Milon kanssa lenkillä

Lenkkeiltiin Sannan ja Milon kanssa pitkästä aikaa Aulangolla. Unna ja Milo painatti aina mahollisuuden tullen vapaana ja vauhtia riitti. Ja vaarallisia tilanteita... Katisten kentällä Unna painatti päin verkkoaitaa, mutta onneksi ei sattunut mitään vakavempaa. Lopuksi tuli vielä Kamukin isompien seuraksi ja taapersi tomerana muiden perässä. Eipä tässä varmaa kauaa mene, kun lappalainen saa kunnon telmimiskaverin Kamutakin.


Harmi että kameran patterit ei kauaa toimineet ja en ehtinyt räpsiä enempää kuvia.

Kesäistä säätä

Viime päivinä on saanut nauttia mitä parhaimmista keleistä. Lämpöennätyksiä on rikottu ja sinivuokot on rehahtanut täyteen kukkaan ihan silmissä. Kesän ensimmäinen siilikin on nähty aamun aikaisina tunteina, ne on jotenkin niin ihkuja. Perjantaina olin Apparalla lenkillä Terhin ja Saarun kanssa ja koirat painatti sydämensän kyllyydestä pitkin rinteitä ja puskat vaan rytisi kun kun kaksi lappalaista ajoi toisiansa takaa. Voin kertoa, että väsynyt oli koirakin tämän riekkumisen jälkeen. Lauantaina ja sunnuntaina olin seuraamassa agilitykisoja useamman tunnin ajan molempina päivinä. Mikäs siinä oli istuskella kentän laidassa ja ottaa arskaa samalla kun seurasi kisoja.

Tänään olin EHKK:n agilityn hallittavuustestissä. Se meni ihan hyvin Unnan osalta. Oli siellä monia koiria jotka osasi esim. tottelevaisuutta paremmin, mutta ehkäpä ne oli jo Unnaa vanhempia. Testissä katsottiin miten koira leikkii (meni hyvin), luoksetulo ja ravaaminen (luoksetulo ok, ravaamaan en meinannut millään saada), luoksepäästävyys (hyvä), paikallamakuuta/paikalla istumista (ok, siinä lähinnä katsottiin miten koira keskittyy, sai tehdä oman tasonsa mukaan). Eiköhän siinä ollut ne kaikki mitä katsottiin. Hyvä uutinen oli, että ryhmiä aloittaakin kaksi, joten mahdollisuudet päästä agilitaamaan kasvoi sitten paremmiksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että meidät hýväksytään.
Tänään on tasan vuosi siitä kun Onni kuoli. Mahtava persoona, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka olen tässä valitellut Unnan murkkuikää, niin eihän ne vaikeudet ole mitään siihen verrattuna, mitä kaikkea Onnin kanssa käytiin läpi. Tuskinpa kukaan koira ikinä pystyy minua kietomaan pikkurillin ympärille niin kuin sutiparta teki ;) Rakas pikku terrierini, karkeakarvainen nappisilmä piskini, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossain.






♥Sinermäen metsämies "Onni" 29.10.2004-27.4.2008 ♥

Pisto sementtikaivolle

Allaolevassa videossa ensimmäinen pisto. Hieno suoritus, tarkistaa ensin luolan, sitten ylärinteen joka jälkeen menee kaivolle (sitä ei vaan enää kunnolla näe videosta).

Että semmoset treenit

Eilen raunioilla Unnalle otettiin ekaksi maassa oleva sementtikaivo+ kansi päälle. Tätä piiloa ei ole ollut aikaisemmin ja Unna löysikin sen hyvin, tosin selkeästi säikähti kun "ukko" nosti kannen piilon päältä, silloin koira kavahti parin metrin päähän haukkumaan. Tuli kyllä piilon luo takaisin kun maalimies houkutteli.

Toinen pisto piti olla raunioiden yläoikealle, mutta tällä kertaa tulikin ylitsepääsemätön paikka Unnalle. Koira kyllä haistoi maalimiehen mutta ei vaan uskaltanut mennä esteiden läpi ylös, ilmeisesti pahin kohta tuntui olevan mutkalle vääntynyt rautatanko. Maalimieskin tuli lopulta ihan vierelle ja minäkin menin koiraa houkutteleen, että saatais meneen sen vaikean kohdan yli, mutta ei kun ei, ei Unnaa siitä saatu kertakaikkiaan menemään ja pitkällisten maanittelujen ja houkuttelujen jälkeen päätin lopettaa yrittämisen, koira alkoi olla jo niin stressaantunut, ettei makupalatkaan enää meinanneet kelvata. Lopuksi otettiin peräänjuoksu.

Jostain syystä tämä samainen paikka mistä Unna ei mennyt, tuotti kaikille muillekin koirille vaikeuksia, ketä yritettiin lähettää samaisesta paikasta ylös. Se vähän helpotti, että minun koira ei ollut ainoa vellihousu. Nyt kun lumet on täysin sulaneet, raunioilla liikkuminen on koiralle vaikeampaa, koska onkaloita ja kaiken maailman raudanpätkiä on esillä enemmän. Jopa Merjan Konsta ei mennyt tästä kohtaa ylös vaikka on siitä kuitenkin aiemmin mennyt. Ylipäätään suurin osa koirista oli eilen puoliteholla, taitaa kevään huuma vaivata muitakin koiria.

Alla muutama Pian ottama kuva. Hyvä että on noin aktiivinen kuvaaja ryhmässä :)



Unna ja kinkkinen kohta, tähän tyssäsi eilen joka koiran suoritus

Treenikuvia

Kuvia aamupäivän treeneistä. Kiitos Pia, hienoja otoksia!

Leikkii kävyn kanssa

Poseeraus...

Komea lappalainen

Pujottelua

Unna 1 v

Niin se aika menee. Kesällä meille muuttanut pieni karvapallo on kasvanut aikuiseksi! Aika on mennyt kuin siivillä ja Unna on lunastanut paikkansa meidän perheessä sataprosenttisesti. Lappalaisesta on moneksi mutta monesta ei ole lappalaiseksi :)



Unna kolmen viikon vanhana

Ja Unna vuoden vanhana
Tässä vaiheessa minua vieltiin luultiin ketuksi (Unna 3 kk)

Hakutreenit aloitettiin neljän kk:n iässä, kuvassa Unna 8 kk (kuva: Risto Kauppila)

Puolenvuoden iässä aloin olla jo lapinkoiran näköinen

Jossain vaiheessa minulla oli oranssi peruukki ja kunnon naamio

Pikkuhiljaa hivuttauduin sohvalle...... ja valtasin siitä enemmän ja enemmän tilaa
Synttärin kunniaksi sain kakun

Unna lähettää synttärionnittelut Nillalle ja Lillille sekä muille pentueen sisaruksille.

Lappalainen oikuttelee

Unna on viime aikoina ollut oikukas. Nöyrästä, tottelevaisesta ja rauhallisesta lappalaisesta ei ole näkynyt hännän tupsuakaan, sen sijaan meille on muuttanut pörhistelevä, keskittymiskyvytön ja kaikesta muusta paitsi omistajasta kiinnostunut karvapöksy. Ruokakaan ei ole kelvannut koko viikolla. Onko juoksut tulollaan vai käykö lappalainen murkkuiän angstisia tunnekuohuja läpi, tiedä häntä. Valitinko joskus, että koirani on liian rauhallinen... no sitä saa mitä tilaa ;)

Keskiviikon rauniotreenit meni nappiin. Unna lähetetettiin "uuteen" paikkaan elikkä raunioiden vasemmalle puolelle ylös roskikseen. Löysi hienosti maalimiehen vaikka haju leijaili hämäävästi luolaan, mutta meni ilman apuja lopulta oikeaan osoitteeseen. Toinen pisto tuotti vaikeuksia koska maalimies oli betonikaivossa ja Unna meni ja pyöri koko ajan kyllä oikealla paikalla ja työskenteli hienosti, ei vaan millään meinannut osata kohdistaa mistä haju tulee. Tälle pistolle jouduin lähettämään pari kertaa uudestaan. Kolmas pisto löytyi ihan suorilta, maalimies oli palkkien alla piilossa. Hyvä juttu, että loppuun saatiin helppo pisto. Mutta tyytyväinen olen, ei jäänyt lähdössä kertaakaan jumitteleen viereen.

Torstaina tottisteltiin Kirstulassa. Unna ei keskittynyt, kentän hajut ja toiset koirat vei jatkuvasti huomion. Uutena asiana otettiin eteenlähetys mikä onkin kiva liike sekä ohjaajalle että koiralle kaiken tylsän seuraa-istu-maahan-sivulle jälkeen.

Tänään treenattiin Piian kanssa kettiksiä. Tynnyrisilta ja keinu meni tosi hyvin. Tikkaat ja putki surkeasti. Viime kerralla tippui tikkailta ja siitä oli jäänyt peikkoja. Jostain syystä putki oli vastenmielinen, vaikka viimeksi se meni Unnalta tosi mallikkaasti. Pituushyppyä yritettiin myös huonolla tuoloksella. Pöydälle onneksi saatiin meneen kivasti ja siihen olikin hyvä lopettaa. Liian helppoahan tämä olisikin ollut jos olisi suorittanut esteet tosta vaan ;) Unna kirmaili lelu suussa pitkin kenttää eikä meinannut tulla luokse millään, siis todella haistapaska käytöstä.... Lopuksi otin eteenlähetyksiä. Olen yrittänyt opettaa epätoivoisesti opettaa Unnaa pitämään esinettä suussa (noutoa varten). Hankalaa on.

Pääsiäinen on sujahtanut monenlaisen touhun merkeissä. Perjantaina olin hakukokeissa töissä ja näin siis ensimmäistä kertaa mitä kaikkea koe pitää sisällään. Touhu oli senverran mielenkiintoista, että sain valtaisan sykäyksen alkaa tottistella Unnan kanssa ihan tosissaan. Lauantaina lähdin Sannan seuraksi Lappeenrantaan käppänöiden erikoisnäyttelyyn. Näinpä siellä entistä naapuarikin jonka nimi on myös Sanna. Tämä toinen Sanna asuu myös Hämeenlinnassa mutta en ole nähnyt häntä vuosikausiin, yllätys oli siis melkoinen kun törmään vanhaan tuttuun Lappeenrannassa. Ostin Unnalle lukollisen ketjupannan ja itselle fleecehupparin, pientä törsäystä siis, mutta tarpeeseen tulivat molemmat ostokset.

Pääsiäistottistelua

Olin pitkästä aikaa seuran tottisharkoissa Kirstulassa. Kirstula on siitä vittumainen paikka, että siellä tuulee aina ja tänään tuuli niin lujaa, ettei namipalat pysyneet paikoillaan kettisesteillä. Saatikka, että kenttä on moottoritien vieressä ja pääsiäisliikenne kovimmillaan, melusaaste on aika ärsyttävää. Näytin Maaritille viimeaikaisten harjoitusten tulosta, siis seuraamista ja liikkeestä istumista. Hyvin ne meni. Unna haukkui taas kovasti treenien alussa, siitä sain noottia, että sitä ei pidä suvaita. Keskittyminen on Unnalle melko lyhytjaksoista. Ottaa kontaktia kyllä harjoitetta tehdessä, mutta välittömästi sen loputtua alkaa nuuskiminen tai toisten koirien haukkuminen/seuraaminen. Huoh ;( Sain hyvä vinkin täyskäännöksessä tarvittavaan sivullaoloon, sitä aletaan harjoitella.

Otettiin myös ketteryysesteitä. Nyt liikkuva tynnyrisilta siis liikkuu kun pakkanen ei pitele puomia paikoillaan. Se meni Unnalta kuitenkin hyvin. Unna on sen verran kevyt, että silta ei sen painosta näköjään pahemmin liiku. Keinua kokeiltiin eka kerran ja toki aloittelijalle sopivalla tavalla, elikkä nakkeja keinun päälle ja Maarit piteli keinun toisesta päästä kiinni, että ei pääse rämähtämään. Keinu meni myös ok. Tikapuilla Unna sai nyt siirrettyä takajalkansa seuraavalle askelmalle, elikkä edistystä on tapahtunut. Tippui kuitenkin tikkailta ja senjälkeen lopahti mielenkiinto ja suurempi yrittäminen. Mentiin myös putki eka kertaa ja niin se vaan lappalainen tulla tupsahti liukkaan putken läpi. Hyvä Unna! Vaikein näistä esteistä on kyllä tikapuut vaakatasossa, mutta eiköhän Unna nekin joku päivä pääse läpi. Huomenna Hauhoviin hakukokeisiin töihin, toivottavasti tulee lämmin päivä!

