Pakkaspäivän tunnelmia

Röh röh

Köhä on hellittänyt otettaan ja yskimistä tapahtuu enää koiran innostuessa/kiihtyessä. Noin kotioloissa ei yskää juurikaan huomaa, mutta lenkillä on kieltämättä välillä tunne, että tässä ollaan koiran sijasta pienen röhkivän possun kanssa lenkillä. Unnalla on alkanut myös juoksut ja kiinnostus toisia koiria kohtaan on kasvanut silminnähtävästi. On kyllä hyvä, että juoksut tuli samaan aikaan sairasloman kanssa, näin on vielä toivetta että treenitauosta ei tule niin pitkää kuin pelkäsin. Viikonloppuna olisi ollut hyppykurssi mikä olisi ollut tosi tarpeellinen meille, mutta se nyt ilman muuta jouduttiin jättämään väliin. Yhtäkkiä olen huomannu, että mullahan on vapaa-aikaa vaikka muille jakaa ja jumpalla olenkin käynyt ahkerasti, tavoitteena käydä neljä kertaa viikossa niin kauan kuin treenitauko kestää.

Paha yskä ja yhä pahenee

Sunnuntaiaamuna Unna yskähteli pari kertaa, mutten kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Hauhon treeneissä kun otin koiran autosta se kakisteli pitkän aikaa, mutta luulin sen kurkkuun vaan menneen jotain. Illalla viiden aikaan lenkillä ollessa koira yski jo melko railakkaasti ja siinä vaiheessa iski tajuntaan huoli, että nyt on kennelyskätartunta sitten tullut Unnallekin. Iltaa kohden yskä paheni ja siihen liittyi jatkuva limaoksentelu. Unna söi normaalisti ja yleisvointi oli normaali, mutta yskä,kakominen ja oksentelu oli lähes taukoamatonta. En ollut osannut kuvitellakaan, että kennelyskä olisi näin voimakasta. Yö meni yskiessä ja aamulenkilläkin koira oksensi limaa useaan otteeseen. Soitin Vethausiin ja sanoin epäileväni kennelyskää ja kysyin, onko tarpeellista tuoda koira näytille. Pyysivät varmuuden vuoksi käyttämään, niin nähdään, onko nielu tulehtunut. Kotiin tullessani oli lattialla kaksi verioksennuslätäkköä ja silloin minäkin jo säikähdin, että onko kyseessä jotain vakavempaa.

Vastaanotolla todettiin seuraavaa:

Vastaanotollakin köhii jatkuvasti. Yskii nielun tunnistelusta. Hengitysäänet kirkkaat. Sydänäänet normaalit. Pirteän oloinen. Limakalvot vaaleanpunaiset. Antaa hyvin katsoa nieluun hereillä. Nielu voimakkaan punainen ja siinä on reilusti valkeaa limaa. Unnalla todettiin voimakkaat nielutulehdusoireet. Taustalla voi olla kennelyskätartunta. Unnaa hoidetaan antibioottikuurilla ja tulehduskipulääkkeellä ohjeen mukaan.

Illalla lenkillä Unnan yskiminen rauhottui ja lopun iltaa olikin lähes oireeton. Yöllä yskiminen alkoi taas jatkuen koko aamyön, mutta luojan kiitos limaoksentelu näyttäisi jo olevan ohi. Ja toivottavasti tuo yskiminen liittyisikin vaan tuohon nielutulehdukseen ja kyseessä ei olisikaan kennelyskä.

Lääkärissä Unna oli yllättävän rohkea eikä ollut heti vastaanottohuonessa häntä koipien välissä. Tutkimustoimenpiteet antoi tehdä nätisti. Rauhallista lenkkeilyä voidaan tehdä, mutta treeneistä tulee toki tauko niin kauksi aikaa, että koira on täysin terve, jo ihan tartuntavaarankin vuoksi. Illalla yskäynnyä hemmoteltiin tölkkiruualla ja jäätelöllä :) Toivottavasti yskä kohta helpottaa, että saa itsekin kunnolla nukuttua.

Agilityranking

Tottistreenit

Tänään ei sitten ollut ollenkaan niin hyvä päivä kuin eilen. Jo se, että herää painajaisesta jossa omaa setää syytetään taposta ei luo kovin kivoja fiiliksiä päivänalulle. Luulin, että tänään olisi ollut hakutreenit, mutta nyt kuulemma tottistellaankin maaliskuuhun saakka, metsässä kun on aika paljon lunta. En siis ollut varannut makupaloja tottista ajatellen, mutta pienet treenit kuitenkin Unnalle otettiin. Ja taas ruokapurkkitottista jota en ole siis yhtään treenannut. Ja seuraaminenkin on kovin ailahtelevaista pk-puolta ajatellen. Olenhan mä sen tiennyt, mutta kun on niin kiva hehkutella alokasluokan möllituloksilla kun vaatimukset on kovin erilaisia. Itseään on niin kovin helppo pettää. Mutta jospa sitä alkais pikku hiljaa asennoitua pk-puolen treeneihinkin ja oikeasti yritää ennen kuin luovuttaa. Oli hitsin kylmä ja kahden tunnin paikoillaan seisomisen jälkeen -10 asteessa ja viimassa olin syväjäädytetty. Ei ole aina helppoa ja mukavaa tuo harrastaminen.

Agi-Unna

Päivät jolloin kaikki menee putkeen on harvassa, mutta eilen oli sellainen päivä. Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä fiilis itsellä ja ehkä se hyväntuulisuus sitten heijastui koiraankin, koska Unnan agility meni varsin mukavasti, vaikka pari tuntia peräkkäin vedettiinkin.

Erjan tunnilla harjoiteltiin ensin avokulmia hyppyjen avulla ja harjoitus tehtiin sekä oikealta että vasemmalta puolelta. Lopuksi tehtiin vielä molemmille puolille pieni rata joista toisella puolella oli putki+kepit ja toisella putki+puomi. Lisäksi Erja näytti vielä puomin ja Aan kontaktiharjoittelun meille kun me ei olla sitä varsinaisesti erikseeen koskaan opetettu. Vaikka rataa tehdessä mulla ei avokulmaohjaukset onnistuneetkaan koska koira karkasi molemmilla puolilla tyrkyllä olevaan putkeen, (minun vika, koira meni sinne rintamasuunta näytti) niin tein kuitenkin radat molemmilla kerroilla loppuun ja putki vaan lisäsi Unnan vauhtia. Hieman laiskemman koiran kanssa kun saa olla tyytyväinen, että sillä on joku jees-jees-huippukiva este. Toiselle esteelle ryntäily ei siis Unnan kohdalla ole aina ollenkaan huono asia. Puomillakin alkaa olla kivasti vauhtia, joten kontaktiharjoittelu on nyt viimeistään aloitettava.

Toisella agitunnilla olikin sairastumisen vuoksi ihan uusi opettaja joka oli minulle kuitenkin jo hieman tuttu ennestään, nimittäin agileirillä ollut Maija Kultamaa. Olihan se hieno saada opettajaksi lappalaiskoiraharrastaja, sellainen on perin harvinaista herkkua. Tunnilla otettiin mm. eteenlähetystä ja irtoamista neljän hypyn avulla, ja se ei tuottanut mitään ongelmaa. Maija halusi myös nähdä Unnan keinun, koska olin jo ehtinyt avautua tästä yllättäin ilmenneestä kammosta ja edellisen kerran pakkotreenistä. Nyt laitettiin keinulle koko matkalle namia ja Maija vähän jelppi keinun toisessa päässä ja minä kävelin vieressä ja ohjasin. Ja uskokaa tai älkää, hienosti meni. Kaksi kertaa tehtiin ja kun kytkin koiran kiinni oli se uudestaan pyrkimässä keinulle, eli jäljelle jäi positiivinen kuva keinua kohtaan. Tästä on hyvä jatkaa ja tämä oli ehdottomasti päivän paras juttu! Lopuksi otettiin vauhtirataa jossa esteet oli ympyrän muodossa ja se juostiin kaksi kertaa läpi. Kepit meni molemmilla kerroilla nappiin ja ne tuntuukin yllättäin olevan Unnan lempieste. Näistä treeneistä jäi sekä koiralle että ohjaajalle hyvä mieli ♥

Misun sterilointi

Misu steriloitiin eilen. Kotona Unna ja Viiru oli äärimmäisen kiinnostuneita peiton alla retkottavasta pikku potilaasta. Sitä käytiin monta kertaa nuuskuttelemassa ja kummastelemassa. Unna jopa makoili koko ajan lähettyvillä, ei uskaltanut silmistään päästää kummallisesti tuoksuvaa ja nukkuvaa Misua. Kuuden jälkeen Misu lähti eka kertaa liikkeelle ja suoraan hiekkalaatikolle! Kyllä nuo kissat vaan on niin siistejä. Mutta kaiken anestesian ja jälkitokkuran keskeltäkin Misu havahtui, kun kaadoin Viirulle nappuloita kuppiin. Kerran ehdin palauttamaan siksakkia hoipertelevan sekavan kissan pedille takaisin, mutta niinhän se pääsi karkuun ja yritti hypätä tiskipöydälle syömään. Hyppy nyt ei yltänyt ihan pöydälle asti vaan rojahti selälleen alas. Kyllä mä sadattelin itseäni, kun piti sitä ruokaa mennä ropistelemaan, mutta en toki arvannut, että se  herättää kisassa noin voimakkaat eloonjäämisreaktiot, mä kuun luulin kissan olevan ihan muissa maailmoissa.. Häntääkään ei reppana jaksanut alkuun pitää pystyssä, vaan häntä laahusti perässä kuin majavalla konsanaan. Aamu kun valkeni, niin tuttu riiviö oli palannut takaisin häntä pystyssä ruokaa odotellen ja uudet kujeet mielessä. On se hämmästyttävää kuinka nopeasti nuo eläimet toipuu, ne ei paljon saikkua tarvi :)