Rapamäen mörkö

Maanantaina oltiin taas montulla treenaamassa. Tällä kertaa oli vähemmän koiria mukana kuin viimeksi ja siksipä tunti aloitettiinkin koiria leikittämällä. Mulla ei luonnollisesti ollut tietty mitään leluja mukana, mutta onneksi Jennalta löytyi autosta farkunlahje ja sillä saatiin Unnaa ihan kivasti leikitettyä. Kun tuli meidän vuoro mennä sitten raunioille niin vähän jännitti, että kuinka se Unna uskaltaa lähteä ketään haeskelemaan kun siinä vaiheessa iltaa oli jo säkkipimeää ja montulla on vaikka mitä pelottavaa varjoa, mutta ei onneksi kuitenkaan arastellut yhtään pyöriä siellä kivenlohkareiden seassa. Unnalla oli kaksi hakua. Ensimmäisessä maalimies juoksi suoraan edessä olevan bunkkerin taakse ja Unna lähti innokkaasti perään ja löysi maalimiehen mukavasti. Toisessa haussa maalimies meni traktorinrenkaiden taakse piiloon ja Unnaa pyöräytettiin kerran ympäri ennen hakua. Tämä haku tuotti vaikeuksia, koska lähti ihan ensimmäiseksi samaan paikkaan kuin edellisessä haussa. Otin koiran pari kertaa viereen ja kävelin lähemmäs maalia ja lähetin uudestaan, mutta tuloksia ei tullut, Unna ei selvästi käsittänyt enää mitä piti tehdä. Tämän jälkeen maalimies nousi piilosta heiluttamaan käsiä ja nyt kun lähetin Unnan niin juoksi suorilta maalimiehen luo. Kun lähdettiin treenipaikalta niin Unnalle jätettiin viimeiseksi mielikuvaksi raunioille juokseva maalimies. Olen tyytyväinen siihen, että Unnalta tuntui löytyvän mukavasti intoa hakuhommiin. Unna suoriutui treeneistä siis hyvin, minä sensijaan sähläsin sen minkä kerkesin. Heti raunioille tultua kaadoin tietty nakit maahan ja Unnan lähetysvaiheessa polkaisin sitä reppanaa tassun päälle. Unnalle vois ostaa liivin tekstillä "minä osaan kyllä, emäntä ei".



Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa , se hämmästyttää kummastuttaa pientä koiranpentua... Eilen illalla kun käveltiin rapamäkeä alas niin Unna veti yhtäkkiä hihna kireällä taakse ja murisi. Tien vieressä kun oli pelottava kapistus, meinaan laatikko josta talvisin heitellään hiekkaa mäkeen. Ei uskaltanut Unna ensin mennä ollenkaan lähelle koko hirvitystä, mutta kun kävin pari kertaa potkimassa tätä pelottavaa möhkälettä, niin sitten rohkeni jo lappalainenkin tulla tutustumaan tähän pelottavaan mörköön. Se on jännä juttu kun tällaiset paikallaan olevat esineet voivat pelottaa, Onnin mörkö oli aikoinaan sähkökaappi.