Olimme aamulla jo kymmenen aikaan Rengon metsissä Unnan kanssa vakaana tarkoituksena kerätä mustikoita ainakin piirakkatarpeita varten. Mutta näin huonoa mustikkavuotta en sitten ihan äkkiä muistakaan, saldona taisi olla viisi mustikkaa. Huono marjasaalis ei meitä kuitenkaan lannistanut koska ilma oli komea ja Unna sai kirmailla metsässä suurimpia menohaluja pois. Niin, nyt Unna jo sentään juoksenteli pikkuspurtteja edestakaisin, aikaisemmin on metsäreissut vielä vähän pelottaneet ja lenkkeily on ollut lähinnä kävelemistä minun takana pohkeessa kiinni. Iltapäivällä Unna oli tunnin verran yksin kotona ja oli aikansa kuluksi tutustunut kirjekuoreen joka sisälsi valokuvia. Valokuvia oli pitkin poikin lattiaa ja ainoastaan yhtä kuvaa oli tutkitttu hieman huolellisemmin, mutta olihan siinä kuvassa komea uroskoira Atte että mikäs ihme tuo olikaan että se kiinnosti niin kovin. Ihan mielenkiinnolla odotan syksyä ja aikaa kun Unna on päivät yksin kotona...