Koulunpenkillä

No niin, nyt on koirankouluttajakurssin 1-osa hyväksytysti suoritettu. Kouluttaja oli Jorma Lankinen ja tykkäsin kovasti hänen koulutuksestaan. Nimestä huolimatta kurssilla ei keskitytty koiran kouluttamiseen vaan se oli enemmänkin yleispläjäys koirasta, koiran luonteesta, rakenteesta, vieteistä, palvelus-ja pelastuskoiralajeista ja kilpailemisesta. Sopii siis kaikille koiraihmisille. Osallistujaporukka oli mukavanoloista ja osallistuvaa. Mukavaa että oli kerrankin omalla asuinpaikkakunnalla tälläista tarjolla, ettei tarvitse ajella pääkaupunkiseudulle. Mielenkiintoinen pointti mikä jäi mieleen oli pentutestaus (joka nykyään on muotia) mutta mitä kouluttaja ei kuitenkaan pitänyt mitenkään varmana. Lankisen mukaan varmin tapa testata pennun temperamentti on ruuduttaa lattia 20x20 cm:n ruutuihin ja laittaa kahden päivän ikäinen pentu viiden minuutin ajaksi lattialle, pennun temperamentti on suoraan verrannollinen siihen monessako ruudussa käy. Samoin koiran käyttäymisen vertaaminen susilauman käyttäytymiseen ei toimi enää. Koiran domestikaatio on jo kestänyt yli tuhat vuotta eikä enää käyttäydy samoin kuin susi.

Unnan on saanut jostain syystä rappukammon. Perjantai-iltana ei yhtäkkiä suostunut nousemaan niitä muutamia rappusia ylös kotiin. En tiedä onko satuttanut itsensä portaikossa kun usein säheltää eka askelmilla ja vetää senjälkeen mahalleen. Ei auttanut vaikka nakkeja ripottelin portaille, ei auttanut sitten yhtään mitään. Mulla oli vähän kiirekin ja kannoin koiran sitten sylissä kotiovelle. Yläkerran naapuri tuli sitten samaan aikaan paikalla ja katteli vähän pitkään kun isoa koiranrotkoa siinä kanniskellaan kuin pahaista puudelia. No nyt olen saanut asiaa edistymään jo niin pitkälle, että kun vaan nostan koiran kylmästi ekoille rapuille, niin kyllä se nätisti kävelee ylös. Mutta jostain syystä kaksi ensimmäistä askelmaa on nyt Unnalle ihan hirveitä. Scheisse! Kun tietäisi edes mistä tämä kammo on tullut. Mä jo tässä heitin hyvästit agilitylle ja pelastuspuolen ketteryysesteille :(