Agia ja luonnetestausta

Agitreeneissä päästiin treenamaan jo pientä rataa ja valssia. Rata koostui kahdesta aidasta jonka jälkeen valssikäännöksellä ohjattiin koira putkeen ja sen jälkeen vielä aidalle. Hyppyesteissä ei tosin vielä ollut rimat paikoillaan. Tämän lisäksi uusina esteinä oli rengas ja a-este. Lisäksi sai vapaasti harjoitella keppejä, puomia ja hyppyä. Unnan treenit meni hyvin, tosin rengas tuotti pieniä vaikeuksia mutta saatiin lopulta sekin sujumaan. Koska meitä on ryhmässä vain neljä ja tunnilla pääsee tehokkaasti koko ajan kokeilemaan jotain estettä, olen huomannut, että puolen tunnin harjoittelu on Unnalle riittävä. Niinpä perjantainakin vein Unnan ihan suosiolla jo autoon kun huomasin, että keskittymiskyky alkaa hiipua.

Agitreenien jälkeen tapahtui taas outo juttu. Unna ei nimittäin suostunut nousemaan kotona portaita ylös. Jo aikaisemmin päivällä kiinnitin huomiota kun koira ei suoraan mennytkään kotiovelle vaan jäi minun selän taakse himmaileen. Nyt on tietysti pieni pelko, että koiralla on jotain kipua. Yltyykö kipu agitreeneistä vai oliko tämä sattumaa? Jostain syystä ne ensimmäiset askelmat on pahimmat, sen jälkeen koira menee ihan normisti ylös. Ei voi käsittää, onneksi huomenna päästään vihdoista viimein sinne koirahierojalle.

Lauantaina oli todella hot päivä, se jos mikä vetää sekä emännän että koiran hakeutumaan viileisiiin varjopaikkoihin. Olin koko päivän Hauhovilla töissä luonnetestissä autellen. Mielenkiintoista seurata miten eri koirat käyttäytyy, muutenhan minulla ei ole luonnetesteistä kokemusta muuten kuin siitä kerrasta, kun Onni oli testattavana. Ja täytyy sanoa, että yksikään koira ei ollut yhtä taistelunhaluinen kuin Onni oli ;)

Sunnuntaiaamulenkki Alajärvellä

Sunnuntaista luvattiin jopa kuumempaa päivää kuin eilisestä, siispä aamulla varhain jo Sannan ja koiruuksien kanssa lenkille.



Unna hieroo tuttavuutta Kamun kanssa. Kamu hakee puskasta turvaa.



Mitä mutaisempi oja, sitä parempi siinä on viilentyä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kamukin meni tutustumaan liejuisen ojan ihanuuksiin.
Rannalla riitti tutkittavaa.
Jotkut uskaltautuivat uimaan....
ja jotkut jäivät rannalle ruikuttamaan.....
Kieli roikkui yhden jos toisenkin suusta
Hihnat hienosti löysällä.

Aloittelevan barffaajan arkea

Ilmeisesti raakaruokinta on nopeuttanut Unnan mahan toimintaa, koska on parina päivänä vinkunut jo päivällä ulos, eikä ole siis jaksanut odottaa siihen saakka, että tulen töistä. Oskulta tivatessani oliko maha löysällä, vastaukseksi saan tältä meidän pieneltä poliitikon alulta "jonkin verran löysää". Hmm, ei sitten kuitenkaan ripulia onneksi. Iltalenkillä ei ole ainakaan ripuloinut. Eilen tarjosin iltaruuaksi naudan rustoluun. Ei syönyt, kantoi sitkeästi sen olohuoneen matolle ja minä takaisin keittiöön. Aamulla luu oli peitetty makuualustalla :) Täytyy heittää luu vaivihkaa pois ennen mätänemisprosessin alkua. Broilerin jauheliha+riisimössö sen sijaan teki aamulla kauppaansa ja kuppia nuoleskeltiin pitkä tovi ruokailusession jälkeen.

Hakua ja barffausta

Täytyy myöntää, että työt häiritsevät pahasti koiraharrastusta :( Tiistai-iltana pakotin itseni vihdoista viimein pihalle (kello jo lähemmäs kymmenen) tokoilemaan Unnan kanssa. Tokoilussakin mä olen jotenkin jymähtänyt paikoilleni enkä saa nyt treeneihin mitään vaihtelevuutta. Aina mennään melkein saman kaavan mukaan ja samat liikkeet. Palkkasin välillä Unnaa pallolla, ettei aina olisi sitä samaa nakin tuputusta. Unnasta on tullutkin melkoinen lelupeto ja tykkää leikkiä nyt muillakin leluilla kuin fleecerätillä.

Eilen oltiin hakutreeneissä parin viikon tauon jälkeen ja Unnalla oli ehkä paras hakutreeni ikinä. Uutena asiana meillä oli ilmottautuminen, jossa nyt aluksi tarkoituksena vaan saada koira pysymään rauhallisena vieressä kun kättelee "tuomaria". Uutena asiana oli myös se, että tällä kertaa maalimies ei tuonut koiraa syötellen takaisin, vaan minä kutsuin koiran maalimieheltä pois. Unnalla neljä pistoa joista jokainen oli edestä pakoonjuoksu. Ensimmäisestä pistosta tuli vahingossa tyhjä, koska maalimies ei lähtenyt tarpeeksi ajoissa juoksemaan ja koira ehti kaartaa maalimiehestä poispäin. Motivaatio ei tästä kuitenkaan kärsinyt, vaan lähti innoissaan toiseenkin lähetykseen, maalimies tosin oli vahingossa ensin antanut koiralle ääniapua lisäohjeita kysellessään. Kolmas ja neljäs pisto oli motivaation nostatusharjoitus, kaksi maalimiestä lähti samaan aikaan juoksemaan kumpikin eri suuntiin ja koira lähetettiin sen perään, kenestä oli eniten kiinnostunut ja lopuksi vielä sinne toiselle puolelle juosseen maalimiehen perään. Oli ilo katsella Unnan työskentelyä. Se selvästi nautti treeneistä ja lähti aina vauhdilla pistoille, kuitenkin oli hyvin hallinnassa, eli tuli aina kutsuttaessa luokse ja meni käskystä sivulle. Ja sehän se tärkeintä on, että koira tykkää siitä mitä tehdään.

Eilen saatiin myös ensimmäinen ruokasatsi Lempimuonalta. Mä olen tosiaan antanut nyt viime ajat Unnalle pelkästään raakaravintoa ja ajattelin huvikseni laajentaa ruokavalikoimaa ja katsoa kelpaako muukin raakaruoka kuin broilerin jauheliha. Lempimuonan palvelu on kyllä ykkösluokkaa. Tavarat oli toimitettu hienosti kotia saakka ja ennen kaikkea hienointa on se, kun voi tilata ja kokeilla pieniä eriä, pakastimen tila kun on kotitalouskäytössä kovin rajallinen. Tilasin nyt broilerin siipiä ihan vaan kokeillakseni jos ne kelpaisi paremmin kuin ne jumalattoman isot siivet (en tiedä minkä linnun, koosta päätellen vaikka strutsin) joita ostin Terrierinetistä. Ja kas kummaa, broilerin siivet teki kauppansa ja koira tuntui tykkäävän kovasti. Hieno homma, tämä saattoi jopa olla se ratkaiseva sykäys barffauksen aloittamiselle ;) Tilasin lisäksi mm. jauhettua lohta, liha-ja kanakasvismixejä,poron jauhelihaa ja kasvissosetta (laiskimus kun olen niin ajattelin aloittaa valmiilla soseilla). Tiedän kyllä barffauksen edut mutta toisaalta oman peruslaiskan luonteeni vuoksi luulen, ettei meillä tulla ikinä siirtymään jatkuvaan barffaukseen. Syksy kun koittaa ja väsyttää ja masentaa, niin silloin on jo suuri ponnistus annostella nappuloita koiran kuppiin :) Unnan maha on kestänyt hyvin tämän viimeaikaisen raakaruokinnan, eikä ole kertaakaan ollut löysällä. Asiaa on auttanut luultavasti myös neuvo, ettei nappuloita ja raakaruokaa kannata tarjota samana päivänä, niiden sulatusprosessi on erilainen ja siksi maha menee helpommin ruikulle.

Unnalle on tilattu myös koirahieronta. Ensi maanantaina saadaan kuulla missä kunnossa lappalaisen lihakset on.

Suunnattiin Unnan kanssa heti aamupäivästä korvasieniä keräämään. Vajaan tunnin keräyksen jälkeen olikin koppa jo lähes täynnä. Tämän jälkeen en enää kerääkään itselleni korviksia, on meinaan niin työlästä tai paremminkin aikaa vievää se jälkikäsittely. Ja toisaalta on tässä jo omiksi tarpeiksi, tuleekohan näitäkään syötyä vaikka korvasienimuhennos onkin niin kertakaikkisen herkullista.



Unna sai tänään Exspot punkkiliuosta niskaan. Seitsemän viikkoa pitäisi aineen tehota, sen jälkeen otetaan uusintakäsittely. Toivottavasti toimii, on paljon kätevämpi kuin punkkipannat.

Kissoilla on välillä taipumusta tunkea itsensä mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kissataloudessa onkin oman turvallisuuden kannalta parasta tehdä pikasilmäys petiin ennen maatemenoa. En edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut jos olisi baari-illan jälkeen rojahtanut allaolevaan petiin ;)


Viiru, viiru, missä on se Viiru....

....jo näkyy silmät ja suu, ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Viiru on....

Korvasienikoira ja agitreenit

Kulunut viikko on sisältänyt paljon tapahtumia, tosin suurin osa sellaista mikä ei liity meidän karvapöksyihin. Pitkään sairastaneen veljeni tila on huonontunut oleellisesti ja se on luonnollisesti vaikuttanut mielialaan ja jaksamiseen. Tällä viikolla palasin siis takaisin työelämään ja olin alkuviikon poissa kotoa, samalla sairastuin pahaan flunssaan joka on myös verottanut voimia ja jaksamista. Tämä taisi olla itseasiassa Unnan aikana eka kerta kun olen kotoa pois pitemmän aikaa. Ja voi sitä riemun ja onnen määrää kun emäntä palasi kotiin takaisin. Lappalainen oli pelkkää pyörivää ja nuolevaa karvakerää ja ihan siitä itsellekin tulee hyvä mieli, kun edes joku on huomannut, että poissa ollaan oltu. Viiru oli ollut kateissa työreissun aikana yhden päivän, mutta oli onneksi illansuussa löytynyt pihalta puskan juurelta maukumasta. Liekö kattiparkakin järkyttynyt pahemman kerran, kun ei emäntä ollut makaamassa sohvalla p**se homeessa, kissathan tunnetusti ovat herkkiä muutoksille.

Helatorstaina mentiin pitkästä aikaa Renkoon metsälenkille. Olo oli heikko ja vireystaso kuin reumasairaalla mummolla, ei siis huvittanut juurikaan lenkkeillä ihmisten keskuudessa. Lenkin varrelta löysinkin yllättäen mukavasti korvasieniä. Hälytin porukat siihen heti sienestystalkoisiin ja ikinä ei olla löydetty näin paljon korvasieniä, melkein puoli kopallista tuli saalista. Siinä samalla sai Unnakin mukavasti lenkkeilyä kun juoksi kahtaallen minun ja äitin välissä. Ja innokkaasti kävi korvasieniä nuuskimassa (= lue tallomassa), joten mielessä virisi jälleen kerran, jospa tuota koiraa alkaisi kouluttamaan sienikoiraksi. Viikonloppuna täytyy tehdä toinen sienestysreissu, sade ja ukkonen kun ajoi meidät kesken parhainta sieniretkeä kotia.

Tänään oltiin kolmansissa agitreeneissä, olo itsellä edelleenkin heikko ja väsynyt. Harjoiteltiin uutena asiana puomia. Alkuun pidin Unnaa valjaista kiinni ja puomilla eteneminen oli jollain tapaa sählinkiä. Myöhemmin kun yritin puomia itsekseni, niin pidinkin koiraa pelkästään hihnassa ja puomi meni paljon paljon paremmin. Taisi koira vaan ahdistua kun siitä pitää ihan läheltä kiinni. Keppejä harjoiteltiin myös ja ne meni hyvin. Putki meni alkuun hyvin mutta toisella harkkakerralla satuin pudottamaan makkaranpalan putken eteen ja se häiritsi Unnaa pahemman kerran, palasi monta kertaa putkeen lähetyksen jälkeen takaisin haistelemaan missä se riivatun makkara on. Ja tulihan siinä myös putken päälle hyppäämistä yms, mutta kyllä se putki edelleenkin Unnan lemppari on. Harjoiteltiin myös hyppyä, tällä kertaa nostettiin myös rimaa korkeammalle. Hypyt meni varsin malliikkaasti. Jukka tosin huomautti, että Unna kävelisi jotenkin oudosti. Ei kyllä mun mielestä. Mutta täytyy käyttää nyt Unna koirahierojalla ihan kaiken varalta, jos sillä vaikka on jokin jumi takapäässä. Voi pylly jos siitä löytyykin jotain rakennevikaa :(

Viikon varrelta ja agilityharkat

Tällä viikolla ollaan lenkkeilty ahkerasti Unnan kanssa. Ensi viikolla palaan töihin ja lenkitkin luonnollisesti typistyvät lyhemmiksi arkipäivinä. Keskiviikkona oltiin taas Hauholla hakutreeneissä. Ne meni ihan hyvin. Ensimmäisellä pistolla vielä näytettiin maalimiehen lähtö mutta seuraavilla kahdella pistolla otettiin haamu (elikkä ennen lähetystä maalimies nousee piilostaan ja huitoo käsillään). Kaikki pistot menivät hyvin ja Unna lähti joka kerta innokkaasti ukkoa hakemaan. Hieno homma, ensi keskiviikkona en pääsekään treeneihin kun olen vasta matkalla Raahesta kotiin.

Olen kokeillut Unnalle myös hieman raakaruokintaa. Kanan siivet ei kelvanneet mutta kanakasvismössöä on syönyt hyvällä ruokahalulla eikä mahakaan ole mennyt löysälle. Barffaus kyllä kiinnostaa, mutta taidan olla liian laiska, että jaksaisin barffailla kokoaikaisesti.

Eilen oltiin agitreeneissä ja hieman jännitti etukäteen, että mitenkähän se Unna pysyy hanskassa, järjestääkö taas privaattishown :) Kaiken lisäksi meidän alkeisryhmän esteet oli ihan kilpailevan ryhmän radan vieressä, sanoisinko että hieman haastavaa harjoitella tällaisten alokkaiden kanssa. Mutta treenit meni kuitenkin hyvin, ja useimpia esteitä kuitenkin pystyin harjoittelemaan siten, että koira oli hihnassa kiinni. Tällä kertaa harkattiin kontaktia, putkea (tällä kertaa laitettiin jo enemmän mutkalle) keppejä sekä hyppyjä. Hypyt harkattiin siten, että koira jätettiin istumaan hyppyesteen eteen ja nami vietiin taakse josta sitten kutsuttiin koira. Alkuun Unnasta pidettiin kiinni kun jätin istumaan, mutta hyvin se muutaman kerran jälkeen pysyi paikoillaan ja pystyin viemään namin jo kahden esteen taaksekin. Hyvä Unna, hienoa että jaksaa keskittyä tarpeen tullen. Unna, yllättävää kyllä, käy hieman kierroksilla agiharkoissa. Mutta hyvä näin päin, ettei tarvitse maanitella halutonta koiraa esteitä suorittamaan. Ikävä kyllä agiharkkojen lopusssa Pia huomasi, että Unna ontuu pahasti toista jalkaansa. En kyllä huomannut, että olisi missään vaihessa sitä mihinkään kolauttanut. Hieman tuntui aristavan kun takapäätä paineltiin. Tosin kotona ei enää aristanut ollenkaan, mutta täytyy seurata nyt tilannetta ja käyttää koirahierojalla tarpeen tullen.

Pia oli paikalla kuvaamassa, kivoja kuvia oli taas saanut näpsittyä.




Putki on Unnan mielestä tooosi kiva!!

Kepit meni myös kivasti.

Tämä on kontaktiharjoittelun tavoite, etujalat maassa ja takajalat puomilla.

Hyvä mieli on siis viikon molemmista treeneistä. Agility on kivaa, siitä ei pääse mihinkään.

Mannekiini Unna

Unnalla on kunnia edustaa parkkia lapinkoiraa Kristiina Mussalon (Kiikiliinu Ky) koirakynttilöissä.

Noudon opettelu on nytkähtänyt vihdoista viimein eteenpäin. Olen saanut Unnan jo useasti leikin jälkeen ojentamaan lelun minulle, ei siis pudota enää lelua niin hanakasti maahan. Onhan tästä vielä hurja matka siihen, että koira pitelee esinettä suussaan odottaen luovutuslupaa, mutta pieni onnistuminen aina kannustaa taas treenaamaan enemmän.

Vandalisimia parvekkeella

Lappalainen oli pistänyt aamupäivällä parvekeistutukseni uuteen uskoon. Nyt mä heitän tuon puoliksi syödyn rottinkisen kukkaruukun roskiin enkä jätä enää mitään lattialle. Kiva alkaa puhdisteleen tuota märkää multaa parvekematosta. Elämä on!




Nyt rupesi lappalaistakin hävettämään.

Ekat agitreenit

Do diin, tänään polkaistiin agivaihde päälle. Treenit veti poikkeuksellisesti Milka yksin, jatkossa on tarkoitus, että myös toinen ohjaaja Jukkakin on paikalla. Ryhmän muut koirat olivat cairni Numa (tuttu jo EHKK:n syksyn pentukurssilta), spanieli sekä espanjanvesikoira. Aluksi harjoiteltiin kasia, sitten kontaktia pelkästään puomin alastulolla joka oli nostettu pöydälle, putkea sekä lopuksi eteenlähetystä. Ensiharjoitteluksi kaikki onnistui ihan ok. Putkeen eka kertaa lähetettäessä Unna selkeästi epäröi, mutta meni kuitenkin ihan innolla sen läpi monta kertaa. Kuumeni jopa niin, että veti joka kerta putkesta tulon jälkeen pari kertaa paimennusympyrää meidän ympärillä. Olin aika yllättynyt tästä reaktiosta :)

Mutta jotta en pääsisi hirveästi ylpeilemään koirallani, niin Unna järjesti myös vesikoiran kanssa pienen juoksunäytöksen. Kaikki tapahtui niin äkkiä, tyyliin "tosta se tuli ja tonne se meni". Harjoittelin itsekseni Unnan kanssa kasia kun vesikoira karkasi putkelta Unnan luo ja sen jälkeen kaverukset painatti pitkin kenttää ympyrää ihan täpönä. Luonnollisesti kumpikaan koira ei totellut siinä vaiheessa mitään luoksetuloa kun vauhti ja ilo oli kovimmillaan. Ei auttanut vaikka molemmat omistajat meni auton taakse piiloon, ei sitten mikään. Onneksi koirille tuli melko pian jano ja menivät juomaan ja rypemään läheiseen mutaojaan jossa sain Unnan kiinni. Unnapa joutuikin sen jälkeen autoon jäähylle ja kotona suihkuun (oli pakko pestä myös auton takapenkin suojus, haju oli kuvottava). Elikkä jatkossa en pidä Unnaa vapaana yhtäaikaa vesikoiran kanssa. Eipä siinä onneksi mitään vaarallista tapahtunut ja onneksi Unnan kanssa ei tarvitse pelätä mitään rähinöitä. Ja ajan kanssa kun saa koiran kiinnostumaan esteistä enemmän kuin häiriötekijöistä niin hallittavuuskin (toivon mukaan) paranee. Mutta tällainen oli lappalaisen ensi debyytti agilityyn.

Muutama kuva hakutreeneistä jotka pidetty keskenään.


Unna valppaana

Ukko löytyi eli Annika

Minä Sarolle maalimiehenä

Aulangolla lenkillä

Eilen oltiin Hauholla "virallisissa" hakutreeneissä. Suurimmalle osalle tehtiin helppoja peräänlähtöjä kuten myös Unnalle. Unna nyt tosin on treenannut epävirallisestikin, mutta välillä on hyvä nostattaa viettiä "jänöpupuilla". Treeneissä oli mukana nyt myös kisaavia tai muuten pidemmällä olevia koiria. Mielenkiintoista nähdä välillä edistyneempien treenejä.

Tänään olin Aulangolla Eevan ja Unnan kanssa. Hieno ilma ja lenkkikin venähti ihan huomaamatta kahteen tuntiin.

Etsi kuvasta Unna

Karhun syleilyssä

Sinivuokkojen keskeltä löytyi punainen mutaatio

Eläinlääkärillä

Tänään käytiin uusimassa Unnan rokotukset Tavastvetillä. Punnitsin samalla Unnan ja painoi 14 kg. Paino on pysynyt samana koko kevään, vaikka tuntuukin, että koira on laihtunut, mutta ehkä laihtuminen on vain optinen näköharha, kun talviturkista ei ole enää kuin muutama karva muistona. Unna oli lääkärillä reippaasti, vaikka tutkimuspöydälle koiran nostettuani se heittäytyikin alkuun veltoksi (lappalaisen vanha viivyttelytaktiikka). Mutta kun ikkunalla olleiden nappuloiden haju leijaili lappalaisen sieraimiin, niin kummasti alkoi ne jalatkin sen jälkeen kannatella. Koiralla oli kaikki ok ja lompakko keveni 69 euroa (törkeän kallista vaikka siinä oli myös rabiesrokotus mukana). Lääkärin jälkeen käytiin Aulangolla lenkillä.

Myöhemmin päivällä Sanna poikkesi hakemassa meiltä valjaat ja Kamukin oli mukana (joka myös oli käynyt tohtorilla samalla asialla kuin Unna). Kamulla siis ensi visiitti Jukolassa. Kamu on kasvanut viikon sisällä ihan hurjasti ja naamakin oli siistitty sitten viime näkemän.





Unna opettaa Kamulle kepinpuremisen saloja




Kamu ja trimmattu parta



Unnan kiepit ei tee vielä Kamuun vaikutusta ;)

Päivien viemää

Vappu tuli ja meni ja kauniista säästä on saanut nauttia koko ajan. Unnan kanssa ei ole treenattu tottista tai kettistä varmaan viikkoon, lähinnä tehty pitkiä lenkkejä ja nautitttu elämästä. Eilen tosin oltiin metsässä ottamassa pienellä porukalla hakutreenit. Ne meni hyvin ja ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen, että Unna tykkää hommasta ja lähtee innokkaasti matkaan lähetyksen jälkeen ja tulee sivullekin eka käskystä. Ensi viikolla onkin HPPK:n metsätreenit eka kertaa pitkään aikaan, mielenkiinnolla odotan millaiset treenit siellä on.

Sannan ja Milon kanssa tehtiin perjantaina vaatimaton lenkki, aikaa meni kaksi tuntia ja rapiat :) Kierreltiin Aulangon maisemissa ja mentiin metsäteitä ja polkuja. Hienot maisemat, sinne on ihan pakko mennä joskus kuvaamaan. Oli kyllä Unnakin väsynyt lenkin jälkeen ja niin oltiin Sanna ja minäkin. Eilen olin Rengossa grillaamassa. Unnalle grillaaminen on ihan uusi kokemus ja kyllä siinä nenä kävi grillin ympärillä kun makkarat tirisi houkuttelevasti. Pitipä käydä grilli vielä tarkistamassa sen jälkeen kun toiset meni sisälle syömään, ihan varmuuden vuoksi vaan jos tyhmät ihmiset ei olis huomannut vaikka viedä kaikkea syötävää pois.

Eilen saatiin ilouutisia, Unna pääsi agilityryhmään. Treenit on perjantaisin ja sopii mullekin paremmin kuin maanantait. Kurssi ei kyllä ole kuin seitsemän kertaa, niin ei siinä ajassa ehdi juuri "kissaa sanoa", mutta päästäänpähän nyt vähän tutustumaan esteisiin.

Makkarantuoksu leijailee nenään