sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Kolme yötä jouluun on

Kulunut viikko on mennyt enemmän ja vähemmän joulua valmistellessa. Maanantaina oltiin tuttuun tapaan montulla treeneissä. Unnalle vaikeutettiin hakua tällä kertaa siten, että kaikki kolme maalimiestä olivat jo valmiina piiloissa. Selkeästi Unnalla loppuu motivaatio kun on vähänkin hankalampaa, mutta pienillä äänimerkeillä saatiin kaikki maalissa olleet löytymään. Yksi maalimies oli piilossa tunnelin suussa ja sinne Unna ei uskaltanut mennä ennenkuin tulin itse ihan vierelle ja maalimies vähän kolisteli tunnelin seinää. Ehkäpä harjoittelulla saadaan jatkossa sitä rohkeuttakin lisääntymään.


Lauantaiaamuna Unna aiheutti sydämentykytyksiä. Aamupissalenkillä tuli 5 kk:n ikäinen Howavartin pentu vastaan. Ehdotin koirien päästämistä vapaaksi viereiselle pellolle leikkimään. Pennun omistaja hieman epäröi jos hänen koiransa lähtee karkuun. Minä vakuuttelin, että Unna kyllä hyvin pysyy ja tulee luokse. Niinpä... pentu kun pääsi vapaaksi niin lähti kuin nato-ohjus juoksemaan poispäin kohti tietä ja Unna perässä eikä tottele ja tule takaisin. Pentu juoksikin suoraan kotiovellensa joka sattumoisin on Aleksin kiven kadun varressa. Minä juoksen talon pihalle ja Unna on siinä vaiheessa jo tulossa luokse, mutta siitäpä juokseekin samaan aikaan kissa ohi ja eikun perään. Stna! No Unna tuli kyllä melkein heti siihen lähelle ja nappasin sen kiinni ja vähän annoin satikutia kun ei totellut. Myöhemmin kun lähdin kaupungille joululahjaostoksille, en kostoksi jättänyt Unnalle mitään työstettävää kun oli ollut tottelematon. Lappalainenhan olikin sillä välin keksinyt itse itselleen puuhaa, oli vähän työstänyt seinää uuteen uskoon.






Pikku-Unna on tullut murkkuikään!









Iltapäivällä Sanna pyysi metsään lenkille ja mikäs siinä, joulusiivous odotti eikä mikään kiire ollut pölyjä pyyhkimään ja mattoja tamppaamaan.





On villiä melskettä helinää helskettä...







































Lappalaisen hillitty tervehdys :)














Born to be wild




Sunnuntaina käytiin moikkaamassa Alma-käppänää ja meno oli yhtä vauhdikasta kuin Milonkin kanssa. Harmi että kamera jäi tällä kertaa kotiin. Alman kanssa leikittelyn jälkeen uni maistuikin loppuillan.

Myös kuusi on jo haettu ja laitettu jalkaan. Siinä riitti ihmeteltävää karvakuonoilla.























Ei kommentteja: