lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ota löysin rantein

Trooppiset kelit jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ylimääräiset treenailut on unohdettu ja viimeinen lomaviikko meni pötköttelyn ja lukemisen merkeissä. Sunnuntaina hakutreeneihin meno tuntui ylivoimaisen vaikealta mutta kyllä se tästä helpottuu. Lenkkeilyt on venynyt yön viime tunneille, mutta siitä huolimatta mittari näyttää kahtakymmentä astetta ja kosteus on kuin sademetsässä. Mutta ei valiteta, kun on lämmintä silloin otetaan vaan iisimmin. Lupa laiskotella!

Agitreeneissä on käyty ihan normisti. Kontaktit alkaa sujumaan yhä paremmin, jopa se vaikeampi a-esteen kontakti alkaa olla pikkuhiljaa hallussa. Helteestä huolimatta Unna on ollut ulkokentälläkin ihan pirtsakka olosuhteisiin nähden, joten agility on siis sillekin mieluisa harrastus :) Hyvinkäällä treenailu on ihan luksusta, kun hallissa on ilmastointi. Ratojen suorittaminen ja ohjauskuviot sujuu varsin mallikkaasti, ainoa ongelma on keinu. Unna pääsi yksissä treeneissä rysäyttään keinun ihan kunnolla ja kun keinu on muutenkin ollut ihan perseestä, niin ongelma vain pahenee ja pahenee. Olin jo yhdessä vaiheessa lopettamassa koko agilitya, kun tuntuu, ettei tuo kisaura KOSKAAN aukene. Mutta toisaalta, koira tykkää treenailusta, miksi siis ottaa paineita kisaamisesta. Tärkeintä lienee kuitenkin, että tämä on hauska harrastus. Hetkellisen masennuksen ja itsesyyttelyn jälkeen jatkan siis harrastusta iloisin mielin ;) Nyt ajattelin tehdä kotiin pienen keinuvirityksen ja alkaa opettaa Unnaa pikkuhiljaa tuohon keinahdusliikkeeseen. Kyllä siitä vielä kelpo kisakoira tulee.


Helle ajaa Unnankin veteen viilentymään aina kun se on mahdollista. Mutta kahlaamaan vain, ei uimaan.
Viirun yöllinen vilvoittelu/tähystyspaikka


Parveke on kova sana näillä lämpöasteilla.


Onks ihan pakko jos ei taho?

Pienen vilvoittelun jälkeen voi vähän kirmaillakin





Näin leppoisasti meillä otetaan hellepäivät vastaan....



...lekottelu on ihan parasta....

Nautitaan kissanpäivistä niin kauan kuin niitä on. Kohta tulee ne koiranilmat takaisin :)

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Sollu mikhään matka, poronkuseman verran

Takana erittäin onnistunut lapinreissu. Säät suosi, aurinko paistoi ja lämpötila meni loppuajalla jo helteen puolelle. Poroja ei jostain syystä nähty, joten jäi näkemättä, mitä Unna olisi niistä tuumannut. Unnalle loma oli koirien paratiisi. Sai olla vapaana ulkona ja tehdä tutkimusmatkoja, makoilla mättäillä ja nauttia koirana olemisesta. Tuollaisen vapauden jälkeen totta puhuen harmitti palata tähän kerrostaloelämään. Uusi koiratuttavuus tuli Tarjan mäyräkoira Allun myötä. Muutaman kerran koirat selvittelivät välejä keskenään, mutta suurin osa ajasta kului kuitenkin rauhan merkeissä.

Kaislikossa suhisee
Allu päivystää laiturilla

Käväistiin myös Raajärvellä. Tässä on uitu vuonna keppi ja kivi


Allu poseeraa









Allu oli innokas kalamies. Tässä Hannan seurana onkimassa.





Lapinkoira nauttii pohjoisen kesästä.





Kaunista...

Täällä sielu lepää.

Voi olla, että ensi kesänäkin suunnataan ylöspäin loman viettoon. Olisi kiva käydä jossain tunturillakin samoilemassa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Jankkin agiränkkärit 10.6

Kuvasatoa tokokisoista

Kaikki kuvat on kuvannut Iris Kieme.
Luoksepäästävyys, Unna näyttää kieltä tuomarille :)
Hienosti istuu Unna paikkamakuussa...

Kattokaa tota mun askelpituutta???

Räjähtävä lähtö luoksetuloon
Miten niin minun koira haukkui koko luoksetulon ajan...



Oppalaa

...ja yli tulee hienosti vaikka tuosta kuvasta ei sitä ihan äkkiä uskoisi


Mutta kaunis loppuasento kruunaa kaiken !

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tokokoe 8.6.10 Janakkalassa

Toinen virallinen tokokoe on nyt läpäisty ja niukin naukin saatu ykköstulos tuli palkinnoksi. Unna oli erikoisella tuulella, en ole juuri koskaan nähnyt sen käyvän noin kierroksilla. Tosin tuo kierroksilla olo on positiivista (ehkä). En tiedä oliko täpinöissään sen vuoksi, että ko kentällä on tänä vuonna pelkästään harrastettu agilitya, odottiko radalle pääsyä?? Anyway, itselle jäi kisasta varsin mukava mieli ja tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja parantaa taas seuraavaa koetta varten.

Paikallamakuu meni pieleen ihan alusta lähtien. En ollut ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen koirasta poispäin, niin Unna nousi istumaan. Istui varmaan puolet ajasta jonka jälkeen kävi takaisin maate ja pysyi makuulla loppuajan. Ihan käsittämätöntä, että noin kävi. Paikallamakuu on ollut Unnan osalta pomminvarma ja on pysynyt hyvin makuulla vaikka olen piilossa taikka kentällä on muuta häiriötä. En ollut edes yhtään treenannut tätä kisaa varten, kun ajattelin, että se on ihan piece of cake. No eipä ollut :) Kisoissa voi näköjään käydä mitä vaan...

Unnan kierroksilla käyminen näkyi läpi kisan haukkumisena. Seuraamisessa ihan selvästi käskytti minua nopeuden vaihdoissa ja käännöksissä. Luoksetulossa haukkui lähes koko luoksetulon ajan :( Haukkuminen laski kokonaisvaikutuksen arvosanaan 7. Se oli ihan oikea tuomio. Lienee turha mainita, ettei Unna treeneissä hauku. Kyllä se kotona osaa nämä asiat :D

Jäävät liikkeet meni hienosti ja hypynkin teki kympin arvoisesti, että kyllä siellä ihan tekemisen makua kuitenkin taustalla oli. Tässä vielä arvosanat erikseen joka liikkeestä:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 6 (kerroin 2)
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2)
4. Seuraaminen taluttimetta 8 (kerroin 4)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (kerroin 2)
6. Luoksetulo 7 (kerroin 3)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
8. Estehyppy 10 (kerroin 2)
9. Kokonaisvaikutus 7 (kerroin 1)

Yhteispistemäärä 162

Tuomarina oli Hannele Pörsti ja oli varsin tiukka tuomari, joten siinäkin mielessä olen erittäin tyytyväinen näihin pisteisiin. Oli oikein mukavat kisat ja ulkokentällä kisaaminen on jotenkin rennompaa kuin ahtaassa hallissa, minuakaan ei jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin edellisissä kisoissa.

Nyt tavoitteena ensi kisoihin parantaa seuraamista ja paikallamakuuta. Video tulee blogiin kunhan saan aikaiseksi muokata sitä katseltavaan kuntoon.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Hyppytekniikkaa ja etenemistä

Agilityssä treenattiin eilen seitsemän suoraan peräkkäin olevan esteen avulla (esteet eri korkeuksissa) etenemistä ja hyppytekniikkaa. Nyt kokeiltiin eka kerran jo maksikoirien ylintä hyppykorkeutta elikkä 65 cm. Koska Unna ei ole hypännyt vielä näin korkeaa hyppyä, otettiin ensin yksittäisenä esteenä korkein hyppy ja sen jälkeen alettiin treenata suoraa. Koira sai siis harjoitusta myös eri korkeuksien hahmottamisessa. Pikku Soturi Unna pudotti korkeimman riman vain eka kerralla ja sen jälkeen ei pudonnut yksikään rima ♥ Palkka oli hyppysuoran päässä ja Unnakin eteni sen verran vauhdikkaasti, että jäin jälkeen :) Ja ennen kaikkea olen älyttömän tyytyväinen Unnan vireeseen. Se oli innoissaan koko ajan ja valmis tekemään. En tiedä johtuuko tuo innostus ulkokentästä vaiko siitä, että viimeisimmät treenit on olleet mukavia ja vauhdikkaita ja ei ole tarvinnut tahkota mitään yksittäistä juttua.

Torstaina kävin Kirstulassa treenaamassa kettiksiä. Nyt ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viime kerralla. Pituushyppy ei meinannut onnistua millään ja pöytätreeni meni ihan vituroilleen. Tai se johtui siitä, että treenasin ihan liian vaikeasti. Nyt otettiin tikapuut vaakaasennossa kahden apumiehen (tai tällä kertaa kyllä apunaisten) avulla siten, että toinen siirteli Unnan takajalkoja ja toinen houkutteli nakilla eteeenpäin. Mentiin ihan koko este loppuun ja Unna ei hyytynyt kuten viime vuonna, siirteli kuitenkin etutassuja eteenpäin. Ehkä tääkin joskus onnistuu....

Tokokoe lähestyy ja täytyy toivoa, ettei olis kuuma päivä. Unna on melko haluton lämpimällä kelillä. Mutta väärin treenattu, siitähän se johtuu, kyllä koiran pitäisi toimia kelillä kuin kelillä. Ja ehkä me vaan mennäänkin pitämään hauskaa kokeeseen :) Avoimeen kun ei noudon vuoksi ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Uusi leikkikaveri

Keskiviikkona Unna sai uuden koirakaverin kun treffattiin Riitta-Liisa ja kelpie Rhonda. Rhonda on vielä ihan pikku pikku pentu (3 kk) mutta siitä huolimatta leikki ja paini reippaasti Unnan kanssa. Ei sitä enää muistakaan, kuinka hankala on kuvata pientä koiranpentua, mutta onnistuin kuitenkin muutamaan kuvaan saada Rhonda ihan kokonaisena :)