On siis kevät! Pitkät kalsarit ja toppatakki on talviteloilla, kävelytiet on sulat, jalka nousee kevyesti ja auringon paiste saa olon tuntumaan sietämättömän keveältä. Hiihtokausi on virallisesti ohi ja uskaltauduin jo Apparallekin yksi päivä lenkille. Vitsi kuinka hienolta tuntui taas mennä harjun kupeessa, mä olen ihan addikti Apparan maastoihin. Myös Unna nauttii kevään tulosta ennennäkemättömällä ilolla. Metsässä lappalainen painattaa täysillä edestakaisin, rinnettä ylös ja alas, välillä kiertää emännän ympärillä rinkiä. Lumen alta on paljastunut valtava hajumaailma jota lappalainen nuuskuttaa, tonkii, maistelee, haistelee. Välillä pyrähtää fasaanin tai harakan perään, välillä juoksee ihmettelemään puuhun kapuavaa oravaa. Tämä se vasta on koiran elämää!
Olen tokoillut pihalla pieniä hetkiä. Nyt harjoitellaan pelkästään liikkeestä istumista jotta se vahvistuisi, liikkeestä maahanmenoa alan ottaan jahka istuminen on varmaa. Seuraamista yritän ottaa maltilla ja muutaman kerran, sitä otetaan myös lenkillä. Tokoilu tuntuu luksukselta kun näpit ei ole jäässä! Treeneihin on tullut myös pieni ongelma -herkkähaukkuisuus. Vai käykö koira liian kierroksilla? Eipä olis uskonut, että Unnan ongelma voisi olla kuumeneminen. Mutta näin ne treenit etenee, yksi askel eteen ja kaksi taakse. Kun jokin ongelma selviää, niin tarjolla on ratkottavaksi kourallinen uusia pulmia.
Unnan käytöksessä on ollut havaittavissa jonkinasteista murkkuuntumista. Esim. lenkillä koirien ohitus on mennyt takapakkia. Haukkuminen on lisääntynyt ja kontaktin saaminen on hankalampaa. Samoin Unna on alkanut vetää hihnassa. Tekeeköhän tuo jatkuvasti vapaana lenkittäminen hallaa hihnakävelylle, en tiedä. Mutta ylipäätään häntä pöyheänä ja rinta rottingilla toisia koira lähestytttäessä tuntuisi viittaavaan isotteluun. Iikk, Unnasta on tullut pissis ;)
Kävin tänään Rengossa ja isä oli leikkaamassa omenapuuta, niin sepä olikin Unnasta hirrrmuisen pelottavaa. Piti räksyttää koko ajan vierellä ja kun isä puhui jotain niin juoksi salamana nurkan taakse. Varsinainen pelastuskoira meillä.... mutta ehkä meidän ei tarvitse pelastaa puusta ketään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti