Maanantaina oli Unnan puolivuotissynttärit. Edistystä on tapahtunut ja nyt Unnakin on vihdoista viimein sisäsiisti. Sivulletulo sujuu ja ihan hyvään loppuasentoon, tosin kädellä täytyy auttaa vielä paljon.Uutena temppuna on opittu niiaus. Hihnassakävely sujuu muuten hyvin mutta toisten koirien ohitus on iso ongelma. Unna niin mielellään menis tervehtimään muita koiruuksia, että ei siinä tilanteessa emäntä kiinnosta kun näkee toisia kavereita. Mutta ei onneksi ole vihainen muille koirille. Unna pysyy hyvin vapaana ja metsässäkin pysyttelee lähettyvillä. Jonkinlaista paimennuskäyttäymistä Unnallakin on, metsässä varsinkin se välillä vetää hepulissä ympyrää mun ympärillä. Unna on varsin perso ruualle ja niinpä keittiöstä kuuluvat mikron kilinät ja jääkaapinoven narinat saavatkin laphalaisen aina siirtymään köökin puolelle jos sieltä joku ihana herkkumurena sattuisi tipahtamaan. Isä ja äitin luona kyläillessä Unnan aina ensimmäiseksi parkkeeraa jääkaapin eteen, siellä kun pieni herkkupaloilla hemmottelu on sallitumpaa kuin kotona. Unnalla on myös hauska tapa aina suihkusta tai saunasta tullessa rynnätä nuolemaan vesipisarat jaloilta.
Päivänsankari pötkön pötkön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti