Kesäistä säätä

Viime päivinä on saanut nauttia mitä parhaimmista keleistä. Lämpöennätyksiä on rikottu ja sinivuokot on rehahtanut täyteen kukkaan ihan silmissä. Kesän ensimmäinen siilikin on nähty aamun aikaisina tunteina, ne on jotenkin niin ihkuja. Perjantaina olin Apparalla lenkillä Terhin ja Saarun kanssa ja koirat painatti sydämensän kyllyydestä pitkin rinteitä ja puskat vaan rytisi kun kun kaksi lappalaista ajoi toisiansa takaa. Voin kertoa, että väsynyt oli koirakin tämän riekkumisen jälkeen. Lauantaina ja sunnuntaina olin seuraamassa agilitykisoja useamman tunnin ajan molempina päivinä. Mikäs siinä oli istuskella kentän laidassa ja ottaa arskaa samalla kun seurasi kisoja.

Tänään olin EHKK:n agilityn hallittavuustestissä. Se meni ihan hyvin Unnan osalta. Oli siellä monia koiria jotka osasi esim. tottelevaisuutta paremmin, mutta ehkäpä ne oli jo Unnaa vanhempia. Testissä katsottiin miten koira leikkii (meni hyvin), luoksetulo ja ravaaminen (luoksetulo ok, ravaamaan en meinannut millään saada), luoksepäästävyys (hyvä), paikallamakuuta/paikalla istumista (ok, siinä lähinnä katsottiin miten koira keskittyy, sai tehdä oman tasonsa mukaan). Eiköhän siinä ollut ne kaikki mitä katsottiin. Hyvä uutinen oli, että ryhmiä aloittaakin kaksi, joten mahdollisuudet päästä agilitaamaan kasvoi sitten paremmiksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että meidät hýväksytään.
Tänään on tasan vuosi siitä kun Onni kuoli. Mahtava persoona, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka olen tässä valitellut Unnan murkkuikää, niin eihän ne vaikeudet ole mitään siihen verrattuna, mitä kaikkea Onnin kanssa käytiin läpi. Tuskinpa kukaan koira ikinä pystyy minua kietomaan pikkurillin ympärille niin kuin sutiparta teki ;) Rakas pikku terrierini, karkeakarvainen nappisilmä piskini, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossain.






♥Sinermäen metsämies "Onni" 29.10.2004-27.4.2008 ♥