Kuluneella viikolla on ollut monenlaista tapahtumaa. Keskiviikkona vierailtiin Katisissa Sannan ja Milon luona. Tarkoituksena oli tokoilla Idänpään kentällä ja toki sitä vähän tehtiinkin, mutta oli yllättävän vaikea keksiä mitä harjoitella. Ja Unnan kans ei nyt vielä voikaan harjoitella kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Käytettiin koiria uimassa ja tällä kertaa molemmat todellakin ui, tosin Unna otti keppiä tavoitellessa vahingossa pari uintiliikettä mutta Milo veteli koiraa jo kuin vanha tekijä. Hienoa Milo!
Torstaina Unna meni Renkoon isälle ja äidille hoitoon (eka kertaa hoidossa) ja minä menin seuraamaan Milon uutta harrastusta Nurmijärvelle elikkä koiraetsintää. Olen päässyt seuraamaan etsijäkoiran työskentelyä ihan oikeastikin nimittäin silloin kun Onni lähti viimeiselle karkausreissulleen niin Onnia jäljitti Sanna Vitikainen koiransa Dinan kanssa. Oli todella upeaa seurata kuinka koira pystyy hajuaistinsa avulla seuraamaan tiettyä hajujälkeä ja Dinakin toimi hankalissa olosuhteissa (mm auringonpaiste+asfaltti ovat haastavia koiralle). Harkkojen aluksi ohjaaja näytti omalla koirallaan pienen jäljestyksen, maalikoira oli jo mennyt etukäteen valmiiksi piiloon. Tämän lajin tärkeä osa-alue on kyetä tulkitsemaan oman koiransa signaalit jäljellä, on esim. erittäin oleellista huomata koska koira on eksynyt, sitäkin tapahtuu erityisesti vielä lajia harjoitellessa. Koirille tehtiin pienet jälkiharjoitukset siten, että aina joku ryhmästä meni oman koiransa kanssa metsään n. 50m päähän ja jäljestävälle koiralle jätettiin maalikoiran hajua, esim kaulapanta. Maalikoiran lähtiessä piiloon jäljestävää koiraa innostettiin seuraamaan piiloon menevää koiraa. Kaikki koirat löysivät hienosti maalikoiran mikä tuntuu kertakaikkiaan käsittämättömältä, että miten ne kaikki heti hokasi homman juonen. Tätä me kokeillaan myös Unnan kanssa jahka se ensin vähän kasvaa. Etsintäkurssi on Uudenmaan etsijäkoirien järjestämä (www.etsijakoirat.info).
Perjantain iltalenkillä Unna kävi ottamassa pikapainit Inton kanssa, se kun sattui sopivasti olemaan pihalla kun käveltiin siitä ohi. Sunnuntaina oltiin Kaurialan kentällä koiranäyttelyssä jo ennen kymmentä aamulla, suomenlapinkoirat kun olivat kehässä jo kympiltä. Kyllä on kieltämättä iso ero paimensukuisella ja virallisella linjalla ulkonäössä, paimensukuinen on selkeästi pitempirunkoinen, häntä ei ole niin kippura ja karvapeitekin on vaatimattomampi.
Minun mielestä paimensukuinen on kyllä kauniimman mallinen, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen niin tottunut jo omaa koiraani katselemaan, että toisenlaiset näyttävät sitten erilaisilta silmään. Myös Milo oli kehässä ja sai ihan hyvät arvostelut ja sinisen nauhan. Milon kehäesiintyminen meni kyllä Sannan etsiskelyyn kehän laidalta, Milolla kun olikin tällä kertaa vieras esittäjä. Mutta positiivista oli, ettei Miloa tuomittu ylikorkeaksi eikä muutenkaan oltu ensimmäisenä mittakepin kanssa vastassa. Kentällä oli myös käppänäpentu Alma haistelemassa koiramaailman tuulia ja totuttelemassa ihmisvilinään. Veikkanpa että Alma väsähti senverran kehän laidalla hengailusta että loppupäivä on mennyt nukkua tuhistessa ja riiviötouhut on suosiolla jätetty ensi viikkoon. Ai niin, myös Jaana oli kehän laidalla ihan prona auttelemassa koirien kanssa jo ihan ammattilaisen ottein. Viereisessä kehässä esiintyneet chow chowt saivatkin Jaanalta uuden nimen, lihava kiinalainen koira :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti