Kulunut viikko on ollut aika tylsä. Maanantaina ei päästy rauniotreeneihin ja jälkikäteen kuulin että koiria oli ollut mukana ennätysmäärä, joten sinänsä kävi mäihä ettei tarvinnut seistä jääpuikkona tuntitolkulla. Koirien ohituksessa on tapahtunut edistystä. Onnistuneet ohitukset (siis makupalaa runsaasti syötellen) lisääntyvät päivä päivältä ja tänään ohitettiin räksyttävä käppänä siihen vilkaisemattakaan, siitä hyvästä Unnalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Unna jo kivasti alkaa ottamaan tiivistä kontaktia kun ylipäätään tulee vastaantulija, hyvä näin. Samoin seuraamisessa on tapahtunut pienoinen parannus, nyt voin jo alkaa treenaamaan vähemmällä nakin syöttämisellä.

Unnalla on ollut vatsanpuruja eilisestä lähtien. Jo iltalenkillä väänsi valtavia pötköjä useaan otteeseen ja yöllä takapää lauleskeli kuin naakkaparvi. Viimeinen muistikuva ennen nukahtamista oli piifff ja tuufff äänten jatkuva tykitys. Aamulla oli vatsa löysällä ja sen seurauksena housukarvoista roikkui kakkapuikkoja kuin räystäältä jääpuikkoja. Haju oli sisääntullessa tyrmäävä, märän turkin hajuun miksattuna löysän shitin haju. Suihkukomennushan siitä seurasi ja huoneilma parani kertaheitolla.

Tänään otettiin metsässä hakutreenit omalla porukalla. Unnalla meni ne ihan hyvin, ainoastaan toisella pistolla lähti jäljen perään, eikä luupää taaskaan uskonut kun huutelin takaisin. Täytyy yrittää takoa tuohon pikku karvapäähän se suoraan eteneminen. Unnaa haukutettiin eka kertaa maalimiehen luona ja kivasti sieltä haukku irtosi (huom yksikkömuoto, ei siis haukkuja). Kiitos Pian joka toimi kuvaajana, on Unnankin hakutreenit nyt ikuistettu. Lappalaiset lähettävät suuret kiitokset tästä ikuistamisesta. Hakupätkä (tuotantokausi 1, osa 1) löytyy osoitteesta:

http://video.google.com/videoplay?docid=3869782620402194870&hl=en

Kuvasin Unnaa pitkästä aikaa. Tässä muutamia otoksia.

Kylän komein häntä?
Se pakollinen kepin kanniskelu

Unna on todistettavasti jopa juossut lenkillä

Poseeraus kivellä. Tämä vaatii vielä harjoittelua