Kyläilijöitä, epäonnea ja hautajaiset

Viime päivät on ollut yhtä hulinaa. Perjantaina oli Jannen hautajaiset ja hautajaisvieraita on majoitettu niin Samilla kuin meillä kuin äitillä ja isälläkin. Torstai-iltana tuli serkku Ruotsista lapsineen ja lähti tänä aamuna. Kaikenlaista epäonneakin mahtui lähes joka päivälle. Torstai-iltana Joonas teloi jalkansa ja pääsi ensiavusta yhdentoista aikaan yöllä. Minä jo olin kylmä hiki otsalla, että jos saa kokojalka kipsin, niin mistä hitosta mä kehitän sille housut hautajaisia varten. Onneksi nilkka oli vain venähtänyt ja sidottiin liimasiteellä, kepitkin sai (vähän pitkin hampain kylläkin), joten mitään housuongelmaa ei sitten tullutkaan. Perjantai-aamuna meillä hajosi suihku. Miten senkin piti just nyt hajota kun meillä oli tupa täynnä porukkaa.... Soitto huoltomiehelle ja kaunis pyyntö, jos suihkun saisi korjattua vielä perjantain aikana, ettei tarvitse koko viikonloppua raanan alla peseytyä. Ja kerrankin homma pelitti, tunnin sisällä meillä oli suihku korjattuna ja taas yksi ongelma vähemmän.

Itse siunaustilaisuus oli kaunis ja herkkä sekä papin puhe oli hyvin laadittu. Jannen kavereita oli suuri joukko kappelissa jättämässä jäähyväisiä , jopa työnantaja kävi jättämässä viimeisen tervehdyksen hyvälle työmiehelle.

Perjantai-iltana meille tuli iltaa istumaan vielä Samin luona majaillut porukka. Syötiin, juotiin ja muisteltiin Jannea. Lauantaina lähdettiin turvallisesti iltapäivän puolella Särkänniemeen josta palailtiin illalla myöhään. Launtaina oli epäonnen kohteena Misu.... En tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta kukkaruukku rysähti ikkunalaudalta alas ja saiko kissa ruukun tassulleen vaiko löikö paniikissa tassunsa tv-tason reunaan. Lopputuloksena kuitenkin loppuyön maukunut ja säälittävästi etutassuaan roikottanut kissa . Sunnuntaina arasteli tassua selkeästi eikä laskenut painoa ollenkaan kipeälle tassulle. Tänään käytin sitten kisua lääkärillä (jossa sattumoisin oli Sanna ja Kamu, meillä on kumma tapa osua lääkärille aina yhtäaikaa ;)) mutta tutkiminen luonnollisesti on vähän mutu-tuntumaa, kissa kun ei osaa kipujansa selvittää. Tassu ei kuitenkaan ollut poikki ja oli jo aamulla juoksennellut pirteämmin, joten tällä kertaa sai kolme päivää kestävän kipupiikin ja otetaan sitten lekuriin uudestaan yhteyttä, jos ontuminen jatkuu loppuviikosta.

Tänään lähti vieraat aamulla viideltä kotiin päin, minä heräsin jo kolmelta enkä saanut unta enää sen jälkeen. Univelat on kyllä painanut rankasti päälle ja tämän illan ajattelinkin pyhittää kunnon päiväunille. Jahka saa itsensä taas virkeämmäksi, täytyy aloittaa kunnon tokorutistus. Pääsimme Unnan kanssa Jankin tokoryhmään johon mennään kunhan juoksut on ohi.