Pieniä onnenmurusia

Sain eilen Kennelliitosta lausunnon lonkkakuvista ja lonkat oli edelleen a/a ja kyynärät 0/0. Kaikki oli siis ok ja viime viikkoina mielessä kypsynyt ajatus Unnan pennuttamisesta sai näin todennäköisesti pisteen iin päälle . Nyt vaan sulhoa katselemaan ja vuoden parin päästä riiuureissulle, niin pääsen hoitamaan pieniä lappalaispalleroita. (Mullahan on idyllinen kuva, että pitelen sylissä pieniä palleropentuja kahdeksan viikkoa. Ihan turha tulla puhumaan mulle paskan hajusta, korvia viiltävästä vikinästä, syöttörumbasta, jalkoihin hyökkivästä piraijalaumasta ja luopumisen haikeudesta ;) )

Agilityn kesäkausi starttasi Hyvinkäällä ja treenit olikin poikkeuksellisesti klo 21-22. Siis aikaan, jolloin normaalit ihmiset makaavat kotona sohvalla ja suunnittelevat nukkumaanmenoa. Olin tyytäväinen Unnan vireeseen, hyppi nätisti hyppyjä ja eteni suorilla hyppypätkillä mukavasti putkeen. Aikaa olisi ollut treenata enemmänkin, mutta kerrankin osasin jättää treenit siihen, että koiralle jäi mukava vire päälle. Ja mukava mieli jäi ohjaajallekin, kun jäi onnistunut kokemus alle.

Hakutreeneissä Unna oli ihan peto. Mulle täytenä yllätyksenä Unnalle tehtiinkin kisanomainen suoritus. Tai tarkoituksena oli lähettää koira tyhjille pistoille niin kauan, että sen into lopahtaa täysin ja loput pistot pakenevilla maalimiehillä. Unna teki kokonaiset 10 tyhjää pistoa ja päälle 4 pistoa, joissa maalimies pakeni edestä ja palkkasi ruualla. Ei hullummin Unnalta, itse asiassa olin äärettömän tyytyväinen. Unnalle ei ole ikinä ennen tehty tyhjää pistoa ja hakutreenit on aina ollut vietinnostatusta pakenevilla maalimiehillä. Tuo oli erittäin hyvä suoritus lappalaiselta.

Pieniä onnenmuruja on ollut pitkin viikkoa tarjolla. Perjantaina mulla alkaa loma ja maanantaina lennän Saksaan jääkiekon mm-kisoihin. Unna menee Renkoon hoitoon ja kissat Hämeentielle Joonaksen seuraksi. Lomaa on puolitoista viikkoa edessä, niin mulla kuin Unnallakin. Loman jälkeen sitten levänneenä (?) kohti uusia koitoksia.