keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Hauhon mökillä

Perjantaina pakattiin Skoda täyteen eväitä ja suunnattin Hauholle mökkeilemään Unnan ja Oskun kanssa. Työporukan kanssa oltiin varattu pari mökkiä joista toisessa majailivat Jaana ja Mallu ja toisessa minä ja Sanna poikien ja koirien kanssa. Unnalle viikonloppu vastasi varmaankin koirien paratiisia; ulkoilua, peuhaamista, tonkimista, leikkimistä ja painimista, voiko koira enää muuta toivoa?




Vauhtiveikot Unna ja Milo








Sää oli mökkeilyä ajatellen mitä parhain ja oli hienoa kun ei tarvinnut paahtua kerrostaloasunnossa näitä kesän muutamia harvinaisia hellepäiviä. Grillailua, saunomista, uimista, olutta...olisi mukava jos pääsisi useamminkin nauttimaan mökkeilystä. Meillä kävi sinänsä tuuri, että viikonlopun aikana paikalla ei ollut kuin yksi ulkopuolinen mökkeilijä kumpanakin iltana, joten saatiin käytännössä olla ihan omissa oloissa ja ennenkaikkea koirat sai painattaa mielin määrin.




Vedessä oli kiva kahlailla mutta kumpikin meni toistaiseksi vielä "tassupohjaa". Ehkä jonain päivänä nähdään vielä oikeaa koirauintiakin.








Kettutyttö "Miss Märkäturkki"





Molempina iltoina lämmitettiin sauna mutta uimassa pystyi käymään ilman saunaakin, senverran oli helle jo vesiä lämmittänyt. Jaana näytti mistä on tosinaiset tehty ja meni jopa aamu-uinnille lauantaina.




Lauantai-illan näkymää rantasaunalta.










Koirat nautti mökkeilystä täysin rinnoin eikä perjantain riehuminen tuntunut vielä tassuissa.







Oliko täällä se down by the laituri-tapahtuma?







Sunnutaina olikin jo aika palata kotiin. Unnaa viikonlopun telmiminen otti niin voimille, että sunnuntaipäivä meni nukkuessa.... ja samaan putkeen meni maanantaikin.



Voi sua väsynyttä rellestäjää....

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Olimme aamulla jo kymmenen aikaan Rengon metsissä Unnan kanssa vakaana tarkoituksena kerätä mustikoita ainakin piirakkatarpeita varten. Mutta näin huonoa mustikkavuotta en sitten ihan äkkiä muistakaan, saldona taisi olla viisi mustikkaa. Huono marjasaalis ei meitä kuitenkaan lannistanut koska ilma oli komea ja Unna sai kirmailla metsässä suurimpia menohaluja pois. Niin, nyt Unna jo sentään juoksenteli pikkuspurtteja edestakaisin, aikaisemmin on metsäreissut vielä vähän pelottaneet ja lenkkeily on ollut lähinnä kävelemistä minun takana pohkeessa kiinni. Iltapäivällä Unna oli tunnin verran yksin kotona ja oli aikansa kuluksi tutustunut kirjekuoreen joka sisälsi valokuvia. Valokuvia oli pitkin poikin lattiaa ja ainoastaan yhtä kuvaa oli tutkitttu hieman huolellisemmin, mutta olihan siinä kuvassa komea uroskoira Atte että mikäs ihme tuo olikaan että se kiinnosti niin kovin. Ihan mielenkiinnolla odotan syksyä ja aikaa kun Unna on päivät yksin kotona...

tiistai 22. heinäkuuta 2008




Tällä blogilla seikkailee Suomenlapinkoira Unna ja kissakaveri Viiru. Unna on syntynyt 20.4.2008 ja tällä hetkellä siis ikää 3 kuukautta ja 1 viikko.


Ensin hieman historian havinaa aikaisemmista koiristani. Unna on järjestyksessä kolmas koirani. Ensimmäinen koirani Nelli oli lapinkoiran ja sakemannin sekoitus, kiltti kotikoira jolle ei opetettu mitään, joka oppi kaiken tarpeellisen ihan itsestään ja jonka ainoa miinuspuoli oli arkuus, muuten koira oli kuin ihmisen mieli.
Toinen koirani cairnterrieri Onni oli täynnä terrierienergiaa. Mahtava pakkaus elämäniloa, uppiniskaisuutta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onni opetti minulle koirista lähes kaiken, Onnin myötä jouduin perehtymään koirien käyttäytymiseen, koulutukseen, lauman johtajuuteen ja lukemattomiin muihin asioihin. Onnin kanssa tuli harrastettua/tutustuttua moneen lajiin, mm. tokoilu, agility ja verijälki tulivat tutuiksi. Ikävä kyllä Onni siirtyi autuaammille metsästysmaillle 27.4.08 jäätyään auton alle.






Sinä pieni suuri koira, jätit lähtemättömät tassunjäljet sydämeeni



Niinpä meille tuli sitten kesäkuun alusta Unna täyttämään uutta koiran paikkaa. Ja hyvin on Unna paikkansa täyttänyt. Unna on leikkisä koira ja samalla kuitenkin perusrauhallinen, tästä tulee takuulla kiva harrastuskoira moneen lajiin. Pikkuhiljaa olen ottanut Unnan kanssa jo peruskäskyjä istu ja maahan, vaikkakin olen keskittynyt vielä enimmäkseen luoksetuloon, hihnassakävelyyn ja kontaktiin. Mutta niistä harjotteista jatkossa enemmän.


Tässä Unna 7 vkon ikäisenä. Oliko tämä sittenkään koira vai karhunko ne minulle myivät... vai ketun....