BH Unna

Osallistuako BH-kokeeseen vai eikö osallistua, sitä ongelmaa on jahkattu jo monen viikon ajan. Ajatus kokeeseen osallistumisesta ei ollut minun missään vaihessa, mutta Ville oli koko ajan sitä mieltä, että tottakai mukaan. No sitten kun päätin että ok, mennään koettaan, esitti Unna ihan järkyttävää seuraamista treeneissä. Se oli siis täysin halutonta parin metriä takanpäin kulkemista. Ei normaalia Unnaa, epäilin tuota aneemisuutta valeraskauden aiheuttamksi. Siispä en ilmottautunut kokeeseen maanantaina, mikä oli viimeinen päivä. Sen jälkeen helpotti koko tuo ahdistus mikä oli aina takaraivossa kun koetta ajattelin. Kuitenkin kova treeni-innostus päällä, että nyt täytyy Unna saada bh-kuntoon kesään aikana.

Perjantaina treeneissä Unna oli normaali oma itsensä. Ville suorsukaiseen tapaan sanoi, että lopeta tuo lässytys ja tule kokeeseen. Niin me sitten tultiin, ihan ex tempore, vain kerran henkilöryhmää koettaneena, kertaakaan ei koiran kanssa koko seuraamiskaaviota läpi mentynä. Ville oli tuomarina tottisosuudellla ja oli moneen kertaa korostanut, että ei tule hylkäämään huonosta seuraamisesta, taikka jäävissä liikkeissä väärästä asennosta, kunhan koira vaan jää.

Olin viimeinen pari Emmin ja malikka Ansan kanssa. Etukäteen jännitti, että miten saan koiran jaksamaan koko tylsän seuraamiskaavion kaksi kertaa peräkkäin, kun palkata ei saa välissä. Hihnassa seuraaminen meni ajoittain hyvin ja erityisen ylpeä olen siitä, miten meni henkilöryhmän. Mutta sen jälkeen kun vuoroon tuli vapaana seuraaminen, ei Unna ottanut kunnon seuraamispaikkaa vissiin kertaakaan. Tuli aika pahasti jäljessä, että täyskäännöksessä ei ollut enää vierellä ollenkaan. Jotenkin me saatiin sekin osuus läpi, mutta luokattoman huonolla seuraamisella. Jäävät liikkeet teki oikein, tosin valmistelevaa osuutta jouduin ottamaan lyhyemmin, kun koira ei seurannu, lähti kuitenkin aina mukaan. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, minkä kyllä arvasinkin että näin tulee tapahtumaan. Paikkamakuu meni hienosti ja siitä olen myös ylpeä, että viereen palatessa koira näytti rennolta, ei yhtään pelokkaalta. Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään hankaluutta. Juoksijat, pyöräilijät ja autoiljat on meille arkipäivää muutenkin. Kaupan eteen kytkettynä ei reagoinut ollenkaan häiriökoiraan.

Mutta läpi meni! Ja onneksi mukana oli pari muutakin tyyppiä joiden tottisosuus oli yhtä huonoa kuin meilläkin. Kaksi koiraa jouduttiin hylkäämään. Mudi oli yrittänyt purra ohijuoksijoita ja yksi saksanpaimenkoira hylättiin tottisosuudessa arkuuden ja epävarmuuden vuoksi, se meni henkilöryhmässä ihan lukkoon.

Nyt on Unna virallisesti BH Villi-Joikhu Yönhaltijatar