Olen pikkuhiljaa saanut nukuttua univelkoja pois ja päässyt palaamaan niin sanotusti arkeen takaisin. Eilen olin pitkästä aikaa hakutreeneissä, tällä kertaa kylläkin vaan Pian ja Päivin kanssa, koska Hauhon treenit oli peruutettu. Hieman olin epäileväinen, kuinka juoksuinen lappalainen on innostunut hakuhommista, mutta suotta pelkäsin. Koira toimi kuin unelma ja oli intoa täynnä. Hyvä, hyvä, näin se pitää mennäkin.
Tänään kävin mustikoita poimimassa Unnan kanssa. Että mä voinkin rakastaa tuota lappalaista niin paljon, se on niin kiva kun pysyttelee koko ajan siinä näkyvillä eikä lähde karkuun. Eikä tule makoilemaan mustikanvarpujen päälle niinkuin Nelli aikoinaan teki. Ensi viikolla mulla alkaakin loma, joten mustikanpoimintaa on tiedossa muinakin päivinä. On kiva kun voi välillä pitää juoksuista koiraakin huoletta vapaana. Asiasta kolmanteen, en ole pitänyt Unnalla sisällä ollenkaan suojaa juoksun aikana. Unna on hyvin pitänyt itsensä ja lattiat puhtaana, tämä on erinomaisen hieno asia.
Misun jalkaa tuntuu olevan täysin kunnossa ja kissalla on riittänyt vauhtia vaikka muille jakaa viime päivien aikana. Viiruun ja Unnaankin on tottunut hyvin, eikä enää sähise niille ollenkaan. Unnalla tekisi kovasti mieli leikkiä pennun kanssa, mutta lappalaisen takaa-ajoleikit on kuitenkin pienelle kisulle vielä vähän liikaa ;)
1 kommentti:
Ihana toi kielinäyttö:)
Lähetä kommentti