Kinkunsulattelua

Viime päivät on menneet ihan sohvalla maatessa ja elokuvia katsellessa. Onneksi on sentään koira jonka kanssa tarvitsee mennä ulos säännöllisesti ainakin kolme kertaa päivässä. Luminen on maisema on kertakaikkiaan kaunis, siinä sielu lepää ja hermot huilaa kun katselee suomalaista luontoa lumen peitossa. Niin ja kuusikin on pysynyt joulunpyhät pystyssä, koristeet tosin alkavat vasta puolestavälin kuusta :)

Missä se akka oikein luuraa??

No camoon, ala tulla jo

Syönpä tässä aikani kuluksi sitten keppiä kun ei lenkki etene

Lumi on ihan parasta

Lumiturpa Unna

Joulunodotusta

Kissat ovat loputtoman uteliaita, tulee huusholliin mitä tahansa uutta, niin sitä pitää tutkia ja nuuskutella. Misu ja ensikosketus tekokuuseen.

Myös piikkimatto piti käydä testaamassa, meissä kaikissa asuu pieni fakiiri.

Jotkut osaa ottaa lunkisti myös joulun alla.

Unna ja Back on track

Aito kuusi herätti Misun sisäisen villikissan

Hieman pihkainen jälkimaku

Mikä oiva kyttäyspaikka

Tulossa lienee jännittävä joulu. Säilyykö joulurauha, pysyykö koristeet puussa? Vai heräänkö jouluaamuna keskelle risuja, havunneulasia ja revittyjä joulukoristeita....

Lauantaina käväistiin taas Hyvinkäällä treenaamassa. Tehtiin pientä rataa jossa paljon hyppyjä ja ohjauksia. Hyppyytin Unnaa matalilla korkeuksilla, mutta tulihan todettua, ettei se hitaus johdu esteiden korkeuksista vaan ohjaajan osaamattomuudesta. Unna seuraa niin tarkasti minun liikkeitä, että sitä pitäisi kaikesta huolimatta ohjata tarkasti. Muuten vauhti lopahtaa ja aletaan himmaileen ja ihmetteleen ohjaajan tumpulointia. Illalla olisi ollut keskuksessa treenavien pikkujoulukisat, mutta en sitten jaksanut toista kertaa lähteä Hyvinkäälle ajeleen. Nyt on Hyvinkäältäkin treenitauko, joten ainoa aktiviteetti mitä mahdollisesti on tarjolla on haku, mutta sekin on niin säistä kiinni, päästäänkö treenaamaan. Mutta mielellän pidän taukoa, kohta saa taas juosta joka ilta milloin missäkin.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Rengossa metsälenkillä. Unna oli taas riemuissaan, kun sai käppänäpojat riehukaveriksi.

Mutta ensin suoritettiin pakollinen poseeraus.

Tämä käppänä näkyy, ei huolta vaikka olisi hirvimiehiä liikkeellä.

Kamu on jo iso jätkä.

Talvi tuli etelään

Nyt on viikon ajan ollut lappalaisen kelit. Pakkanen paukkuu parissakympissä mutta se ei ole lenkkeilyä haitannut, mitään palelemista taikka tassujen nostelua en ole havainnut. Lappalaisen perimässä kun virtaa hyinen pohjoistuuli ja armoton pakkaskeli, ei nämä etelän pikku lämmönalennukset tahtia haittaa :)

Maanantaina käytiin koirahieronnassa. Lihakset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa eikä tarvetta toiselle hierontakerralle ollut. Agilitya harrastavalle koiralle kuitenkin suositteli pari käyntikertaa vuoden aikana, näin ei pääse mitkään jumit äitymään pahaksi, kun säännöllisesti tarkistaa lihaskunnon. Niin ja löytyihän se jumikin mutta ei takapäästä vaan niskan alueelta, kuulemma vastaavanlainen kuin ihmisellä joka istuu tietokoneen ääressä tuntitolkulla. Jumi on tullut syksyn ahkeran tokoilun tuloksena, tuo kontakti kun rasittaa koiran niskoja näköjään melko lailla. Tai sitten lappalainen surffailee päivän aikana salaa netissä, tiedä vaikka olis dogbookin avannut oman profiilin :)

Hakutreeneissä tehtiin vietinnostatusta ja tällä kertaa vietti nousi selkeästi enemmän kuin aikaisemmin. Ruuatkin oli maalimiehiltä hotkinut ihan innolla, selvä merkki siis vireen noususta. Mielenkiintoista miten treenit jatkossa etenee.

Eilen oli viimeiset Jankkin agitreenit tälle vuodelle. Minut siirretäänkin ensi vuoden puolella sitten toiseen ryhmään. Ryhmän vaihto tuntuu aina haikealta, mutta nyt pääsen maanantain viimeisen ryhmään, joten enää ei tarvi rynniä töistä kauhealla kiireellä treenaamaan. Radalla oli hyppyjä ja putki, tarkoituksena kokeilla erilaisia ohjaustapoja. Unnan vauhti on vaan hidastuu niin paljon esim hypyltä käännyttäessä 90 asteen kulmassa toiselle hypylle, että siinä on ihan turha kokeilla mitään takaavientejä. Niinpä tyydyin ohjaamaan vaan valssaamalla (ja teinhän mä persjätönkin, vanha ohjaajakin oppii uusia temppuja). Mutta paljon on vielä harkattavaa, että osaisi kääntää vartaloa oikein ja ohjata koira hypätessä jo kääntymään esim. oikeaa siivekettä kohti. Lisäksi otin yksittäisinä esteinä keppejä ja keinua. Unna on kehitellyt taas ihan yöstä keinukammon, ei millään meinaa tulla koko esteelle. Välillä keinu meni jo melko vauhdikkaasti ja innolla, nyt on taas takapakkia tullut.

Agiränkkäri 9.11.09

Lauantaiagi ja sunnuntaihaku

Lauantaiaamun salsatunti on jäänyt joulutauolle, mutta siitä huolimatta tuli kiire treeneihin, jälleen kerran. Ilma oli sumuinen ja harmaa ja paska lensi moottoritiellä, pyyhkimet jäässä ja siitähän ei hyvää seurannut kun yritti tuulilasia putsailla, näkyvyys katosi lähes täysin. Ei auttanut muuta kuin käydä pesemässä tuulilasia Linnatuulessa ja Riihimäen ABC:llä.

Treeneissä oli 15 esteen rata, eikä todellakaan mikään möllirata vaan esteistä oli kaikki muut variaatiot paitsi pöytä, okseri ja puomi. Menin radan kaksi kertaa joissa toisella sovelsin Tiinan antamia neuvoja. Eka kerralla en saanut ohjattua Unnaa oikein putkesta kepeille, mutta toka kerralla annetut ohjeet toimi. Renkaan Unna suoritti oikein radalla, hyvä hyvä. Toka rataa tehdessäni jouduin muutaman kerran hinkkaamaan muuria ja siitä tehtyä käännöstä pituudelle, Unna pudotteli jatkuvasti muurin yläpalasia eikä hypännyt pituutta. Tiina (joka on myös vyöhyketerapeutti) sanoi, että koira pihtaa nyt takapäätä. Pikaisen tutkimisen jälkeen sanoi, että Unnalla on lihasjumi takapäässä, sen takia ei käytä takapäätä kunnolla ja rimat putoilee. Elikkä hierojalle on nyt tilattu aika ja jatkossa täytyy todella muistaa nuo alku-ja loppulämmittelyt, nehän on jäänyt kokonaan tekemättä tähän mennessä. Ja onneksi on tullut hankittua back on track-loimi, nyt voinkin tämän viikon pitää sitä ikäänkuin lisähoitona. Rata oli senverran pitkä ja haastava, että vaikka meitä oli vaan kolme koirakkoa treeneissä, meni koko tunti radan suorittamiseen. Toisaalta oli mielenkiintoista katsella toisten ohjausta,varsinkin kun muut ovat kokeneempia, siitäkin saa ihan erinomaista oppia.

Sunnuntaina käytiin hakutreeneissä, jossa Unnalla edelleenkin vietinnostatusta. Ikäänkuin vietti olisi jo vähän noussut (vaiko toiveajattelua, tiedä häntä). Ainakin autossa alkoi haukkumaan kun tultiin Hauhovin pihaan, jotain jo sekin. Ja vauhdikkaasti meni maalimiesten perään. Treenaajia ei ollut monta, mutta saatiin sellainen teoriapläjäys saalisvietista ja vietin eri osa-alueista, että aikaa meni taas se normi kolme tuntia.

Tokoranking 1.12

Tiistaina oli JANKK:in omat tokoränkkärit. Osallistuin Unnan kanssa ALO-luokkaan ja ihan sillä mielellä, että jos hyvin menee, niin alkuvuodesta ilmottaudun virallisiin kisoihin. Ja hyvinhän se meni, hieno ykköstulos pisteillä 189,5. Tosin arvostelu oli mielestäni paikoin löysää, mutta noista pisteistä on varaa pudottaa vaikka arvostelu olisi tiukempaakin. Olin tosi tyytyväinen Unnan vireeseen, haki aktiivisesti kontaktia odotellessa ja suoritti innokkaasti annetut tehtävät.

Tämä oli siis toinen kerta kun tehtiin kisanomaisesti alokasluokan liikkeet. Verrattuna syksyiseen kokeeseen oli parannusta tapahtunut ainakin koiran haukkumisessa. Ainoa pieni haukahdus tuli luoksetulossa. Liikkeestä seisominen sujuu ilman käsiapuja eikä tarjonnut maahanmenoa vaikka se oli ollut liikkeenä aikaisemmin.

Tässä pisteet eri liikkeistä. Video tulee blogiin myöhemmin, hieman teknisiä vaikeuksia....

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: arvosana 10, pistemäärä 10

Tämä arvosteltiin ainoastaan kehääntulotarkastuksena missä tarkastetaan onko nartuilla juoksut jne. Ei otettu siis rivissä seisomista koirat vieressä. Unna hieman arkaili tarkastusta, täytyy harjoitella ja totuttaa vieraan ihmisen käsittelyyn.

PAIKALLAMAKAAMINEN 2 MIN: arvosana 10, pistemäärä 30

Pysyi hyvin paikoillaan, ei ennakoinut istumaan nousua kun palasin vierelle. Tähän olen tyytyväinen, tosin treeneissäkin paikallamakuut on sujuneet hyvin.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: arvosana 9, pistemäärä 18

Alkuun Unna hieman haahuili kaukana mutta paransi loppua kohden. Saatiin palautetta täyskäännöksestä, että minä teen liian laajan ympyrän käännöksessä ja Unna ei liiku tarpeeksi nopeasti vierellä. Tätä täytyy hioa näyttävämmäksi.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: arvosana 9,5, pistemäärä 38

Itse koin liikkumisen helpommaksi ilman hihnaa. Ja ehkä se alkukankeus rupesi helpottamaan :)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Hyvin meni.

LUOKSETULO: arvosana 9,5, pistemäärä 28,5

Pistepudotukset johtuivat pienestä haukahduksesta ja käteen tökkäisystä sivulletulossa. Itse olen tosi tyytyväinen tähän liikkeessen. Hienoa huomata, että koira osaa yhdistää treeneissä opetellun vireen tähän liikkeeseen. Tämä oli minun mielestä paras liike.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: arvosana 9,5, pistemäärä 19

Sain palautetta, että annan vartaloapua käskyn jälkeen. Itseasiassa tarkistan vain, jääkö koira seisomaan. Ei kuulemma tarvitse tarkistaa, koira jää seisomaan hienosti. Eli jatkossa luotan koiraan ja lopetan turhat vilkuilut.

ESTEHYPPY: arvosana 9, pistemäärä 18

No niin, ei hypännyt eka käskyn jälkeen vaikka käytin virityssanaa ennen valmistautumista. Toisen käskyn jälkeen hyppäsi mutta lähti ihmeellisesti säntäileen epämääräiseen suuntaan, totteli kuitenkin "seiso" käskyä ja sain suoritettua liikkeen loppuun. Hmmm...pisteet liian hyvät tästä suorituksesta. Treeneissä viimeksi viikko sitten suoritti tämän upeasti, mutta nyt taas ei pelittänyt niin kuin olisi pitänyt.

KOKONAISVAIKUTUS: arvosana 9, pistemäärä 9

Katselin alkuvuoden tokokisoja, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä niitä ei juurikaan ollut tarjolla. Purina-areenalla taisi olla tammikuun lopussa ja Jankkilakin näytti olevan omat kisat helmikuussa, niihin nyt sitten viimeistään osallistutaan.

Karhunpoika sairastaa

Unna on oksennellut viime yöstä lähtien eikä loppua näy. Sattumoisin olen itsekin saikulla mahataudin vuoksi, joten mistäpä tietää, onko meillä vaikka sama pöpö. Toivotaan että tauti menee ohi ilman lääkityksiä. Aikaisemmin ei oksutauti ole koskaan Unnalla ollut näin ärhäkkä, että oksennusta tulee pari kertaa/tunti. Mutta onneksi olen itsekin kotona, niin voin seurata voinnin kehittymistä.