Tänään oltiin taas raunioilla. Meni kaikinpuolin hyvin ja Unna sai kiitosta nenänkäytöstä. Hienosti tsekkasi esim. luolan nuuhkaisemalla suuaukolla kuono pystyssä. Elikkä pikkuhiljaa nenänkäyttö on vahvistunut ja kulkee hyvin ilmavainuisesti, joten palikoita on mennyt oikealle kohtaa lappalaisen pääkopassa. Puolivuotta kun tätä lajia on harrastanut ja nähnyt jo monta pentua makkararingissä ja raunioilla, niin alan pikkuhiljaa itsekin sen tajuta, ettei Unna niin arka koira ole kuin olen kuvitellut. Pehmeä ja herkkä kylläkin mutta ei varsinaisesti arka. Rauhallisuus on raunioilla valttia, rämäpäiset ja hektiset koirat helposti vaan satuttavat itsensä. Huomenna mennään kimppalenkille Alman ja Milon kanssa.
Kävin eilen seuraamassa Sannan ja Milon agitreenejä ja Unna jäi kotiin. Sannalle epäilin, että onkohan Unnalla valeraskaus kun iltaruoka ei kelvannut. No ei ollut valeraskaus.... Oli maha löysällä ja ripuloinut huolella olohuoneen maton. Ehkä on uloskin pyytänyt, mutta Osku on tainnut silmät killottaen olla tietokoneella kuulokkeet päässä täysin kuurona ulkoisille ärsykkeille ;). Pesaisin maton sitten illan päätteksi ja tänään se olikin jo kuiva. Tuo olohuoneen matto on mitä mainiointa materiaalia (juuttia tai jotain sinnepäin). Siitä lähtee koiran karvat hyvin, se on kevyt, se on helpoo pestä ja kuivuu nopeasti. Ripuli meni onneksi samoin tein kuin tulikin, joten ei tarvinnut enää yöllä juosta ulkona.
Lappalaiset on siitä ihmeellisiä koiria kun ne ymmärtää puhetta. Ihan oikeasti! Huomasin tämän aikoinaan jo Nellistä, vaikka siinä olikin vaan puolet lappalaista. Unnalle kun juttelen aamuisin että menepä herättämään Osku niin sehän menee ;). Nämä on sellaisia hämmästyttäviä ilmiöitä mitä joskus huomaa arkielämässä. Olispa tottiskin yhtä helppoa, menepä Unna noutamaan kapula, seuraappa vierellä, oottapa maaten tässä paikassa... Tai mikä parasta, haepa Unna sieltä viileäkaapista kylmä olut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti