Persjättö hakusessa

Tänään päästiinkin treenamaan hieman tehokkaammin, kun toinen kouluttaja opetti keppejä ja toinen pientä radantynkää. Ensimmäiseksi siis rata jossa oli a-este, okseri, hyppy, pituus, hyppy, putki ja puomi. A-esteellä yritettiin hinkata pysähtymistä kontaktille, mikä lähinnä aiheutti Unnalle epävarmaa vapisevin jaloin alastuloa. Okseri meni hienosti ja oli heti jyrkästi a-esteestä vasemmalle. Samoinkuin pituus, näitä kahta estettähän ei juuri ole ollut, okseria ei itseasiassa koskaa aikaisemmin. Rata meni yllättävän sujuvasti ja saatiin Unnan vauhtiakin nousemaan. Eka radalla kun Unna nuuskutteli maata parin esteen jälkeen :(, mutta saatiin onneksi työmotivaatio kaivettua esille.

Seuraavana oli vuorossa kepit. Tässä nytkähdetiin hieman eteenpäin, ja pystyin lähettämään Unnan kepeille niin, että itse tulin perässä ja koira meni edellä. Jostain syystä Unna jätti tänään luvattoman paljon keppien loppupäätä suorittamatta. Pientä viilausta enää vaille, että itsenäisesti hakee oikeasta välistä keppejä suorittamaan.

Lopuksi pääsin vielä tekeen pienen radan (putki, hyppy, kepit) jossa oli tarkoitus lähettää koira putkeen ja tulla persjätöllä putken toiseen päähän.No, mä valssasin putken päässä joka kerta enkä meinannut millään käsittää, että sinne voi mennä suoriltakin. Sain mä sen sitten loppujen lopuksi onnistumaan, mutta jostain syystä päässä pyöri ihan tyhjää tuon harjoitteen aikana. Jospa se ensi kertaan mennessä olisi jo mielessä hautunut, että sitä valssia ei ole ihan pakko joka väliin pyöräyttää. Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmälle, vanha kansakin se jo aikanaan tiesi. Tämän voisi agitermein sanoa, hullu valssin tekee, viisas pärjää persjätöllä.

No höh

Eilen oli tiistain tokotreenit. Sateinen ja harmaa ilma oli jo etukäteen tehokkaasti tappanut kaiken treenimotivaation, niin mietin jopa kahteen kertaan, viitsinkö lähteä ollenkaan treenaamaan. Menin kuitenkin ja kyllä se oma haluttomuus näkyi koirassakin. Seuraamisessa Unna uneksi ja jätätti aika pahasti, ei ollenkaan sitä tutttua innokasta Unnaa. Erja sanoikin, että minä menin tällä kertaa hyvin (*röyhistää rintaansa*) mutta olen todennäköisesti nyt niin keskittynyt siihen omaan kulkemiseen, että koiran innostaminen ja kehuminen unohtuu kokonaan. Nyt otankin seuraavan viikon ajan ihan lyhyttä seuraamista ja varmistelen oikeaa seurauspaikkaa. Tokohyppyä kokeilin itsekseni ja nyt Unna hyppää sen taas vaihteeksi heti käskyn jälkeen. Paikallamakuu meni hyvin, tosin Unna könötti tuttuun tyyliin lonkka-asenossa mutta paikalla pysyy hyvin. Kokeilin kaukokäskyjä mutta koira liikkui eteenpäin asennonvaihdon yhteydessä. Ei siis ihan paskat treenit, että jotain edistymistäkin oli tapahtunut, mutta tuo seuraaminen pitää saada kuntoon.Valitettavasti omaehtoinen treenaaminen on siirtynyt talvihorrokseen kun pimeys ja harmaus väsyttää niin vietävästi. Tai ehkä me nyt keskitytään vaan johonkin kivaan pikku treenailuun ja jätetään tuo tylsä tahkoaminen odottamaan kevätaurinkoa ja uutta treeni-intoa.

Unna ja Poju

Blogi palailee hetkeksi vielä agilityleirin tunnelmiin. Allaolevat kuvat ovat Anu Porkan kuvaamia.


Ei onnistuttu saamaan kuvaa missä koirat olisivat kaikki olleet kuono kameraan päin, sentään ohjaajat poseeraavat oikeaan suuntaan :)

Poju ja Pojun oma kenneltyttö

Lappalaiset ja olemisen sietämätön keveys

Ollaanko kavereita

Kiitos Anulle kuvista!

Privaattitreenit

Eilen saatiinkin Unnan kanssa ihan yksityisopetusta tokossa, kun muita ei tullut paikalle. Aloitettiin paikkamakuulla ja kävin pari kertaa makuun aikana piilossa. Viereen palatessa palkkasin viiveellä ja tällä kertaa Unna pysyi maassa. Paikkamakuu meni siis hienosti. Nyt kun oltiin ainoina paikalla, pyysinkin Erjaa katsomaan ja neuvomaan tokohyppyä, Unna kun jumittuu minun viereen eikä hyppää. Erja hoiteli targettia ja näin saatiinkin Unna hyppimään ihan mallikkaasti useita kertoja. Ja sitten Erja huomasi myös yhden asian, mikä aiheuttaa tätä jumitteluongelmaa. Unna kun oli perusasennossa koko ajan kun seuraavaa harjoitetta ohjeistettiin, niin sen jälkeen ei liikkunut mihinkään käskyn jälkeen, elikkä koira pitää selkeästi vapauttaa muun pulinan ajaksi ja käskyttää ainoastaan kun tehdään. Unna ilmeisesti luulee, että on väärin hypätä kun välillä harjoitteen aikana pidetään pitkän aikaa sivulla. Ja tämän jälkeen homma pelitti. Ne on pienistä asioista monesti kiinni nuo onnistumiset.

Lisäksi tehtiin seuraamista ja tässäkin saatiin korjattua pienellä asialla tuo haukkuminen. Unna siis usein haukkuu kun siirrytään kävelystä juoksuun ja tämä asia saatiin korjattua kun sanon "seuraa" käskyn rauhallisemmalla äänellä. Mä varmaan normisti kiekasen sen seuraa-käskyn niin intopiukassa että koirakin on heti ihan täpinöissään ja haukkuu. Täytyy taas kehua tuota Erjaa, kuinka sillä aina tuntuu löytyvän ratkaisu ongelmaa kuin ongelmaan.

Uusina asioina opeteltiin kaukokäskyjä ja ruutua. Kaukokäskyjä olen jo jonkin verran treenaillutkin, mutta nyt tuli ohjeeksi treenata lyhyemmältä matkalta ja selkeyttää käsimerkkiä istu ja maahan-käskyissä siten, että käytän joko molempia käsiä taikka toista kättä toisessa käskyssä ja toista toisessa. Lopuksi otettiin vielä ruutu mikä on täysin uusi liike meille molemmille. Tässä käytettiinkin palkkana palloa. Minä jäin lähettämään koiraa ja Erja hetsasi Unnaa pallolla joka jätettiin ruutuun. Lopuksi tehtiin vielä harjoitus, missä menin ruutuun ja Erja piteli Unnaan sen aikaa ja kun koira tuli ruutuun niin ohjasin makkaralla seisomaan. Ehkä tuo pk-puolen eteen lähetys on vähän samantyyppinen harjoitus, koska Unna meni tosi vauhdikkaasti ruutuun. On oikein iloa katsoa kun lappalainenkin tekee jotain into piukassa. Ja ennenkaikkea, että pystyn käyttämään lelua jo jossain liikkeessä palkkana, se on tosi hyvä asia.

Nyt on taas paljon uutta asiaa mitä treenata kotona. Ja taas tuli uskoa, että kyllä siihen alokasluokan kokeeseen voi vuodenvaihteen jälkeen mennä.

Agitreenit

Eilen agitreenit veti Heikkisen Pia. Aluksi mentiin kepit yksittäisenä esteenä. Muut ryhmässä on opetellut kepit vinokeppitekniikalla, me ainoastaan ollaan opeteltu normi suoraa keppiriviä. Unna meni yllättävän pirteästi pujottelun, vauhtia alkaa näköjään ajan mittaan tulla. Vasemmalta (=vaikeammalta) puolelta ohjattaessa jätti jostain syystä pari kerta peräkkäin toiseksi viimeisen välin suorittamatta, mutta saatiin onneksi loppuun onnistunut suoritus. Lisäksi otettiin eteenlähetystä kolmen hypyn ja putken avulla. Aluksi hypyillä ja lopuksi hypyltä putkeen. Hypyt meni hyvin mutta ei vielä irtoa kunnolla putkeen. Viimeisenä harjoituksena otettiin takaaleikkaus kahden hypyn ja putken avulla, se meni ihan nätisti.

Tunti ja kuusi koirakkoa, siinä ei paljon saa harjoitteluaikaa. Kesätreeneissä kun oli aina tilaa harkata sivummalla yksittäisiä esteitä, niin sisähalli ei siihen suo mahdollisuuksia. Tosin meidän kesäryhmä pyöri koko ajan vajaalla osallistujamäärällä, joten treeniaikaa löytyi aina ja paljon. No ainakin on lämmin halli eikä tarvi palella :)

Houston, we have a problem

Nyt kun olen vakavissani alkanut harkita vuodenvaihteen jälkeen osallistumista tokokisoihin, on ongelmia alkanut ilmaantua yhdestä sun toisesta liikkeestä. Ensinnäkin tokoeste, Unna ei hievahdakaan minun viereltä käskyn annettuani. Sannan kanssa käytiin Kirstulassa pikatokoilemassa ja Sanna yritti hetsata targetilla esteen toisella puolen, siltikin Unna helposti jää vaan viereen istumaan käskyn annettuani. No palloa heittelemällä sain kyllä lopuksi Unnan hyppimään ihan ok esteen yli, mutta tiedä sitten, onko se pallo paras asia tähän liikkeeseen.

Seuraamisesa Unna on alkanut jätättämään. Oikeastaan ohjatuissa treeneissä seuraa nätisti mutta kun itsekseen treenailen, niin jätättää varsinkin juoksuun siirryttäessä. Mur mur, ei tykkää takapakeista kun on niin hyvää vauhtia tultu eteenpäin kesän aikana. Mulla itsellä tuottaa vielä paljon vaikeuksia kuunnella liikkurin ohjeita seuraamisessa, tämä näkyi mm. eilisessä tokotreeneissä. Mä himmailen ja mietiskelen käännöksiä ja olen ihan kuin puusta pudonnut ja laudalla lyöty päähän.

Liikkeestä seisominen pitäisi saada kuntoon ja jättää käsiapu kokonaan pois. Eilen treeneissä harjoiteltiin tätä kiertämällä "ruutua" ja tietyillä sivuilla piti jättää koira seisomaan. Ekalla kertaa Unna jäi hyvin seisomaan, mutta ei kestänyt paikoillanoloa kun kiersin koiran takaa takaisin. Toisella kertaa ennakoi pysähdyksen lähes heti seuraa käskyn jälkeen. Tämä ennakointi on myös noussut pikku probleemaksi.

Paikallamakuu sujuu hyvin. Treeneissä koko porukka pistettiin aluksi paikallamakuuseen ja makuun aikana oli monia häiriötekijöitä (liikkuri kiersi koirien edessä ja takana, välillä oltiin selkä koiraan päin, välillä kyykyssä ja välillä hypättiin). Koiran luo palattiin kävelemällä ensin koiran taakse ja senjälkeen kymmeneen laskien piti koira palkata alas. Tässä vaiheessa Unna nousi, ei kestänyt sitä vieressäoloa vaan ennakoi ja nousi ylös. Mutta siis muuten ihan ok, täytyy taas palata askel taaksepäin ja vaatia sitä maassaolemista vaikka tulen viereen.

Lisäksi Erja katsoi millä mallilla nouto on. No onhan se jollain mallilla kun Unna pitää sentään kapulaa suussaan (tosin toisten koirat osasi noudon jo). Yritettiin saada Unnaa tuomaan kapulaa mulle/saada ottamaan kapula suuhun liikkeen aikana. No aika heikoin tuloksin, mikä oli odottevissakin, Unna siitä kapulasta kiinnostui. Mutta muutaman hyvän harjoitteluvinkin sain, millä täytyy yrittää vahvistaa kapulan kantoa. Ehkä se tästä joskus.

Unna ja Saaru

Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa lenkillä Saarun ja Terhin kanssa. Nyt Unnakin painatti ihan täpönä Saarun kanssa. Jos tuollaisesta riehumisesta ei kunto kasva niin ei sitten mistään. Taisi siinä Saarukin saada kunnon kyytiä, kun onnistuin nappaamaan siitä lenkin loppuvaiheessa kuvan, missä Saaru on paikoillaan ja katsoo kameraan päin:) Saaru on melko haasteellinen valokuvattava, yleensä siitä saa vaan mustan epäselvän viirun tallennettua.

Seuraava haasteellinen tehtävä on saada näistä kahdesta kuva vierekkäin ja kuonot kameraan päin.

Uudet tuulet puhaltaa

Pitkällisen harkinnan jälkeen olen vaihtanut agilitaamaan Jankkiin. EHKK:ssa ei muuta vikaa ollut kuin huonot treenipaikat, Pekolan lava on kylmä ja Kirstulan ruohokenttä muhkurainen ja liukas. Jankkilla taas on lämmin talvitreenipaikka ja kesätreenien alusta on mitä parhain. Mutta näin siis tällä kertaa, ikävä jäi kesän treenikavereita. Toisaalta on järkevämpää keskittää harrastuksensa samaan seuraan jo talkoovelvotteidenkin vuoksi puhumattakaan kurssi/kausimaksuista.



Tiistaina aloitettiin toko uudessa ryhmässä, opena edelleenkin sama Erja kuin kesälläkin. Meidän porukassa oli neljä koirakkoa, toiset jo pidempään treenanneita kuin me. Mutta ihan hyvä näin, säilyy itselläkin realistisena nykyinen osaamistaso, kun beigessä kesähousuisssa flexin kanssa treenaavat harrastelijat on muualla treenaamassa (huom, sisäpiirivitsi,heh heh). Sisähalli rajallisella tilalla jossa treenaa samaaan aikaan toinen ryhmä, tuo tiettyjä haasteita ja rajoitteita treenaukseen. Esim paikkamakuut tulee saamaan ihan väkisinkin kunnon häiriötreeniä, mutta sehän on hyvä vaan. Uusina asioina tämän kurssin aikana tulee avopuolelta nouto, kaukokäskyt, luoksetulosta seisominen ja paikallamakuu siten, että ohjaaja menee piiloon.



Tänään on korkattu sitten ekat agitreenit. Tunnista meni paljon aikaa ihan yleisten asioiden puhumiseen, joten jokainen koirakko pääsi radalle vain kaksi kertaa. Suht pitkä rata oli rakennettu ja ohjauksessa oli jonkin verran takaavientejä. Rata oli rakennettu lähinnä koirakoiden tasontarkistamista varten. Muut ryhmäläiset on sama tasoa kuin mekin, joten sen puolesta ei tarvi paineita ottaa. Mikä on erityisen mukavaa, niin meidän ryhmässä on kaksi muutakin lapinkoiraa. Näkeepä talven mittaan, miten nuo muut lappalaiset toimii radalla ja onko niillä samoja ongelmapaikkoja kuin meillä. Toivottavasti jatkossa päästään olemaan vähän enemmän radalla, muuten olen ihan tyytyväinen harkkapaikkaan ja opettajiin.

Lappalaiset agilityleirillä

Perjantaina sain tietää, että oltiin saatu peruutuspaikka Lappalaiskoirien järjestämälle agilityleirille. Aika viime tingassa tuli tieto, koska leiri alkoi jo lauantaina, mutta siitä huolimatta päätin osallistua leirille. Lauantaiaamuna lähdin ajamaan hienossa pakkaskelissä kohti Vaherman kurssikeskusta. Pientä jännitysmomenttiakin oli matkassa, kun auto on viime aikoina vuotanut öljyä, ja vähän jänskätti, jos heittää vaikka öljyt pihalle kesken matkanteon. Jännitystä ei lieventänyt yhtään sekään, että Enirosta otettu reitti opasti perille pikkuteitä pitkin, joista 7,5 km ajoin kapeaa metsätietä jossa ei olisi vastaantuleva auto ohi mahtunut. Että siellä keskellä ei mitään, missä oli lähinnä liikkeellä hirvenmetsästäjiä, olisi ollut varsin mielenkiintoista jäädä odotteleen apujoukkoja hädän tullen. Mutta matka sujui onneksi joutuisasti ilman mitään teknisiä ongelmia saatikka harhaanajoja.

Vaherman kurssikeskus on Kärkölässä, hienolla paikalla Vahermajärven rannalla. Itse majoitustilat on jo parhaat päivänsä nähneet, astetta hunommassa kunnossa kuin Hauhon mökit, mutta ruoka oli hyvää ja paikan päällä valmistettua. Alkeisryhmä olikin heti aamusta ja ryhmä jaettiin vielä kahtia, agilityn ensikertalaisiin ja agilitya jo harrastaneisiin. Yllättäen kyllä, olinkin meidän opettajan, Sari Kokon, jo nähnyt aikaisemmin Tuuloksen möllikisoissa sekä EHKK:n agilitykisoissa. Aluksi tehtiin pientä ohjausta jossa opettaja katsoi jokaisen tason, sen jälkeen tehtiin yksilökohtaisempia ohjausharjoituksia. Minä harjoittelin mm. ohjausta jonka nimi oli "niisto". Loppupäiväksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa joten seurailin toisten treenejä niin paljon kuin tarkenin (oli tosi kylmä) ja välillä käytiin koirien kanssa lenkillä läheisessä maastossa.

Huonekavereiksi saatiin Leena ja Nekku (paimensukuinen lapinkoira). Nekku on lähes samanikäinen kuin Unna ja koirat tulivat onneksi mainiosti toimeen keskenään. Lisäksi tutustuttiin lapinkoira Pojuun ja Anu emäntään. Siinä sai varvikko kyytiä ja välillä ei näkynyt kuin ohikiitäviä pörröhäntiä, kun koirat painoivat metsässä niin paljon kuin sielu sieti. Ei liene vaikea arvata, että sunnuntaina kotiin palatessa oli mukana rättipoikkiväsynyt lappalainen ja lähes yhtä väsynyt emäntä. Kyllä siinä päikkärit otettiin puolin jos toisin.

Sunnuntaina meidän ryhmän treenit oli heti aamusta. Tällä kertaa tehtiin jälleen pientä rataa (hyppyjä, putki ja keinu) ja lopuksi tiivis keinutreeni, mikä Unnalla tosin on vielä keinuun totuttelemista. Lounas oli heti meidän treenien perään ja päätinkin lähteä samoin tein ajamaan kotiin päin. Olisi toisaalta ollut mukava seurata taitavampien ohjaajien treenejä, mutta eiköhän niitäkin ole tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä vielä monet kerrat. Leiriltä jäi takaraivoon muutama ohjauskuvio joita nyt polttelisi päästä kokeilemaan. Oli kiva nähdä kerrankin koossa pelkästään lappalaiskoiria ja ennenkaikkea, eipä tarvinnut hävetä vaikka oma koira haukkui radalla :) Kiitokset Leenalle ja Anulle mukavasta seurasta.

Poju

Unna ja Nekku ja huiskuhännät

Unna heittäytyi varsin huumorintajuttomaksi kesken keppileikin, eikä antanut Nekun koskea keppiin. Katso Unnan omahyväinen ilme :)

Talvikauden avaustreenit

Nyt on korkattu Pekolan lava ja kauden ekat agitreenit. Treenaaminen lavalla poikkeaa kesän harjoittelusta jo siinä, että vaan yksi pääsee vuorollaan tekemään rataa, mitään yksittäisiä esteitä ei voi sillä välin ottaa oman koiran kanssa. Lavalla oli kylmä ja muutenkin oli sekä ohjaaja että koira vähän kohmeessa pienen tauon jälkeen. Meillä on nyt sekaryhmä ja mukana muutama jo pidempään treenannut koira.

Eka treenissä piti koira lähettää putkeen ja yrittää saada se palaamaan takaisin putken vierestä kolmen hypyn kautta, itse jäätiin hyppyjen taakse. Unnalle tuli ongelmaksi, ettei irronnutkaan putkeen, kun minä en seurannutkaan mukana. No targetilla saatiin koira menemään putki hyvin, mutta putken jälkeen kiersi monta kertaa ekan takaisin päin olevan esteen. Ja hyppytekniikastakin tuli palautetta, että huono on :( No se oli kyllä tiedossakin. Niinpä ajattelinkin ilmottautua talvella olevaan hyppykouluun. Tämä harkka meni ihan vituralleen.

Toisena treeninä oli useamman esteen hyppääminen peräkkäin, niin että ohjaaja jää taakse, tässä monet käyttävät "eteen" komentoa. Tämä treeni onnistui hyvin ja esteiden päässä ollut targetti oli Unnalle hyvä ja motivoiva palkka.

Kolmanneksi Sari vielä katsoi pujottelun ja millä tasolla se kullakin tällä hetkellä on. Unna pujottelee hyvin ja hyvällä tekniikalla, nyt vaan treeneissä voisi harjoitella myös itsenäistä ensimmäisen kepinvälin hakua.

Unna ei ollut treeneissä ihan oma itsensä. Oli vähän hajamielinen ja matosta tulevat tuoksut selvästi häiritsivät. Toivottavasti jatkossa nähdään tuttu kontaktihakuinen laphalainen ;)