Hyvä treenivire jatkuu

Jessss!!!! Jessss!!!Rauniotreenit meni ihan nappiin. Eka pisto bunkkerin takana metsän laidassa. Koira löysi maalimiehen ja ilmaisi hienosti. Toinen pisto roskiksessa raunion vasemmalla puolella. Ensimmäisellä lähetyksellä koira ei löydä maalimiestä ja saan kutsuttua luokse kun palaa alkupisteeseen. Toisella lähetyksellä lähtee hienosti sinne minne osoitetaan, haistaa maalimiehen roskiksesta, vinkuu, pyörii roskiksen ympärillä (minä jo ääneen tuumailen että liian hankalaa, ei osaa ilmaista) ja samalla haukku raikaa. Tämä oli loistosuoritus monella tapaa, ei yksin siksi että tässä piilossa ei ole aikaisemmin oltu vaan myös senvuoksi että koira lähtee siihen suuntaa mihin osoitetaan. Viimein pisto oli tynnyrikaivo bunkkerin takana, löysi suorilta ja ilmaisi. Komeat haukut tuli joka kerta mutta toki se on luontaistakin lapinkoiralle haukkuminen. Tuntuu hienolta että harkat alkaa viimein sujua pitkän paikallaan junnaamisen jälkeen. Haukuttaminen tuntuu lisäävän Unnan viettivirettä, kaikki kolme pistoa etsi innostuneesti.

Tänään käytiin Jannen ja Emmin kanssa Riksussa BH-Kenneltarvikkeessa shoppailemassa. Unnalle ostettiin SPKL:n oranssin liivit, lyhyt koulutushihna, uuden merkkisiä nappuloita (Belcando) sekä karsta. Olisin ostanut Furminaattorin mutta myyjä ei suositellut lapinkoiralle, koska turkki on liian paksu tälle vehkeelle ja pehmeä karsta toimii paremmin. Myyjä kun kysyi minkärotuinen koira mulla on niin minä topakasti vastasin että suomenpystykorva. Jopa on, lapsena meillä oli kaksikin pystykorvaa kotona. Mitä tästä voi päätellä....ei muuta kuin että pää on kalkkeutunut ja vanhuus kolkuttelee ovella, dementiassahan muistetaan hyvin lapsuusajat ja lähimuisti katoaa kokonaan. Siinä vaiheessa kun alan blogissa kirjoitteleen Kipistä taikka Ripestä, toimittakaa mut hoitoon ;)