onninkin kanssa varsinaine akilleen kantapää :)

Lappalainen naatiskelee

Pentukurssilla

Tänään oli eka kerta EHKK:n järjestämällä pentukurssilla. Paikkana oli kaupunginpuisto ja kurssin vetäjinä Eeva-Kaarina Korpela ja Ulla Ketola. Koiria oli paikalla runsain määrin montaa eri rotua edustettuna. Kurssilla oli mukana myös toinenkin lapinkoira, kaksi cairnia (oikein ihania rotunsa edustajia) ja käppänä Alma.

Alkuun kaikki esittelivät itsensä ja koiransa ja kertoivat lyhyesti oman koirataustansa ja mitä on ajatellut koirallansa harrastaa. Seuraavaksi harjoiteltiin kontaktia mm. pitämällä makupalaa nyrkissä ja palkkaamalla koira joka kerta kun otti kontaktin ohjaajaan (ei siis makupalaan). Seuraavaksi muodostettiin koirakuja jonka läpi kulki aina kaksi koirakkoa kerrallaan ja taas palkkausta aina kun koira otti kontaktia. Lopuksi tehtiin vielä maahanmenoja. Seuraavaksi kerraksi tuli läksyksi kertailla kotaktin ottoa viikon aikana sekä opetella koiran kanssa jokin temppu. En tiedä vielä minkä tempun opettaisi, alustavasti olen ajatellut ylävitosta, mutta täytyy tutkailla mihin Unnalla olis parhaimmat edellytykset.

Ilmottauduin tänään myös Jankk:in pentukurssille. Jos ryhmään päästään niin kyllä tässä ihan kiitettävästi alkaa olla syksylle menoja.

Pelastushakuun tutustumassa

Keskiviikkona käytiin Unnan kanssa tutustumassa pelastushakutreeneihin. Tällä kertaa harjoituspaikkana olikin meille jo tutuksi tullut Moreenin "mastolenkki". Penturyhmäläisiä ei ollutkaan paikalla kuin Into ja myöhemmin paikalle tullut bordercollie ja tietty Unna, muut treenaajat olivat jo protason kisaajia. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, vettä satoi koko kolme tuntia kestäneen harkkojen ajan, joten sain heti realistisen kuvan millaista tätä lajia on harrastaa käytännössä. Ja koirat ovat treeneissä yksi kerrallaan, joten pitkiä aikoja joutuvat nekin viettämään autossa.



Unnalle tehtiin ns. makkararinki jossa kaikki treenajat ovat ringissa makupala kädessä ja koira päästetään vapaana tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin ja tietysti luodaan myös positiivista mielikuvaa metsässä olosta. Lopuksi yksi maalimiehistä lähti juoksemaan meistä poispäin makaupalarasia mukanaan ja minä päästin Unnan hetken päästä maalimiehen perään. Unna lähti reippaasti juoksijan perään ja maalimiehen saavutettuaan jopa haukahti ikäänkuin koulutetut koirat :) Kouluttajan mukaan Unna on itsevarma, rauhallinen ja itsenäinen koira, elikkä ihan hyviä ominaisuuksia tätä harrastusta ajatellen. Tämä laji kiinnostaa senkin vuoksi, että lapinkoirilla on tänä päivänä oikeus osallistua pk-kokeisiin joista pk-haku on yksi osio, joten tässä samalla saadaan harjoitusta myös pk-hakua varten. Sain illan mittaan valtavasti tieto lajin harrastamisesta ja koirista yleensäkin, treenaajat ja kouluttaja ovat kyllä asioista perillä ja selittävät koko ajan. Kiinnostus siis lajiin syttyi ja kunhan uusia alkeiskurssi syys-lokakuun vaihteessa alkaa, niin mukana ollaan.

Niin olin myös yhden kerran maalimiehenä. Kieltämättä hieman jännitti kun belgianpaimenkoira rymisteli puskien keskeltä viereen haukkumaan. Yhden kerran piti odotella kyykyssä ja kun koira taas haukkui siinä kasvojen edessä niin että lämmin henkäys pelmahti joka haukulla naamaa vasten, niin jos olisin ollut jotain vilpillistä hommaa harrastamassa ja koira olisi saanut kiinni, niin vastarintaa en olisi tehnyt, voin kertoa :)



Torstaina olin Kirstulan kentällä samaisen seuran tokoharkoissa. Nämäpä olivatkin ihan erilaiset tokoilut kuin mitä olin kuvitellut. Nyt onkin tarkoituksena vain leikittää koiraa kentällä ja leikittää oikein, elikkä koira saa saalistaa lelua ja koira voittaa aina leikin. Näin ehdollistetaan pennulle että treeneissä on sairaan hauskaa ja vahvistetaan koiran saalisviettiä jotta sitä voidaan myöhemmin käyttää palkkiona. Toki koiran kanssa voi kentällä harkata jo liikkeitäkin mutta vain siinä tapauksessa että koira todellakin ne jo osaa. Tarkoituksena on opetella liikkeet kotona omassa rauhassa ja pikkuhiljaa lisätä koiran sietokynnystä ja siirtää harjoittelua vaativampaan ympäristöön. Ohjaaja esitteli myös ketteryyskokeeseen kuuluvat esteet ja näytti omalla koirallaan kuinka ne kuuluu suorittaa. Esteisiin kuuluvat liikkuva tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, , pituushyppy 1,5 m, putki, epämiellyttävä alusta ja pöydät joihin koira ohjataan kauko-ohjauksella. Ihan mielenkiintoista on siis tämäkin harrastus.

Elokuu vetelee viimeisiään

Blogin päivitys on jäänyt hieman hunningolle, tosin ei viime viikolla juuri mitään blokkaamisen aihetta ollutkaan. Viikko meni lähinnä Unnan kanssa lenkkeillessä elokuun sateisissa illoissa. Kirstulassa käytiin seuraamassa jälleen agitreenejä ja tällä kertaa paikalla oli myös Alma. Keskiviikkona Unna sai rabiesrokotuksen ja nyt on rokotussuojat kunnossa vuoden verran.



Perjantaina ja lauantaina oltiin sienimetsässä Rengossa. Tarkoituksena oli myös pitää Unnaa vapaana koska sitä ei oltu taas vähään aikaan harjoiteltu. Perjantaina saavuttuani sienipaikalle ja juuri otettuani Unnan autosta järkytyin pahasti kun käännyin katsomaan taaksepäin. Hetken aikaa meinaan näytti siltä että susi jolkuttelee tietä pitkin mutta onneksi kyseessä olikin hirvikoira joka oli tutkapanta kaulassa lähtenyt vähän jaloittelemaan matkan varrella olevasta maalaistalosta. Hirvikoira (jonka nimeksi paljastui Nero kaulassa olevasta laatasta) lyöttäytyikin meidän seuraan koko sienestyksen ajaksi joten Unnaa en uskaltanut sitten vapaana pitääkään. Vaaranahan olisi ollut että lähtee Neron perään jos tämä saa vainun hirvestä. Nero lähti jopa meidän auton perään mutta isäntä sitä odottelikin matkan varrella joten päätyi sekin koira sitten lopulta oikeaan osoitteeseen. Lauantaina sienestys sujuikin paremmin ja Unnakin sai olla vapaana ja kirmailla mielin määrin.



Sunnuntaipäivä menikin kokonaan Tamperella kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyä seuratessa. Unna oli tietysti mukana tsemppaamassa Miloa ja hyvin Milolla menikin, punainen nauha tuli reissulta mukaan. Onnea Milo! Unnaankin olen tyytyväinen siihen miten käyttäytyy koiratapahtumissa ja osaa ottaa kuitenkin tarvittaessa kontaktia.



Päätän raporttini elokuusta tähän.

Lihava kiinalainen koira

Kuluneella viikolla on ollut monenlaista tapahtumaa. Keskiviikkona vierailtiin Katisissa Sannan ja Milon luona. Tarkoituksena oli tokoilla Idänpään kentällä ja toki sitä vähän tehtiinkin, mutta oli yllättävän vaikea keksiä mitä harjoitella. Ja Unnan kans ei nyt vielä voikaan harjoitella kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Käytettiin koiria uimassa ja tällä kertaa molemmat todellakin ui, tosin Unna otti keppiä tavoitellessa vahingossa pari uintiliikettä mutta Milo veteli koiraa jo kuin vanha tekijä. Hienoa Milo!

Torstaina Unna meni Renkoon isälle ja äidille hoitoon (eka kertaa hoidossa) ja minä menin seuraamaan Milon uutta harrastusta Nurmijärvelle elikkä koiraetsintää. Olen päässyt seuraamaan etsijäkoiran työskentelyä ihan oikeastikin nimittäin silloin kun Onni lähti viimeiselle karkausreissulleen niin Onnia jäljitti Sanna Vitikainen koiransa Dinan kanssa. Oli todella upeaa seurata kuinka koira pystyy hajuaistinsa avulla seuraamaan tiettyä hajujälkeä ja Dinakin toimi hankalissa olosuhteissa (mm auringonpaiste+asfaltti ovat haastavia koiralle). Harkkojen aluksi ohjaaja näytti omalla koirallaan pienen jäljestyksen, maalikoira oli jo mennyt etukäteen valmiiksi piiloon. Tämän lajin tärkeä osa-alue on kyetä tulkitsemaan oman koiransa signaalit jäljellä, on esim. erittäin oleellista huomata koska koira on eksynyt, sitäkin tapahtuu erityisesti vielä lajia harjoitellessa. Koirille tehtiin pienet jälkiharjoitukset siten, että aina joku ryhmästä meni oman koiransa kanssa metsään n. 50m päähän ja jäljestävälle koiralle jätettiin maalikoiran hajua, esim kaulapanta. Maalikoiran lähtiessä piiloon jäljestävää koiraa innostettiin seuraamaan piiloon menevää koiraa. Kaikki koirat löysivät hienosti maalikoiran mikä tuntuu kertakaikkiaan käsittämättömältä, että miten ne kaikki heti hokasi homman juonen. Tätä me kokeillaan myös Unnan kanssa jahka se ensin vähän kasvaa. Etsintäkurssi on Uudenmaan etsijäkoirien järjestämä (www.etsijakoirat.info).



Perjantain iltalenkillä Unna kävi ottamassa pikapainit Inton kanssa, se kun sattui sopivasti olemaan pihalla kun käveltiin siitä ohi. Sunnuntaina oltiin Kaurialan kentällä koiranäyttelyssä jo ennen kymmentä aamulla, suomenlapinkoirat kun olivat kehässä jo kympiltä. Kyllä on kieltämättä iso ero paimensukuisella ja virallisella linjalla ulkonäössä, paimensukuinen on selkeästi pitempirunkoinen, häntä ei ole niin kippura ja karvapeitekin on vaatimattomampi.
Minun mielestä paimensukuinen on kyllä kauniimman mallinen, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen niin tottunut jo omaa koiraani katselemaan, että toisenlaiset näyttävät sitten erilaisilta silmään. Myös Milo oli kehässä ja sai ihan hyvät arvostelut ja sinisen nauhan. Milon kehäesiintyminen meni kyllä Sannan etsiskelyyn kehän laidalta, Milolla kun olikin tällä kertaa vieras esittäjä. Mutta positiivista oli, ettei Miloa tuomittu ylikorkeaksi eikä muutenkaan oltu ensimmäisenä mittakepin kanssa vastassa. Kentällä oli myös käppänäpentu Alma haistelemassa koiramaailman tuulia ja totuttelemassa ihmisvilinään. Veikkanpa että Alma väsähti senverran kehän laidalla hengailusta että loppupäivä on mennyt nukkua tuhistessa ja riiviötouhut on suosiolla jätetty ensi viikkoon. Ai niin, myös Jaana oli kehän laidalla ihan prona auttelemassa koirien kanssa jo ihan ammattilaisen ottein. Viereisessä kehässä esiintyneet chow chowt saivatkin Jaanalta uuden nimen, lihava kiinalainen koira :-)

Unna treffeillä

Viikko on vierähtänyt eikä mitään järisyttävää ole tapahtunut tänä aikana. Unna on harjoitellut kokopäiväistä yksinoloa nyt reilun viikon verran ja kaikki on sujunut ok, naapurit ovat vielä tervehtineet ja irtaimistoa ei ole tuhottu :) Tänään tosin Unna oli napannut keittiön laatikoston päältä dentastixpussin ja mutustellut muutaman tikun aikansa kuluksi. Pitänee olla jatkossa tarkempi mitä jättää koiran ulottuville, Unnalla kun nämä ulottuvuudet ylöspäin ovat ihan eri luokkaa kuin Onnilla.



Unna käväisi tänään treffeillä tolleri Inton luona. Tulee itsekin hyvälle tuulelle kun katselee koirien peuhaamista ja juoksentelua, varsinkin pennnut ovat vekkuleita kun heittävät välillä kuperkeikkaa ja akrobaattisia voltteja. Ja itse ei koskaan pysty tarjoamaan koiralla samanlaista liikuntaa kuin mitä saavat keskenään remutessaan. Kotimatkalla tavattiin bullterrierin pentu, kuukautta vanhempi mitä Unna. Kovin oli leikkisä tämäkin kaveri. Kyllä niitä uusia pentuja kokoajan ilmestyy katukuvaan, Jukola ainakin on koirarikasta aluetta.



Unna täyttää huomenna 4 kk, tehdäänpä pieni yhteenveto mitä synttärisankari on tähän mennessä oppinut. Hihnassakävely sujuu hyvin, muutamia pitempiä lenkkejä on jo tehty. Kynsien leikkuu sujuu hyvin samoinkuin turkin harjaus, sensijaan suihkutus on Unnan mielestä überyök. Osaa istu ja maahan komennot, mutta luoksetulo (se tärkein) vaatii vielä paaaljoon harjoittelua ollakseen satavarmaa. Sisäsiisteys etenee hitaasti, pissat tulee vielä about tunnin välein mutta yöt menee jo suht hyvin kuivana. Kakat tekee ulos.Ruoka maittaa hyvin ja alkuajan nirsoilusta ei ole enää tietoakaan. Herkkupaloja ovat grillattu broileri, mustamakkara ja kuivatut kananpalat. Ruuaksi olen antanut Nutron nappuloita+ Yrjölän puuroa + piimää. Ottaa ulkoillessa kivasti jo kontaktia mutta toisten koirien ohitus vaatii harjoittelua. Viiru on tottunut Unnaan mutta ei vielä pidä Onnin veroisena kaverina. Osa hampaista on vaihtunut.

Maanantaina oltiin Kirstulan kentällä katsomassa Milon agilityharkkoja. Harmi että osaavien ryhmä oli vielä lomalla, olisi ollut kiva nähdä kuinka edistyneitä koirakkoja siellä jo on. Itse treenasin vielä keväällä Onnin kanssa tässä ryhmässä, tosin silloin oltiin vielä aloittelijoita. Tässä uudessa alkeisryhmässä kaikki koirat oli jo tosi taitavia. Täytynee poiketa kentällä vielä joku toinenkin kerta vakoilemassa treenejä.

Kentän reunalta löytyi sattumalta Unnalle uusi kaveri, tolleri Into, 3kk ikäinen poikakoira. Into kun vielä sattumoisin asuu myös Jukolassa, niin sovittiin että treffaillaan joku kerta niin saavat pennut keskenään telmiä. Unna ja Into ensin peuhasivatkin hihnoihin sidoittuina, mutta jossain vaiheessa leikkiä ilmapiiri kiristyi ja siinä mittailtiin kuka on kuka, molemmat ärisi ja näytteli hampaita mutta onneksi se loppui siihen. Päästettiin molemmat koirat vähän ajan päästä vielä vapaana viilettämään ja ihan hyvin niillä temmellys sujui. Unnalle koittikin suihkureissu leikkihetken jälkeen, niin likaista koiraa en olekaan aikoihin nähnyt ;-)

Eilen iltalenkillä tavattiin melkoinen koiraharvinaisuus, 8 kk:n ikäinen paimensukuinen lapinkoira. Olikin tosi kiva tavata kerrankin samanrotuinen koira, niillä kun on kuitenkin joka rodulla omat vinkeensä ja tapansa. Harmi että tämä koira asuu vielä pääkaupunkiseudulla että ei saatu siitä pitempiaikaista kaveria, mutta pitäisi varmaankin jonkin keskustelufoorumin kautta yrittää löytää Unnalle myös lappalaisia kavereita.

Eläinlääkärillä

Unna kävi eilen eläinlääkärillä hakemassa uusintarokotuksen. Kaikki meni ihan ok ja painoakin oli kertynyt viime kerrasta kolme kiloa lisää. 7 viikon ikäisenä Unna painoi 3,3 kg, 12 vkon ikäisenä 6,6 kg ja nyt siis neljän kuukauden vanhana jo 9 kg. Enää rabies-rokotus kahden viikon päästä ja rokotusrumba on vuodeksi meidän osalta ohi.

Jättikoiria

Torstaina piipahdettiin kyläilemässä serkkulikan luona Tarvasjoella. Unnan osalta automatka meni hienosti mutta autoa lähestyminen tuottaa hankaluuksia. Nelitassujarrutus on päällä heti kun lähestytään parkkipaikkaa ja tietää, että autoilua on edessä. Harmittaa, mutta täytynee yrittää oleilla ja leikkiä auton vierellä nyt jatkossa ilman että joka kerta lähdetään autoajelulle.

Merjalla on kaksi suurta koiraa, alaskanmalamutti Kiida ja keskiaasianpaimenkoira Simba. Unnalle siis koitti jännät hetket kun pääsi tutustumaan jättikoiriin. Simba on onneksi rauhallinen ja kiltti koira joka suhtautuu pentuihin kärsivällisesti joten mitä mainioin tilaisuus totuttaa Unnaa myös suuriin koiriin.

Aluksi Unna haukkui Simbaa kauempaa mutta tovin päästä jo uskaltautui tulla lähikontaktiin.

Vielä kyllä pelottaa tuo hirmuisen suuri koira...

Mutta lappalaisten päätä ei paljon palele. Hetken päästä Unna huomasi, että tämähän on ihan jees koira!

Kokoero on kyllä huikea!

Kiida tarkkailee sivummalta tilannetta.

Ihan suden näköinen...

Kiidan omistavat Merjan lapset Vilma ja Valtteri.

Samaisella kyläilyllä nähtiin myös suvun nuorin eli Peppi-vauva 3,5 kk. Siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi vauvaa pitänyt sylissä ja se ei ole sitten mitään kevyttä homaa. Siinä tulee päivän aikana bodattua moneen kertaa kun kanniskelee pientä nyyttiä sylissä.

Hauhon mökillä

Perjantaina pakattiin Skoda täyteen eväitä ja suunnattin Hauholle mökkeilemään Unnan ja Oskun kanssa. Työporukan kanssa oltiin varattu pari mökkiä joista toisessa majailivat Jaana ja Mallu ja toisessa minä ja Sanna poikien ja koirien kanssa. Unnalle viikonloppu vastasi varmaankin koirien paratiisia; ulkoilua, peuhaamista, tonkimista, leikkimistä ja painimista, voiko koira enää muuta toivoa?




Vauhtiveikot Unna ja Milo








Sää oli mökkeilyä ajatellen mitä parhain ja oli hienoa kun ei tarvinnut paahtua kerrostaloasunnossa näitä kesän muutamia harvinaisia hellepäiviä. Grillailua, saunomista, uimista, olutta...olisi mukava jos pääsisi useamminkin nauttimaan mökkeilystä. Meillä kävi sinänsä tuuri, että viikonlopun aikana paikalla ei ollut kuin yksi ulkopuolinen mökkeilijä kumpanakin iltana, joten saatiin käytännössä olla ihan omissa oloissa ja ennenkaikkea koirat sai painattaa mielin määrin.




Vedessä oli kiva kahlailla mutta kumpikin meni toistaiseksi vielä "tassupohjaa". Ehkä jonain päivänä nähdään vielä oikeaa koirauintiakin.








Kettutyttö "Miss Märkäturkki"





Molempina iltoina lämmitettiin sauna mutta uimassa pystyi käymään ilman saunaakin, senverran oli helle jo vesiä lämmittänyt. Jaana näytti mistä on tosinaiset tehty ja meni jopa aamu-uinnille lauantaina.




Lauantai-illan näkymää rantasaunalta.










Koirat nautti mökkeilystä täysin rinnoin eikä perjantain riehuminen tuntunut vielä tassuissa.







Oliko täällä se down by the laituri-tapahtuma?







Sunnutaina olikin jo aika palata kotiin. Unnaa viikonlopun telmiminen otti niin voimille, että sunnuntaipäivä meni nukkuessa.... ja samaan putkeen meni maanantaikin.



Voi sua väsynyttä rellestäjää....