Karvapöksyjä on nyt kolme

Pienoinen kissakuume poiki meille sitten uuden laumanjäsenen. Mun piti ottaa lyhytkarvainen rotukissa mutta meillepä tupsahtikin pitkäkarvainen maatiaiskissa.Tämän emän pitäisi olla turkkilainen van, mutta emän nähtyäni luulen, ettei se aivan puhdasrotuinen ollut. Tämä on virallisesti Oskun kissa ja Oskun vastuulla on tästä huolehtiminen. Viiru suhtautui uuteen tulokkaaseen kissamaisen epäluuloisesti, taisi reppana jopa stressaantua kun oksensi lähes heti kun oli kissan nähnyt. No toivotaan, että hyväksyy uuden pennun piakkoin. Unna alkuun pelkäsi sähisevää ja murisevaa karvakerää ja kiersi sen visusti kauempaa. Unna kyllä yrittää kissaan tehdä tuttavuutta ja koiramaisella tavalla näyttää rauhoittavia signaaleita, luulenpa että nämä kaksi ovat piakkoin mitä parhaimmat kaverukset.



Ihmettelyä puolin jos toisinVielä pelottaa ja kopassa on turvallisempaa