lauantai 28. helmikuuta 2009

Haikeita tunnelmia

Treeniryhmät on sitten jaettu uusiksi ja jatkossa treenaamme Emmin ja Merjan johdolla keskiviikkoisin. Monia tutuksi tulleita treenikavereita jäi maanantain ryhmään mutta eiköhän me vielä nähdä ja treenata yhdessä joskus jatkossakin. Unna on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn Katselmus-tapahtuman yhteydessä. Ei muuta kuin näyttelytreeniä nyt päivittäin, harjoitusta tarvitaan vielä ja paljon. Perjantaina oli sitten viimeinen työpäivä Ruukilla, työvelvoitteesta pääsimme sitten vihdoista viimein. Päivä oli monella tapaa haikea ja kyyneleet silmissä hyvästeltiin työkaverit. Nyt vaan uusia haasteita kohti. Kun jostain ovi sulkeutuu niin toisaalta avautuu ikkuna, uskotaan näin. Toisaalta ihana kun pääsee kerrankin nauttimaan keväästä ja päivän pitenemisestä ja ennenkaikkea on aikaa koiralle. Tänään otettiin Piian kanssa yhteiset hakutreenit. Unnalle tehtiin kolme jänöpupua (jossa maalimies lähtee juoksemaan koiran tullessa kohti). Treeni oli koiralle helppo ja lähti innolla etenemään ihan suoraan. Tällä kertaa vaadin koiran sivulle istumaan ennen lähetystä, siitä huolimatta lähti ja eteni innokkaasti. Hyvä mieli jäi sekä koiralle että ohjaajalle.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Hyvä treenivire jatkuu

Jessss!!!! Jessss!!!Rauniotreenit meni ihan nappiin. Eka pisto bunkkerin takana metsän laidassa. Koira löysi maalimiehen ja ilmaisi hienosti. Toinen pisto roskiksessa raunion vasemmalla puolella. Ensimmäisellä lähetyksellä koira ei löydä maalimiestä ja saan kutsuttua luokse kun palaa alkupisteeseen. Toisella lähetyksellä lähtee hienosti sinne minne osoitetaan, haistaa maalimiehen roskiksesta, vinkuu, pyörii roskiksen ympärillä (minä jo ääneen tuumailen että liian hankalaa, ei osaa ilmaista) ja samalla haukku raikaa. Tämä oli loistosuoritus monella tapaa, ei yksin siksi että tässä piilossa ei ole aikaisemmin oltu vaan myös senvuoksi että koira lähtee siihen suuntaa mihin osoitetaan. Viimein pisto oli tynnyrikaivo bunkkerin takana, löysi suorilta ja ilmaisi. Komeat haukut tuli joka kerta mutta toki se on luontaistakin lapinkoiralle haukkuminen. Tuntuu hienolta että harkat alkaa viimein sujua pitkän paikallaan junnaamisen jälkeen. Haukuttaminen tuntuu lisäävän Unnan viettivirettä, kaikki kolme pistoa etsi innostuneesti.

Tänään käytiin Jannen ja Emmin kanssa Riksussa BH-Kenneltarvikkeessa shoppailemassa. Unnalle ostettiin SPKL:n oranssin liivit, lyhyt koulutushihna, uuden merkkisiä nappuloita (Belcando) sekä karsta. Olisin ostanut Furminaattorin mutta myyjä ei suositellut lapinkoiralle, koska turkki on liian paksu tälle vehkeelle ja pehmeä karsta toimii paremmin. Myyjä kun kysyi minkärotuinen koira mulla on niin minä topakasti vastasin että suomenpystykorva. Jopa on, lapsena meillä oli kaksikin pystykorvaa kotona. Mitä tästä voi päätellä....ei muuta kuin että pää on kalkkeutunut ja vanhuus kolkuttelee ovella, dementiassahan muistetaan hyvin lapsuusajat ja lähimuisti katoaa kokonaan. Siinä vaiheessa kun alan blogissa kirjoitteleen Kipistä taikka Ripestä, toimittakaa mut hoitoon ;)

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hieno homma Unna

Torstaina alkoi seuran tottisharkat ja tyypilliseen tapaan eka kerralla paikalla oli väkeä paljon. Mulla ei ollut mielessä mitään mitä olisin harjoitellut, joten näytin mitä Unna tällä hetkellä osaa ja Maarit antoi niihin sitten vinkkejä miten jatkaa eteenpäin. Sormet jäätyi auttamattomasti kun olin kynsikkäät kädessä sen hetken kun koira oli kentällä. Kyllä monet kerrat jo kaipailee kesää ja lämmintä säätä kun aina joutuu pukemaan monet vaatekerrokset ja siitä huolimatta joku paikka kehosta jäätyy.

Perjantaina otettiin vaatimattomasti kahden tunnin lenkki Sannan ja Milon kanssa. Koirat painatti vapaana pelloilla ja metsässä. Hihnakävelyssä huomaa vielä kuinka pentu Unna kuitenkin on Miloon verrattuna. Unna yrittää kaikin mahdollisin tavoin viekoitella Miloa leikkimään, härnää sitä kepeillä ja kaikenmaailman roskilla tai näykkäisee yllättäen kuonosta.

Lauantaina oli sitten seuran yhteistreenit jossa oli tarkoituksena jakaa treeniryhmät uudestaan. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja vähän pakkasta, treenaajiakin tuli mukavasti paikalle. Koiria leikitettiin vuoron perään missä menikin suurin osa ajasta. Unna ei leikkinyt hyvin, tosin sitä osasin vähän epäilläkin. Viime aikoina muutenkin on huomannut että kyllä ruokapalkka on tälle koiralle mieluisampi kuin leikkiminen. Lopuksi pieni porukka jäi ottamaan vielä rauniotreenit. Oli älyttömän hyvät harkat jo senkin takia, että mukana oli koira joka jo kilpailee, joten päästiin tekemään vähän erityyppistä treeniä sen kanssa mitä yleensä. Ja kerrankin päivänvalossa koko treenit, raunioillahan on älyttömästi piiloja joista meidän koirat saatikka ohjaajat ei tiedä mitään. Unnankin osalta meni treenit nappiin. Eka pisto oli näkölähtö ja maalimies bunkkerin taakse. Se meni loistavasti. Toinen pisto tunnelin suulle ei näytetty lähtöä. Sekin löytyi ihan suorilta. Kolmas pisto oli taemmassa rengaskasassa eli umpipiilo. Tässä joutui tekemään enemmän töitä, ei osannut heti paikallistaa hajua, aloitti tyypillisen vinkumisen mutta löysi maalimiehen lopulta. Ja upeasti haukkui maalimiestä. Hieno homma Unna! Vihdoinkin koira on löytänyt oman vireensä takaisin.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Mahanpuruja

Heräsin aamuyöstä Unnan vinkumiseen ja läähätykseen. Siinä sitten silmät sikkurassa hamuilin pitkiä kalsareita ja villasukkia, ulkona kun oli pakkasta lähemmäs 20 astetta. Maha oli mennyt jostain syystä ihan kuralle, ehkä syynä oli edellisiltana syötetty maksa vaikka sitä en paljoa antanutkaan. Se on kurja kun koiralla on komiat housut, ne on aina suihkutettava ripulin jäljiltä, niin myös tänään. Taidettiin kuitenkin selvitä tällä kertaa suht helpolla, käytin koiran ulkona ennen töihin lähtöä ja kaikki oli ok.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Vuoden kylmimmät treenit

Kuten otsikosta jo voi päätellä, rauniotreenit vedettiin arktisissa olosuhteissa. Pakkasta oli jo kotoa lähdettäessa se treeniraja elikkä -10 astetta ja pakkanen kiristyi koko ajan treenien aikana. Senpä vuoksi treenejä lyhennettiin koirakohtaisesti kahteen pistoon jotta saataisiin ripeästi harkat ohi. Unnan eka pisto oli tunnelin suulle ja meni hienosti sinne kerta heittämällä ja ilmaisi hienosti, Pia oli näet maalimiehenä ja osasi hyvin haukuttaa. Toinen ja viimeinen pisto oli ikkunaan. Koira oli hajulla ja kävi ikkunan vierellä ihan alkuvaiheessa mutta jostain syystä järki ei taas riittänyt viedä pistoa loppuun saakka vaan lähti haahuilemaan sinne tänne, teki tosin töitä koko ajan. Otin koiran uudelleen luokse (ei todellakaan tullut eka käskystä kun hakuhomma oli sen mielestä vielä kesken), maalimies näyttäyi ja Unna meni hienosti ikkunan alta maalimiehen luo. Eikö taas rohkeus alunperin riittänyt mennä ikkunan sisälle päältäkäsin, tiedä häntä. Anyway, positiivinen mieli jäi harkoista tällä kertaa.

Eilinen päivä meni Tampereella koiranäyttelyssä, oltiin nääs Milon ja Sannan seurana siellä. Näyttely järjestettiin parkkihallissa ja samalla sai lappalainen totutella kaikuviin ääniin ja sekalaiseen seurakuntaa erikokoisia ja -näköisiä koiria. Milo suoritti osuutensa hyvin ja sai arvosteluksi EH:n. Hienoa Miloa, lappalaiset onnittelevat vielä kerran kääpiökaveria!





It's been a hard day's night, and I've been working like a dog







Yhteisposeeraus, parempaa ei saatu ;)


An ny ees yks silakka....

lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää ystävänpäivää!




Nasu tuli Puhin vierelle. "Puh?" kuiskasi hän. "No mitä?" "Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni. "Tarkistin vain että olet siinä, ystäväni."

Oltiin Mastolla tyttöjen kesken "omissa" hakutreeneissä. Unnan suoraanlähettämiset tökki jälleen. Ekalla pistolla taisi juosta maalimiehen takaa kaartaen polulle takaisin jonka jälkeen kutsuin luokse. Ei tullut heti ,vaan piti jalkaa tömistää ja karjua, koska samalla sai vainun missä maalimies luuraa. Uudelleenlähetys menikin sitten nappiin ja ilmaisi kivasti. Toisella pistolla sama juttu, painattaa häntä ojossa suoraan sivulle, etsii jälkeä, tulee kyllä luoksekutsuttaessa heti tykö. Uusintayrityksen jälkeen löytyy ukko. Kolmannelle pistolle ei irtoa ollenkaan, syynä että alussa vaaditaan sivullaistuminen. No jotenkin sain koiran lopulta irtoamaan. Lopuksi otettiin pari näkölähtöä juoksevan maalimiehen perään. Positiivista oli, että ilmaisu onnistui hyvin harjoittelumäärään nähden, mutta ongelmia tuli taas tukuttain lisää. Yksi askel eteen ja kaksi taakse, saas nähdä miten raunioilla menee maanantaina, ei lupaavalta vaikuta.

torstai 12. helmikuuta 2009

Videota pukkaa

Jostain syystä blogi ei hyväksynyt kahta videopätkää samaan viestiin.

Elikkä tässä Unna luokse-ja sivulletulo. Tässä se menee muutamassa sekunnissa mitä on harjoiteltu monta kuukautta ;)

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Lauantaina otettiin tyttöporukalla minihakutreenit. Kerrankin Unna meni suoraan sinne minne lähetettiin. Hyvä hyvä. Pia näytti mallia esineruudun opetteluun mutta Unnalla ei riittänyt kiinnostusta treenata sitä tällä kertaa. Kokeilin sitä kotonakin mutta on tosi hankalaa saada koira tuomaan esineitä, siis antamaan niitä, eikä pudottamaan vaan siihen lähistölle.


Tokoilut on jäänyt taka-alalle viime aikoina. Jostain syystä intoa ei ole riittänyt tehdä yhtään mitään. Rauniotkin jätettiin maanantaina väliin, koska joka paikka oli peilijäässä, todennäköisesti myös rauniot.Tänään ryhdistäydyin ja kävin Kirstulassa treenaamassa.



Tynnyrisillan harjoittelua:



Helpon näköistä kun sen osaa. Unnan ongelmahan oli alunperin saada se ylipäätään hyppäämään yhtään mihinkään. Huom, silta ei edelleenkään liiku, joten uutta haastetta tiedossa jahka ilma lämpeävät.





perjantai 6. helmikuuta 2009

Viirun filosofia

Koirilla on omistajia, kissoilla on henkilökuntaa. - Tuntematon




Kulunut viikko on ollut aika tylsä. Maanantaina ei päästy rauniotreeneihin ja jälkikäteen kuulin että koiria oli ollut mukana ennätysmäärä, joten sinänsä kävi mäihä ettei tarvinnut seistä jääpuikkona tuntitolkulla. Koirien ohituksessa on tapahtunut edistystä. Onnistuneet ohitukset (siis makupalaa runsaasti syötellen) lisääntyvät päivä päivältä ja tänään ohitettiin räksyttävä käppänä siihen vilkaisemattakaan, siitä hyvästä Unnalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Unna jo kivasti alkaa ottamaan tiivistä kontaktia kun ylipäätään tulee vastaantulija, hyvä näin. Samoin seuraamisessa on tapahtunut pienoinen parannus, nyt voin jo alkaa treenaamaan vähemmällä nakin syöttämisellä.


Unnalla on ollut vatsanpuruja eilisestä lähtien. Jo iltalenkillä väänsi valtavia pötköjä useaan otteeseen ja yöllä takapää lauleskeli kuin naakkaparvi. Viimeinen muistikuva ennen nukahtamista oli piifff ja tuufff äänten jatkuva tykitys. Aamulla oli vatsa löysällä ja sen seurauksena housukarvoista roikkui kakkapuikkoja kuin räystäältä jääpuikkoja. Haju oli sisääntullessa tyrmäävä, märän turkin hajuun miksattuna löysän shitin haju. Suihkukomennushan siitä seurasi ja huoneilma parani kertaheitolla.
Tänään otettiin metsässä hakutreenit omalla porukalla. Unnalla meni ne ihan hyvin, ainoastaan toisella pistolla lähti jäljen perään, eikä luupää taaskaan uskonut kun huutelin takaisin. Täytyy yrittää takoa tuohon pikku karvapäähän se suoraan eteneminen. Unnaa haukutettiin eka kertaa maalimiehen luona ja kivasti sieltä haukku irtosi (huom yksikkömuoto, ei siis haukkuja). Kiitos Pian joka toimi kuvaajana, on Unnankin hakutreenit nyt ikuistettu. Lappalaiset lähettävät suuret kiitokset tästä ikuistamisesta. Hakupätkä (tuotantokausi 1, osa 1) löytyy osoitteesta:


Kuvasin Unnaa pitkästä aikaa. Tässä muutamia otoksia.


Kylän komein häntä?
Se pakollinen kepin kanniskelu





Unna on todistettavasti jopa juossut lenkillä

Poseeraus kivellä. Tämä vaatii vielä harjoittelua