Valoisuuden villitsemät lappalaiset

On siis kevät! Pitkät kalsarit ja toppatakki on talviteloilla, kävelytiet on sulat, jalka nousee kevyesti ja auringon paiste saa olon tuntumaan sietämättömän keveältä. Hiihtokausi on virallisesti ohi ja uskaltauduin jo Apparallekin yksi päivä lenkille. Vitsi kuinka hienolta tuntui taas mennä harjun kupeessa, mä olen ihan addikti Apparan maastoihin. Myös Unna nauttii kevään tulosta ennennäkemättömällä ilolla. Metsässä lappalainen painattaa täysillä edestakaisin, rinnettä ylös ja alas, välillä kiertää emännän ympärillä rinkiä. Lumen alta on paljastunut valtava hajumaailma jota lappalainen nuuskuttaa, tonkii, maistelee, haistelee. Välillä pyrähtää fasaanin tai harakan perään, välillä juoksee ihmettelemään puuhun kapuavaa oravaa. Tämä se vasta on koiran elämää!

Olen tokoillut pihalla pieniä hetkiä. Nyt harjoitellaan pelkästään liikkeestä istumista jotta se vahvistuisi, liikkeestä maahanmenoa alan ottaan jahka istuminen on varmaa. Seuraamista yritän ottaa maltilla ja muutaman kerran, sitä otetaan myös lenkillä. Tokoilu tuntuu luksukselta kun näpit ei ole jäässä! Treeneihin on tullut myös pieni ongelma -herkkähaukkuisuus. Vai käykö koira liian kierroksilla? Eipä olis uskonut, että Unnan ongelma voisi olla kuumeneminen. Mutta näin ne treenit etenee, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Kun jokin ongelma selviää, niin tarjolla on ratkottavaksi kourallinen uusia pulmia.

Unnan käytöksessä on ollut havaittavissa jonkinasteista murkkuuntumista. Esim. lenkillä koirien ohitus on mennyt takapakkia. Haukkuminen on lisääntynyt ja kontaktin saaminen on hankalampaa. Samoin Unna on alkanut vetää hihnassa. Tekeeköhän tuo jatkuvasti vapaana lenkittäminen hallaa hihnakävelylle, en tiedä. Mutta ylipäätään häntä pöyheänä ja rinta rottingilla toisia koira lähestytttäessä tuntuisi viittaavaan isotteluun. Iikk, Unnasta on tullut pissis ;)

Kävin tänään Rengossa ja isä oli leikkaamassa omenapuuta, niin sepä olikin Unnasta hirrrmuisen pelottavaa. Piti räksyttää koko ajan vierellä ja kun isä puhui jotain niin juoksi salamana nurkan taakse. Varsinainen pelastuskoira meillä.... mutta ehkä meidän ei tarvitse pelastaa puusta ketään:)

Kevättä rinnassa

Vihdoista viimein alkaa näyttää siltä, että kevät vie talvesta voiton. Aurinko paistaa, päivisin tarkenee ilman toppatakkia, lumet sulaa silmissä ja joutsenparvikin on bongattu lenkillä. Viimeaikoina on lenkkeilty pääasiassa metsissä ja Unna on kirmaillut vapaana ja tonkinut antaumuksella lumen alta paljastuvia aarteita. Nyt siis Unna juoksentelee edestakaisin, ei enää kulje koko ajan pohkeessa kiinni.

Eilen kaunis sää suosi myös rauniotreenejä. Ja eka kertaa saatiin vedettyä treenit valoisan aikaan.... ah tätä pitenevän päivän ihanuutta. Nyt treenattiinkin raunioiden yläosassa, eli koirille ihan tuntemattomalla alueella. Unnan eka pisto oli avopiilo kiviröykkiössä, löysi maalimiehen ihan suorilta. Toinen piilo oli rengaskasassa tai siinä vierellä, muisti pätkii.... Eka lähetyksellä koira harhautui alaraunioille tuttuun maastoon, mutta tuli kuitenkin kutsusta luokse ja toisen lähetyksen jälkeen löysi maalimiehen. Kolmas maalimies löytyi myös hienosti ja kovan takatuulen painaessa hajua rinnettä päin, oli ilo seurata kuinka sitkeästi koira kapusi hajun perässä. Kahdella viimeisellä pistolla Unna tarkisti hajulähteen, eli maalimiehen löydettyä kävi aukaisemassa nenää hieman kauempana ja sen jälkeen palasi maalimiehen luo. Tästä toiminnasta sai kehuja, on hyvä että varmistaa piston.