Keskiviikkona treenattiin metsän sijasta raunioilla. Unnan työskentely on tällä hetkellä epävarmaa. Kyllähän se haistaa ja paikallistaa maalimiehet mutta vähänkin vaativamman esteen ylitys on sille ylivoimaista. No eilen kuitenkin kaikki maalimiehet löytyi ei siinä mitään. Ensimmäinen oli kaivossa raunioiden perällä, kaivolle meneminen vaatii kävelyä kaltevalla sementtilaatalla ja siitä siirtyminen kaivon viereen. Unna ei uskaltanut siirtyä laatan reunalta kaivon viereen. Reppanalla tassut vapisi kun reunalla seisoi ja koira palkattiin suoraan siihen. Toinen maalimies oli palkkikasan alla, löytyi helposti samoin kuin viimeinen luolassa ollut maalimies. Elikkä nyt täytyy miettiä miten tästä jatkaa. Pidetäänkö pieni hengähdystauko kun treenejä on eri lajeista kolmet viikolla. Vai käynkö koiran kanssa nyt ahkerasti raunioilla kävelemässä ja totuttelemassa erilaisiin alustoihin. Jos vaan olisi mahdollisuus treenata pelkästään metsässä, se kyllä riittäisi meille.
Jäin seuraamaan hetkeksi seuraavan pidemmällä olevan ryhmän treenejä. Heillä olikin heti haastavammat olosuhteet kun treenien ajaksi sytytettiin heinäpaaleja ympärille savuamaan. Oli itse asiassa aika mielenkiintoinen huomio, kun Emmi totesi kun katseltiin savun leijailemista ilmassa, että samallalailla se meidän ihmisten haju leijailee ja leviää ympäristöön. Sitä on hankala kuvitella kun sitä hajua ei näe :) Mutta savu tuo oman haastavuutensa koiran etsimiseen ja olisi toisaalta kiva kokeilla, miten Unna työskentelisi savunhajussa.
Tänään kävin pitkästä aikaa tokoilemassa Kirstulassa HPPK:n treeneissä. Otin paikallamakuuta siten että Jilly oli Pian kanssa häiriönä (tosin melko kaukana ja palkkasin koiraa tottakai tarpeen mukaan). Jonkinverran otin myös liikkeestä seisomista ja seuraamista. Unnalle suurin häiriö oli viereisessä autossa haukkuvat koirat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti