treenihösellystä

Maanantai ja treenit jälleen raunioilla. Ensimmäinen pisto bunkkerin taakse, näytetään poispäin kävelevä maalimies ja toistetaan käskysanaa, senjälkeen koira hökkelin taakse vähäksi aikaa ja senjälkeen lähetys. Eka pisto meni hyvin. Toisessa alku samanlainen, tällä kertaa maalimies piilossa raunioiden laidalla kiven takana. Unna etsii ja etsii, on innokas, vinkuu, pyörii lähellä mutta ei löydä maalimiestä. Pyydän Unnan luokse mutta samalla Unna huomaakin parkkipaikalla olevan koiran ja ryntää sinne, ei usko käskyjä ja jää hyppeleen koiran luo. Juoksen parkkipaikalle ja huomaan että koira onkin Into, Unnan koirakaveri, huomasiko tuo peevelin lappalainen siellä raunioilla heti kuka koira siellä jo jaloittelee? No takaisin lähettään koira uudestaan hakuun, jää tällä kertaa ihmeissään pyörimään minun eteen. Uudestaan lähetys ja tällä kertaa löytää maalimiehen joka on siirtynyt hieman lähemmäksi karkureissun aikana. Lopuksi tehdään vietin nostattamiseksi näkölähto bunkkerin taakse ja se menee hyvin. Positiivista oli se, että Unna on kyllä innokas hakemaan, mutta pidemmässä etsinnässä vähän niinkuin unohtaa mitä olikaan tekemässä tai motivaatio ei vielä riitä.

Ahkeraa lenkkeilyä

Tällä viikolla on Unna saanut lenkkeillä mielin määrin. Apparalla pidin yksi aamupäivä Unnaa koko lenkin vapaana. Totteli hyvin luoksetuloja ja pysyi lähellä. Aulangolla oltiin perjantaina Sannan ja Milon kanssa. Lenkki venähti melkein parituntiseksi ja koirat olivat vapaina aina kuin se oli mahdollista. Emännät olivat lenkin jälkeen ryytyneitä mutta koirat jatkoivat painimista vielä Sannan luona kun kävin siellä iltakahvilla. Tänään oltiin Rengossa ja tehtiin koirille pienet treenit. Unna on kivasti hoksannut jujun hakuhommissa ja tänään ensimmäistä kertaa vinkui ja tempoi hihnassa kun mentiin lähetyspaikalle. Hyvä että innostus on herännyt. Seuraavaksi Unna oli Milolle maalikoirana ja jälki oli haastavampi koska reitin varrella oli jo hakuharkoista jääneitä hajuja sekä myös se, että jälki meni vähän matkaa tietä pitkin. Milolle tuotti ongelmia löytää jälki tiellä kuljetun pätkän jälkeen mutta loppujen lopuksi löytyi se kadoksissa ollut laphalainenkin.



Viiru tykästyi Unnan agilityputkeen.

Viiru poseeraa

Mastolla lenkillä 22.10.08

Rauniotreenit

Maanantai-iltana oltiin HPPK:n harkoissa, tällä kertaa raunioilla. Unna pääsikin aloittamaan eka koirana, mikä oli ihan kiva kun oli vielä valoisaa. Eka haku oli näkölähtö ja maalimies juoksi suoraan edessä olevan bunkkerin taakse. Unna juoksi innoissaan ensin ohi (taisi vähän sekoittaa metsätreeneihin) mutta huomasi pian missä maalimies oli. Seuraavaksi maalimies meni roskikseen piiloon ja Unnalle näytettiin mihin suuntaan maalimies menee ja sitten koira käännettiin poispäin. Unna otti hyvin vainun ja pyöri roskiksen ympärillä, hetken aikaa pyörittyään hokasi viimein missä maalimies oli. Roskis on siis harmaa iso roskis kumollaan ilman kantta, Unna meni parikin kertaa ihan ohi avonaiselta sivulta maalimiestä huomaamatta, mutta se vaan todistaa, että koira etsii nenällään ei silmillään. Kolmannessa haussa taas näytettiin mihin suuntaan maalimies menee ja koira ympäri ja senjälkeen lähetys. Maalimies oli tunnelin suulla ja Unna löysi sen heti, tarkoitus olikin jättää viimeinen haku helpoksi. On hienoa katsoa kuinka kerta kerran jälkeen Unna on aina vaan enemmän täpinöissään harkoissa.

Unna 6 kk

Maanantaina oli Unnan puolivuotissynttärit. Edistystä on tapahtunut ja nyt Unnakin on vihdoista viimein sisäsiisti. Sivulletulo sujuu ja ihan hyvään loppuasentoon, tosin kädellä täytyy auttaa vielä paljon.Uutena temppuna on opittu niiaus. Hihnassakävely sujuu muuten hyvin mutta toisten koirien ohitus on iso ongelma. Unna niin mielellään menis tervehtimään muita koiruuksia, että ei siinä tilanteessa emäntä kiinnosta kun näkee toisia kavereita. Mutta ei onneksi ole vihainen muille koirille. Unna pysyy hyvin vapaana ja metsässäkin pysyttelee lähettyvillä. Jonkinlaista paimennuskäyttäymistä Unnallakin on, metsässä varsinkin se välillä vetää hepulissä ympyrää mun ympärillä. Unna on varsin perso ruualle ja niinpä keittiöstä kuuluvat mikron kilinät ja jääkaapinoven narinat saavatkin laphalaisen aina siirtymään köökin puolelle jos sieltä joku ihana herkkumurena sattuisi tipahtamaan. Isä ja äitin luona kyläillessä Unnan aina ensimmäiseksi parkkeeraa jääkaapin eteen, siellä kun pieni herkkupaloilla hemmottelu on sallitumpaa kuin kotona. Unnalla on myös hauska tapa aina suihkusta tai saunasta tullessa rynnätä nuolemaan vesipisarat jaloilta.

Päivänsankari pötkön pötkön

Hauhovin talkoissa

Lauantaipäivä meni kokonaan Hauholla koirakoulutuskeskus Hauhovin talkoissa. Ensin oli treenit jotka kesti kaikenkaikkiaan viisi tuntia (!) ja senjälkeen siivottiin Hauhovin makuu-ja kokoustilat. Treenit alkoivat tokoilulla ja siinä toisten koiria seuratessa tuli taas sellainen tunne, että eihän tuo oma koira osaa mitään. Unnan toko-osuus tosin oli leikitystä ja hyvin leikki sekä Johannan että Villen kanssa. Unna leikkii tyypillisen paimenkoiran tavoin, niin kauan kuin saalis (lelu) liikkuu pysyy koira liikkeessä mutta kiinnostus lopahtaa kun liike loppuu. Lopuksi Unnalle tehtiin supersaalistus elikkä pitelin koiraa kaulapannasta kiinni ja Johanna juoksi kentän toiselle puolelle lelu mukana ja sillä houkutellen. Senjälkeen vaan käskysana "ukko" ja koira säntäsi into piukeana maalimiehen perään. Saalisvietti on siis hyvä ja läksyksi tuli leikittää koiraa mahdollisimman paljon ja käyttää leikityksessä apuna eri ihmisiä.

Seuraavana oli vuorossa hakuharjoittelut metsässä. Muut treenaajat olivat jo edistyneempiä ja oli kiinnostavaa seurata osaavien koirien harjoittelua. Maalimiehenä olo on koirasta riippuen haastavaa ja minua aloittelijana ei laitettukaan kuin "turvallisille"koirille maaliksi. Unnalle tehtiin harjoitukset jossa maalimies ensin hetsaa koiraa makupaloilla ja juoksee senjälkeen metsään jonka aikana minä olin lähetysasennossa ja hoin käskysanaa ukko. Tämän jälkeen koira vietiin lähetyspaikalta pois ja hetken päästä tultiin takaisin normisti lähettämään koira käskysanalla matkalle. Minä tietty pessimistinä olin varma että Unna ei lähde mihinkään mutta niin vaan lähti niinkuin olis aina hakua harrastanut. Kaksi seuraavaa harjoitetta tehtiin samallatavoin, erona ainoastaan se että maalimiehen nähdessä koiran tulevan kohti lähtee maalimies samalla juoksemaan pakoon, ns jänöpupuharjoittelu. Jos oikein ymmärsin, näin koiralle ehdollistetaan käskysanaan saalisvietti. Elikkä jossain vaiheessa Unnan pitäisi yhdistää sanaan ukko liikkuva saalis metsässä, näin saalisviettiä voidaan hyväksikäyttää koiran innossa hakea maalimiehiä. Unnan harkat menivät siis hyvin ja itestäkin tuntuu hyvältä kun koira innoissaa pinkoo maalimiehen perään, silloin tulee tunne että tämä on koirastakin kivaa. Hienoa Unna! Niin Villehän sanoikin että koira on parempi kuin ohjaaja, sehän jo kyllä tiedettiinkin ;)