perjantai 22. toukokuuta 2009

Korvasienikoira ja agitreenit

Kulunut viikko on sisältänyt paljon tapahtumia, tosin suurin osa sellaista mikä ei liity meidän karvapöksyihin. Pitkään sairastaneen veljeni tila on huonontunut oleellisesti ja se on luonnollisesti vaikuttanut mielialaan ja jaksamiseen. Tällä viikolla palasin siis takaisin työelämään ja olin alkuviikon poissa kotoa, samalla sairastuin pahaan flunssaan joka on myös verottanut voimia ja jaksamista. Tämä taisi olla itseasiassa Unnan aikana eka kerta kun olen kotoa pois pitemmän aikaa. Ja voi sitä riemun ja onnen määrää kun emäntä palasi kotiin takaisin. Lappalainen oli pelkkää pyörivää ja nuolevaa karvakerää ja ihan siitä itsellekin tulee hyvä mieli, kun edes joku on huomannut, että poissa ollaan oltu. Viiru oli ollut kateissa työreissun aikana yhden päivän, mutta oli onneksi illansuussa löytynyt pihalta puskan juurelta maukumasta. Liekö kattiparkakin järkyttynyt pahemman kerran, kun ei emäntä ollut makaamassa sohvalla p**se homeessa, kissathan tunnetusti ovat herkkiä muutoksille.

Helatorstaina mentiin pitkästä aikaa Renkoon metsälenkille. Olo oli heikko ja vireystaso kuin reumasairaalla mummolla, ei siis huvittanut juurikaan lenkkeillä ihmisten keskuudessa. Lenkin varrelta löysinkin yllättäen mukavasti korvasieniä. Hälytin porukat siihen heti sienestystalkoisiin ja ikinä ei olla löydetty näin paljon korvasieniä, melkein puoli kopallista tuli saalista. Siinä samalla sai Unnakin mukavasti lenkkeilyä kun juoksi kahtaallen minun ja äitin välissä. Ja innokkaasti kävi korvasieniä nuuskimassa (= lue tallomassa), joten mielessä virisi jälleen kerran, jospa tuota koiraa alkaisi kouluttamaan sienikoiraksi. Viikonloppuna täytyy tehdä toinen sienestysreissu, sade ja ukkonen kun ajoi meidät kesken parhainta sieniretkeä kotia.

Tänään oltiin kolmansissa agitreeneissä, olo itsellä edelleenkin heikko ja väsynyt. Harjoiteltiin uutena asiana puomia. Alkuun pidin Unnaa valjaista kiinni ja puomilla eteneminen oli jollain tapaa sählinkiä. Myöhemmin kun yritin puomia itsekseni, niin pidinkin koiraa pelkästään hihnassa ja puomi meni paljon paljon paremmin. Taisi koira vaan ahdistua kun siitä pitää ihan läheltä kiinni. Keppejä harjoiteltiin myös ja ne meni hyvin. Putki meni alkuun hyvin mutta toisella harkkakerralla satuin pudottamaan makkaranpalan putken eteen ja se häiritsi Unnaa pahemman kerran, palasi monta kertaa putkeen lähetyksen jälkeen takaisin haistelemaan missä se riivatun makkara on. Ja tulihan siinä myös putken päälle hyppäämistä yms, mutta kyllä se putki edelleenkin Unnan lemppari on. Harjoiteltiin myös hyppyä, tällä kertaa nostettiin myös rimaa korkeammalle. Hypyt meni varsin malliikkaasti. Jukka tosin huomautti, että Unna kävelisi jotenkin oudosti. Ei kyllä mun mielestä. Mutta täytyy käyttää nyt Unna koirahierojalla ihan kaiken varalta, jos sillä vaikka on jokin jumi takapäässä. Voi pylly jos siitä löytyykin jotain rakennevikaa :(

Ei kommentteja: