Lauantaiaamuna Unna aiheutti sydämentykytyksiä. Aamupissalenkillä tuli 5 kk:n ikäinen Howavartin pentu vastaan. Ehdotin koirien päästämistä vapaaksi viereiselle pellolle leikkimään. Pennun omistaja hieman epäröi jos hänen koiransa lähtee karkuun. Minä vakuuttelin, että Unna kyllä hyvin pysyy ja tulee luokse. Niinpä... pentu kun pääsi vapaaksi niin lähti kuin nato-ohjus juoksemaan poispäin kohti tietä ja Unna perässä eikä tottele ja tule takaisin. Pentu juoksikin suoraan kotiovellensa joka sattumoisin on Aleksin kiven kadun varressa. Minä juoksen talon pihalle ja Unna on siinä vaiheessa jo tulossa luokse, mutta siitäpä juokseekin samaan aikaan kissa ohi ja eikun perään. Stna! No Unna tuli kyllä melkein heti siihen lähelle ja nappasin sen kiinni ja vähän annoin satikutia kun ei totellut. Myöhemmin kun lähdin kaupungille joululahjaostoksille, en kostoksi jättänyt Unnalle mitään työstettävää kun oli ollut tottelematon. Lappalainenhan olikin sillä välin keksinyt itse itselleen puuhaa, oli vähän työstänyt seinää uuteen uskoon.
Pikku-Unna on tullut murkkuikään!
Iltapäivällä Sanna pyysi metsään lenkille ja mikäs siinä, joulusiivous odotti eikä mikään kiire ollut pölyjä pyyhkimään ja mattoja tamppaamaan.
Lappalaisen hillitty tervehdys :)
Born to be wild
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti