Tehotreeniviikko takana

Nyt on lappalaiset saanut treeniä viime aikoina yllin kyllin. Viimeisen seitsemän päivän aikana on ollut viidet ohjatut treenit. Tämä syystä että saamme treenata hakua/tottista nykyään Villen ryhmässä. Tämän lisäksi agitreenit ja Janakkalan toko. Agihan loppuu kohta enkä tiedä onko meille mitään ryhmää tiedossa talvella. Janakkalan tokokin on tauolla nyt pari seuraavaa viikkoa, joten treenikerratkin on jo kohtuuden rajoissa.

Palataanpa hieman taaksepäin. Viime viikolla olin jättämässä hakua tauolle tarkoituksena keskittyä tokoon ja agilityyn. Sattumoisin Ville pisti meidät ennen hakutreenejä tokoilemaan ja vaikkakin hänen tyylinsä on, noh, hieman persoonallinen, niin hänen ohjauksessaan suoritin Unnan kanssa pisimmät seuraamiset ikinä hihnalla ja ilman hihnaa. Ja ainoastaan muutaman makkaran palkalla. Villen koulutus perustuu vpv:n eli vietti-pakote-vietti palkkaukseen. Unnalla viettiä nosti se, että sai vähemmän palkkaa. Pieni nykäys hihnasta ja koira seurasi hyvällä vietillä. Ja minä olen syöttänyt tuolle otukselle makkaraa paketti tolkulla kymmenesosaa lyhyemmällä matkalla. Tämä on tietysti hämmentänyt omia koulutustapoja melko lailla. Ja miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin? Jokatapauksessa minun on aika alkaa vaatimaan koiraltani jatkossa enemmän ja tämä on se kohta, mihin mulla yleensä koulutus lopahtaa. Kun en osaa vaatia ja vaikeuttaa treenejä. Tänään otettiin toisen kerran paikallamakuuta samaan aikaan kun toinen koirakko treenaa kentällä. Ja uskokaa tai älkää, kävin a-esteen takan piilossa ja koira pysyi paikoillaan. Olen parin treenikerran jälkeen edennyt jättiläisen askelin eteenpäin tuon koiran kanssa.

Hakutreeneissä on tehty pelkästään yliheittoja. Unnan vietti ei nouse kuitenkaan niin korkealle kuin pitäisi. Tosin tänään eka kerran koira tempoili hihnassa kun sitä vietiin maalimiehestä poispäin ja eka pisto menikin mallikelpoisesti. Sen jälkeen koira pysähtyi aina keskilinjalle ja suurin puhti oli poissa. Unnalle joudutaan todennäköisesti rakentamaan viettiä vielä pitkät ajat. Ja mikä on Unnan paras palkka, se täytyy selvittää. Onko se kuitenkaan ruoka ? Johannan Seelaan (porokoira) verrattuna Unna ei todellakaan ole ahne :)

Janakkalan tokossa opeteltiin uutena asiana täyskäännös. Nyt harjoiteltiin sellaista käännöstä, missä koira kiertää ohjaajan ympäri. Itsellä on ollut aikeissa opetella se, missä koira käyttää takapäätä ja pysyy koko ajan ohjaajan vierellä. Tosin täytyy nyt treenata molempia tapoja ja katsoa, kumpi niistä soveltuu Unnalle parhaiten. Paikallamakuuharjoituksessa yritin käydä kauempana kääntymässä mutta Unna ei sitä vielä kestänyt vaan nousi istumaan. Tähän vaikutti häritsevästi todennäköisesti myös se, että vieressä olevat ohjaajat jäivät lähelle koiriaan. Tokoeste meni mallikkaasti. Tämä lisäksi neuvottiin keino harjoitella luoksetulon loppuasentoa. Täytyy taas kehua, kuinka mukava ohjaaja meillä tuolla tokossa on. Joka kerta olen saanut uusia ideoita millä saada vaihtelevuutta treeneihin.

Agiharkoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tehtiin rataa jonka Unna suoritti ihan kivasti. Myös agissa näkyy tuo Unnan rauhallisuus, ei koira oikein radalla kuumene niin kuin pitäisi.


Hyvin näyttää kelpaavan koirankin lelut kissalle