Toinen pisto piti olla raunioiden yläoikealle, mutta tällä kertaa tulikin ylitsepääsemätön paikka Unnalle. Koira kyllä haistoi maalimiehen mutta ei vaan uskaltanut mennä esteiden läpi ylös, ilmeisesti pahin kohta tuntui olevan mutkalle vääntynyt rautatanko. Maalimieskin tuli lopulta ihan vierelle ja minäkin menin koiraa houkutteleen, että saatais meneen sen vaikean kohdan yli, mutta ei kun ei, ei Unnaa siitä saatu kertakaikkiaan menemään ja pitkällisten maanittelujen ja houkuttelujen jälkeen päätin lopettaa yrittämisen, koira alkoi olla jo niin stressaantunut, ettei makupalatkaan enää meinanneet kelvata. Lopuksi otettiin peräänjuoksu.
Jostain syystä tämä samainen paikka mistä Unna ei mennyt, tuotti kaikille muillekin koirille vaikeuksia, ketä yritettiin lähettää samaisesta paikasta ylös. Se vähän helpotti, että minun koira ei ollut ainoa vellihousu. Nyt kun lumet on täysin sulaneet, raunioilla liikkuminen on koiralle vaikeampaa, koska onkaloita ja kaiken maailman raudanpätkiä on esillä enemmän. Jopa Merjan Konsta ei mennyt tästä kohtaa ylös vaikka on siitä kuitenkin aiemmin mennyt. Ylipäätään suurin osa koirista oli eilen puoliteholla, taitaa kevään huuma vaivata muitakin koiria.
Alla muutama Pian ottama kuva. Hyvä että on noin aktiivinen kuvaaja ryhmässä :)
Unna ja kinkkinen kohta, tähän tyssäsi eilen joka koiran suoritus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti