Torstaina alkoi seuran tottisharkat ja tyypilliseen tapaan eka kerralla paikalla oli väkeä paljon. Mulla ei ollut mielessä mitään mitä olisin harjoitellut, joten näytin mitä Unna tällä hetkellä osaa ja Maarit antoi niihin sitten vinkkejä miten jatkaa eteenpäin. Sormet jäätyi auttamattomasti kun olin kynsikkäät kädessä sen hetken kun koira oli kentällä. Kyllä monet kerrat jo kaipailee kesää ja lämmintä säätä kun aina joutuu pukemaan monet vaatekerrokset ja siitä huolimatta joku paikka kehosta jäätyy.
Perjantaina otettiin vaatimattomasti kahden tunnin lenkki Sannan ja Milon kanssa. Koirat painatti vapaana pelloilla ja metsässä. Hihnakävelyssä huomaa vielä kuinka pentu Unna kuitenkin on Miloon verrattuna. Unna yrittää kaikin mahdollisin tavoin viekoitella Miloa leikkimään, härnää sitä kepeillä ja kaikenmaailman roskilla tai näykkäisee yllättäen kuonosta.
Lauantaina oli sitten seuran yhteistreenit jossa oli tarkoituksena jakaa treeniryhmät uudestaan. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja vähän pakkasta, treenaajiakin tuli mukavasti paikalle. Koiria leikitettiin vuoron perään missä menikin suurin osa ajasta. Unna ei leikkinyt hyvin, tosin sitä osasin vähän epäilläkin. Viime aikoina muutenkin on huomannut että kyllä ruokapalkka on tälle koiralle mieluisampi kuin leikkiminen. Lopuksi pieni porukka jäi ottamaan vielä rauniotreenit. Oli älyttömän hyvät harkat jo senkin takia, että mukana oli koira joka jo kilpailee, joten päästiin tekemään vähän erityyppistä treeniä sen kanssa mitä yleensä. Ja kerrankin päivänvalossa koko treenit, raunioillahan on älyttömästi piiloja joista meidän koirat saatikka ohjaajat ei tiedä mitään. Unnankin osalta meni treenit nappiin. Eka pisto oli näkölähtö ja maalimies bunkkerin taakse. Se meni loistavasti. Toinen pisto tunnelin suulle ei näytetty lähtöä. Sekin löytyi ihan suorilta. Kolmas pisto oli taemmassa rengaskasassa eli umpipiilo. Tässä joutui tekemään enemmän töitä, ei osannut heti paikallistaa hajua, aloitti tyypillisen vinkumisen mutta löysi maalimiehen lopulta. Ja upeasti haukkui maalimiestä. Hieno homma Unna! Vihdoinkin koira on löytänyt oman vireensä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti