Viikko on puolivälissä ja Unnalla kahdet treenit takana. Eilen oltiin Pian kanssa mastolla treenaamassa metsähakua. Otettiin muutama pisto lähelle (lunta tullut kiitettävästi, ei viitsi rämpiä pitkälle). Yhdellä pistolla Unnan uudet huomioliivit sotkeutui jalkoihin ja meinasi jäädä taas jumitteleen viereen (tai vaihtoehtoisesti lappalainen tuumasi että liian syvä kinos, rämmi akka itte tuolla metässä). Mutta sain kuin sainkin koiran etenemään.
Tänään oli sitten vuorossa rauniotreenit uuden ryhmän ja ohjaajien kanssa. Unnan eka pisto raunion takaosassa puulaatikossa. Eka lähetyksellä etsii hyvin ja innostuneesti, tulee kuitenkin takaisin ja toisen lähetyksen jälkeen löytää maalimiehen sekä ilmaisee. Toinen pisto ikkunaan ja ohjaajaa vaatii ottamaan koiran sivulle. Minä otan ja koira ei hievahdakaan ;) Niin tuttua... Saan kuitenkin toisella yrittämällä koiran irtoamaan ja maalimies löytyy hyvin pienen pyörimisen jälkeen. Elina haukuttaa koiraa vielä lähetysalueella mutta Merja toteaa senjälkeen, että Unna läähättää siihen malliin että paineistuu turhaan haukuttamisesta. Lopuksi otetaankin ihan helppo peräänlähtö innostuksen lisäämiseksi. Jatkossa ei Unnalta vaadita haukkua, liian nuori koira vielä siihen. Jos haukku tulee niin tulee ja se on hyvä juttu, mutta sitä ei vielä vaadita. Ja minun ei tarvi edelleenkään ottaa Unnaa istumaan sivulle lähetysvaiheessa, koira kun luulee että sitten siinä sivulla ollaan ja that's it. Mielenkiintoista olla uusien ohjaajien opetuksessa, nyt meille ei suoraan sanota missä maalimies on vaan koira lähetetään alueelle ja annetaan sen työskennellä rauhassa. Ilma oli kerrankin ihan täydellinen ja vaatetus sopiva, ei palellut yhtään vaikka treeneissä meni kolme tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti