Vihdoista viimein alkaa näyttää siltä, että kevät vie talvesta voiton. Aurinko paistaa, päivisin tarkenee ilman toppatakkia, lumet sulaa silmissä ja joutsenparvikin on bongattu lenkillä. Viimeaikoina on lenkkeilty pääasiassa metsissä ja Unna on kirmaillut vapaana ja tonkinut antaumuksella lumen alta paljastuvia aarteita. Nyt siis Unna juoksentelee edestakaisin, ei enää kulje koko ajan pohkeessa kiinni.
Eilen kaunis sää suosi myös rauniotreenejä. Ja eka kertaa saatiin vedettyä treenit valoisan aikaan.... ah tätä pitenevän päivän ihanuutta. Nyt treenattiinkin raunioiden yläosassa, eli koirille ihan tuntemattomalla alueella. Unnan eka pisto oli avopiilo kiviröykkiössä, löysi maalimiehen ihan suorilta. Toinen piilo oli rengaskasassa tai siinä vierellä, muisti pätkii.... Eka lähetyksellä koira harhautui alaraunioille tuttuun maastoon, mutta tuli kuitenkin kutsusta luokse ja toisen lähetyksen jälkeen löysi maalimiehen. Kolmas maalimies löytyi myös hienosti ja kovan takatuulen painaessa hajua rinnettä päin, oli ilo seurata kuinka sitkeästi koira kapusi hajun perässä. Kahdella viimeisellä pistolla Unna tarkisti hajulähteen, eli maalimiehen löydettyä kävi aukaisemassa nenää hieman kauempana ja sen jälkeen palasi maalimiehen luo. Tästä toiminnasta sai kehuja, on hyvä että varmistaa piston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti