Alman luona kyläilemässä

Unna pääsi pitkästä aikaa peuhaamaan koirakaverin kanssa kun käytiin moikkaamassa Almaa eilen. Verrattuna aikaisempiin tapaamisiin, koirat juoksivat tosi vähän. Aikaisemmin kun ovat painattaaneet hullun lailla pitkin pihaa tuntitolkulla, niin nyt keskittyivät lähinnä nuhjaamaan maassa keskenään. Varmaankin hiostava ilma verotti koirien voimia. Mutta hyvää teki peuhaaminen ja Unna nukkui kuin tukki heti kotia tultua. Kiitokset vielä emännille Almalle ja Mallulle.

Alman hieno sammakkoasento

Huilihetki

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Älä kuule mulle ala....

Tämä ruukku oli ennen täynnä orvokkeja. Unnan suorittaman pienen karsinnan jälkeen tästä tulikin kissan peti.

Paluu arkeen

Olen pikkuhiljaa saanut nukuttua univelkoja pois ja päässyt palaamaan niin sanotusti arkeen takaisin. Eilen olin pitkästä aikaa hakutreeneissä, tällä kertaa kylläkin vaan Pian ja Päivin kanssa, koska Hauhon treenit oli peruutettu. Hieman olin epäileväinen, kuinka juoksuinen lappalainen on innostunut hakuhommista, mutta suotta pelkäsin. Koira toimi kuin unelma ja oli intoa täynnä. Hyvä, hyvä, näin se pitää mennäkin.

Tänään kävin mustikoita poimimassa Unnan kanssa. Että mä voinkin rakastaa tuota lappalaista niin paljon, se on niin kiva kun pysyttelee koko ajan siinä näkyvillä eikä lähde karkuun. Eikä tule makoilemaan mustikanvarpujen päälle niinkuin Nelli aikoinaan teki. Ensi viikolla mulla alkaakin loma, joten mustikanpoimintaa on tiedossa muinakin päivinä. On kiva kun voi välillä pitää juoksuista koiraakin huoletta vapaana. Asiasta kolmanteen, en ole pitänyt Unnalla sisällä ollenkaan suojaa juoksun aikana. Unna on hyvin pitänyt itsensä ja lattiat puhtaana, tämä on erinomaisen hieno asia.

Misun jalkaa tuntuu olevan täysin kunnossa ja kissalla on riittänyt vauhtia vaikka muille jakaa viime päivien aikana. Viiruun ja Unnaankin on tottunut hyvin, eikä enää sähise niille ollenkaan. Unnalla tekisi kovasti mieli leikkiä pennun kanssa, mutta lappalaisen takaa-ajoleikit on kuitenkin pienelle kisulle vielä vähän liikaa ;)

Kyläilijöitä, epäonnea ja hautajaiset

Viime päivät on ollut yhtä hulinaa. Perjantaina oli Jannen hautajaiset ja hautajaisvieraita on majoitettu niin Samilla kuin meillä kuin äitillä ja isälläkin. Torstai-iltana tuli serkku Ruotsista lapsineen ja lähti tänä aamuna. Kaikenlaista epäonneakin mahtui lähes joka päivälle. Torstai-iltana Joonas teloi jalkansa ja pääsi ensiavusta yhdentoista aikaan yöllä. Minä jo olin kylmä hiki otsalla, että jos saa kokojalka kipsin, niin mistä hitosta mä kehitän sille housut hautajaisia varten. Onneksi nilkka oli vain venähtänyt ja sidottiin liimasiteellä, kepitkin sai (vähän pitkin hampain kylläkin), joten mitään housuongelmaa ei sitten tullutkaan. Perjantai-aamuna meillä hajosi suihku. Miten senkin piti just nyt hajota kun meillä oli tupa täynnä porukkaa.... Soitto huoltomiehelle ja kaunis pyyntö, jos suihkun saisi korjattua vielä perjantain aikana, ettei tarvitse koko viikonloppua raanan alla peseytyä. Ja kerrankin homma pelitti, tunnin sisällä meillä oli suihku korjattuna ja taas yksi ongelma vähemmän.

Itse siunaustilaisuus oli kaunis ja herkkä sekä papin puhe oli hyvin laadittu. Jannen kavereita oli suuri joukko kappelissa jättämässä jäähyväisiä , jopa työnantaja kävi jättämässä viimeisen tervehdyksen hyvälle työmiehelle.

Perjantai-iltana meille tuli iltaa istumaan vielä Samin luona majaillut porukka. Syötiin, juotiin ja muisteltiin Jannea. Lauantaina lähdettiin turvallisesti iltapäivän puolella Särkänniemeen josta palailtiin illalla myöhään. Launtaina oli epäonnen kohteena Misu.... En tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta kukkaruukku rysähti ikkunalaudalta alas ja saiko kissa ruukun tassulleen vaiko löikö paniikissa tassunsa tv-tason reunaan. Lopputuloksena kuitenkin loppuyön maukunut ja säälittävästi etutassuaan roikottanut kissa . Sunnuntaina arasteli tassua selkeästi eikä laskenut painoa ollenkaan kipeälle tassulle. Tänään käytin sitten kisua lääkärillä (jossa sattumoisin oli Sanna ja Kamu, meillä on kumma tapa osua lääkärille aina yhtäaikaa ;)) mutta tutkiminen luonnollisesti on vähän mutu-tuntumaa, kissa kun ei osaa kipujansa selvittää. Tassu ei kuitenkaan ollut poikki ja oli jo aamulla juoksennellut pirteämmin, joten tällä kertaa sai kolme päivää kestävän kipupiikin ja otetaan sitten lekuriin uudestaan yhteyttä, jos ontuminen jatkuu loppuviikosta.

Tänään lähti vieraat aamulla viideltä kotiin päin, minä heräsin jo kolmelta enkä saanut unta enää sen jälkeen. Univelat on kyllä painanut rankasti päälle ja tämän illan ajattelinkin pyhittää kunnon päiväunille. Jahka saa itsensä taas virkeämmäksi, täytyy aloittaa kunnon tokorutistus. Pääsimme Unnan kanssa Jankin tokoryhmään johon mennään kunhan juoksut on ohi.

Juoksut

Eilen se varmistui, että Unnalla on alkanut juoksut. Agitreeneihin tuli sitten taukoa, mutta hakuileen onneksi päästään, ellei sitten siellä ala treenitauko. Hauhon mökkilomakin täytyy peruuttaa, kaksi urosta ja juoksuinen narttu ei taida olla paras yhdistelmä samassa mökissä. Saapa nähdä tuleeko nyt kunnon juoksut, edellisen kerran kun vuotoa oli vaan muutama päivä. Unnalle ruoka maistuu normaalia paremmin ja on pari kertaa käynyt syömässä kissanpennun nappulat (jotka on nyt siirretty pöydälle).

Uuden pennun nimeksi tuli sitten Misu. Hyvin on jo sopeutunut uuteen kotiin ja tykkää kiipeillä olohuoneen raapimapuussa. Vielä suhtautuu varauksella varsinkin Unnaan, mutta ei sähise ollenkaan niin paljon kuin alussa. Viirukin on rentoutunut alkupäivistä, antoi aamulla minun jo silitelläkin sitä (alkuun ei antanut meidän ihmisten koskea siihen ollenkaan vaan juoksi aina pakoon). Ei millään malttaisi töihin lähteä kun tekisi mieli vaan katsella pentua ja sen puuhastelua, pennut on aina niin hellyttäviä. Samoin olen tyytyväinen Unnaan kuinka se kärsivällisesti jaksaa tehdä tuttavuutta pennun kanssa.

Karvapöksyjä on nyt kolme

Pienoinen kissakuume poiki meille sitten uuden laumanjäsenen. Mun piti ottaa lyhytkarvainen rotukissa mutta meillepä tupsahtikin pitkäkarvainen maatiaiskissa.Tämän emän pitäisi olla turkkilainen van, mutta emän nähtyäni luulen, ettei se aivan puhdasrotuinen ollut. Tämä on virallisesti Oskun kissa ja Oskun vastuulla on tästä huolehtiminen. Viiru suhtautui uuteen tulokkaaseen kissamaisen epäluuloisesti, taisi reppana jopa stressaantua kun oksensi lähes heti kun oli kissan nähnyt. No toivotaan, että hyväksyy uuden pennun piakkoin. Unna alkuun pelkäsi sähisevää ja murisevaa karvakerää ja kiersi sen visusti kauempaa. Unna kyllä yrittää kissaan tehdä tuttavuutta ja koiramaisella tavalla näyttää rauhoittavia signaaleita, luulenpa että nämä kaksi ovat piakkoin mitä parhaimmat kaverukset.



Ihmettelyä puolin jos toisinVielä pelottaa ja kopassa on turvallisempaa

Hyvän mielen agitreenit

Jo toisen kerran peräkkäin olin yksin agitreeneissä. Tällä kertaa tuli toki toinenkin treenaamaan, mutta tulivat puolessa välin tuntia, joten me oltiin Unnan kanssa silloin jo valmiita. Alkuun otettiin samaa ohjaustreeniä kuin viime tunnilla putken ja hyppyesteiden avulla. Uutena esteenä oli keinu, sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Pussia harjoiteltiin myös ja lopuksi Unna suoritti senkin ilman että enää tarvi nostaa pussin suuta. Puomia otettiin ja treenattiin kontaktia, sen lisäksi otin itsenäisesti vielä keppejä. Hyvä mieli jäi, ennen kaikkea sen vuoksi, että koirakin tuntuu nauttivan tästä lajista.