Keskiviikkona käytiin Unnan kanssa tutustumassa pelastushakutreeneihin. Tällä kertaa harjoituspaikkana olikin meille jo tutuksi tullut Moreenin "mastolenkki". Penturyhmäläisiä ei ollutkaan paikalla kuin Into ja myöhemmin paikalle tullut bordercollie ja tietty Unna, muut treenaajat olivat jo protason kisaajia. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, vettä satoi koko kolme tuntia kestäneen harkkojen ajan, joten sain heti realistisen kuvan millaista tätä lajia on harrastaa käytännössä. Ja koirat ovat treeneissä yksi kerrallaan, joten pitkiä aikoja joutuvat nekin viettämään autossa.
Unnalle tehtiin ns. makkararinki jossa kaikki treenajat ovat ringissa makupala kädessä ja koira päästetään vapaana tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin ja tietysti luodaan myös positiivista mielikuvaa metsässä olosta. Lopuksi yksi maalimiehistä lähti juoksemaan meistä poispäin makaupalarasia mukanaan ja minä päästin Unnan hetken päästä maalimiehen perään. Unna lähti reippaasti juoksijan perään ja maalimiehen saavutettuaan jopa haukahti ikäänkuin koulutetut koirat :) Kouluttajan mukaan Unna on itsevarma, rauhallinen ja itsenäinen koira, elikkä ihan hyviä ominaisuuksia tätä harrastusta ajatellen. Tämä laji kiinnostaa senkin vuoksi, että lapinkoirilla on tänä päivänä oikeus osallistua pk-kokeisiin joista pk-haku on yksi osio, joten tässä samalla saadaan harjoitusta myös pk-hakua varten. Sain illan mittaan valtavasti tieto lajin harrastamisesta ja koirista yleensäkin, treenaajat ja kouluttaja ovat kyllä asioista perillä ja selittävät koko ajan. Kiinnostus siis lajiin syttyi ja kunhan uusia alkeiskurssi syys-lokakuun vaihteessa alkaa, niin mukana ollaan.
Niin olin myös yhden kerran maalimiehenä. Kieltämättä hieman jännitti kun belgianpaimenkoira rymisteli puskien keskeltä viereen haukkumaan. Yhden kerran piti odotella kyykyssä ja kun koira taas haukkui siinä kasvojen edessä niin että lämmin henkäys pelmahti joka haukulla naamaa vasten, niin jos olisin ollut jotain vilpillistä hommaa harrastamassa ja koira olisi saanut kiinni, niin vastarintaa en olisi tehnyt, voin kertoa :)
Torstaina olin Kirstulan kentällä samaisen seuran tokoharkoissa. Nämäpä olivatkin ihan erilaiset tokoilut kuin mitä olin kuvitellut. Nyt onkin tarkoituksena vain leikittää koiraa kentällä ja leikittää oikein, elikkä koira saa saalistaa lelua ja koira voittaa aina leikin. Näin ehdollistetaan pennulle että treeneissä on sairaan hauskaa ja vahvistetaan koiran saalisviettiä jotta sitä voidaan myöhemmin käyttää palkkiona. Toki koiran kanssa voi kentällä harkata jo liikkeitäkin mutta vain siinä tapauksessa että koira todellakin ne jo osaa. Tarkoituksena on opetella liikkeet kotona omassa rauhassa ja pikkuhiljaa lisätä koiran sietokynnystä ja siirtää harjoittelua vaativampaan ympäristöön. Ohjaaja esitteli myös ketteryyskokeeseen kuuluvat esteet ja näytti omalla koirallaan kuinka ne kuuluu suorittaa. Esteisiin kuuluvat liikkuva tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, , pituushyppy 1,5 m, putki, epämiellyttävä alusta ja pöydät joihin koira ohjataan kauko-ohjauksella. Ihan mielenkiintoista on siis tämäkin harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti