Överiksi meni

Meikäläisen marjastukset. Mustikoita on nyt metsät väärällään ja mulla on pakonomainen tarve käydä niitä joka päivä keräämässä :) Maanantaina olin jopa hyvin ärtyisä kun en päässyt metsään marjaan vaan päivä meni kaupungilla asioita hoidellessa.Musta vaan tulee niin helposti addikti :) No, ensi viikolla palaan töihin ja pääsen vierottumaan marjanpoiminnasta.

Mistä näitä mustikoita oikein tulee

Sunnuntaina tehtiin pitkä lenkki Aulangolla Sannan ja koirien kanssa.


Kamuskin tassuja alkoi loppumatkasta painaa pitkä taival ja pääsi hetkeksi Sannan syliin huilimaan.

Tämä kuva ei ole jänkhältä vaan Aulangon metsäpolun varrelta.

Tänään oli helteiset rauniotreenit. Unnan osalta treenit ei mennyt hyvin, mutta ei se helteestä johtunut vaan lappalaisen peruspehmeydestä. Maalimies oli raunioiden vasemmalla rinteessä roskiksessa, piilossa jossa Unna on kyllä onnistuneesti aikaisemmin käynyt. Eka lähetyksen jälkeen koira kierteli raunion ympäri ja tsekkasi vanhat piilot. Hermo meni lähes heti mikä ilmeni piippauksena ja pienenä haukuntana. Toisen (tai ehkä kolmannen) lähetyksen jälkeen sai hajun ja meni oikeaan suuntaan, mutta homma kaatui liian vaikeasti (siis Unnalle) ylitettävään kiviesteeseen. Maalimies olikin tällä kertaa kiertänyt piilolle ja koira ei päässyt menemään suoraa hajuvanaa pitkin. Yritimme senjälkeen lähettää koiran reitiltä, mistä maalimies oli piilolle mennyt. Koira lähti hakemaan mutta, epävarmana lopetti etsimisen kesken. Tämän jälkeen mentiin yhdessä piilolle ja jos tästä pistosta nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin Unna kuitenkin tuli piilolle kivenmurikoiden yli kun olin lähellä tukena. Toinen ja viimeinen pisto oli maassa oleva rengaskaivo ja se löytyi hyvin ja heti. Homma kaatui siis lappalaisen perusarkuuteen epämiellyttäviä taikka hieman haastavampia alustoja/esteitä kohtaan. Hmm.. nyt vaan mietintään, miten sitä rohkeutta saisi kehitettyä lappalaiselle lisää.